Lue keskustelun säännöt.
Mieheni toinen nainen otti minuun yhteyttä
19.04.2017 |
15vuotta yhteiseloa takana ja eilen putosi pommi. Olen hukassa ja istun tällä hetkellä hotellihuoneessa. Pakkasin eilen tavarat ja vein lapset siskolleni. En vaan pysty olemaan kotona. Pahinta tässä on se, että mies myönsi kaiken ja kertoi, että useana iltana, kun olimme rakastelleet hän lähti "poikien kanssa raksalle", mutta menikin tuolle naiselle. Mies ei haluaisi erota, miten helvetissä tästä pystyy jatkamaan.
En ole vieläkään vastannut tuolle naiselle, enkä tiedä mitä vastaisin. Viestissä nainen kertoo miksi otti yhteyttä ja mieheni on esittänyt hänelle sinkkumiestä viimeisen 2vuoden ajan.
Kommentit (184)
Ansaitset parempaa kirjoitti:
Jätä. Kerran pettäjä, aina pettäjä. Täytyy olla jotain sairasta, jos meininkiä on jatkunut jo 2 vuotta. Siinä ajassa olisi mieskin ehtinyt jo monesti katua ja tunnustaa, jos oikeasti edes välittäisi saati rakastaisi sinua.
Eikö se nyt ole päivänselvää, että suhde on ohi jos toinen osapuoli on ollut kolmannen kanssa jo kaksi vuotta. Mies ei rakasta sinua ap, mutta on pysynyt kanssasi jonkin syyn takia (lapset?).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kanteen pystyy kyllä nostaan jotta saa.elaeit jos mies ei suostu lastenvalvojalle. Yl.oikeusaputoimiatoon nyt heti! Ja jos teillä ei ollut avioehtoa, miten tuo ositus meni...
Kun mies vetooa lapsiin, niin miettikö hän, lähtiessään pettämään, että ehkä tässä avioliitto menee, ja lapset kärsii. On se kumma, että luullaan että pettäminen on oma asia. Silloin kun on lapsia, petetään myös lapset.
Ja kaikki irtieron jälkeenkin. Mieheltä pitää viedä koko elämä. Se on naisen oikeus.
Sossutätit kyllä auttaa tässä. Ne todella osaa. Ja tietenkin sun kaikki yh/petetyt kaverit kertoo kanssa miten lypsetään kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi itku! Toivottavasti sulla on joku läheinen ystävä jonka kanssa jutella ja jos ei ole, niin löytyy ihan viranomaistahojakin ja kolmannen sektorin palvelupaikkoja, josta saa asiantuntijoiden keskusteluapua. Itselleni kävi reilu vuosi sitten sama homma eli kävi ilmi, että mies oli rakentanut ihan kokonaan uuden oman elämän itselleen eikä se ollut sujunut kyllä ihan hetkessä.
Sitten myöhemmin selvisikin että tosiaan siihen oli mennyt muutama vuosi. Ihmettelinkin jo viisi, kuusi vuotta sitten, kun miehellä ei enää tuntunut olevan rahaa mihinkään mitä normaalissa perheen yhteisessä taloudessa nyt tarvitaan ja otin sen puheeksi, mutta mies sanoi syyksi vanhempiensa auttamisen ja näiden vanhat velat ja että parin vuoden päästä helpottaisi. Todellisuudessa mies siirsi vuosien ajan varojaan sivuun ja mm. sijoittanut pörssiin, oli ostanut asunnonkin kaikessa hiljaisuudessa ja laittanut sen vuokralle ilman että tiesin mitään. Muutti sitten suoraan sinne uuden naisystävänsä kanssa joka sekin (itse asiassa useampia) oli ollut olemassa jo vuosien ajan. Itse jäin puille paljaille, koska käytännössä elätin koko perheen viimeisen viiden vuoden ajan. Kaikki meni mikä tuli. Pahinta tässä on se, että miehen vanhemmat ja sisarukset olivat koko ajan tietoisia huijauksesta ja mies oli ollut uuden puolisonsa kanssa illanvietoissakin sisarustensa luona. En ymmärrä miten ihmisten moraali on tuollainen että pari viikkoa tuosta miehen ja hänen naisystävänsä illanvietosta miehen veljen luona tämä samainen veli perheineen on ihan pokkana meillä lastemme rippijuhlissa. Tai no pokkana mulle mutta miehen kanssa hekottelivat kyllä keskenään sille, miten tyhmä huijattava olen. Ja tyhmähän olen ollutkin kun en ollut huomannut mitään - se vasta henkistä kipua aiheuttaakin ja tuskaa myös se oman tyhmyyden oivaltaminen. Siis kaiken muun lisäksi, vihan pettymyksen ja katkeruuden ja epätoivon. Itkien kysyin entiseltä anopilta, että miksi näin niin anoppi sanoi vain että katso peiliin ja etsi sieltä eron syyt koska muita syitä ei ole. Miehellä on ollut kuulemma oikeus, koska mä olen niin kammottava ja tyhmä puoliso. Kammottavuuden perusteita ei kukaan ole reiluun vuoteen tosin selittänyt. Mies otti kamansa, muutti pois eikä ole sen päivän jälkeen halunnut millään tavalla olla tekemisissä. Mahdoton tilanne kun on alaikäisiä lapsia, mutta en voi sille mitään eikä näköjään voi lastenvalvojatkaan.
En ole lähelläkään toipumista enkä varmaan tästä ikinä toivukaan entiselleni. Sama juttu lasten kanssa mikä koskee kaikista eniten. Apua olen saanut parilta hyvältä ystävältä, omilta vanhemmiltani jotka sairauksistaan huolimatta ovat yrittäneet tukea mutta esimerkiksi seurakunnan perheneuvontaan on täällä meilläpäin niin pitkät jonot, että kun marraskuussa ilmoittauduin niin sain ajan kesäkuun alkuun. Kunnalliseen perheneuvontaan ei käytännössä pääse ellei ole lastensuojelun asiakas mitä emme ainakaan toistaiseksi ole.
Oletko tietoinen että sulla on oikeusbsaada apua myös oikeusteitse? Tuo on kavallus ja selkeä kusetus, kunhan vain menet poliisiasemalle tekee rikosilmoituksen. Avioliittoa ei tarvita, avoliitto riittää.
Jätä suku omaan arvoonsa.
ja höpöhöpö, vaikka tuon äijän temppu onkin vittumainen niin mitään juridisia perusteita rikossyytteelle kavalluksesta tms ei ole olemassa, oikeudessa ei puida sitä jos kaksi aikuista ei pysty sopimaan perheen sisäisestä rahankäytöstä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se nainen sinuun otti yhteyttä? Mieshän tuossa on se asianosainen.
En ole koskaan ymmärtänyt ja hyväksynyt näitä toisia naisia, jotka ottavat vaimoon yhteyttä. Se on minusta ihan puhdasta ilkeyttä ja kiusantekoa. Ennemmin pitäisi kovistella sitä petollista miesystäväänsä.
Sitä ei voi tietää vaikka vaimo hyvinkin tietäisi miehensä tekosista mutta on päättänyt pitää kulissit pystyssä ja elää siinä liitossa jonka on valinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi itku! Toivottavasti sulla on joku läheinen ystävä jonka kanssa jutella ja jos ei ole, niin löytyy ihan viranomaistahojakin ja kolmannen sektorin palvelupaikkoja, josta saa asiantuntijoiden keskusteluapua. Itselleni kävi reilu vuosi sitten sama homma eli kävi ilmi, että mies oli rakentanut ihan kokonaan uuden oman elämän itselleen eikä se ollut sujunut kyllä ihan hetkessä.
Sitten myöhemmin selvisikin että tosiaan siihen oli mennyt muutama vuosi. Ihmettelinkin jo viisi, kuusi vuotta sitten, kun miehellä ei enää tuntunut olevan rahaa mihinkään mitä normaalissa perheen yhteisessä taloudessa nyt tarvitaan ja otin sen puheeksi, mutta mies sanoi syyksi vanhempiensa auttamisen ja näiden vanhat velat ja että parin vuoden päästä helpottaisi. Todellisuudessa mies siirsi vuosien ajan varojaan sivuun ja mm. sijoittanut pörssiin, oli ostanut asunnonkin kaikessa hiljaisuudessa ja laittanut sen vuokralle ilman että tiesin mitään. Muutti sitten suoraan sinne uuden naisystävänsä kanssa joka sekin (itse asiassa useampia) oli ollut olemassa jo vuosien ajan. Itse jäin puille paljaille, koska käytännössä elätin koko perheen viimeisen viiden vuoden ajan. Kaikki meni mikä tuli. Pahinta tässä on se, että miehen vanhemmat ja sisarukset olivat koko ajan tietoisia huijauksesta ja mies oli ollut uuden puolisonsa kanssa illanvietoissakin sisarustensa luona. En ymmärrä miten ihmisten moraali on tuollainen että pari viikkoa tuosta miehen ja hänen naisystävänsä illanvietosta miehen veljen luona tämä samainen veli perheineen on ihan pokkana meillä lastemme rippijuhlissa. Tai no pokkana mulle mutta miehen kanssa hekottelivat kyllä keskenään sille, miten tyhmä huijattava olen. Ja tyhmähän olen ollutkin kun en ollut huomannut mitään - se vasta henkistä kipua aiheuttaakin ja tuskaa myös se oman tyhmyyden oivaltaminen. Siis kaiken muun lisäksi, vihan pettymyksen ja katkeruuden ja epätoivon. Itkien kysyin entiseltä anopilta, että miksi näin niin anoppi sanoi vain että katso peiliin ja etsi sieltä eron syyt koska muita syitä ei ole. Miehellä on ollut kuulemma oikeus, koska mä olen niin kammottava ja tyhmä puoliso. Kammottavuuden perusteita ei kukaan ole reiluun vuoteen tosin selittänyt. Mies otti kamansa, muutti pois eikä ole sen päivän jälkeen halunnut millään tavalla olla tekemisissä. Mahdoton tilanne kun on alaikäisiä lapsia, mutta en voi sille mitään eikä näköjään voi lastenvalvojatkaan.
En ole lähelläkään toipumista enkä varmaan tästä ikinä toivukaan entiselleni. Sama juttu lasten kanssa mikä koskee kaikista eniten. Apua olen saanut parilta hyvältä ystävältä, omilta vanhemmiltani jotka sairauksistaan huolimatta ovat yrittäneet tukea mutta esimerkiksi seurakunnan perheneuvontaan on täällä meilläpäin niin pitkät jonot, että kun marraskuussa ilmoittauduin niin sain ajan kesäkuun alkuun. Kunnalliseen perheneuvontaan ei käytännössä pääse ellei ole lastensuojelun asiakas mitä emme ainakaan toistaiseksi ole.
Oletko tietoinen että sulla on oikeusbsaada apua myös oikeusteitse? Tuo on kavallus ja selkeä kusetus, kunhan vain menet poliisiasemalle tekee rikosilmoituksen. Avioliittoa ei tarvita, avoliitto riittää.
Jätä suku omaan arvoonsa.ja höpöhöpö, vaikka tuon äijän temppu onkin vittumainen niin mitään juridisia perusteita rikossyytteelle kavalluksesta tms ei ole olemassa, oikeudessa ei puida sitä jos kaksi aikuista ei pysty sopimaan perheen sisäisestä rahankäytöstä
No mites tuo, että on avioliiton aikana ostanut asunnon? Eikös siitä kuulu puolet petetylle ja sivutilit ja kaikki. Eikös koko omaisuus nosteta pöydälle osituksessa??
Vierailija kirjoitti:
Miksi se nainen sinuun otti yhteyttä? Mieshän tuossa on se asianosainen.
En ole koskaan ymmärtänyt ja hyväksynyt näitä toisia naisia, jotka ottavat vaimoon yhteyttä. Se on minusta ihan puhdasta ilkeyttä ja kiusantekoa. Ennemmin pitäisi kovistella sitä petollista miesystäväänsä.
Sitä ei voi tietää vaikka vaimo hyvinkin tietäisi miehensä tekosista mutta on päättänyt pitää kulissit pystyssä ja elää siinä liitossa jonka on valinnut.
Mutta eikö ap sanonut, että ei tiennyt mitään pettämisestä? Tilanne olisi jatkunut, jos nainen ei olisi ottanut yhteyttä. Jos toisellekin naiselle selvisi vasta nyt kahden vuoden jälkeen, että mies onkin varattu ja halusi viheltää pelin poikki. Oikein teki!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi itku! Toivottavasti sulla on joku läheinen ystävä jonka kanssa jutella ja jos ei ole, niin löytyy ihan viranomaistahojakin ja kolmannen sektorin palvelupaikkoja, josta saa asiantuntijoiden keskusteluapua. Itselleni kävi reilu vuosi sitten sama homma eli kävi ilmi, että mies oli rakentanut ihan kokonaan uuden oman elämän itselleen eikä se ollut sujunut kyllä ihan hetkessä.
Sitten myöhemmin selvisikin että tosiaan siihen oli mennyt muutama vuosi. Ihmettelinkin jo viisi, kuusi vuotta sitten, kun miehellä ei enää tuntunut olevan rahaa mihinkään mitä normaalissa perheen yhteisessä taloudessa nyt tarvitaan ja otin sen puheeksi, mutta mies sanoi syyksi vanhempiensa auttamisen ja näiden vanhat velat ja että parin vuoden päästä helpottaisi. Todellisuudessa mies siirsi vuosien ajan varojaan sivuun ja mm. sijoittanut pörssiin, oli ostanut asunnonkin kaikessa hiljaisuudessa ja laittanut sen vuokralle ilman että tiesin mitään. Muutti sitten suoraan sinne uuden naisystävänsä kanssa joka sekin (itse asiassa useampia) oli ollut olemassa jo vuosien ajan. Itse jäin puille paljaille, koska käytännössä elätin koko perheen viimeisen viiden vuoden ajan. Kaikki meni mikä tuli. Pahinta tässä on se, että miehen vanhemmat ja sisarukset olivat koko ajan tietoisia huijauksesta ja mies oli ollut uuden puolisonsa kanssa illanvietoissakin sisarustensa luona. En ymmärrä miten ihmisten moraali on tuollainen että pari viikkoa tuosta miehen ja hänen naisystävänsä illanvietosta miehen veljen luona tämä samainen veli perheineen on ihan pokkana meillä lastemme rippijuhlissa. Tai no pokkana mulle mutta miehen kanssa hekottelivat kyllä keskenään sille, miten tyhmä huijattava olen. Ja tyhmähän olen ollutkin kun en ollut huomannut mitään - se vasta henkistä kipua aiheuttaakin ja tuskaa myös se oman tyhmyyden oivaltaminen. Siis kaiken muun lisäksi, vihan pettymyksen ja katkeruuden ja epätoivon. Itkien kysyin entiseltä anopilta, että miksi näin niin anoppi sanoi vain että katso peiliin ja etsi sieltä eron syyt koska muita syitä ei ole. Miehellä on ollut kuulemma oikeus, koska mä olen niin kammottava ja tyhmä puoliso. Kammottavuuden perusteita ei kukaan ole reiluun vuoteen tosin selittänyt. Mies otti kamansa, muutti pois eikä ole sen päivän jälkeen halunnut millään tavalla olla tekemisissä. Mahdoton tilanne kun on alaikäisiä lapsia, mutta en voi sille mitään eikä näköjään voi lastenvalvojatkaan.
En ole lähelläkään toipumista enkä varmaan tästä ikinä toivukaan entiselleni. Sama juttu lasten kanssa mikä koskee kaikista eniten. Apua olen saanut parilta hyvältä ystävältä, omilta vanhemmiltani jotka sairauksistaan huolimatta ovat yrittäneet tukea mutta esimerkiksi seurakunnan perheneuvontaan on täällä meilläpäin niin pitkät jonot, että kun marraskuussa ilmoittauduin niin sain ajan kesäkuun alkuun. Kunnalliseen perheneuvontaan ei käytännössä pääse ellei ole lastensuojelun asiakas mitä emme ainakaan toistaiseksi ole.
Oletko tietoinen että sulla on oikeusbsaada apua myös oikeusteitse? Tuo on kavallus ja selkeä kusetus, kunhan vain menet poliisiasemalle tekee rikosilmoituksen. Avioliittoa ei tarvita, avoliitto riittää.
Jätä suku omaan arvoonsa.ja höpöhöpö, vaikka tuon äijän temppu onkin vittumainen niin mitään juridisia perusteita rikossyytteelle kavalluksesta tms ei ole olemassa, oikeudessa ei puida sitä jos kaksi aikuista ei pysty sopimaan perheen sisäisestä rahankäytöstä
No mites tuo, että on avioliiton aikana ostanut asunnon? Eikös siitä kuulu puolet petetylle ja sivutilit ja kaikki. Eikös koko omaisuus nosteta pöydälle osituksessa??
Näin, ja jos salaa osan omaisuudestaan, niin on kysymys petoksesta. Vai ostiko mies asunnon uuden naisen nimiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi ei kuitenkana halua erota. Eronnut ja kaksi lasta, ja siitä seuraavva mahdollinen uusperhekuvio on vaikea. Jos miehesi sitoutuu pelastamaan liittonsa kanssasi, niin kannattaa yrittää jatkaa. Ei se eron jälkeinen elämä ole välttämättä helppoa. Etenkään jos on lapsia. Lapsettoman on helpompi erota, mutta aina jos on lapsia kannattaisi miettiä heidän hyvinvointiaankin. Vuoroviikottelu vanhempien eri kodeissa ei todellakaan ole mikään optimi, vaikka lehdissä eronneet kertovatkin lastensa sopeutuneen hyvin. Ex-puolisioina joutuisitte jatkuvasti sopimaan kaikesta. Juhlapyhät ja synttärit yms. Rakastatko miestäsi? Toinen nainen on vain toinen nainen. Se toinen toivottavasti tajuaa nyt häipyä kuvioista. Sinä olet naimisissa ja teillä on yhteinen perhe - ei sinun tarvitse tämän takia erota, jos et halua. Suosittelen lukemaan Anna-Maija Castrénin Onko perhettä eron jälkeen? -kirjan. Hyvä läpileikkaus mm. siitä, miten ero muuttaa lasten asemaa. Myös perhe-käsitettä puidaan haastateltujen kautta. Autenttinen ja hyvä kirja. Eksyin vähän aiheesta, mutta olette kuitenkin naimisissa ja teillä on lapset. Tästä voi miehesi ottaa opiksi ja parantaa tapansa, JOS on sitounut sinuun. Mikäli kumpikin olette sitoutuneita pelastamaan liittonne niin älkää ihmeessä erotko.
Pahoittelut kirjoitusvirheistä! Inhoan niitä itse, mutta nyt oma teskstini oiknin site hunoa keiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se nainen sinuun otti yhteyttä? Mieshän tuossa on se asianosainen.
En ole koskaan ymmärtänyt ja hyväksynyt näitä toisia naisia, jotka ottavat vaimoon yhteyttä. Se on minusta ihan puhdasta ilkeyttä ja kiusantekoa. Ennemmin pitäisi kovistella sitä petollista miesystäväänsä.
Sitä ei voi tietää vaikka vaimo hyvinkin tietäisi miehensä tekosista mutta on päättänyt pitää kulissit pystyssä ja elää siinä liitossa jonka on valinnut.
Kyllä minä keksin syitä. Tässäkin tapauksessa toinen nainen on luullut olevansa ensimmäinen.
Kun on jostain saanut vihiä ettei näin olekaan, niin haluaahan sen selvittää. Tai mies puhuu että ollaan erottu/ eroamassa ja alkaa jostain syystä epäilyttää. Turha se on valehtelevalta / pettävältä mieheltä kysyä, ei sieltä totuutta saa irti.
Kun tajuaa että mies onkin varattu, haluaa että vaimokin saa kuulla että mitä mies puuhaa.
Sitä en minäkään ymmärrä että jos tietää alusta lähtien olevansa varatun kanssa, niin lähtee siinä tilanteessa ottamaan yhteyttä.
Se tuntuu kyllä kiusanteolta.
Vaikka itse haluaisin silti tietää ja minulle olisi ihan sama kuka minulle kertoo koska liittoni olisi joka tapauksessa siinä.
KUUKUUKUU kirjoitti:
Miehesi ei kuitenkana halua erota. Eronnut ja kaksi lasta, ja siitä seuraavva mahdollinen uusperhekuvio on vaikea. Jos miehesi sitoutuu pelastamaan liittonsa kanssasi, niin kannattaa yrittää jatkaa. Ei se eron jälkeinen elämä ole välttämättä helppoa. Etenkään jos on lapsia. Lapsettoman on helpompi erota, mutta aina jos on lapsia kannattaisi miettiä heidän hyvinvointiaankin. Vuoroviikottelu vanhempien eri kodeissa ei todellakaan ole mikään optimi, vaikka lehdissä eronneet kertovatkin lastensa sopeutuneen hyvin. Ex-puolisioina joutuisitte jatkuvasti sopimaan kaikesta. Juhlapyhät ja synttärit yms. Rakastatko miestäsi? Toinen nainen on vain toinen nainen. Se toinen toivottavasti tajuaa nyt häipyä kuvioista. Sinä olet naimisissa ja teillä on yhteinen perhe - ei sinun tarvitse tämän takia erota, jos et halua. Suosittelen lukemaan Anna-Maija Castrénin Onko perhettä eron jälkeen? -kirjan. Hyvä läpileikkaus mm. siitä, miten ero muuttaa lasten asemaa. Myös perhe-käsitettä puidaan haastateltujen kautta. Autenttinen ja hyvä kirja. Eksyin vähän aiheesta, mutta olette kuitenkin naimisissa ja teillä on lapset. Tästä voi miehesi ottaa opiksi ja parantaa tapansa, JOS on sitounut sinuun. Mikäli kumpikin olette sitoutuneita pelastamaan liittonne niin älkää ihmeessä erotko.
Nyt menee lässytys kyllä vähän liian pitkälle. Tässä vaiheessa ei tule miettiä tippaakaan sitä kuinka byhyy vaikeaa MIEHELLE olisi uusperhekuviot?! Lasten hyvinvointi ei automaattisesti ole korkeimmillaan kahden biologisen vanhempansa yhteishoivassa, vaan kodissa jossa KAIKKI nauttivat arvostusta, luottamusta ja rakkautta keskenään.
älä viitsi kirjoitti:
KUUKUUKUU kirjoitti:
Miehesi ei kuitenkana halua erota. Eronnut ja kaksi lasta, ja siitä seuraavva mahdollinen uusperhekuvio on vaikea. Jos miehesi sitoutuu pelastamaan liittonsa kanssasi, niin kannattaa yrittää jatkaa. Ei se eron jälkeinen elämä ole välttämättä helppoa. Etenkään jos on lapsia. Lapsettoman on helpompi erota, mutta aina jos on lapsia kannattaisi miettiä heidän hyvinvointiaankin. Vuoroviikottelu vanhempien eri kodeissa ei todellakaan ole mikään optimi, vaikka lehdissä eronneet kertovatkin lastensa sopeutuneen hyvin. Ex-puolisioina joutuisitte jatkuvasti sopimaan kaikesta. Juhlapyhät ja synttärit yms. Rakastatko miestäsi? Toinen nainen on vain toinen nainen. Se toinen toivottavasti tajuaa nyt häipyä kuvioista. Sinä olet naimisissa ja teillä on yhteinen perhe - ei sinun tarvitse tämän takia erota, jos et halua. Suosittelen lukemaan Anna-Maija Castrénin Onko perhettä eron jälkeen? -kirjan. Hyvä läpileikkaus mm. siitä, miten ero muuttaa lasten asemaa. Myös perhe-käsitettä puidaan haastateltujen kautta. Autenttinen ja hyvä kirja. Eksyin vähän aiheesta, mutta olette kuitenkin naimisissa ja teillä on lapset. Tästä voi miehesi ottaa opiksi ja parantaa tapansa, JOS on sitounut sinuun. Mikäli kumpikin olette sitoutuneita pelastamaan liittonne niin älkää ihmeessä erotko.
Nyt menee lässytys kyllä vähän liian pitkälle. Tässä vaiheessa ei tule miettiä tippaakaan sitä kuinka byhyy vaikeaa MIEHELLE olisi uusperhekuviot?! Lasten hyvinvointi ei automaattisesti ole korkeimmillaan kahden biologisen vanhempansa yhteishoivassa, vaan kodissa jossa KAIKKI nauttivat arvostusta, luottamusta ja rakkautta keskenään.
Lisäksi, kahden vuoden systemaattisen pettämisen jälkeen ei "oteta opikseen". Jos laitetaan vahingossa punainen paita valkoisen pyykin sekaan, otetaan opikseen. Jos jätetään pakastimen ovi vahingossa auki, siitä otetaan opikseen. Toisen ihmisen luottamuksen totaalisesta ja tarkoituksellisesta hajottamisesta, ei oteta opikseen.
Pointtina oli se, että jos sekä MIES että VAIMO kumpikin TAHTOVAT JATKAA. Koska on tilanteita, joissa mm. pettämisen jälkeen pettäjä haluaa päättää liittonsa. Ajattelen tässä ihan yhtä lailla petettyä vaimoa. Tietenkään jos vaimo ei halua jatkaa niin ei sitten. Keskustelusta päätellen vaimo ei kuitenkaan ole varma siitä, mitä tekee. Ei mitenkään jeesustellut miehen mahdollista eron jälkeistä elämää, vaan pikemminkin vaimon. Avioliitto kestää, jos kumpikin ovat siihen sitoutuneita ja jos toista rakastaa ja jos toista tahtoo rakastaa myös jatkossa.
Voithan jatkaa parisuhdetta sillä ehdolla että sinä saat puolestasi pitää rakastajaa seuraavan kahden vuoden ajan. Miehesi tietenkin hoitaa lapsia sillä aikaa.
Koska miehesi on tunnetusti reilu ja tasapuolinen, hän tottakai suostuu siihen. Jos ei, pistä äijä pihalle.
reilu peli kirjoitti:
Voithan jatkaa parisuhdetta sillä ehdolla että sinä saat puolestasi pitää rakastajaa seuraavan kahden vuoden ajan. Miehesi tietenkin hoitaa lapsia sillä aikaa.
Koska miehesi on tunnetusti reilu ja tasapuolinen, hän tottakai suostuu siihen. Jos ei, pistä äijä pihalle.
Myöskään kosto ei ole hyvä peruste avioliiton jatkamiselle. Edellä jo tulikin, että kummankin puolison on aidosti ja vilpittömästi haluttava jatkaa avioliittoa. Pettäjän tietysti vapaaehtoisesti luvattava olla uskollinen (tai sovitaan yhteisesti esim. vapaasta liitosta).
Itseään ei pidä uhrata avioliiton jatkamisessa edes lasten vuoksi tilanteessa että toinen on näin pahasti pettänyt avioliittolupauksensa. Itsenään ei pidä antaa rikkoa.
Jätä. Kerran pettäjä, aina pettäjä. Täytyy olla jotain sairasta, jos meininkiä on jatkunut jo 2 vuotta. Siinä ajassa olisi mieskin ehtinyt jo monesti katua ja tunnustaa, jos oikeasti edes välittäisi saati rakastaisi sinua.