Kuinka pian teillä tulee miestänne ikävä? Läheisriippuvuus?
Mieheni on ollut nyt 5 päivää työmatkalla, ja alkaa olla jo tosi kova ikävä. Olen alkanut miettiä, missä menee läheisriippuvuuden raja, kun kaipaan miestäni aina, kun hän on yhdenkin yön poissa kotoa. Mielipiteitä? Kokemuksia?
Kommentit (30)
Kerran tunnissa. :) Vaikka välillä miehen touhut ottaakin päähän. On silti ikävä. .
Mies tällä hetkellä matkatöissä, poissa kotoa su-to. Ikävä tulee parissa päivässä, ei kuitenkaan mitään ylitsepääsemätöntä. Nukun miehen paita päällä yöt, lievittää hiukan ikävää. Parasta on saada rakkaani takaisin kotiin, osaan arvostaa häntä aina vaan enemmän. Ihaninta on päästä nukkumaan toisen kainaloon.
Kyllä nyt aikuisen naisen pitää osata yksinkin välillä olla, huh!!
Mun mies on töissä yleensä eri aikaan kuin minä, joten voi mennä viikkokin ettei nähdä kuin ohimennen kun lapsivastuu vaihtuu. Ei ole vielä kertaakaan 17 vuoden aikana tullut ikävä. Mulla ja lapsilla on ihan omat jutut kun tuo on töissä. En kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on töissä yleensä eri aikaan kuin minä, joten voi mennä viikkokin ettei nähdä kuin ohimennen kun lapsivastuu vaihtuu. Ei ole vielä kertaakaan 17 vuoden aikana tullut ikävä. Mulla ja lapsilla on ihan omat jutut kun tuo on töissä. En kaipaa.
Saanko kysyä, että koetko silti olevasi läheinen miehesi kanssa?
-Ap
Mä pärjään kyllä yksin enkä niin kaipaa miestäni mutta lapsen kanssa yksin oleminen ei ole minusta kivaa. Silloin en pysty nukkumaan.
Usein ikävä voi iskeä ihan kesken arkipäivän, mutta kai se on ihan normaalia. Ikävä on myös silloin, kun hän on pitkällä työmatkalla. Ikävä on myös silloin, kun hän jää kotiin minun lähtiessäni pitkälle ulkomaanlomalle. Ikävän kestää, kun tietää, että ero on väliaikaista.
Termit kuntoon hei, ei läheisriippuvuudella ole mitään tekemistä ikävöimisen kanssa. Itsekin ikävöin miestä aina kun hän on pois, olemme olleet pian 20 vuotta yhdessä. En ymmärrä, mikä tässä olisi huonoa.
Emme asu yhdessä, joten joka viikko olemme 2-5 yötä erillään (paitsi lomilla). On välillä ikävä, mutta toisaalta tarvitsen myös ihan omaa aikaa kuten mieskin.
Olen ollut mieheni kanssa 20 vuotta ja hyvin pärjäämme vaikka viikon tai pari erillään. Tottakai silloin jollakin tavoin yhteyttä pidämme ainakin muutaman kerran ja toisiamme ajattelemme, mutta emme me nyt mitään enempiä kaipaile. Mieheni teki paljon reissutöitä edellisessä työpaikassaan ja kun hän oli pois, niin minä ja lapset oikeastaan ihan nautimme siitä ajasta! Oli mukavaa kun hän takaisin tuli, mutta arki jatkui arkena sen jälkeen. Mies ehkä on hieman enemmän läheisyyttä kaipaava kuin minä. En ole koskaan aikuisena ollut kenestäkään riippuvainen ja tuskin tulen olemaankaan.
Kyllä mulle tulee miestä ikävä aina kun hän ei ole mun vieressä kun mennään nukkumaan:) mies onneksi soittaa ja lähettää viestejä kun ollaan erossa toisistamme.
ollaan oltu yhdessä 15 vuotta
Minulla on oikeastaan miestäni eniten ikävä juuri hänen lähdettyään, ja sitten kun hän on ollut useamman päivän poissa, niin jotenkin totun tilanteeseen, että hän ei ole kotona, muistan esimerkiksi heti herätessäni että hän ei ole vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt aikuisen naisen pitää osata yksinkin välillä olla, huh!!
Ikävä ja kykenemättömyys olla yksin sama asia?
Mulla mies harvoin pitempään pois, mutta syksyllä oli viikon kertaamassa. Viikko ei ole paha aika, mutta se eron hetki on pahin mulla. Kun näkemiseen on enää päivä pari niin ei tunnu enää ikävältä.
En muista milloin näimme viimeksi. Välimatkaa muutama minuutti. On vain ollut kaikenlaista, etten ole edes halunnut nähdä... Kyllä ikävä on mukana joka päivä, mutta tällä hetkellä melko lievänä. Yhdessä emme ole nukkuneet ties kuinka pitkään aikaan. Kai minä sitten olen epäromanttinen paska.
Mieheni on välillä töiden vuoksi pois kotoa 4-5 päivää. Lapselle tulee heti isiä ikävä, mutta mulle ei niin lyhyessä ajassa. Lohdutan tietystä lasta ja meillä on kivaa kahdestaankin. Mieheni on hyvä isä ja lapsemme hänelle kaikki kaikessa. Me aikuiset olemme kuitenkin etääntyneet toisistamme, en koskaan nuku hänen kainalossaan emmekä suukottele. Seksi on kuitenkin ihan hyvää ja sitä on 1- 6 x kuukaudessa. En oikein osaa olla vaimo enkä äitikään ja olenkin nyt toisessa liitossani. Ehkä olisin ollut parempi miehenä, jotenkin sellainen käytös luontuu paremmin (fyysiset työt, raskaiden asioiden kantaminen, kodin tarkastaminen, jos yöllä kuuluu jokin omituinen ääni tms.)
Joo läheisriippuvuus on vähän eri asia. Se on yleensä pakonomaista höösäystä läheisen ympärillä, joka on sössinyt omaa elämäänsä.
Mä yleensä tajuan vasta miehen tullessa kotiin miten ikävä onkaan ollut kun alkaa melkein itkettää jos on ollut pidempään poissa.
Vierailija kirjoitti:
Mä yleensä tajuan vasta miehen tullessa kotiin miten ikävä onkaan ollut kun alkaa melkein itkettää jos on ollut pidempään poissa.
Ihana :)
Up!