Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pian teillä tulee miestänne ikävä? Läheisriippuvuus?
18.04.2017 |
Mieheni on ollut nyt 5 päivää työmatkalla, ja alkaa olla jo tosi kova ikävä. Olen alkanut miettiä, missä menee läheisriippuvuuden raja, kun kaipaan miestäni aina, kun hän on yhdenkin yön poissa kotoa. Mielipiteitä? Kokemuksia?
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Älkääs nyt, kyllä miehennekin aina ajattelevat teitä samalla, kun hotellihuoneessa asettelevat kaluaan reissulla tapaamansa naisen jalkoväliin.
No, vaikka liian riippuvainen miehestäni saatankin olla, niin luottamus on täysi 100%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkääs nyt, kyllä miehennekin aina ajattelevat teitä samalla, kun hotellihuoneessa asettelevat kaluaan reissulla tapaamansa naisen jalkoväliin.
No, vaikka liian riippuvainen miehestäni saatankin olla, niin luottamus on täysi 100%.
Ketjussa myös naisia, joita ei paljon miehen poissaolo kiinnostanut, niin voi olla parisuhde sillä tolalla, ettei miestäkään uskollisuus niin kiinnosta.
Kyllä mun tulee ikävä, vaikka ollaankin jatkuvasti erillämme pari päivää. Nyt olen vielä lähdössä toiseen kaupunkiin viikoiksi ensi syksynä, ja se tulee kyllä olemaan omituista.
Mutta kyllä sen kanssa pärjää, varsinkin nykyaikana, kun yhteydenpito on niin helppoa.
Me ollaan oltu 10v yhdessä, ja mies tekee nykyään sellaista työtä, että on kuukausia kerrallaan poissa. Ensimmäinen viikko on yleensä kauhea, mutta sitten siihen taas tottuu ja elämä sujuu hyvin ikävästä huolimatta. Lyhyet erilläänolot (vaikka viikon-pari) tekee ihan hyvää välillä, on ihanaa viimein nähdä ja toista osaa arvostaa ihan uudella tavalla. Mutta nää pitkät erossaolot on aika haastavia - se vaatii kummaltakin paljon. Soitellaan ja kirjoitellaan päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkääs nyt, kyllä miehennekin aina ajattelevat teitä samalla, kun hotellihuoneessa asettelevat kaluaan reissulla tapaamansa naisen jalkoväliin.
No, vaikka liian riippuvainen miehestäni saatankin olla, niin luottamus on täysi 100%.
Ketjussa myös naisia, joita ei paljon miehen poissaolo kiinnostanut, niin voi olla parisuhde sillä tolalla, ettei miestäkään uskollisuus niin kiinnosta.
Jaa, olen yksi sellainen nainen, joka ei niin kovasti miestään kaipaa, mutta silti olemme yhdessä olleet sen 20 vuotta. Tuskinpa olisimme yhdessä näin pitkään olleet, jos meillä päin peräsintä menisi tai emme toisistamme tykkäisi ja toisiamme arvostaisi. Ja vaikka olemme pitkään olleetkin yhdessä, niin läheisyyttä ja seksiä on aika paljonkin, 2-4 kertaa viikossa ainakin. :)
En ole vain oppinut olemaan koskaan niin mustasukkainen, kuin myöskään mikään toisessa kiinni roikkuva, vaan ihan itsenäinen ihminen. Myös ammatinvalintani kertoo asiasta, eli olen yrittäjä. Luotto on yksi avainjuttu minun ja mieheni välisessä suhteessa, luotto ja kunnioitus. Joillekin nämä kaksi asiaa eivät kuulu koskaan parisuhteeseen. Luulen, että miehen pettämisepäilyjä esittävä ei edes tiedä mitä sanat tarkoittavat. N42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miestä ei tule ikävä, mutta koiraa tulee. 🤔
Ikävä tulee kesken päivänkin mutta yötä ei kumpikaan osata nukkua erillään. Ehkä se olisi hyväkin välillä keretä ikävöidä. Oltiin yhdessä välissä miehen töiden takia erossa muutama päivä ja oli ihan teinifiilis kun taas nähtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tulee ikävä jo iltapäivällä siihen aikaan kun yleensä tulisi kotiin, jos jostain syystä menee myöhempään. En myöskään yhtään tykkää viettää itsekseni iltaa kotona. Yö ollaan viimeksi vietetty erossa 14 vuotta sitten, kun kuopus oli sydänleikkauksesta toipumassa sairaalassa ja minä mukana. Ollaan sitten vissiin pahemman kerran läheisriippuvaisia, mutta ihan sama mulle. Ihanaa, että viihdytään molemmat toistemme seurassa näin hyvin, eikä kumpikaan kaipaa enempää sitä ns. "vapautta" ja "omaa aikaa". Joskus tulee lähipiiristä vähän kommenttia, mutta meille on tärkeää elää elämäämme sen mukaan mikä itsestä tuntuu parhaalta, emmekä arvostele/tuomitse myöskään muiden erilaisia tapoja ja tottumuksia.
21v oltu yhdessä enkä muista että olisin koskaan varsinaisesti ikävöinyt.
Olemme nykyään molemmat kotitoimistolla osan aikaa ja kun toinen on työmatkalla se on vain "helpotus" :D Kuluneiden 2kk aikana olemme olleet 27 päivää erossa ja mies lähtee kohta loppuviikoksi reissulleen.
Samalla tavalla en ikävöi lapsianikaan jotka asuvat kaikki 30 km säteellä. Hehän ovat olemassa ja viestittelemme ja tapaamme usein.
Kaipausta ja ikävää tunnen vain sellaista ihmistä kohtaan jota en enää koskaan tapaa.
Aivan varmasti muutama ketjuun vastanneen mies näin toimiikin.