Mitä tässä tilanteessa oikein pitäisi tehdä? Kaverin varattu mies

Jos olisin tuo petetty vaimo, haluaisin todellakin tietää, sillä moisen petturin kanssa en haluaisi olla saman katon alla enää minuuttiakaan. Avioliitto loppuisi siihen. Jos saisin myöhemmin tietää, että joku ystävistäni olisi myös ollut asiasta tietoinen, eikä ole kertonut minulle, lopettaisin myös ystävyyden. Luotettavuus on mielestäni tärkein luonteenpiirre ihmisessä.

Minulla on toimiva neuvo ap:lle. Eikä tarvitse käräyttää ketään.

Iske se mies ja paljasta asia kaverille. Jos mies harrastaa tätä kaverisi kanssa, naisia voi olla useampia tai ainakin haluja saattaa olla. Kaverisi luulee, että heidän suhde on suurta, salaista ja intohimoista rakkautta. Mikään muu ei saa hänen silmiään niin auki kuin se, että Suuri Rakkautensa himoitsee myös sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö aviorikos ole rikos?

No ei ole ollut enää pitkiin pitkiin aikoihin. Nykyään ihmisellä on lain näkökulmasta oikeus omaan seksuaalisuuteensa siviilisäädystä riippumatta.

Parisuhteessa kyllä pitäisi tästä "oikeudesta omaan seksuaalisuuteen" yhteisesti sopia. Kun toiselle se voi tarkoittaa että haluaa ylläpitää myös muita seksisuhteita samanaikaisesti ja toiselle taas ehdotonta yksiavioisuutta. Kumman oikeus siis menee edelle? Jos ei päästä yhteisymmärrykseen ei parisuhde varmaankaan voi jatkua mutta toisen oikeus ei voi kumota toisen oikeutta.

Kummankaan oikeus ei mene toisen edelle eikä kumoa toisen oikeutta. Se, joka haluaa olla yksiavioinen, saa olla yksiavioinen. Se, joka haluaa muitakin suhteita, saa harrastaa muita suhteita.

Jaha? Ja mitenköhän tämän yksiavioisuutta toivovan osapuolen tarpeet täyttyy jos kumppani hyppii sängystä sänkyyn? Yksipuolisesti ei oikein voi olla yksiavioinen parisuhteessa. Vai meinaatko että pitäisi vaan hyväksyä että kumppani pettää vaikka itse haluaisi ettei muita osapuolia ole? Ei kyllä toteudu molempien toiveet todellakaan. Miksi lopultakaan sellaiset ihmiset jotka eivät oikeasti halua vain yhteen suhteeseen sitoutua edes haluavat olla parisuhteessa? Eikö olisi vaan yksinkertaisempaa olla kenen kanssa milloinkin haluaa ilman mitään tilivelvollisuutta kenellekään tai kiinnijäämisen riskiä?

Taitaa olla aika paljon miehiä kommentoimassa täällä kun niin kovasti noita avoimia suhteita puolustellaan ja ihannoidaan. Tai sitten sama tyyppi fanaattisesti tyrkyttää kantaansa tehdäkseen pettämisensä hyväksyttäväksi.

Vierailija kirjoitti:

huolehdi omista asioistasi kirjoitti:

Asia ei varsinaisesti sinulle kuulu, joten anna olla. Aikuiset ihmiset saavat keskenään tehdä mitä huvittaa, kunhan eivät rikoksia tee. Tonkimalla muiden asioita aiheutat vaan pahaa oloa itsellesi ja muille. Parempi ehkä katkaista välit kaveriin kokonaan ja sanoa rehellisesti, että et pysty katsomaan enää tilannetta sivusta mutta toisaalta et halua käräyttääkään heitä. Eikä se sinun asia olekaan mennä kertomaan muiden asioita ympäriinsä.

Ovatko ihmiset tosiaan näin välinpitämättömiä nykyään. "Aikuiset ihmiset saavat keskenään tehdä mitä huvittaa, kunhan eivät rikoksia tee"

Ok, mitäs tässä sitten on kenenkään suhteilla, perheillä tai avioliitoilla väliä, senkun tehdään mitä huvittaa! Kaikki vain varattujen matkaan, aikuisiahan tässä ollaan!

Niinpä. Aloittaja saa kertoa asian ihan just niille joile haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on toimiva neuvo ap:lle. Eikä tarvitse käräyttää ketään.

Iske se mies ja paljasta asia kaverille. Jos mies harrastaa tätä kaverisi kanssa, naisia voi olla useampia tai ainakin haluja saattaa olla. Kaverisi luulee, että heidän suhde on suurta, salaista ja intohimoista rakkautta. Mikään muu ei saa hänen silmiään niin auki kuin se, että Suuri Rakkautensa himoitsee myös sinua.

Jotenkin tuon AP:n aloituksen perusteella en ihan usko sen lähtevän tähän. AP ei vaikuta tyypiltä, joka haluaisi palkita petturimiestä lisäpiparilla eikä ole syytä uskoa sitäkään, että AP:ta kiinnostaisi pettää ystäväänsä.

Ei taida toimia neuvosi. 

"Voimme olla kavereita mutta kuten sinä et tahdo puhua miesasiasta enää, en minäkään tahdo kuulla siitä sanaakaan. En edes siinä vaiheessa, jos ja kun juttu menee päin honkia, koska tekosi sotii omia moraalikäsityksiäni vastaan niin pahasti etten pysty sinulle sympatiaa tarjoamaan tässä asiassa.

Toivottavasti voimme jättää tämän taaksemme. Mutta toivon, että et olisi kertonut asiasta minulle, sillä itsekin varmasti ymmärrät että saatat minut hankalaan asemaan. Toisaalta haluaisin kertoa koska tiedän että satutatte viatonta ihmistä toimillanne, mutta toisaalta asia ei kuulu minulle. Asetit minut tähän asemaan eikä se ole ystävän käytöstä. Toivon että otat opiksesi tästä etkä tee sitä toiste."

Sanoisin, ja olen sanonutkin. Sillä erotuksella että en tuntenut kaverini kanssa peuhaavan miehen naisystävää joten en olisi onneksi edes voinut ottaa häneen yhteyttä vaikka omatuntoni käskisi niin tekemään.

Jos miehen nimi alkaa T:llä ja naisen J:llä ja asuvat pk-seudulla niin tiedän kenestä on kyse. Olen nimittäin se vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla aika paljon miehiä kommentoimassa täällä kun niin kovasti noita avoimia suhteita puolustellaan ja ihannoidaan. Tai sitten sama tyyppi fanaattisesti tyrkyttää kantaansa tehdäkseen pettämisensä hyväksyttäväksi.

Tämähän on täysin sukupuolineutraali asia. Ihan samalla tavalla naisellakin on oikeus omaan seksuaalisuuteensa.

Jos sua eniten tässä harmituttaa petetty vaimo, käräytä mies hänelle.

Jos ongelmana on vain se, ettet hyväksy kaverisi toimintaa, pistä välit poikki ja anna olla. Hän tietää jo mitä mieltä olet asiasta, muttei välitä.

Kirjoituksestasi on jo aika selvää, ettet tule koskaan kunnioittamaan kaveriasi, joten en usko että välinne koskaan parantuvat vaikka kaverisi suhde miehen kanssa menisi pieleen.

Ei ole sun asia käräyttää ketään. Koska et tunne miestä tai sen vaimoa. Jos he olisivat ystäviäsi, niin sitten olisi eri tilanne, ja haluaisitkin varmasti kertoa heille. Tuntemattomien asioihin et voi puuttua. Jos et kestä sitä, että kaverisi tekee tuollaista, ota etäisyyttä, kunnes suhde hajoaa (koska jossain vaiheessahan se hajoaa, koska mies ei ole vieläkään eronnut). Ei tarvitse laittaa välejä kokonaan poikki tuommoisen takia. Yritä nyt vaan kestää ja elää omaa elämääsi. (Miksi olet seurannut somesta sen naisen sivuja? Menet vähän liian lähelle tota tilannetta, ilmeisesti uteliaisuudesta?Ei kuulu sulle, katso vaikka Kauniita ja Rohkeita sen sijaan, jos oma elämäsi on tylsää) Ja lopuksi sanoisinkin että: Get a life. Et voi murehtia toisten päätöksiä. He ovat tehneet omat päätöksensä miten elävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on todella haastava, koska tämän kaverin kanssa olimme erittäinkin läheisiä, ja olen lähtökohtaisesti pitänyt häntä ns. "hyvänä tyyppinä" En olisi hänestä tätä sentään uskonut, vaikka hänen suhdekuvionsa ovat aina olleet hieman epämääräisiä.

Vaikka kaveri ei minulle mitään ole tehnytkään, on silti luottamus mennyt. Jotenkin se vain muutti minun ajatustani hänestä, että jos ihminen kykenee silmääkään räpäyttämättä tuollaiseen, niin..

Välien poikki laittaminen tuntuisi surulliselta yhteisen historian huomioonottaen, mutta myös kaveruuden jatkaminen on osoittaunut vaikeaksi.

Ap

Tätä kutsutaan elämäksi. Elämä ei ole oppikirjasta opittavaa suoritusta, jossa kaikki menee aina tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan. Ei enää eletä raamatunmallin mukaan, eikä moraalisäännöt ole yhtä tiukkoja kuin ennen.

Elämä on valintoja.

Jos laittaisit jonkun viestin vaimolle vaikka työsähköpostiin tekaistudta sp-osoitteesta.Lyhyesti vain,että näinköhän miehesi Pekan suutelevan autossa siellä ja siellä...

Jos kaikki jatkuisi entisellään,on tilanne varmaan kaikille ihan fine.

Menee miehen kotiin. Yäk. :(

Vierailija kirjoitti:

Kaveri ihastui viime kesänä varattuun mieheen, naimisissa oleva kahden lapsen isä. Kaveria vanhempi. Mieshän oli sitten heti valmis, ja pian jo kaverin oven takana kun kutsu oli viimein saatu esitettyä.

Itse lähinnä naurahtelin kaverin ihastumiselle, mutta ei kauaa naurattanut: Tästä ensimmäisestä vierailusta homma karkasi saman tien käsistä. Kaveri leijui täysin maanpinnan yläpuolella eikä suostu näkemään tilannetta totuudenmukaisesti.

Tästä tuli meidän välillemme mörkö, kun kaveri hehkutti tyyppiä kuin jotain omaa miestään, ja minä yritin parhaani mukaan puhua järkeä.

Alkuvuodesta tilanne sitten räjähti käsiin erään tapauksen seurauksena, ja minä sanoin suoraan mitä moisesta ajattelen, löin niin sanotusti faktat tiskiin, miten tuossa voi käydä, eivätkö he yhtään ajattele/häpeä, mies ei tule jättämään perhettään vaan hyvin todennäköisesti se on kaveri jolle jää luu käteen, minä en hyväksy ja tuskin hyväksyisi kukaan muukaan jne.

Tietenkin kaveri vetäisi tästä vuosisadan herneet nenään ja esti minut joka paikassa.

Vähän rauhoituttuaan hän alkoi hieroa sopua ja laittaa viestiä, todeten samalla ettei ikinä enää halua puhua asiasta.

Välimme eivät koskaan enää ole palanneet entiselleen, sanomattakin selvää että tämä asia on varjona kaveruutemme yllä.

Minä häilyn jonkinlaisessa välimaastossa: Suureksi osaksi suljen silmäni koko asialta, välillä tunnen suurta halua käräyttää nämä kaksi ja laittaa heidät silmätysten tekojensa kanssa.

Heidän toimintansa on suorastaan julkeaa ja koko tilanne irvokas, mies lähtee naapurikaupungista milloin millekin asialle "pikaisille", kaveri laittelee romanttisia illallisia ja hehkuttaa somessa "rakastan" "mun ihana" jne.

Välillä he ovat treffanneet kaupassa, välillä luonnonhelmassa, välillä kaverin luona, ja röyhkeyden huippuna kaveri on ollut jopa miehen ja tämän vaimon kotona, kun vaimo ei ole ollut paikalla.

Vaimo jakelee somessa onnellisia perhekuvia, autuaan tietämättömänä että mies on lähemmäs vuoden paneskellut nuoremman naisen kanssa.

Mitä tässä pitäisi tehdä? Tiedän, ettei asia viime kädessä kuulu minulle, mutta tilanne on niin inhottava että sitä on vaikea katsoa vierestä.

Pariskunnan lapset ovat vielä pieniä, toinen nippa nappa kouluikäinen ja toinen vielä nuorempi :(

Pidin tätä jonain ohimenevänä parin kuukauden hairahduksena, mutta näköjään heillä ei ole aikomustakaan lopettaa, "seurustelevat" kuin tilanteessa ei olisi mitään outoa kun toisella on vaimo ja lapset kotona.

Mistä tiedät tämän hetkisen tilanteen, kun kaveri ei puhu siitä mitään?

Sinuna miettisin, miksi asia vaivaa niin paljon. Kateutta? Jokin lapsuuden trauma?

Ihan hauska provo. 2/5. Näitä on vaan ollut vähän liikaa viime aikoina...

Jokin tässä ap:n kertomuksessa ei oikein täsmää... Hän on tietävinään suhteesta, vaikka kaveri puhu ja on estänyt hänet joka paikassa (?). Kotiäidin mielikuvitus laukkaa, kenties...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri ihastui viime kesänä varattuun mieheen, naimisissa oleva kahden lapsen isä. Kaveria vanhempi. Mieshän oli sitten heti valmis, ja pian jo kaverin oven takana kun kutsu oli viimein saatu esitettyä.

Itse lähinnä naurahtelin kaverin ihastumiselle, mutta ei kauaa naurattanut: Tästä ensimmäisestä vierailusta homma karkasi saman tien käsistä. Kaveri leijui täysin maanpinnan yläpuolella eikä suostu näkemään tilannetta totuudenmukaisesti.

Tästä tuli meidän välillemme mörkö, kun kaveri hehkutti tyyppiä kuin jotain omaa miestään, ja minä yritin parhaani mukaan puhua järkeä.

Alkuvuodesta tilanne sitten räjähti käsiin erään tapauksen seurauksena, ja minä sanoin suoraan mitä moisesta ajattelen, löin niin sanotusti faktat tiskiin, miten tuossa voi käydä, eivätkö he yhtään ajattele/häpeä, mies ei tule jättämään perhettään vaan hyvin todennäköisesti se on kaveri jolle jää luu käteen, minä en hyväksy ja tuskin hyväksyisi kukaan muukaan jne.

Tietenkin kaveri vetäisi tästä vuosisadan herneet nenään ja esti minut joka paikassa.

Vähän rauhoituttuaan hän alkoi hieroa sopua ja laittaa viestiä, todeten samalla ettei ikinä enää halua puhua asiasta.

Välimme eivät koskaan enää ole palanneet entiselleen, sanomattakin selvää että tämä asia on varjona kaveruutemme yllä.

Minä häilyn jonkinlaisessa välimaastossa: Suureksi osaksi suljen silmäni koko asialta, välillä tunnen suurta halua käräyttää nämä kaksi ja laittaa heidät silmätysten tekojensa kanssa.

Heidän toimintansa on suorastaan julkeaa ja koko tilanne irvokas, mies lähtee naapurikaupungista milloin millekin asialle "pikaisille", kaveri laittelee romanttisia illallisia ja hehkuttaa somessa "rakastan" "mun ihana" jne.

Välillä he ovat treffanneet kaupassa, välillä luonnonhelmassa, välillä kaverin luona, ja röyhkeyden huippuna kaveri on ollut jopa miehen ja tämän vaimon kotona, kun vaimo ei ole ollut paikalla.

Vaimo jakelee somessa onnellisia perhekuvia, autuaan tietämättömänä että mies on lähemmäs vuoden paneskellut nuoremman naisen kanssa.

Mitä tässä pitäisi tehdä? Tiedän, ettei asia viime kädessä kuulu minulle, mutta tilanne on niin inhottava että sitä on vaikea katsoa vierestä.

Pariskunnan lapset ovat vielä pieniä, toinen nippa nappa kouluikäinen ja toinen vielä nuorempi :(

Pidin tätä jonain ohimenevänä parin kuukauden hairahduksena, mutta näköjään heillä ei ole aikomustakaan lopettaa, "seurustelevat" kuin tilanteessa ei olisi mitään outoa kun toisella on vaimo ja lapset kotona.

Mistä tiedät tämän hetkisen tilanteen, kun kaveri ei puhu siitä mitään?

Sinuna miettisin, miksi asia vaivaa niin paljon. Kateutta? Jokin lapsuuden trauma?

Et voi lopun elämääsi kuitata kaikkea omista mielipiteistäsi eriävää sanomalla "olet kade" tai "sinulla on traumoja". Kommenttisi ovat samaa kastia kuin "mene hoitoon" ja "sinulla on se ja tämä ja tuo ongelma"-keittiöpsykologia.

Ihmisillä on erilainen moraali, sen takia asia vaivaa toisia enemmän kuin toisia. Toisille ei ole ok tietää petoksesta ja joutua pitämään se salassa koska viattoman osapuolen (tässä sen vaimon) epätietoisuus tuntuu väärältä jos itse voisi siihen vaikuttaa. Ihmisestä voi ikäänkuin tuntua, että hän auttaa pettäjiä salaamaan tekonsa. Toisille taas muiden asioihin "sekaantuminen" on isompi paha eikä heistä tunnu siltä että he suojaavat pettäjiä.

Jännä tässä on se, että kumpikaan näkökulma ei ole yhtään enemmän oikein tai väärin. On vain eroja kasvatuksessa, ympäristöissä ja ihmisten omissa moraalinäkemyksissä.

Vierailija kirjoitti:

Jokin tässä ap:n kertomuksessa ei oikein täsmää... Hän on tietävinään suhteesta, vaikka kaveri puhu ja on estänyt hänet joka paikassa (?). Kotiäidin mielikuvitus laukkaa, kenties...

Ja sinä et osaa vielä edes lukea, saati sisäistää lukemaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri ihastui viime kesänä varattuun mieheen, naimisissa oleva kahden lapsen isä. Kaveria vanhempi. Mieshän oli sitten heti valmis, ja pian jo kaverin oven takana kun kutsu oli viimein saatu esitettyä.

Itse lähinnä naurahtelin kaverin ihastumiselle, mutta ei kauaa naurattanut: Tästä ensimmäisestä vierailusta homma karkasi saman tien käsistä. Kaveri leijui täysin maanpinnan yläpuolella eikä suostu näkemään tilannetta totuudenmukaisesti.

Tästä tuli meidän välillemme mörkö, kun kaveri hehkutti tyyppiä kuin jotain omaa miestään, ja minä yritin parhaani mukaan puhua järkeä.

Alkuvuodesta tilanne sitten räjähti käsiin erään tapauksen seurauksena, ja minä sanoin suoraan mitä moisesta ajattelen, löin niin sanotusti faktat tiskiin, miten tuossa voi käydä, eivätkö he yhtään ajattele/häpeä, mies ei tule jättämään perhettään vaan hyvin todennäköisesti se on kaveri jolle jää luu käteen, minä en hyväksy ja tuskin hyväksyisi kukaan muukaan jne.

Tietenkin kaveri vetäisi tästä vuosisadan herneet nenään ja esti minut joka paikassa.

Vähän rauhoituttuaan hän alkoi hieroa sopua ja laittaa viestiä, todeten samalla ettei ikinä enää halua puhua asiasta.

Välimme eivät koskaan enää ole palanneet entiselleen, sanomattakin selvää että tämä asia on varjona kaveruutemme yllä.

Minä häilyn jonkinlaisessa välimaastossa: Suureksi osaksi suljen silmäni koko asialta, välillä tunnen suurta halua käräyttää nämä kaksi ja laittaa heidät silmätysten tekojensa kanssa.

Heidän toimintansa on suorastaan julkeaa ja koko tilanne irvokas, mies lähtee naapurikaupungista milloin millekin asialle "pikaisille", kaveri laittelee romanttisia illallisia ja hehkuttaa somessa "rakastan" "mun ihana" jne.

Välillä he ovat treffanneet kaupassa, välillä luonnonhelmassa, välillä kaverin luona, ja röyhkeyden huippuna kaveri on ollut jopa miehen ja tämän vaimon kotona, kun vaimo ei ole ollut paikalla.

Vaimo jakelee somessa onnellisia perhekuvia, autuaan tietämättömänä että mies on lähemmäs vuoden paneskellut nuoremman naisen kanssa.

Mitä tässä pitäisi tehdä? Tiedän, ettei asia viime kädessä kuulu minulle, mutta tilanne on niin inhottava että sitä on vaikea katsoa vierestä.

Pariskunnan lapset ovat vielä pieniä, toinen nippa nappa kouluikäinen ja toinen vielä nuorempi :(

Pidin tätä jonain ohimenevänä parin kuukauden hairahduksena, mutta näköjään heillä ei ole aikomustakaan lopettaa, "seurustelevat" kuin tilanteessa ei olisi mitään outoa kun toisella on vaimo ja lapset kotona.

Mistä tiedät tämän hetkisen tilanteen, kun kaveri ei puhu siitä mitään?

Sinuna miettisin, miksi asia vaivaa niin paljon. Kateutta? Jokin lapsuuden trauma?

Et voi lopun elämääsi kuitata kaikkea omista mielipiteistäsi eriävää sanomalla "olet kade" tai "sinulla on traumoja". Kommenttisi ovat samaa kastia kuin "mene hoitoon" ja "sinulla on se ja tämä ja tuo ongelma"-keittiöpsykologia.

Ihmisillä on erilainen moraali, sen takia asia vaivaa toisia enemmän kuin toisia. Toisille ei ole ok tietää petoksesta ja joutua pitämään se salassa koska viattoman osapuolen (tässä sen vaimon) epätietoisuus tuntuu väärältä jos itse voisi siihen vaikuttaa. Ihmisestä voi ikäänkuin tuntua, että hän auttaa pettäjiä salaamaan tekonsa. Toisille taas muiden asioihin "sekaantuminen" on isompi paha eikä heistä tunnu siltä että he suojaavat pettäjiä.

Jännä tässä on se, että kumpikaan näkökulma ei ole yhtään enemmän oikein tai väärin. On vain eroja kasvatuksessa, ympäristöissä ja ihmisten omissa moraalinäkemyksissä.

Mutta jos kaverisi ei kerro oletetusta suhteesta mitään ja on estänyt sinut, miten voit tietää onko suhdetta edes enää? Ja SILTI asia vaivaa sinua noin paljon. En ymmärrä.