Lue keskustelun säännöt.
Mitä tässä tilanteessa oikein pitäisi tehdä? Kaverin varattu mies
18.04.2017 |
Kaveri ihastui viime kesänä varattuun mieheen, naimisissa oleva kahden lapsen isä. Kaveria vanhempi. Mieshän oli sitten heti valmis, ja pian jo kaverin oven takana kun kutsu oli viimein saatu esitettyä.
Itse lähinnä naurahtelin kaverin ihastumiselle, mutta ei kauaa naurattanut: Tästä ensimmäisestä vierailusta homma karkasi saman tien käsistä. Kaveri leijui täysin maanpinnan yläpuolella eikä suostu näkemään tilannetta totuudenmukaisesti.
Tästä tuli meidän välillemme mörkö, kun kaveri hehkutti tyyppiä kuin jotain omaa miestään, ja minä yritin parhaani mukaan puhua järkeä.
Alkuvuodesta tilanne sitten räjähti käsiin erään tapauksen seurauksena, ja minä sanoin suoraan mitä moisesta ajattelen, löin niin sanotusti faktat tiskiin, miten tuossa voi käydä, eivätkö he yhtään ajattele/häpeä, mies ei tule jättämään perhettään vaan hyvin todennäköisesti se on kaveri jolle jää luu käteen, minä en hyväksy ja tuskin hyväksyisi kukaan muukaan jne.
Tietenkin kaveri vetäisi tästä vuosisadan herneet nenään ja esti minut joka paikassa.
Vähän rauhoituttuaan hän alkoi hieroa sopua ja laittaa viestiä, todeten samalla ettei ikinä enää halua puhua asiasta.
Välimme eivät koskaan enää ole palanneet entiselleen, sanomattakin selvää että tämä asia on varjona kaveruutemme yllä.
Minä häilyn jonkinlaisessa välimaastossa: Suureksi osaksi suljen silmäni koko asialta, välillä tunnen suurta halua käräyttää nämä kaksi ja laittaa heidät silmätysten tekojensa kanssa.
Heidän toimintansa on suorastaan julkeaa ja koko tilanne irvokas, mies lähtee naapurikaupungista milloin millekin asialle "pikaisille", kaveri laittelee romanttisia illallisia ja hehkuttaa somessa "rakastan" "mun ihana" jne.
Välillä he ovat treffanneet kaupassa, välillä luonnonhelmassa, välillä kaverin luona, ja röyhkeyden huippuna kaveri on ollut jopa miehen ja tämän vaimon kotona, kun vaimo ei ole ollut paikalla.
Vaimo jakelee somessa onnellisia perhekuvia, autuaan tietämättömänä että mies on lähemmäs vuoden paneskellut nuoremman naisen kanssa.
Mitä tässä pitäisi tehdä? Tiedän, ettei asia viime kädessä kuulu minulle, mutta tilanne on niin inhottava että sitä on vaikea katsoa vierestä.
Pariskunnan lapset ovat vielä pieniä, toinen nippa nappa kouluikäinen ja toinen vielä nuorempi :(
Pidin tätä jonain ohimenevänä parin kuukauden hairahduksena, mutta näköjään heillä ei ole aikomustakaan lopettaa, "seurustelevat" kuin tilanteessa ei olisi mitään outoa kun toisella on vaimo ja lapset kotona.
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
En, en haluaisi tietää. Jos saisin jonkun anonyymin ilmoituksen, niin raivostuisin mielessäni sen lähettäjälle mutta hulluhan olisin, jos sellaisen takia rikkoisin hyvän suhteen. Jos suhde ei olisi hyvä, niin en ylipäänsä olisi siinä - miksi olisin? Tai miksi mies olisi, hänhän on koska tahansa vapaa lähtemään, jos joku muu kiinnostaa enemmän. Jos joku ihan omalla naamallaan tulisi kertomaan, niin kysyisin kyllä ihan vakavissani hänen motiivejaan. Miksi hän kokee tarpeelliseksi rikkoa parisuhteemme? Mitä hän siitä saa, että tuottaa vahinkoa muiden ihmisten parisuhteelle? Jos hän olisi ystäväni, hänestä tulisi entinen ystävä. Jos hän olisi joku vieras, ihmettelisin vielä enemmän ja tekisin hänen elämänsä mahdollisimman hankalaksi esimerkiksi kertomalla somessa ihan nimeltä hänen pakkomielteestään puuttua toisten asioihin.
Mitä ei tiedä, se ei voi loukata.
Aivan käsittämätön mielipide. Siis joku tulisi kertomaan sinulle puolisosi pettävän, koska aika monenkin mielestä se petetty osapuoli ansaitsee saada tietää elävänsä valheessa, niin sinä sanonnan mukaisesti ampuisit sen viestintuojan ja purkaisit vihasi häneen?
Ja sinun mielestäsi se olisi tämän asian kertoja, joka rikkoisi siinä tapauksessa parisuhteenne? Et voi olla edes tosissasi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. näitä kommentteja kun lukee niin tajuaa että riski jäädä kiinni pettämisestä on häviävän pieni koska kukaan ei halua kertoa petetylle. Ettekö oikeasti haluaisi edes tietää jos oma kumppani pettäisi? Eikö olisi kamalaa kuulla vasta vuosien päästä että tilanne on jo jatkunut pitkään ja olette onnellisesti eläneet koko ajan valheessa? Jos on yhteisestä toiveesta avoin suhde niin sittenhän se kertominen ei vaan johda mihinkään mutta jos näin ei ole niin aika julmaa että "kaikki" muut tietävät ennen asianomaista itseään. No ehkä te kaikki vaan oikeasti ajattelette ettei haittaa jos teidän kumppaninne pettää jos ette tiedä siitä. Kaikkihan me tosiaan ollaan erilaisia. Minä kyllä haluaisin ehdottomasti tietää. En osaa sanoa mihin se tieto johtaisi mutta haluaisin itse päättää jatkanko suhteessa vai menenkö eteenpäin elämässä. Jos saisin vasta vuosien päästä tietää olisi kuin minulta olisi varastettu se aika. Toivon että minulla on sellaisia ystäviä jotka eivät arastele kertoa jos jotain tällaista tulisi heidän tietoonsa.
En, en haluaisi tietää. Jos saisin jonkun anonyymin ilmoituksen, niin raivostuisin mielessäni sen lähettäjälle mutta hulluhan olisin, jos sellaisen takia rikkoisin hyvän suhteen. Jos suhde ei olisi hyvä, niin en ylipäänsä olisi siinä - miksi olisin? Tai miksi mies olisi, hänhän on koska tahansa vapaa lähtemään, jos joku muu kiinnostaa enemmän. Jos joku ihan omalla naamallaan tulisi kertomaan, niin kysyisin kyllä ihan vakavissani hänen motiivejaan. Miksi hän kokee tarpeelliseksi rikkoa parisuhteemme? Mitä hän siitä saa, että tuottaa vahinkoa muiden ihmisten parisuhteelle? Jos hän olisi ystäväni, hänestä tulisi entinen ystävä. Jos hän olisi joku vieras, ihmettelisin vielä enemmän ja tekisin hänen elämänsä mahdollisimman hankalaksi esimerkiksi kertomalla somessa ihan nimeltä hänen pakkomielteestään puuttua toisten asioihin.
Mitä ei tiedä, se ei voi loukata.
Aha!? Ai ystäväkin joka kertoisi olisi sitten entinen ystävä? Ja sitten kun asia vuosien päästä sinulle selviäisi ja kävisi ilmi että ystäväsi on tiennyt koko ajan niin se olisi sinulle on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, en haluaisi tietää. Jos saisin jonkun anonyymin ilmoituksen, niin raivostuisin mielessäni sen lähettäjälle mutta hulluhan olisin, jos sellaisen takia rikkoisin hyvän suhteen. Jos suhde ei olisi hyvä, niin en ylipäänsä olisi siinä - miksi olisin? Tai miksi mies olisi, hänhän on koska tahansa vapaa lähtemään, jos joku muu kiinnostaa enemmän. Jos joku ihan omalla naamallaan tulisi kertomaan, niin kysyisin kyllä ihan vakavissani hänen motiivejaan. Miksi hän kokee tarpeelliseksi rikkoa parisuhteemme? Mitä hän siitä saa, että tuottaa vahinkoa muiden ihmisten parisuhteelle? Jos hän olisi ystäväni, hänestä tulisi entinen ystävä. Jos hän olisi joku vieras, ihmettelisin vielä enemmän ja tekisin hänen elämänsä mahdollisimman hankalaksi esimerkiksi kertomalla somessa ihan nimeltä hänen pakkomielteestään puuttua toisten asioihin.
Mitä ei tiedä, se ei voi loukata.
Aivan käsittämätön mielipide. Siis joku tulisi kertomaan sinulle puolisosi pettävän, koska aika monenkin mielestä se petetty osapuoli ansaitsee saada tietää elävänsä valheessa, niin sinä sanonnan mukaisesti ampuisit sen viestintuojan ja purkaisit vihasi häneen?
Ja sinun mielestäsi se olisi tämän asian kertoja, joka rikkoisi siinä tapauksessa parisuhteenne? Et voi olla edes tosissasi :D
Missä ihmeen valheessa? Jos parisuhde on hyvä, niin ei se muutu miksikään valheeksi, jos (heti tai jälkeen päin) kuulee pettämisestä. Mieluummin en kuule koskaan. En tietenkään toivo mieheni pettävän minua, mutta jos minä olen hänen kanssaan onnellinen, niin en todellakaan halua jonkun täysin ulkopuolisen (tai edes ystävän) sekaantuvan suhteeseemme. Miten on niin vaikea ymmärtää, että mitä ei tiedä, se ei voi loukata? Ja miksi, miksi ihmeessä jollain on halu puuttua itselleen täysin ventovieraiden ihmisten suhteeseen? Selitä tuo minulle. Petetyn vaimon edusta ei oikeasti ole kysymys, ei todellakaan, koska aloittaja ei edes tunne häntä. Jostain omasta kostosta, katkeruudesta, kateudesta tai muusta tuo käräyttämisellä hekumointi kertoo. Terveelle ihmiselle ei tulisi pieneen mieleenkään alkaa lähetellä anonyymeja lappusia - ja tarkoitan tätä ihan oikeasti. Jotain vikaa on tuollaisen ihmisen psyykessä.
Ajattelisin asiaa siltä kantilta, että haluaisinko itse tietää, jos mun mies tekisi noin? Kyllä haluaisin. Olisi ikävää tuhlata tämä yksi elämä tuommoisen ku*ipään kanssa. Toisaalta en ole mikään juoruakka ja ymmärrän, että toisten asioihin puuttuminen on ikävää. Kinkkinen tilanne. Mutta ehkäpä vaimo alkaa aavistella jotain ja on valppaana ja saa miehen kiinni. Kyllähän nämä petturit usein jäävät kiinni, puhuvat ohi suunsa tai vaimo lukee tekstiviestit.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut se vaimo kotona pienten lasten kanssa ja miehellä on ollut toinen elämä mun selän takana yli vuoden. Asia tuli vahingossa sattuman kautta mun tietoon. Voisin veikata, että vaimo haistaa jotain, mutta ei osaa arvata asian mittasuhteita, kuten itsellä oli outo tunne. Mä olisin halunnut tietää jo paljon aikasemmin, ihan sama kuka sen olis mulle tullu sanomaan.
Samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. näitä kommentteja kun lukee niin tajuaa että riski jäädä kiinni pettämisestä on häviävän pieni koska kukaan ei halua kertoa petetylle. Ettekö oikeasti haluaisi edes tietää jos oma kumppani pettäisi? Eikö olisi kamalaa kuulla vasta vuosien päästä että tilanne on jo jatkunut pitkään ja olette onnellisesti eläneet koko ajan valheessa? Jos on yhteisestä toiveesta avoin suhde niin sittenhän se kertominen ei vaan johda mihinkään mutta jos näin ei ole niin aika julmaa että "kaikki" muut tietävät ennen asianomaista itseään. No ehkä te kaikki vaan oikeasti ajattelette ettei haittaa jos teidän kumppaninne pettää jos ette tiedä siitä. Kaikkihan me tosiaan ollaan erilaisia. Minä kyllä haluaisin ehdottomasti tietää. En osaa sanoa mihin se tieto johtaisi mutta haluaisin itse päättää jatkanko suhteessa vai menenkö eteenpäin elämässä. Jos saisin vasta vuosien päästä tietää olisi kuin minulta olisi varastettu se aika. Toivon että minulla on sellaisia ystäviä jotka eivät arastele kertoa jos jotain tällaista tulisi heidän tietoonsa.
Minä hyväksyisin kyllä ystävältäni tuollaisen tiedon, mutta täysin ventovieraan kertomana ajattelisin, että hän haluaa vaan kiihkeästi nähdä draamaa.
Eka reaktioni olisi ehdottomasti että "kukas sä olet ja mitä vit..a asia sulle ylipäätään kuuluu?"
Ap kun ei tunne sitä petettyä vaimoa itse lainkaan.
Muutenkin minua ei asiassa juurikaan loukkaisi se, ovatko muut tienneet asiasta minua ennen vai ei. Oikeastaan aika evvk. Miksi sen pitäisi olla jotenkin järkyttävä asia, ystävät kumminkin ovat säälineet minua ja olleet asian suhteen pahoillaan ja ei-ystävillä ei ole mitään väliä mitä ajattelevat.
Kyllä siinä loukkaisi se, että mies on minua pettänyt ja teeskennellyt. Ja se, että liittomme päättyy siihen ja lapsilta hajoaa perhe alta.
24
Vierailija kirjoitti:
Minä olen naimissa olevan kahden lapsen äiti ja miehelläni on ollut ns. jalkavaimo kohta jo 12-vuotta. Hyvin se arki sujuu näinkin. Tuo nainen ei ole pois meidän perheeltä vaan päin vastoin. Meillä on molemmilla oikeus seksualliseen vapauteen, miehen harrastaa seksiä ja minun olla harrastamatta. Anna ystäväsi elää omaa elämääsi ja vietä sinä aikaa ihmisten kanssa jotka jakaa sinun arvomaailmasi. Se, kun ei kaikilla ole sama.
Hyvä tarina, Jarmo.
Tällaisen elämän kun vielä saisit oikeasti...😉
Kuvailit käsikirjoituksen Arto Paasilinnan kirjasta ja leffasta "Onnellinen mies".
Joidenkin miesten itsekeskeisyydellä ja itserakkaudella ei ole MITÄÄN rajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. näitä kommentteja kun lukee niin tajuaa että riski jäädä kiinni pettämisestä on häviävän pieni koska kukaan ei halua kertoa petetylle. Ettekö oikeasti haluaisi edes tietää jos oma kumppani pettäisi? Eikö olisi kamalaa kuulla vasta vuosien päästä että tilanne on jo jatkunut pitkään ja olette onnellisesti eläneet koko ajan valheessa? Jos on yhteisestä toiveesta avoin suhde niin sittenhän se kertominen ei vaan johda mihinkään mutta jos näin ei ole niin aika julmaa että "kaikki" muut tietävät ennen asianomaista itseään. No ehkä te kaikki vaan oikeasti ajattelette ettei haittaa jos teidän kumppaninne pettää jos ette tiedä siitä. Kaikkihan me tosiaan ollaan erilaisia. Minä kyllä haluaisin ehdottomasti tietää. En osaa sanoa mihin se tieto johtaisi mutta haluaisin itse päättää jatkanko suhteessa vai menenkö eteenpäin elämässä. Jos saisin vasta vuosien päästä tietää olisi kuin minulta olisi varastettu se aika. Toivon että minulla on sellaisia ystäviä jotka eivät arastele kertoa jos jotain tällaista tulisi heidän tietoonsa.
En, en haluaisi tietää. Jos saisin jonkun anonyymin ilmoituksen, niin raivostuisin mielessäni sen lähettäjälle mutta hulluhan olisin, jos sellaisen takia rikkoisin hyvän suhteen. Jos suhde ei olisi hyvä, niin en ylipäänsä olisi siinä - miksi olisin? Tai miksi mies olisi, hänhän on koska tahansa vapaa lähtemään, jos joku muu kiinnostaa enemmän. Jos joku ihan omalla naamallaan tulisi kertomaan, niin kysyisin kyllä ihan vakavissani hänen motiivejaan. Miksi hän kokee tarpeelliseksi rikkoa parisuhteemme? Mitä hän siitä saa, että tuottaa vahinkoa muiden ihmisten parisuhteelle? Jos hän olisi ystäväni, hänestä tulisi entinen ystävä. Jos hän olisi joku vieras, ihmettelisin vielä enemmän ja tekisin hänen elämänsä mahdollisimman hankalaksi esimerkiksi kertomalla somessa ihan nimeltä hänen pakkomielteestään puuttua toisten asioihin.
Mitä ei tiedä, se ei voi loukata.
Annoit käytännössä tuolla kommentillasi miehellesi suorastaan luvan pettää! Käytännössähän kukaan ei sinulle saisi asiasta kertoa. Sinä vaan eläisit ikuisesti harhassa että teillä on hyvä suhde samaan aikaan kun mies paneskelisi ketä huvittaa. Jaa, että miksikö mies jäisi suhteeseen sinun kanssasi? No miksi ei kun kerran voi vapaasti tehdä mitä huvittaa ja samalla oma kumppani on aina halutessa saatavilla jos nyt ei ihan joka viikonloppu jaksa lähteä merta edemmäs kalaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö aviorikos ole rikos?
No ei ole ollut enää pitkiin pitkiin aikoihin. Nykyään ihmisellä on lain näkökulmasta oikeus omaan seksuaalisuuteensa siviilisäädystä riippumatta.
Parisuhteessa kyllä pitäisi tästä "oikeudesta omaan seksuaalisuuteen" yhteisesti sopia. Kun toiselle se voi tarkoittaa että haluaa ylläpitää myös muita seksisuhteita samanaikaisesti ja toiselle taas ehdotonta yksiavioisuutta. Kumman oikeus siis menee edelle? Jos ei päästä yhteisymmärrykseen ei parisuhde varmaankaan voi jatkua mutta toisen oikeus ei voi kumota toisen oikeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet näissä tilanteissa huutelevat että ihmisen oikeus omaan seksuaalisuuteensa ja sen toteuttamiseen, aikuinen ihminen saa tehdä mitä haluaa.. Entä se lupaus ja sitoumus siihen omaan puolisoonsa? Jos ja kun on sovittu, että tähän avioliittoon kuuluu me kaksi ja lapset, ja nyt tämä mies vaimon selän takana rikkoo tätä sopimusta, eikö vaimolla ole oikeus tietää? Tietää ettei hän elä elämää jota luulee elävänsä, miehellä on toisenlainen elämä siinä sivussa.
Minä ainakin haluaisin tietää, mitä kauemmin suhde ehtii jatkua niin sen kamalampaa se olisi saada kuulla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, en haluaisi tietää. Jos saisin jonkun anonyymin ilmoituksen, niin raivostuisin mielessäni sen lähettäjälle mutta hulluhan olisin, jos sellaisen takia rikkoisin hyvän suhteen. Jos suhde ei olisi hyvä, niin en ylipäänsä olisi siinä - miksi olisin? Tai miksi mies olisi, hänhän on koska tahansa vapaa lähtemään, jos joku muu kiinnostaa enemmän. Jos joku ihan omalla naamallaan tulisi kertomaan, niin kysyisin kyllä ihan vakavissani hänen motiivejaan. Miksi hän kokee tarpeelliseksi rikkoa parisuhteemme? Mitä hän siitä saa, että tuottaa vahinkoa muiden ihmisten parisuhteelle? Jos hän olisi ystäväni, hänestä tulisi entinen ystävä. Jos hän olisi joku vieras, ihmettelisin vielä enemmän ja tekisin hänen elämänsä mahdollisimman hankalaksi esimerkiksi kertomalla somessa ihan nimeltä hänen pakkomielteestään puuttua toisten asioihin.
Mitä ei tiedä, se ei voi loukata.
Aivan käsittämätön mielipide. Siis joku tulisi kertomaan sinulle puolisosi pettävän, koska aika monenkin mielestä se petetty osapuoli ansaitsee saada tietää elävänsä valheessa, niin sinä sanonnan mukaisesti ampuisit sen viestintuojan ja purkaisit vihasi häneen?
Ja sinun mielestäsi se olisi tämän asian kertoja, joka rikkoisi siinä tapauksessa parisuhteenne? Et voi olla edes tosissasi :DMissä ihmeen valheessa? Jos parisuhde on hyvä, niin ei se muutu miksikään valheeksi, jos (heti tai jälkeen päin) kuulee pettämisestä. Mieluummin en kuule koskaan. En tietenkään toivo mieheni pettävän minua, mutta jos minä olen hänen kanssaan onnellinen, niin en todellakaan halua jonkun täysin ulkopuolisen (tai edes ystävän) sekaantuvan suhteeseemme. Miten on niin vaikea ymmärtää, että mitä ei tiedä, se ei voi loukata? Ja miksi, miksi ihmeessä jollain on halu puuttua itselleen täysin ventovieraiden ihmisten suhteeseen? Selitä tuo minulle. Petetyn vaimon edusta ei oikeasti ole kysymys, ei todellakaan, koska aloittaja ei edes tunne häntä. Jostain omasta kostosta, katkeruudesta, kateudesta tai muusta tuo käräyttämisellä hekumointi kertoo. Terveelle ihmiselle ei tulisi pieneen mieleenkään alkaa lähetellä anonyymeja lappusia - ja tarkoitan tätä ihan oikeasti. Jotain vikaa on tuollaisen ihmisen psyykessä.
No kai ne sen miehen toimet siinä parisuhteessa on valheellisia, jos on sovittu että parisuhde ei ole ns. avoin ja mies kuitenkin käy vieraissa? Koska mitään pettämistähän ei tapahdu, jollei tapahdu pelisääntöjen rikkomista. Jotenkin tuntuu että ylläolevan kirjoittajaa ei ole kukaan koskaan pettänyt, ainakaan jäänyt siitä kiinni. Kyllä siinä tilanteessa kokee valheeksi kaiken sen, mitä se pettävä osapuoli on sanonut ja tehnyt sua kohtaan. Ei siitä ole kahta puhettakaan. Silti tuollainen nimettömien lappusten lähettely tuntuu typerältä, ja ne pienet lapset surettaa, ei haluaisi olla se, joka laittaa mahdollisesti perheen hajoamiseen johtavan kakkamyrskyn liikkeelle. Toisaalta taas se tunne, että kaikki muut, Facebook-tutuista lähtien, ovat tienneet että puolisolla on sivusuhde, ja itse on vaikkapa vuoden verran ollut autuaan tietämätön asiasta, on aikamoisen musertava. Siinä menee usko ja luottamiskyky ylipäätään ihmisiin, ei vain siihen puolisoon. Eli ap:llä on kyllä aika inhottava tilanne. Itse en pystyisi olemaan tuollaisen ihmisen ystävä, vaan ottaisin ihan selvästi hajuraon ja kertoisin miksi. Mutta se, kertoisinko vaimolle, riippuu vähän siitä, näkisinkö häntä irl. Jos pyörii samoissa ympyröissä, saattaisin kysäistä kautta rantain että miten he ovat miehensä kanssa saaneet avoimen suhteen toimimaan, ts. antaisin ymmärtää että olen jostain syystä tällaiseen käsitykseen päässyt (tämähän voi olla oikea tilannekin). Mutta jos en naista missään näe, niin antaisin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko
- hyväksyt asian tai "hyväksyt" siinä mielessä että ajattelet että jokainen tekee omat valintansa ja sinä et niihin puutu. Moraalisesti ei tarvitse hyväksyä ja voit pyytää kaveriasi olemaan puhumatta suhteesta sinulle mutta muuten annat olla.
Tai
-viilennät/katkaiset välit suhteen ajaksi.
Muita vaihtoehtoja ei oikeastaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Monet näissä tilanteissa huutelevat että ihmisen oikeus omaan seksuaalisuuteensa ja sen toteuttamiseen, aikuinen ihminen saa tehdä mitä haluaa.. Entä se lupaus ja sitoumus siihen omaan puolisoonsa? Jos ja kun on sovittu, että tähän avioliittoon kuuluu me kaksi ja lapset, ja nyt tämä mies vaimon selän takana rikkoo tätä sopimusta, eikö vaimolla ole oikeus tietää? Tietää ettei hän elä elämää jota luulee elävänsä, miehellä on toisenlainen elämä siinä sivussa.
Minä ainakin haluaisin tietää, mitä kauemmin suhde ehtii jatkua niin sen kamalampaa se olisi saada kuulla
Asiasta puhuttiin lainsäädännöllisestä näkökulmasta. Tietenkin puolisoa kohtaan tulee olla rehellinen ja suoraselkäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäjät vaan selittelevät täällä kun pelkäävät jäävänsä kiinni.
Aikuinen ihminen ymmärtää tekonsa seuraukset.
Feel you!
Mun kaveri hankki itselleen nuoremman miehen. Sen kanssa mennä retostaa ympäri maita ja mies kotona lasten kanssa.
Pyysin silloin, että ÄLÄ kerro mulle mitään tuommoisia. Tee mitä teet, mun ei tarvii tietää. Mutta haluaa jakaa onnensa muillekin.. Jos vaikka miehelles. Rupes kikattamaan, että vaihtaakin miestä lennossa.
Mä haluaisin nähdä sen nuoren miehen siinä perheessä. Ei tulis pärjäämään niiden muksujen kanssa. Esikoisella ja "isillä" on vaan viisi vuotta ikäeroa. Tuo esikoinen on hankalassa murkkuiässä nyt.
Tästähän kaveri sitten möksähti mulle, että voihan se ollakin hyvä lapsien kanssa. Niinkun on vasta itsekin ollut lapsi. Mä en osaa olla hiljaa joo näitähän riittää. Ihan saa sitä mitä tilaa.
Enkä pysty enää käymään niillä, kun pitäs jutella sen miehen kanssa. On jäänyt yhteisillalliset väliin ja sitä ihmetellään myös meillä, että mikä on? Tää on vaan ajan kysymys, kun pommi pärskähtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö aviorikos ole rikos?
No ei ole ollut enää pitkiin pitkiin aikoihin. Nykyään ihmisellä on lain näkökulmasta oikeus omaan seksuaalisuuteensa siviilisäädystä riippumatta.
Parisuhteessa kyllä pitäisi tästä "oikeudesta omaan seksuaalisuuteen" yhteisesti sopia. Kun toiselle se voi tarkoittaa että haluaa ylläpitää myös muita seksisuhteita samanaikaisesti ja toiselle taas ehdotonta yksiavioisuutta. Kumman oikeus siis menee edelle? Jos ei päästä yhteisymmärrykseen ei parisuhde varmaankaan voi jatkua mutta toisen oikeus ei voi kumota toisen oikeutta.
Kummankaan oikeus ei mene toisen edelle eikä kumoa toisen oikeutta. Se, joka haluaa olla yksiavioinen, saa olla yksiavioinen. Se, joka haluaa muitakin suhteita, saa harrastaa muita suhteita.
Vaimon kuuluisi saada tietää, jotta voi päättää mitä tekee.
Oikein toisen kotona käydään panolla vaimon poissaollessa ja teidän mielestä vaimon ei tarvitse tietää?! Haloo nyt taas!
Vierailija kirjoitti:
Pettäjät vaan selittelevät täällä kun pelkäävät jäävänsä kiinni.
Aikuinen ihminen ymmärtää tekonsa seuraukset.
Omistushaluiset reppanat huutaa täällä kun eivät kestä ajatusta avoimista suhteista ja vapaasta rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Pettäjät vaan selittelevät täällä kun pelkäävät jäävänsä kiinni.
Aikuinen ihminen ymmärtää tekonsa seuraukset.[/quote>Itse tulin petetyksi, kun lapset olivat pieniä. Ei miestä perhe-elämä kahden lapsen jälkeen enää napannutkaan. Pettäminen näkyi miehestä niin selvästi, että ystävänikin sen huomasivat (puhelimella koko ajan, tiuski muille).
En kyllä tajua, miksi joku tuntematon olisi asiaan puuttunut. Oli parempi, että mies itse kuukausien painostuksen jälkeen suostui suhteen myöntämään, vaikkei se kyllä enää liittoa pelastanut.
Minä toivoisin, että minulla olisi sellaisia ystäviä, joilla olisi selkärankaa sanoa miehelleni että he tietävät mitä hänellä on tekeillä ja kertoisivat, mitä mieltä siitä ovat. Niin itse tekisin, jos minulle selviäisi, että ystäväni mies pettää häntä. Ottaisin miehen sellaiseen puhutteluun, että hän toivoisi ettei olisi koskaan jäänyt kiinni. Jos taas ystäväni olisi toinen nainen ja petetty vaimo minulle ventovieras, ei tulisi pieneen mieleenikään puuttua asiaan.