Lue keskustelun säännöt.
Koiranpennun hankinta ja siihen liittyvä "etiketti"?
18.04.2017 |
Olemme siis hankkimassa koiraa. Joiltain kasvattajilta on tullut suoraan kommenttia, että heillä on jonotuslista jo melkein vuoden päähän jne. Lopulta löytyi hyvä kasvattaja jonne olemme menossa katsomaan pentuja kunhan pennut vähän vielä kasvavat. Ei ole ollut mitään puhetta siitä, että ollaanko nyt saamassa koira pentueesta vai ei enkä tiedä onko sitä korrektia kysyä? Sen kasvattaja sanoi, että tekee päätökset pentujen kodeista vasta, kun pennut ovat useamman viikon ikäisiä. Mutta missä vaiheessa voi kysellä sitä, että saadaanko pentu vai ei? Kuinka monta kertaa pentuja yleensä käydään katsomassa ennen luovutusta?
Mietin näitä, kun kaverini kävi pari vuotta sitten katsomassa kasvattajan luona pentuja kolme kertaa ja oli koko ajan siinä käsityksessä, että saavat pennun, mutta saivatkin tiedon viikko ennen luovutusikää, että ei ollut sillä kertaa sopivaa pentua heille. Siinä olivatkin sitten ihmeissään, kun olivat ehtineet hankkia pennulle kaiken valmiiksi eikä sellaista edes tullut. Tässä tosin oli joku kommunikointiongelma ja kaverini oletti, että ovat saamassa pennun, koska kävivät niin monta kertaa katsomassakin pentuja eikä missään vaiheessa selvästi sanottu, että eivät saisi pentua.
Miten nämä asiat yleensä menee? Onko tavallistakin, että pentuja saa/täytyy käydä katsomassa monta kertaa ja sitten pentua ei saakaan syystä tai toisesta? Minä kun en tosiaan tiedä miten nämä asiat pyörii eri kasvattajilla.
Kommentit (78)
Hyvä kasvattaja katsoo, että pentu sopii perheeseen. Siksi siellä vieraillaan, jotta kasvattaja oppii jossain määrin tuntemaan teitä ja osaa siten katsoa teille sopivan pennun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on joissain suosituissa roduissa ihan normaalia, että kasvattaja saattaa päättää pentujen kodit ihan tosi viime hetkillä ennen luovutusta. Siinä voi ensikertalaiselle tulla kiire, kun pitää hommata koiralle erinäisiä tarvikkeita. Tietysti pentu ei paljoa vielä tarvitse, mutta kuitenkin. Mutta, jos kasvattajasta tuntuu, että jos pentueessa ei tosiaan ole sopivaa pentua juuri jollekin tietylle ihmiselle niin yleensä sanovat sen kyllä ajoissa. Tämä kyllä yleisempää roduissa, jotka ovat haastavampia, ns. seurakoirat kun sopeutuvat paljon paremmin olosuhteisiin kuin olosuihteisiin. Jonkun verran merkkaa kyllä myös kasvattajan ja ostajan kemiat, näin se vain on.
Kasvattaja päättää, joo, mutta muista että te olette aivan yhtä tärkeä osapuoli tässä kuviossa, eli älä jousta omista tärkeistä vaatimuksistasi kasvattajan mielipiteen vuoksi. TE olette hankkimassa lemmikkiä 10-20 vuodeksi eteenpäin ja myös maksatte siitä sievoisen summan rahaa.
Jos haluatte nartun ja kasvattajan mielestä teille sopisi paremmin uros, niin et jousta. Eli päätä ensin rajat itsellesi, missä määrin olet valmis joustamaan. Jos haluat tietyn pennun, niin sano se ja yritä perustella se hyvin. Mikään pakko sun ei ole määrättyä pentua ostaa, joten älä anna sen painostuksen vaikuttaa sun omiin päätöksiin. Uusia pentuja tulee aina.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kasvattaja katsoo, että pentu sopii perheeseen. Siksi siellä vieraillaan, jotta kasvattaja oppii jossain määrin tuntemaan teitä ja osaa siten katsoa teille sopivan pennun.
Ja rehellisesti, se haluaa ensin katsoa ne hyvät ja lupaavat pennut sieltä jotka sijoittaa/antaa kaverille tai toiselle kasvattajalle.
Sanon vain sen, että älä maksa varausmaksua jos, et saa lupausta siitä, että saat jonkun tietyn pennun johon ihastut. Ei kannata ottaa vara-jäsentä. Siinä voi sitten olla jotain "vikaa" luonteessa tms. Saat jämäkappaleen.
Eli menet katsomaan reippaasti pentuja. Ilmoitat, että voimme ottaa tämän pennun, jos miellyttää ja siitä voi maksaa varausmaksun. Jos et saa kuittia siitä, että varausmaksu 100-200 euroa on maksettu tietystä pennusta X, niin älä maksa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanon vain sen, että älä maksa varausmaksua jos, et saa lupausta siitä, että saat jonkun tietyn pennun johon ihastut. Ei kannata ottaa vara-jäsentä. Siinä voi sitten olla jotain "vikaa" luonteessa tms. Saat jämäkappaleen.
Eli menet katsomaan reippaasti pentuja. Ilmoitat, että voimme ottaa tämän pennun, jos miellyttää ja siitä voi maksaa varausmaksun. Jos et saa kuittia siitä, että varausmaksu 100-200 euroa on maksettu tietystä pennusta X, niin älä maksa mitään.
Ei ole enää tätä päivää tuollainen ainakaan niissä roduissa, joita omassa lähipiirissäni on. Kasvattajalle ei tosiaankaan marssita ilmoittamaan minkä pennun haluaa ja that's it. Yleensä kasvattaja valitsee aina ITSE pennuille kodit. En tiedä miten asiat ovat ei niin suosituissa roduissa, mutta ainakin tietyissä roduissa kasvattajalla on päätösvalta, koska pentuja menisi enemmän kuin on tarjolla. Pennut voivat olla myös tärkeitä kasvattajalle eivätkä vain kauppatavaraa.
Me saimme tietää saavamme pennun, kun tapasimme kasvattajan kanssa kasvotusten ekan kerran. Pentu oli silloin 6 vko ikäinen.
Ainakin meidän koiran kasvattajan periaate on se, että hän ei kellekään koiraa myy tai lupaa tapaamatta ensin ostajaehdokasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kasvattaja pyrkii oikeasti valitsemaan pennuille juuri ne parhaat kodit. Jossain määrin tuo seulominen on kyllä mennyt melkoiseksi viilaukseksi ja kasvattajan vaatimukset voivat olla ihan tosissaan korkealla.
Vierailija kirjoitti:
Voi vit.u nyt taas... jämäkappale? Ote oot jämäkappale. Ällöttävä keskustelu taas eikä nää torvet itse edes tajua. Juu tukekaa vaan jalostamista ja kaupankäyntiä eläimillä, eläinten voinnista viis ja ku mä haluun ja haluun just tällasen ja tollasen ku mulla on sitä RAHAA!
Oikeasti, yksi henkilö kirjoittaa typerästi. Se ei tee kaikista typeryksiä. Samalla logiikalla sinäkin olisit typerys kun osallistut tähän ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäpä luulen, että pennun saa se, joka laittaa pöytään suurinman rahatukon. Toisaalta yhtä ihanan koiran voi saada ilmaiseksi, jos ei halua jalostus- ja näyttelykoiraa.
Vierailija kirjoitti:
Voi vit.u nyt taas... jämäkappale? Ote oot jämäkappale. Ällöttävä keskustelu taas eikä nää torvet itse edes tajua. Juu tukekaa vaan jalostamista ja kaupankäyntiä eläimillä, eläinten voinnista viis ja ku mä haluun ja haluun just tällasen ja tollasen ku mulla on sitä RAHAA!
Siksi varmaan kannattaa valita myös kasvattaja tarkkaan. Älä tuo pentutehtaita vaan hanki pentu kunnolliselta kasvattajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäpä luulen, että pennun saa se, joka laittaa pöytään suurinman rahatukon. Toisaalta yhtä ihanan koiran voi saada ilmaiseksi, jos ei halua jalostus- ja näyttelykoiraa.
Ei todellakaan pidä paikkaansa tämä. Vastuullinen kasvattaja ei toimi noin, että myisi pennun eniten maksavalle.
Voihan sitä kysyä että missä vaiheessa päättää pentujen kodit.
Todennäköisesti lupaavimmat jokaisella saralla menee niille ketkä ovat kiinnostuneita koiranäyttelyistä, metsästyksestä, rodunomaisista harrastuksista.. yleensä kotikoiraa etsivä on siellä häntäpäässä (tilanteessa jossa ainut selkeä ero on mihin tarkoitukseen koiran haluaa), jollei pentueessa ole värivirheellistä tms "pikkuvikaista" pentua.
Viimeisin oman rodun pentue, jota seurasin, oli saanut yli tuplasti kiinnostusta kuin mitä pentuja syntyi ja kasvattaja pohti johonkin 5-6vko ikään asti sopivimpia koteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me käytiin kerran katsomassa, koska kasvattaja asui kaukana meistä. Sillä kerralla kasvattaja sitten lupasi että saamme pennun, mutta halusi vielä odottaa viikon-kaksi ennen päätöstä mikä pentu menee kenellekin. Näytti kahta pentua meille, joita ajatteli sopiviksi. Saatiin lopulta se pentu johon ensimmäisenä tykästyttiinkin ja minkä kasvattaja oli ajatellut sopivaksi.
eli etiketti meni meillä näin:
1. sovittiin että mennän katsomaan pentuetta
2. kerrottiin meistä ja kasvattaja kertoi pennuista ja minkälaista kotia niille etsii.
3. tapaamisen lopulla sanoi että voi pennun meille antaa, jos ei olisi sanonut niin olisin kysynyt suoraan.
4. Haettiin pentu meille luovutusikäisenä, no problems. Hauska oli myöhemmin havaita että ne ominaisuudet mitä lyhyellä visiitillä nähtiin, eli käytännössä erot jotka näkyy kun samanikäisiä pentuja katselee, ovat korostetusti esillä myös aikuisessa koirassa. Eli kannattaa kuunnella sitä kasvattajaa ja hänen ajatuksiaan sopivasta pennusta.
Onko vieläkin niin, että jotkut kasvattajat haluavat myydä fyysisesti parhaat pentunsa vain näyttelyharrastajille, jotta saisivat itse lisää nimeä kasvattajina? Eli kun kasvattajan pennut menestyvät näyttelyissä, tulee nimeä (ja hinta nousee). Itse törmäsimme ainakin yhteen kasvattajaan, joka ei halunnut myydä pentua muille kuin näyttelyharrastajille.
Käyttäjä4936 kirjoitti:
Voihan sitä kysyä että missä vaiheessa päättää pentujen kodit.
Todennäköisesti lupaavimmat jokaisella saralla menee niille ketkä ovat kiinnostuneita koiranäyttelyistä, metsästyksestä, rodunomaisista harrastuksista.. yleensä kotikoiraa etsivä on siellä häntäpäässä (tilanteessa jossa ainut selkeä ero on mihin tarkoitukseen koiran haluaa), jollei pentueessa ole värivirheellistä tms "pikkuvikaista" pentua.
Viimeisin oman rodun pentue, jota seurasin, oli saanut yli tuplasti kiinnostusta kuin mitä pentuja syntyi ja kasvattaja pohti johonkin 5-6vko ikään asti sopivimpia koteja.
Tämä on vähän surullistakin, että enää ei riitä se hyvä koti vaan pitää olla jotain ekstraa. Tietysti on kasvattajia, jotka haluaa, että se oma kasvattama rotu pääsee ihastuttamaan uusiakin ihmisiä eikä myy vain niille näyttely/harrastajatyypeille.
Mä jopa tinkasin hinnasta, koska tiesin että meillä on siihen varaa. Joo, silmät sillä pyörähti aika pahasti eikä suostunut hintaa laskemaan. Tein sen koska mua hiukan ärsytti se asetelma! Kuitenkin kun aikuiset keskenään sopivat asioista, niin pitäisi pystyä tekemään se samalla tasolla, eikä niin että alamainen ostaja on koirakerjuulla ja aivan eri sfääreissä liitelevä jumalhahmon kaltainen kasvattaja sanelee ehdot ja suopeudessaan suostuu luovuttamaan valtaisan työnsä hedelmän alemmalle kastille, jos tämä hyppelee narrin tavoin kuninkaansa edessä.
Vierailija kirjoitti:
Onko vieläkin niin, että jotkut kasvattajat haluavat myydä fyysisesti parhaat pentunsa vain näyttelyharrastajille, jotta saisivat itse lisää nimeä kasvattajina? Eli kun kasvattajan pennut menestyvät näyttelyissä, tulee nimeä (ja hinta nousee). Itse törmäsimme ainakin yhteen kasvattajaan, joka ei halunnut myydä pentua muille kuin näyttelyharrastajille.
Tottakai on näin. Onhan se nyt kasvattajan näkökulmasta surullista, jos myy kauniin pennun perheeseen, joka ei koskaan halua sitä viedä näytille tai antaa jalostukseen. Enkä ymmärrä, mitä pahaa siinä on.
Ap: tuo ei kyllä ole mitenkään yleistä ainakaan oman kokemukseni perusteella, että kasvattaja "juoksuttaisi" ihmisiä katsomassa pentuja jopa kolme kertaa ja myisikin sitten pennun muualle. Ei ainakaan, jos kasvattajan luokse on pitempi matka eikä asu siinä ihan pikku matkan päässä.
No kannattaa vissiin kysellä ettei käy ku kaverilles?