Työstä on tullut sellaista, ettei työaika riitä työn suorittamiseen ja siksi ahdistaa nämä pyhien jälkeiset aamut!

On, sitä työelämä nykyään on.

I feel you! Just samat ajatukset pyörii omassa päässä, ei mitään järkeä. Ahdistaa mennä töihin.

No et sinä ihan korvaamato ole jos kuitenkin voit pitää lomat ja maailma pysyy pystyssä nekin viikot, joten pitäisikö vähän miettiä mitä voisi tehdä toisin. Kyllä pomot antaa töitä lisää niin pitkään kuin ne kaikki tulee tehtyä, jos työn tekeminen alkaa edellyttämään jatkuvaa venymistä niin kannattaa ottaa asia puheeksi ja kertoa että työkuormaa alkaa olla liikaa. Töitä pitää jakaa tai ottaa joku avuksi niitä tekemään. Se ei ole kenenkään etu että työntekijä palaa loppuun töidensä alla.

Oma työ on sellaista että juuri mitään ei voi tehdä varastoon, hirveästi rästitöitäkään ei vapailla siis synny mutta se kun maanantai on pyhä ja töihin mennään vasta tiistaina luo poikkeustilanteen. Muutenkin tuntuu että on joku jatkuva poikkeustilanne töissä kun koko ajan joku on vuosilomalla, vuorotteluvapalla, saikulla, koulutuksessa tai muissa tehtävissä paikkaamassa jotakuta toista. Oikeasti niitä viikkoja kun koko tiimi on töissä joka päivä on todella vähän.

Minä en stressaa tuollaisista. Jos en jotain ehdi tekemään niin en ehdi. Se ei ole minun syyni, vaan pomon joka on väärin suunnitellut työntekijöiden määrän työtaakkaan verrattuna.

Parhaani tottakai teen, että ehtisin ajoissa tehdä kaiken mutta en aio rankaista itseäni muiden vioista.

Sama, eilen jo luin sähköposteja, niin tänään ei tule heti aamusta ylläreitä. En tiedä, kauanko jaksan tätä tahtia, mutta en taatusti eläkeikään asti.

Vierailija kirjoitti:

Minä en stressaa tuollaisista. Jos en jotain ehdi tekemään niin en ehdi. Se ei ole minun syyni, vaan pomon joka on väärin suunnitellut työntekijöiden määrän työtaakkaan verrattuna.

Parhaani tottakai teen, että ehtisin ajoissa tehdä kaiken mutta en aio rankaista itseäni muiden vioista.

Riippuu paljon työstä että miten paljon työn tekemättä jättäminen stressaa. Jos on vaikka jossain tuotantolinjalla ja pomo vaatii että pitäisi kasata 10 juttu päivässä, mutta ehtii kasata vain 8, vaihtoehtoina on että jatketaan kasaamista huomenna ja ollaan vähän myöhässä, tai joku jää ylitöinä kasamaan ne pari puuttuvaa.

Mutta kuvitteleppa että olet vaikka automekaanikko ja huollat autoja. Pomo myy 10 huoltoa ja ehdit tehdä vain 8. Onko kiva ottaa vastaan iltapäivälle ne kaksi asiakasta, joiden autot ovat olleet koko päivän huollossa, mutta niitä ei ole huollettu? Itselle on käynyt joskus noin, eli sain iltapäivällä soiton että autoani ei ole huollettu. Kyllä kuule vitutti, sillä joudun huollon takia tekemään eritysjärjestelyjä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en stressaa tuollaisista. Jos en jotain ehdi tekemään niin en ehdi. Se ei ole minun syyni, vaan pomon joka on väärin suunnitellut työntekijöiden määrän työtaakkaan verrattuna.

Parhaani tottakai teen, että ehtisin ajoissa tehdä kaiken mutta en aio rankaista itseäni muiden vioista.

Ei kaikki työt ole sellaisia, että voi jättää tekemättä, kun aika ei riitä. Esim. työvuorolistat pitää lakisääteisesti olla työntekijöillä tiettyyn aikaan, viikkoa ennen listan alkua. Palkat myös. Ei oikein pysty lähtemään töistä tasan klo 16, jos palkat pitää saada palkkatoimistolle tiedoksi, että ne ehtii tileille palkanmaksupäivänä. Ystäväni on hammaslääkäri. Hän kertoi, että lähestulkoon kerran viikossa tulee joku pulma, jota ei ehdi ratkoa vastaanottoajan puitteissa, esim. jollekin on varattu paikkausaika, mutta onkin pakko ottaa kuvat ja selvittää, onko juuri enää elävä. Ei oikein voi jättää koko paikkaushommaa kesken, vaikka työaika loppuisi. Tai voi, mutta silloin on jo hoitovirhe.

Hullua, että ne, joilla on töitä, uuvutetaan työtaakan alle. Toiset sitten ovat työttlminä, kun eivät saa töitä aktiivisesta hakemisesta huolimatta.

Työssäolijat: tehkää vain se työmäärä, mistä teilke maksetaan. Näin työnantaja pian huomaa tarvitsevansa lisää työntekijöitä: joku työtön pääsee töihin ja kaikki voittaa. Jos firma kaatuu uuden työntekijän palkkaamiseen, ei toiminta ole ollut kannattavaa alun alkaenkaan. Ei ilmaistyöllä voi pyörittäö yritystä.

Olette liian tunnollisia. Teette yhden ja puolen ihmisen työt ja sitten ei palkata uusia ihmisiä, kun työt hoituu vanhalla porukalla.

Sanot suoraan pomolle, että palkallinen työaika ei riitä työmäärään. Et lue posteja vapaapäivänä. Jos ei ehdi kaikkea työajalla, no can do.

Itse olen opettaja ja tiedän kyllä, mitä se on, kun kaikki viikonloput ja illat menee kokeiden korjaamisessa ja tuntien suunnittelussa. Mutta tämä on ammatinvalintakysymys. Jos olisi normaalissa 8-16 työssä, niin tekisin töitä vaan sen työajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en stressaa tuollaisista. Jos en jotain ehdi tekemään niin en ehdi. Se ei ole minun syyni, vaan pomon joka on väärin suunnitellut työntekijöiden määrän työtaakkaan verrattuna.

Parhaani tottakai teen, että ehtisin ajoissa tehdä kaiken mutta en aio rankaista itseäni muiden vioista.

Ei kaikki työt ole sellaisia, että voi jättää tekemättä, kun aika ei riitä. Esim. työvuorolistat pitää lakisääteisesti olla työntekijöillä tiettyyn aikaan, viikkoa ennen listan alkua. Palkat myös. Ei oikein pysty lähtemään töistä tasan klo 16, jos palkat pitää saada palkkatoimistolle tiedoksi, että ne ehtii tileille palkanmaksupäivänä. Ystäväni on hammaslääkäri. Hän kertoi, että lähestulkoon kerran viikossa tulee joku pulma, jota ei ehdi ratkoa vastaanottoajan puitteissa, esim. jollekin on varattu paikkausaika, mutta onkin pakko ottaa kuvat ja selvittää, onko juuri enää elävä. Ei oikein voi jättää koko paikkaushommaa kesken, vaikka työaika loppuisi. Tai voi, mutta silloin on jo hoitovirhe.

Ja kaupan kassalla on se ongelma, että et voi lähteä kotiin, jos kaupassa on asiakkaita. Voit kyllä pyytää heitä lähtemään, mutta eipä siinä auta, jos joku dementikko mummeli siellä hyllyjen välissä laahustaa ilman kiirettä minnekään. Ei siitä nyt vain voi lähteä kassoja laskematta ja ovia lukitsematta pois.

Monet kuvittelevat, että työntekijällä olisi realistiset mahdollisuudet ratkaista ongelma vain kieltäytymällä työstä. Ei se noin mene nykyään. Tunnen muutaman ihmisen yrityksestä, josta irtisanottiin useita satoja työntekijöitä. On selvää, että ne useat sadat eivät olleet pelkkiä peukalonpyörittäjiä. Jäljellä olevat tekevät triplatöitä, kun työt jaettiin irtisanomisten jälkeen uusiksi. Tiimit toimivat jatkuvasti vajaamiehityksellä, kun jokaisesta löytyy joku, joka on palanut loppuun ja on pitkällä sairauslomalla. Jäljellä olevat pelkäävät uusia yt-neuvotteluja, koska jos et selviä töistäsi, työsi jaetaan muille ja olet seuraavana lähtijöiden listalla. Koulutukset evätään niiltä, joilla on poissaoloja.

Kansantalouden kannalta hyvää tuossa on se, että niiden loppuunpalaneiden tilalle on jossain vaiheessa pakko palkata uusia työntekijöitä. Mutta sitä odotellessa saadaan työkyvyttömien määrää mukavasti lisättyä.

Vierailija kirjoitti:

Olette liian tunnollisia. Teette yhden ja puolen ihmisen työt ja sitten ei palkata uusia ihmisiä, kun työt hoituu vanhalla porukalla.

Sanot suoraan pomolle, että palkallinen työaika ei riitä työmäärään. Et lue posteja vapaapäivänä. Jos ei ehdi kaikkea työajalla, no can do.

Itse olen opettaja ja tiedän kyllä, mitä se on, kun kaikki viikonloput ja illat menee kokeiden korjaamisessa ja tuntien suunnittelussa. Mutta tämä on ammatinvalintakysymys. Jos olisi normaalissa 8-16 työssä, niin tekisin töitä vaan sen työajan.

Ei tuo nyt noinkaan mene. Jos olet vakkariope, sinulla on opetuksen ulkopuolista aikaa kesällä, hiihto-, joulu- ja syyslomilla. Yhteensä ajallisesti lähes 3 kuukautta vuodessa. Eri asia sijaisopella, joka ei oikeasti voi suunnitella tunteja tai opetuskokonaisuuksia kesällä, kun työsuhde pätkäistään keväällä, ja uusi alkaa kun oppilaatkin tulee kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Minä en stressaa tuollaisista. Jos en jotain ehdi tekemään niin en ehdi. Se ei ole minun syyni, vaan pomon joka on väärin suunnitellut työntekijöiden määrän työtaakkaan verrattuna.

Parhaani tottakai teen, että ehtisin ajoissa tehdä kaiken mutta en aio rankaista itseäni muiden vioista.

Nykypäivänä harvoin on pomon syy, jos on suunniteltu väärin työntekijämäärä työmäärään verrattuna. Meillä esimerkiksi sairauslomat rasittavat (suurin syy, miksi töitä tulee itselle liikaa). Ei voi mitään, kun sijaisia on vaikea saada. Hoitoalalla ihmiset on hoidettava, vaikka joku olisi poissa.

Vierailija kirjoitti:

Monet kuvittelevat, että työntekijällä olisi realistiset mahdollisuudet ratkaista ongelma vain kieltäytymällä työstä. Ei se noin mene nykyään. Tunnen muutaman ihmisen yrityksestä, josta irtisanottiin useita satoja työntekijöitä. On selvää, että ne useat sadat eivät olleet pelkkiä peukalonpyörittäjiä. Jäljellä olevat tekevät triplatöitä, kun työt jaettiin irtisanomisten jälkeen uusiksi. Tiimit toimivat jatkuvasti vajaamiehityksellä, kun jokaisesta löytyy joku, joka on palanut loppuun ja on pitkällä sairauslomalla. Jäljellä olevat pelkäävät uusia yt-neuvotteluja, koska jos et selviä töistäsi, työsi jaetaan muille ja olet seuraavana lähtijöiden listalla. Koulutukset evätään niiltä, joilla on poissaoloja.

Kansantalouden kannalta hyvää tuossa on se, että niiden loppuunpalaneiden tilalle on jossain vaiheessa pakko palkata uusia työntekijöitä. Mutta sitä odotellessa saadaan työkyvyttömien määrää mukavasti lisättyä.

No esimerkiksi kunnallisella toimivalle lääkärille on buukattu 18 potilasta jokaiselle päivälle, ja tuo määrä on määrätty ylemmästä johdosta, ei sitä se lääkäri itse ole päättänyt. Noita potilaiden käyntejä ei voi tehdä "hiljaisempana aikana ennakkoon varastoon", koska joka päivä tulee ne uudet 18. Lääkäri ei voi tehdä niin, että kun hänen työaika on päättynyt ja sovituista potilaskäynneistä on hoidettu vasta 14, niin hän lähtisi kotiin. "Tekemättä jättäminen" ei siis ole mahdollista. Hän ei myöskään voi sanoa pomolle, että työaika ei riitä 18 potilaan hoitamiseen, tai siis voi sanoa ja on varmasti sanonutkin, mutta pomon vastaus on aina sama: "ylin johto määrää että niitä on 18, me emme voi vaikuttaa asiaan mitenkään, koitahan jaksaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en stressaa tuollaisista. Jos en jotain ehdi tekemään niin en ehdi. Se ei ole minun syyni, vaan pomon joka on väärin suunnitellut työntekijöiden määrän työtaakkaan verrattuna.

Parhaani tottakai teen, että ehtisin ajoissa tehdä kaiken mutta en aio rankaista itseäni muiden vioista.

Nykypäivänä harvoin on pomon syy, jos on suunniteltu väärin työntekijämäärä työmäärään verrattuna. Meillä esimerkiksi sairauslomat rasittavat (suurin syy, miksi töitä tulee itselle liikaa). Ei voi mitään, kun sijaisia on vaikea saada. Hoitoalalla ihmiset on hoidettava, vaikka joku olisi poissa.

Palkkaus hoitoalalla on se, mikä vaatii korjausta. Samoin yleiset hoitajamitoitussuositukset. Olin nuorena joka vuosi kesätöissä hoitoalalla, ja oli se jo silloin yhtä juoksemista. Kun palkkapäivä koitti, pelkkä vitsi oli koko palkkanauha.

No "onneks" sai olla koko pääsiäisen töissä niin ei päässyt neljää päivää lepäämään. Eikä pääse vieläkään kun lauantai vasta vapaa. Ja ihan yksi päivä!!!

Ei ehdi edes ahdistua.

Ymmärrän sinua hyvin AP. Olin itse aikoinani samanlaisessa tilanteessa, jouduin hoitamaan kahden ihmisen työt vuoden ajan.

Työnantaja säästi palkoissa palkkaamalla työttömän työnhakijan kollegakseni, mutta niistä työkokeiluista ei tullut yhtikäs mitään. Yksi jätti tulematta töihin eikä edes ilmoittanut siitä ja pari muuta oli jatkuvasti sairaslomalla. Lusmuja kaikki.

Lopputuloksena se että paloin loppuun. Uusi työpaikka oli pelastukseni.

Ei tuollainen korjaannu kuin sillä että tekee sen minkä ehtii ja vähät välittämällä lopuista. Sen sijaan että tekee ilmaista työtä sitten omasta sängystään käsin ym. Pomot kyllä ruoskivat alaisensa mielellään vaikka mihin, mutta se on sitten ihan oma asia että suostuuko siihen.

Itselläkin oli tuota, mutta lopulta sitten päätin niin että tulkoon vaikka potkut, mutta stressaaminen ja juoksutus loppuu tähän.

Meillä oli töissä muutama sellainen no-life, jotka viettivät kaiken vapaa-aikansakin töissä. Jos menit pomolle sanomaan, ettet ehdi omia töitäsi tekemään, se mitätöitiin koska "kalle ja villekin" siihen pystyivät ja nämä tietysti kuorossa komppasivat, että muut olivat vain laiskoja. Sain sitten kenkää yt-neuvotteluissa, ja nykyään teenkin leppoisaa työtä tehtaassa. Työasiat eikä stressi ei enää vaivaa työajan ulkopuolella.