Työstä on tullut sellaista, ettei työaika riitä työn suorittamiseen ja siksi ahdistaa nämä pyhien jälkeiset aamut!

Ei kannata hirveästi stressata, jos työstä maksetaan alle 3 tonnia. Jos ei palkkaakaan ole paljon, niin mitä sitä rehkimäänkään. Työnantaja ei ole hyväntekijä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en stressaa tuollaisista. Jos en jotain ehdi tekemään niin en ehdi. Se ei ole minun syyni, vaan pomon joka on väärin suunnitellut työntekijöiden määrän työtaakkaan verrattuna.

Parhaani tottakai teen, että ehtisin ajoissa tehdä kaiken mutta en aio rankaista itseäni muiden vioista.

Ei kaikki työt ole sellaisia, että voi jättää tekemättä, kun aika ei riitä. Esim. työvuorolistat pitää lakisääteisesti olla työntekijöillä tiettyyn aikaan, viikkoa ennen listan alkua. Palkat myös. Ei oikein pysty lähtemään töistä tasan klo 16, jos palkat pitää saada palkkatoimistolle tiedoksi, että ne ehtii tileille palkanmaksupäivänä. Ystäväni on hammaslääkäri. Hän kertoi, että lähestulkoon kerran viikossa tulee joku pulma, jota ei ehdi ratkoa vastaanottoajan puitteissa, esim. jollekin on varattu paikkausaika, mutta onkin pakko ottaa kuvat ja selvittää, onko juuri enää elävä. Ei oikein voi jättää koko paikkaushommaa kesken, vaikka työaika loppuisi. Tai voi, mutta silloin on jo hoitovirhe.

  Ei kannata olla hammaslääkäreistä huollissaan, heillä jo muutenkin hyvä palkka ja jos ovat työsuhteessa saavat kyllä ylityö ja ynnä muut korvaukset. Älkää keksikö ongelmia siellä missä niitä ei ole.  Palkan laskeminen on tärkeää toki, mutta jätä sitten jostain muusta työstä joku osio tekemättä niin ehdit tehdä töitä. Töissä yleensä tehdään tärkeimmät eka ja muut sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en stressaa tuollaisista. Jos en jotain ehdi tekemään niin en ehdi. Se ei ole minun syyni, vaan pomon joka on väärin suunnitellut työntekijöiden määrän työtaakkaan verrattuna.

Parhaani tottakai teen, että ehtisin ajoissa tehdä kaiken mutta en aio rankaista itseäni muiden vioista.

Nykypäivänä harvoin on pomon syy, jos on suunniteltu väärin työntekijämäärä työmäärään verrattuna. Meillä esimerkiksi sairauslomat rasittavat (suurin syy, miksi töitä tulee itselle liikaa). Ei voi mitään, kun sijaisia on vaikea saada. Hoitoalalla ihmiset on hoidettava, vaikka joku olisi poissa.

Kyllähän se pomon syy on jos ovat mitoittaneet hommat niin että ihmiset rasittuu ja jäävät sairaslomalle. Myös sössineet työilmapiirin että ei ole sijaisia. Ei kukaan paskaan paikkaa töihin tule jos muutakin on tarjolla.

Tämä on kyllä huolestuttava oravanpyörä. Nyt jo on suuri määrä työikäisistä työkyvyttömyyseläkkeellä kun ei pää kestä elää tässä yhteiskunnassa ja loput kolme-neljäkymppiset jotka vielä voivat tehdä töitä, ovat ihan valmiina eläkkeelle, eivätkä usko jaksavansa oikeaan eläkeikään asti.

Ei siinä muuten mitään, mutta kun eläkeläisiäkin on aika rutosti elätettävänä, niin ei vaan yhteiskunta kestä sitä että pitäisi elättää suuri lauma työkyvyttömyyseläkkeelläkin olevia. He ovat vielä tuplasti pahempi, koska heidät on laskettu laskelmissa tuottavaksi työvoimaksi.

Mulla oli ennen just tollasta töissä. No, vaihdoin alaa paljon huonopalkkaisempaan mutta rennompaan ja luovempaan. Onnellisuus nousi kohisten, ja vaikka penniä saa venyttää, niin elämäni paras päätös.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli töissä muutama sellainen no-life, jotka viettivät kaiken vapaa-aikansakin töissä. Jos menit pomolle sanomaan, ettet ehdi omia töitäsi tekemään, se mitätöitiin koska "kalle ja villekin" siihen pystyivät ja nämä tietysti kuorossa komppasivat, että muut olivat vain laiskoja. Sain sitten kenkää yt-neuvotteluissa, ja nykyään teenkin leppoisaa työtä tehtaassa. Työasiat eikä stressi ei enää vaivaa työajan ulkopuolella.

Astetta pahempi oli tapaus kun se no-life oli vielä oma pomo. Siis tuli kaikissa taudeissakin töihin ja oli sitä mieltä ettei sairaslomia tarvita kuin ääritapauksissa kun hänkin tulee tautisena töihin. Teki töitä aamusta iltaan, välillä palkalla välillä ilmaiseksi, ja sitten tietysti oletti että kaikki työntekijät tekevät samoin. Oli pakko lähteä, mulle on kuitenkin tärkeää myös oma perhe, ystävät ja harrastukset. Mikään työpaikka ei ole noiden menettämisen arvoinen!

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ennen just tollasta töissä. No, vaihdoin alaa paljon huonopalkkaisempaan mutta rennompaan ja luovempaan. Onnellisuus nousi kohisten, ja vaikka penniä saa venyttää, niin elämäni paras päätös.

Kerro mihin vaihdoit? :)

Vierailija kirjoitti:

En ehdi, enkä aina jaksaisi hoitaa kaikkia työtehtäviä. Kiire, paine, stressi. En ole ollut vuoden sisällä kuin yhden päivän saikulla. Ei pysty olemaan, kun kukaan ei tee töitä, kun olen poissa. Ennen lomia paahdon tuplanopeudella kaikki työt ja lomalta palattuani teen kaikki loman aikana rästiin jääneet. Kohta katkeaa joku verisuoni päässä. Onko muilla tällaista?

Kyllä, tuota se on.  Työt ei tosiaankaan minnekään katoa, ne vain kasaantuu, jos pitää lomia tai sairaslomia. Esim. kunnilla ei saa pitää edes kesälomaa enää täyslomana, vaan on oltava älypuhelimen päässä tarkistamassa sposteja vähintäänkin (edes kerran viikossa) ja ottamassa tärkeimmät puhelut vastaan. Ei puhettakaan, että olisi 4-5 viikkoa yhteenmenoon lomalla.

(Juuri nyt olen työtön  määräaikaisten välissä.)

Joo, on tilanteita, jossa on tehtävä enemmän kuin työaika antaisi myöten, mutta kyllä työntekijän kannattaa ihan ensin miettiä, miten suojella itseään burn outilta. Työtä ei pidä ottaa liian henkilökohtaisesti. Esim. tässä oli autokorjaamoesimerkki. Eihän se ole työntekijän vika, jos autot ei ole valmiita, jos työnantaja on buukannut huoltoja epärealistisen paljon samalle päivälle. Ei saa ottaa vihaisten asiakkaiden purkauksia itseensä, vaan pitää vain todeta, että ei valitettavasti ehditty, olen pahoillani, valitukset voi osoittaa esimiehelleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli töissä muutama sellainen no-life, jotka viettivät kaiken vapaa-aikansakin töissä. Jos menit pomolle sanomaan, ettet ehdi omia töitäsi tekemään, se mitätöitiin koska "kalle ja villekin" siihen pystyivät ja nämä tietysti kuorossa komppasivat, että muut olivat vain laiskoja. Sain sitten kenkää yt-neuvotteluissa, ja nykyään teenkin leppoisaa työtä tehtaassa. Työasiat eikä stressi ei enää vaivaa työajan ulkopuolella.

Astetta pahempi oli tapaus kun se no-life oli vielä oma pomo. Siis tuli kaikissa taudeissakin töihin ja oli sitä mieltä ettei sairaslomia tarvita kuin ääritapauksissa kun hänkin tulee tautisena töihin. Teki töitä aamusta iltaan, välillä palkalla välillä ilmaiseksi, ja sitten tietysti oletti että kaikki työntekijät tekevät samoin. Oli pakko lähteä, mulle on kuitenkin tärkeää myös oma perhe, ystävät ja harrastukset. Mikään työpaikka ei ole noiden menettämisen arvoinen!

Ja sitten ketuttaa päälle, kun yksi on siellä flunssassa tai oksennustaudissa, ja tietää tasan, että se on itsellä muutaman päivän päästä & työkavereista vähintään puolella. Koko pulju kärsii kriittisestä vajaamiehityksestä seuraavat 2-3 viikkoa, kun sitten se menee perheellisten lapsiin heiltä.  Todella ihania ihmiset, jotka tulee kipeinä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Joo, on tilanteita, jossa on tehtävä enemmän kuin työaika antaisi myöten, mutta kyllä työntekijän kannattaa ihan ensin miettiä, miten suojella itseään burn outilta. Työtä ei pidä ottaa liian henkilökohtaisesti. Esim. tässä oli autokorjaamoesimerkki. Eihän se ole työntekijän vika, jos autot ei ole valmiita, jos työnantaja on buukannut huoltoja epärealistisen paljon samalle päivälle. Ei saa ottaa vihaisten asiakkaiden purkauksia itseensä, vaan pitää vain todeta, että ei valitettavasti ehditty, olen pahoillani, valitukset voi osoittaa esimiehelleni.

... ja sitten olla taas kerran pomon puhuttelussa, ja saada haukut ja huudot siitä että ei ehtinyt hoitaa kaikkia buukattuja autoja, pahimmillaan saada varoitus alisuoriutumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ennen just tollasta töissä. No, vaihdoin alaa paljon huonopalkkaisempaan mutta rennompaan ja luovempaan. Onnellisuus nousi kohisten, ja vaikka penniä saa venyttää, niin elämäni paras päätös.

Kerro mihin vaihdoit? :)

Vaihdoin viestintäalan työhön, jossa on 90% etätyömahdollisuus. Tälläkin alalla on tosin hirvittävän hektisiä työpaikkoja. Ennen leimasin kellokorttia hiki hatussa ja kökötin vankina toimistossa tekemättömien työpinojen keskellä.

pekka5555 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en stressaa tuollaisista. Jos en jotain ehdi tekemään niin en ehdi. Se ei ole minun syyni, vaan pomon joka on väärin suunnitellut työntekijöiden määrän työtaakkaan verrattuna.

Parhaani tottakai teen, että ehtisin ajoissa tehdä kaiken mutta en aio rankaista itseäni muiden vioista.

Ei kaikki työt ole sellaisia, että voi jättää tekemättä, kun aika ei riitä. Esim. työvuorolistat pitää lakisääteisesti olla työntekijöillä tiettyyn aikaan, viikkoa ennen listan alkua. Palkat myös. Ei oikein pysty lähtemään töistä tasan klo 16, jos palkat pitää saada palkkatoimistolle tiedoksi, että ne ehtii tileille palkanmaksupäivänä. Ystäväni on hammaslääkäri. Hän kertoi, että lähestulkoon kerran viikossa tulee joku pulma, jota ei ehdi ratkoa vastaanottoajan puitteissa, esim. jollekin on varattu paikkausaika, mutta onkin pakko ottaa kuvat ja selvittää, onko juuri enää elävä. Ei oikein voi jättää koko paikkaushommaa kesken, vaikka työaika loppuisi. Tai voi, mutta silloin on jo hoitovirhe.

  Ei kannata olla hammaslääkäreistä huollissaan, heillä jo muutenkin hyvä palkka ja jos ovat työsuhteessa saavat kyllä ylityö ja ynnä muut korvaukset. Älkää keksikö ongelmia siellä missä niitä ei ole.  Palkan laskeminen on tärkeää toki, mutta jätä sitten jostain muusta työstä joku osio tekemättä niin ehdit tehdä töitä. Töissä yleensä tehdään tärkeimmät eka ja muut sitten. 

Lääkäreillä ja hammaslääkäreillä on viran lisäksi tuottoisa yksityisbisnes. Niitä en tosiaan sääli. Voisi jättää sen toisen työn pois, mutta ahne on ahne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, on tilanteita, jossa on tehtävä enemmän kuin työaika antaisi myöten, mutta kyllä työntekijän kannattaa ihan ensin miettiä, miten suojella itseään burn outilta. Työtä ei pidä ottaa liian henkilökohtaisesti. Esim. tässä oli autokorjaamoesimerkki. Eihän se ole työntekijän vika, jos autot ei ole valmiita, jos työnantaja on buukannut huoltoja epärealistisen paljon samalle päivälle. Ei saa ottaa vihaisten asiakkaiden purkauksia itseensä, vaan pitää vain todeta, että ei valitettavasti ehditty, olen pahoillani, valitukset voi osoittaa esimiehelleni.

... ja sitten olla taas kerran pomon puhuttelussa, ja saada haukut ja huudot siitä että ei ehtinyt hoitaa kaikkia buukattuja autoja, pahimmillaan saada varoitus alisuoriutumisesta.

Sitten hymyillään kauniisti pomolle ja sanotaan, että aikataulu on epärealistinen. Ei oteta henkilökohtaisesti asiaa, johon et itse voi vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Sama, eilen jo luin sähköposteja, niin tänään ei tule heti aamusta ylläreitä. En tiedä, kauanko jaksan tätä tahtia, mutta en taatusti eläkeikään asti.

Teknologia on yksi piru. Tietokoneet ja älypuhelimet ovat tuoneet työt kotiin ja vapaa-ajalle. Todellinen kirous.

Perhepäivähoitajan työ taas on keventynyt, kun alettiin tehdä kvtes mukaista työaikaa. Nyt kaikki yli menevät tunnit voi ottaa vapaana, mikä tarkoittaa noin 2 ylim. vp joka kk. Koulutukset myös saa vapaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama, eilen jo luin sähköposteja, niin tänään ei tule heti aamusta ylläreitä. En tiedä, kauanko jaksan tätä tahtia, mutta en taatusti eläkeikään asti.

Teknologia on yksi piru. Tietokoneet ja älypuhelimet ovat tuoneet työt kotiin ja vapaa-ajalle. Todellinen kirous.

Tuosta syystä en ole huolinut työsuhdepuhelinta. Työluuri jää työpaikalle kun mä lähden kotiin. Kesälomalla mua ei saa kiinni edes pomo privaattinumerostani, olen jo varoittanut.

Vierailija kirjoitti:

Perhepäivähoitajan työ taas on keventynyt, kun alettiin tehdä kvtes mukaista työaikaa. Nyt kaikki yli menevät tunnit voi ottaa vapaana, mikä tarkoittaa noin 2 ylim. vp joka kk. Koulutukset myös saa vapaana.

Ja jos vielä mainostan: pph saa palkkaa, vaikka olisi vain yksi lapsi hoidossa. Ei kiinnosta täyteen ahdetut lapsiryhmät päiväkodissa. Työmatkoihin ei kulu aikaa. Ainoa miinus on kodin jatkuva siivoaminen.

Toimistotyöntekijän kohdalla kyse on 99,99 %:ssa tapauksista siitä, että osaaminen on jäänyt jälkeen ajastaan; mitään oman työn automatisointia tms. ei tehdä, vaan mennään niillä samoilla menetelmillä, jotka opittiin koulussa ja ekassa työpaikassa vuonna 1966. On omakohtaista kokemusta, että monesti pari Python-makroa pienentää työmäärää niin paljon, että aikaa jää ylimääräisiin kahvitaukoihinkin. Jos on niin tyhmä, ettei osaa ja halua kehittää itseään, pitää kärsiä.

T: henkilö, joka on harrastanut ohjelmointia yläasteikäisestä ja automatisoinut töitään jokaisessa työpaikassaan niin paljon kuin mahdollista, jolloin työmäärä on pienentynyt murto-osaan.

Vierailija kirjoitti:

No et sinä ihan korvaamato ole jos kuitenkin voit pitää lomat ja maailma pysyy pystyssä nekin viikot, joten pitäisikö vähän miettiä mitä voisi tehdä toisin. Kyllä pomot antaa töitä lisää niin pitkään kuin ne kaikki tulee tehtyä, jos työn tekeminen alkaa edellyttämään jatkuvaa venymistä niin kannattaa ottaa asia puheeksi ja kertoa että työkuormaa alkaa olla liikaa. Töitä pitää jakaa tai ottaa joku avuksi niitä tekemään. Se ei ole kenenkään etu että työntekijä palaa loppuun töidensä alla.

"pomot antaa töitä"

Harvassa työssä on näin. Omat työni tulevat suoraan asiakkailta tilauksien myötä. Toki pomot käskevät vääntää jatkuvasti taulukoita milloin mihinkin tarpeeseensa. Meillä ei ole automatiikkaa, vaan asiantuntijat vääntävät illat exceleitä kun pomo tarvitsee äkisti.

Kiire on lisääntynyt sälän myötä. Ydintehtävään on vaikea priorisoida aikaa, kun kuitenkin ihan kaikkea pikkusilppua on jumalaton määrä, ja ne on pakko tehdä jos ei tahdo menettää asiakasta tai työpaikkaansa.

Ydintyölle,josta laskutan, jää nykyisin naurettavan vähän aikaa. Jään lomalle aina ihan uupuneena.