Viisikymppisenä olen vihdoin oppinut siivoamaan.
Siis siivoamaan niin, että se sopii minulle.
Imuroin todella harvoin koska se ääni ärsyttää. Sen sijaan minulla on hyvä silikoniharja jolla lähtee myös lemmikkien karvat ja heinät. Rikkaimurilla kolot ja hämähäkinseitit.
Siivoan palikka kerrallaan. Lapsuudessa piti aina pestä kaikki asiat samaan aikaan "ettei lika kulkeudu".
Oli väärin pestä vain yhden huoneen lattia, tai kuurata vain tiskipöytä mutta ei hellaa koska se lika maagisesti "kulkeutui". Tuloksena oli ettei viitsinyt ruveta siivoamaan koska urakka oli niin iso.
Nyt teen yhden palikan kunnolla ja annan muiden olla. Kun vaihtaa kohdepalikkaa kaikki pysyy suht kunnossa vaikka eivät ole tasaisen puhtaita.
Tänään pesin olkkarin ikkunan ja ikkunalaudan ja ne parikymmentä isoa kaktusta siitä, ja oheisvimmassa moppasin alakerran lattiat. Yläkerta on koskematon ja kylppäri vähän rennommassa kunnossa, mutta kaktukset pölyttömät ja ikkuna puhdas 😁
Kannattaa siivota osissa, eikä kertarykäyksellä kaikkea. Koska silloin siinä herkästi käy niin, ettei edes ryhdy siivoukseen, kuten sanoit. Urakka on aivan liian massiivinen silloin.
Itse siivoan joka päivä jotain.