Mikä on anopissasi kaikista ärsyttävin piirre?

Puuttuu poikansa ja sitä kautta meidän yhteiseen elämään jatkuvasti - esimerkkinä se, että ostimme mieheni kanssa asunnon, johon teimme remonttia. Minulla ja miehelläni oli erimielisyyksiä muutamista pintamateriaaleista, joten toki anoppini tulee keskusteluun mukaan ja on AINA poikansa kanssa samaa mieltä. Kiehahti myös silloin, kun pohdimme kissan hankintaa. Mieheni haluaisi poikakissan, minä tyttökissan. Anoppi kuuli tästä ja paasasi vieraillessamme hänen luonaan, kuinka kannattaisi ottaa poikakissa, koska ne ovat enemmän sylikissoja ja HÄN tykkää sylikissoista?!?!

Lisäksi anoppi tekee mieheni puolesta kaikki asiat (mieheni mahdollistaa toki tämän ja on todella raivostuttavaa), esimerkiksi veroilmoituksen täytön ja viimeksi oli etsinyt miehelleni uutta työpaikkaakin netistä. Mieheni ei koskaan kehtaa sanoa anopille vastaan ja helpollahan hän pääsee kun äiti lellii 30v poikaansa yhä. 

Mä tykkään mun anopista, eikä löydy oikeestaan mitään huonoa sanottavaa.

Joskus vuosia sitten, kun puntaroin suhteen hyviä ja huonoja puolia niin laskin hyviin puoliin ihanat puolison vanhemmat ja perheen. :)

Anoppi nähdään kerran vuodessa. Mutta äitini on jotain muuta. Hänen mielestään kaikki mitä teemme teemme väärin. Koti on sotkuinen vaikka oisin juuri siivonnut, kastelee kukat aina käydessään ja kannattaa ettei niitä hoideta (miksi sitten eivät ole kuolleet), lemmikkieläimiä ei pitäisi lapsiperheissä olla.(ovat epähygienisiä), väittää että lapselle on kehitysvammainen (ei vaan neuvolassa ole sama huoli), tunkee kylään kun itse haluaa (onhan hänellä oikeus lapsenlapsensa nähdä), käy kaapit läpi (mitä lääkkeitä syömme ja onko lapsella tarpeeksi ruokaa), siivoaa lastenhuoneen (hokee lapselle kuinka tavaroista täytyy huolehtia, kun äiti on köyhä eikä hänellä ole varaa ostaa uutta jos vanha hajoaa).. Niin ja itse olettaa että kahvipöytä odottaa häntä jo aamu yhdeksältä kun tulee vaan pistäytymään lauantain kauppareissulla. Voin vaan laskea vuosia vanhainkotiin.

Mun anoppi on ollut etuilemassa joka jonossa, kun epämiellyttäviä piirteitä on jaettu. Ei kuuntele, vaan huutaa kovaan ääneen päälle omia juttujaan. Jos ei juorua tai hauku muita, kehuu itseään ja omia saavutuksiaan. On kaikessa hyvä, ellei paras. Ainakin omasta mielestään, muiden mielipiteillä ei ole väliä.

Kritiikkiä ei osaa ottaa vastaan, vaan loukkaantuu verisesti jokaisesta poikkipuolisesta sanasta. Mielellään puuttuu esim. kotimme sisustukseen, on tuonut oman loistavan makunsa mukaisia verhoja, mattoja ja sohvankin olisi tuonut. Mitä sitten, että sohva haisi järkyttäväsyi koiralle ja tupakalle? Senhän voi imuroida! Tämä on aihe, josta anoppi erityisesti on saanut vettä totuudenmyllyynsä, kyllä miniä on hullu, kun _mikään_ ei kelpaa.

Lasten suhteen en osaa tehdä mitään oikein. Ääneen ihmetteli lasten kumppaneita ja kurahousuja rapakelillä, kun sattui törmätä pihaan ulkoilun aikana. Oletti ilmeisesti, että en moista tajua. Epäreilu lapsia kohtaan, esikoinen on kultapoju, nuoremmasta nyt ei niin väliä. Ei edes onnitellut, kun mies aikoinaan kertoi toisen vauvan tulevan. Ei olla kohta vuoteen pyydetty lapsia vahtimaan, koska ei voi luottaa monesta syystä. Eikä tuo epäreiluus yhtään helpota tilannetta. Sekin on väärin, kun en anna lapsille mielin määrin sokeria, ja varsinkin mehun puuttuminen päivittäisestä ruokavaliosta on kauheaa. Ajatella, lapset joutuvat janoonsa juomaan vettä! Ihan kuin eläimet!

Sitten vielä vierailut! Hänen mielestään vierailulle voi tulla ihan koska hänelle sopii, useamman kerran päivässä. Jos sattuu lompsimaan ruoka-aikaan, niin jää tuijottamaan ruokailua, ja kannustaa sitä lempilastaan syömään. Syösyö, popsi popsi, hokee ja tanssahtelee oudosti. Ihan kuin kannustaisi urheilukilpailussa. Suuttui, kun kerran vetosin ruokarauhaan ja pyysin odottamaan olohuoneessa.

Hyviä puolia on se, että nyt on niin suuttunut mulle, ettei juuri käy kyläilemässä.

En tajua, miten tuo ihmushirviö on mun miehen äiti. Toki miehessä näkyy tuon itseriittoisen, narsismiin kovasti kallellaan olevan kasvattajan vaikutus edelleen.

Anoppini ei taida pitää minusta

Ex-anoppini tosin oli ihana! Kävimme marjastamassa, leivoimme ja kiertelimme kirppiksiä jonkun verran yhdessä. Tulimme hyvin toimeen ja hän oli herttainen ihminen, todella avulias ja myönteinen. Hänestä olisi tullut hyvä mummu. Joten kokemuksesta voin sanoa, että ihaniakin anoppeja on. Ja tulimme hyvin toimeen vaikka olin nuori 20-25-vuotias seurustellesani hänen poikansa kanssa. Myös appi oli mukava mies.

Nykyinen sijaan tuntuu jollain omituisella tavalla kokevan minut negatiivisesti esim. pelkäävän/halveksivan tms. minua. Hänen käytöksensä on omituista seurassani. Anoppi ikävästi naljailee ja mitätöi minua ja kommentoi kummallisuuksia. Olen pitkä ja hoikka, olen miestäni 2-3cm pidempi ja tämä esimerkiksi on jostain syystä anopille kiva kommentoinnin kohde.

Vierailija kirjoitti:

Anoppini ei taida pitää minusta

Ex-anoppini tosin oli ihana! Kävimme marjastamassa, leivoimme ja kiertelimme kirppiksiä jonkun verran yhdessä. Tulimme hyvin toimeen ja hän oli herttainen ihminen, todella avulias ja myönteinen. Hänestä olisi tullut hyvä mummu. Joten kokemuksesta voin sanoa, että ihaniakin anoppeja on. Ja tulimme hyvin toimeen vaikka olin nuori 20-25-vuotias seurustellesani hänen poikansa kanssa. Myös appi oli mukava mies.

Nykyinen sijaan tuntuu jollain omituisella tavalla kokevan minut negatiivisesti esim. pelkäävän/halveksivan tms. minua. Hänen käytöksensä on omituista seurassani. Anoppi ikävästi naljailee ja mitätöi minua ja kommentoi kummallisuuksia. Olen pitkä ja hoikka, olen miestäni 2-3cm pidempi ja tämä esimerkiksi on jostain syystä anopille kiva kommentoinnin kohde.

Lisäksi alkoholia kuluu reippaasti sekä anopilla että apilla. Tämä on sinäänsä ikävää että omilla vanhemmilla on sama juttu. Olisin halunnut omille tuleville lapsille turvallisen ja ihanan mummulan, samanlaisen kuin itselläni oli. Muualla sukulaisissa käydessä ja kotonakin iltaa (joka viikonloppu) viettäessä vanhempani joivat reippaanpuoleisesti ja lapsuudesta muistan sen pelon, kun aikuiset käyttäytyivät omituisesti. Ainut missä tätä ei tapahtunut oli mummula ja se oli ihanaa!

Olen päättänyt, että tulevien lasteni seurassa mummut ja ukit eivät ryyppää. Jos tätä ei noudateta niin sitten ei lapsenlapsia nähdä. Siksi edes raittiit appivanhemmat olisi ollut mukava.

Prototyyppi kirjoitti:

Laitetaanpa uudestaan, kun kerran poistettiin (taas vaihteeksi) mun kommentti:

Ei mikään...enää.

Kuoli joitain vuosia sitten.

Toinen kerta, kun poistettiin tää viesti.

Jaksaa jatkuvasti vihjailla, että haluaisi mummuksi ja että koska niitä lapsia tulee ja eikö olisikin ihania jne. Meidän tulevaisuudensuunnitelmiin ja -haaveisiin ei kuitenkaan kuulu lapset.

Ei onnistu noi viestien poistot, jotka on lainattu. Hah!

Poistit alkuperäisen viestin ä*liö mutta et tuota, jonka lainasin. Saman havainnon olen muissakin ketjuissa tehnyt. Kun tekee lainauksen viestiin, se ei ihan niin helposti poistukaan, kuin yksittäinen viesti.

Ei kohtele tasavertaisesti omia lapsiaan. Alkoholiongelma, elämänkoulu, yrittää riitatilanteissa lastensa kanssa saada minut puolelleen. Pitää yhteyttä vain silloin kun tarvitsee jotain, rahaa, kyytiä... ja suuttuu jos ei sitä saa. Ei ymmärrä sanaa ei. Vertaa minua kokoajan mieheni siskoon, löytäen hänestä aina parempia puolia vaikka minua kehuukin, sisko nyt vain sattuu olemaan parempi. Haukkuu myös omia lapsiaan paitsi mieheni siskoa.

Vierailija kirjoitti:

On ilkeä ja tilannetajuton. Kahvipöydässä joko haukkuu tarjottavat tai parempana päivänä tyytyy vain nyrpistelemään nenäänsä ja olemaan ottamatta mitään. Nähdessään tyttäremme ensi kertaa koki asialliseksi kommentoida että onpa ruma nenä, sääliksi käy jos jää tuollaiseksi. Kyllä tuntui pahalta että joku tulee pientä vauvaa haukkumaan. Ja oli vaikea pysytellä asiallisena ja tyytyä sanomaan että nenä on ihan hyvä, kun mieli teki kommentoida jotain anopin ulkonäköön tai huomattavaan ylipainoon liittyen.

Ilmeisesti tuo on vaan niin tyhmä, ettei edes tajua kuinka junttia tuollainen käytös on, sillä päästelee noita kommentteja ihan jutustelun lomassa, ihan kuin säästä puhuisi.

Onpa ilkeästi sanottu vauvasta. Olisin kyllä sanonut, että sitä itsekin harmittelin, että onpa saanut mummin nenän lapsiraukka:DDDDDD

Anoppi on joka tavalla hyvin hallitseva ja ilkeä. Hänen yksi tapansa yrittää hallita on ylenmääräinen tavaroiden ostelu. Mun lapset on anopin toistaiseksi ainoat lapsenlapset. Anoppi ostanut kotiin ja mökille kasoittain krääsää lapsille, ja yrittää syyllistämällä saada meitä käymään. Ennen toi niitä meille kotiin, mutta sille pistettiin stoppi. Ja ne lelut on näitä halvimpia mahdollisia, laadusta viis kunhan on halpa! Sit voi ostaa enemmän!

Hän on myös ostellut lapsille vaatteita. Hinta tosiaan valintakriteerinä ykkönen, joten vaatteet yleensä rumia ja saumat kierossa ennen käyttöönottopesua. Kasvunvaraa pitää toki olla runsaasti, 3 kk:n ikäiselle osti housut kokoa 110. Ei kuulemma haittaa, että on vähän isot, voihan lahkeet kääriä!

Sit vielä hamsterianopin kätköissä on miehen ja sisaruksiensa vanhoja leluja ja vaatteita isot kasat! Eikä tajua yhtään, että lasten isän kulahtanut "lempipaita" vuodelta 1982 ei ole oikein lasten (eikä minun) mieleen. Eikä nyt ole tuo paita ollut miehenkään mieleen piirtynyt, kun ei ole moisesta mielikuvaa jäänyt! Tuo tasaisin väliajoin noita aarteitaan meidän nurkkiin. Huvittavinta on, että pyytää häpeilemättä antamiaan sukukalleuksia takaisin, jos keksii jonkun, jolle haluaa esiineen x antaa!

Anoppi voisi tavallaan olla huvittava, ellei olisi pohjattoman ilkeä ja pahansuopa.

Ei anopissa mitään, se on se appi joka hiertää. Uskomattoman ärsyttävä, aivonsa ryypännyt narsisti, joka teki aikanaan perheensä elämästä helvettiä. En varsinaisesti voi sanoa liikuttuvani kun se siitä potkaisee tyhjää.

Vierailija kirjoitti:

Puhuu aivan tauotta ja puheen sisältö on pelkkää juoruamista ja muiden haukkumista. On myös pahasti luulosairas, ravaa lääkärissä jatkuvasti.

Lähipiirinsä on oppinut suodattamaan jatkuvan puhetulvan eli kukaan ei kuuntele, mutta se ei saa puhetta loppumaan.

Eniten ehkä kuitenkin ihmetyttää näköalattomuus ja kapea elämänpiiri, anoppi ei kuitenkaan ole kuin vasta vähän päälle viisikymppinen. Mutta ravintolassa ei uskalleta syödä, matkoilla ei uskalleta käydä, edes junalla ei uskalleta matkustaa. Silti kaikki muut näin tekevät haukutaan ja kadehditaan.

Voi luoja 😲

Vierailija kirjoitti:

Ei anopissa mitään, se on se appi joka hiertää. Uskomattoman ärsyttävä, aivonsa ryypännyt narsisti, joka teki aikanaan perheensä elämästä helvettiä. En varsinaisesti voi sanoa liikuttuvani kun se siitä potkaisee tyhjää.

Jos anoppini kuolisi nyt, kokisin varmasti helpotusta. Surua en. Kukapa sitä kiusaajaansa kaipaisi? Miehen surussa toki myötäeläisin.

Mun anopissa ei ärsytä juuri mikään. Ollaan erilaisia ihnisiä, mutta hän on mun mielestä hyvin sydämellinen. Ehkä hieman ottaa päähän kun kumoaa meidän sanomiset kun komennetaan tai kielletään lasta ja antaa lapselle kaiken periksi. Esimerkiksi hänestä on ok haukkua ruokia ja kieltäytyä syömästä ja sen sijaan mässyttää karkkia aamusta iltaan. No, olkoot mummolassa ne säännöt, mutta kotona pidetään parempaa linjaa. :)

Kohtelee kuin lasta. Olen 23-vuotias, ja jos olemme heillä kyläilemässä viikonlopun, hän on jatkuvasti muka hyväntahtoisesti komentelemassa.

Valittaa, jos emme herää ennen kello 9. Komentaa minua ja avokkiani illalla suihkuun. Kerran iltapalapöydässä en ottanut tomattia leipäni päälle, ja tähän anoppi totesi "Otahan nyt vähän tomattia, kyllä kaikkea pitää maistaa". Ulos mennessämme jatkuvasti muistuttaa mm. pipon ja hanskojen käyttämisestä, valittaa jos kumartuessa selkä näkyy, pitäisi olla kalsarit alla.

En ymmärrä kuka edes kehtaa tämän ikäiselle "vieraalle" ihmiselle huomautella pukeutumisesta ja syömisestä. Varsinkin kun syön kyllä kaikkea mitä eteen laitetaan ja pukeudun ihan järkevästi..

Muistelee edelleen lämmöllä poikansa (mieheni) eksää, joka teki mieheni elämästä helvettiä mm. pettämällä, väkivallalla (henkisellä ja fyysisellä) jne.

Mutta tuo nainen oli kai narsisti, ja osasi vedellä juuri oikeista naruista anoppiaan. Hurmasi niin, että vuosienkin jälkeen hän on anopille Se Ykkönen.

Edelleen puhuu pojalleen (miehelleni) selkäni takana, että pitäisi palata eksän kanssa yhteen, kun minä nyt olen vain tällainen. Siis kaikessa eksää huonompi. Mies vaihtoi huonompaan, jne.

Poikansa (siis edelleen mieheni) on minulle sanonut, että tuntuu, että tuo hirviöeksä oli äidilleen tärkeämpi kuin oma poikansa. Valitsisi eksän lapsekseen mieheni sijasta, jos voisi.

Ei ikinä "muista" kattaa minulle esim. kahvikuppia, jos olemme siellä kylässä. Pyynnöstä antaa kupin/ käyn itse ottamassa tai avomieheni käy hakemassa minulle kupin. Anopillani on myös tapana kaataa kaikille kahvia kuppeihin. Tai siis hän kaataa kaikille muille pöydässä olijoille paitsi minulle. Skippaa siis minut kokonaan.

Anoppi kirjoittelee vauvapalstalle anoppiaiheisiin ketjuihin anoppeja puolustelevia viestejä. Miniöissä aina vika.

Unohtaa vaan sen että hänellä heittää päässä ja on ollut siksi työkyvytön jo kauan. Se ei estä vale-elämää jossa hän kamalan kiireinen ettei ehdi lapsenlapsia näkemään, poikaansa kyllä. Miniä on paha kun vei pojan häneltä eikä laskisi yksinään poikaa käymään vaan vaatii lapsenlapset mukaan. Sitten ihmetellään kun lapset eivät viihdy mummilassa.