Mikä on anopissasi kaikista ärsyttävin piirre?

Se ettei anoppi IKINÄ ota itse yhteyttä meihin. Aina kitisee miten ei koskaan nähdä ja haluaisi nähdä lapsenlapsia useammin. Mutta koskaan ei itse soita ja pyydä kylään tai tule kylään tai ei soita edes kuulumisia.

Tasaarvon vuoksi vois välillä kysyä mikä miniässä ärsyttää? Miniätkään AINA täydellisiä!

Nuukuus, kaikki pitäisi tehdä itse, niin kuin 50-luvulla tehtiin, on syntiä ostaa valmista leipää jos voi leipoa itse, parvekekukkia pitäisi kasvattaa keittiön pöydällä siemenestä (jostain naapurilta ilmaiseksi saaduista siemenistä) tammikuusta asti (kun ei ole sopivaa tilaa) jne jne.  On tosin vanhus jo, mutta kuulemma aina ollut tuollainen. Tosin en ole paljon tarvinnut olla tekemisissä, niin välit ovat ihan kohteliaat.

Mun lapsen omiminen. Yrittää käyttäytyä kuin lapseni olisi hänen lapsensa. Tekee myös tyttäriensä kanssa koko ajan vihjaillen selväksi etten kuulu sukuu, haukkuu selän takaninua ja sukuani.

Sitten ihmettelee kun emme tarvitse ikinä häneltä lastenhoitoapua..

Minulla on aivan ihana anoppi ja tulemme todella hyvin juttuun. Vietämme kahdestaan aikaa vapaa-ajalla ja voimme puhua kaikesta.

Piirre, mikä minua ärsyttää on passaaminen lastensa ruokien suhteen. Lapset ovat jo aikuisia, mutta edelleen hän tekee vaan ruokia mistä he tykkäävät. Jos hänen lapset ovat esimerkiksi ilmoittaneet, että eivät tykkää oliiveista niitä koskaan maistamatta, eivät he ole niitä koskaan syöneet. Minun kanssani mies on ensimmäistä kertaa syönyt esim. Katkarapuja, uuniperunoita, oliiveja, papuja yms. Todella ala-arvoinen ruokakulttuuri annettu lapsille.

Ei riitele ikinä kenenkään kanssa mistään. Jää kylläkin asiat hiertämään, mutta minkäänlaiseen keskusteluun tai riitaan ei kykene, että asiat selvitettäisiin pois. Piikittelee ja osaa kyllä olla tarvittaessa todella vittumainen.

Miniä kirjoitti:

Tasaarvon vuoksi vois välillä kysyä mikä miniässä ärsyttää? Miniätkään AINA täydellisiä!

Ei varmasti olekkaan. Mut tässä ketjussa puhutaan anopeista. Sä voit tehdä sellaisen epätäydellisten miniöiden ketjun jos asia häiritsee liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Puuttuu aina mun ja miehen väleihin. Soittelee ja tunkee kylään koko ajan ja määräilee. Haluaa, että miehen kanssa erotaan. Halusi jo alusta alkaen. 10 vuotta ollaan sitkeästi haluttu toisiamme rakastaa, mutta anoppi kyllä osaa hämmentävää ja sotkea kaiken. Välillä naurattaa ja sitten taas itkettää. Tuntuu, että tämä on loputon taistelu ja toivon, että hän joko luovuttaisi tai heittäisi lusikat nurkkaan.

Aiemmat anopit ovat olleet todella ihania, mutta nykyinen on aivan hirviö.

Tähän soppaan vielä mies, jonka mielestä äitinsä on täydellinen ja vaimo valittaa turhasta ja on vainoharhainen, niin avot!

Toinen

Kysyy jotain, kun alan selittää, ei kuuntele, vaihtaa puheenaihetta. Joskus tekisi mieli avautua, että miksi esittää olevansa kiinnistunut meidän asioista, kun oikeasti ei ole. On myös aika yksinkertainen, joskus ei tajua yhtään mistä ollaan keskustelemassa, vaan puhuu mitä sylki suuhun tuo.

Mulla on ihana, siis oikeasti ihana anoppi. Yksi huono puoli hänessä kuitenkin on: hän kuvittelee vielä yli 10 vuoden jälkeenkin meidän noudattavan perinteisiä 50-luvun sukupuolirooleja. Esim miesten ja naisten työt ovat erikseen, vaikka olemme kyllä käytännössä näyttäneet ja myös selittäneet, että meillä pelataan vahvuuksilla. Esim mies osaa käyttää ompelukonetta ja minä en = mies korjaa omat vaatteensa. En myöskään pese tai silitä hänelle työvaatteita valmiiksi, vaikka anopin mielestä minun pitäisi. Sen sijaan siivoan, kokkaan, leivon, hoidan eläimet ja puutarhan, koska olen niissä hyvä.

Puhuu aivan tauotta ja puheen sisältö on pelkkää juoruamista ja muiden haukkumista. On myös pahasti luulosairas, ravaa lääkärissä jatkuvasti.

Lähipiirinsä on oppinut suodattamaan jatkuvan puhetulvan eli kukaan ei kuuntele, mutta se ei saa puhetta loppumaan.

Eniten ehkä kuitenkin ihmetyttää näköalattomuus ja kapea elämänpiiri, anoppi ei kuitenkaan ole kuin vasta vähän päälle viisikymppinen. Mutta ravintolassa ei uskalleta syödä, matkoilla ei uskalleta käydä, edes junalla ei uskalleta matkustaa. Silti kaikki muut näin tekevät haukutaan ja kadehditaan.

Niin tyhmä ,ärsyttävä jne. . oleva anoppi osannut tehdä jotain hyvääkin : pojan , jonka olette mieheksenne kelpuuttaneet!

Täytyy nyt kyllä kirjoittaa omasta anopistani. Hänessä ei ole mitään huonoa puolta. Koskaan en ole ajatellut hänestä mitään pahaa. Yksi kilteimpiä ihmisiä mitä tunnen. Olemme tehneet yhdessä työprojektinkin kerran. Voimme keskustella tuntikausia vaivattomasti.

Olen kyllä onnekas.

Ei kannusta poikaansa tai ole koskaan ylpeä hänestä.

Hänen kanssaan ei voi puhua kuin kaupoilla käymisestä, uuden miehen kanssa leivotusta ohraleivästä ja siitä, mitä naapurit ovat tehneet. Ja siitä, että tiedätkö kun halsterilla tehtiin lohta pallogrillissä. Joka kerta samat jutut, vuodesta toiseen.

Erakko, ei pidä sosiaalisia suhteita yllä sukulaisiinsa tai perheeseensä. Ei ystäviä. Pitkäaikaistyötön, joka jäi työelämästä 40-vuotiaana ja oli työtön normaaliin eläkeikään asti. Ei osaa tehdä ruokaa. Perunat osaa keittää. Kotinsa on suoraan 70-luvulta. Syrjäytynyt. Ei lue lehtiä. Hänellä ei ole mitään mielenkiinnonkohteita lukuunottamatta jotain hömppäjuttuja kuten astrologia.

Jyrkkä uskovaisuus ja sitä kautta tuomitsee muita ihmisiä. Nyt on alkanut puhua armollisuudesta, minkä käsitän niin, että pitää itseään parempana ja hän suvaitsee/on armollinen syntisille pahantekijöille. Elämästä ei saisi nauttia, vaan kaikesta pitäisi kieltäytyä ja kärvistellä. Mieheni ei ole uskaltanut vieläkään kertoa, että erosi kirkosta 18-vuotiaana, ollaan siis nelikymppisiä jo.

Oman anopin huonoin piirre on kirkkaasti päällepäsmäröinti. Hän on useasti etsinyt meidän perheelle uutta asuntoa (ilman että itse olen ollut tietoinen että uutta pitäisi edes katsoa), ostaa lapsellemme ominpäin ulkovaatetta (muilla vaatteilla ei väliä vaikka ostaisi, mutta tuommoiset jokapäiväiset käyttövaatteet haluaisin itse miehen kanssa päättää), tuonut asuntoomme kielloista huolimatta uusia omin päin ostamia kalusteita, haluaa tietää kaiken elämästämme, olettaa että hyväksytetään hänellä perheemme sisäiset isot asiat ja jos hänelle ei ole etukäteen jostain puhuttu ennen päätöksen tekoa, loukkaantuu. Lapsen asiat nyt pahiten tympii kun niissäkin luulee pystyvän kävelevän meidän yli.

Tiivistettynä, vähät välittää meidän (varsinkaan minun) kielloista ja ohjeista vaan tekee juuri niinkuin itse haluaa. Haluaa olla "korvaamaton".

Muuten tulemme ihan hyvin juttuun.

Uteliaisuus, ilkeily ja minä-itte-meininki.

Pitää suosikkeja. Lastenlapsissa parhaita ovat adoptiopoika, muut adoptoidut, sitten tyttärenpojat, sitten tyttären muut lapset, sitten ei ketään, sitten muut.

Passaa apen piloille. Apen ei tarvitse sormeaan nostaa, kaikki hoidetaan nenän eteen. Vaivan palkkana olevat kärttyisät olehiljaahuudot anoppi nielee vastaväitteittä.

On hyvin perinteinen eli naisen kuuluu puunata koti. Siivoushullu ja armoitettu kukkien nyppijä. Täynnä hyviä ideoita mitä kaikkea meidänkin kotona pitäisi tehdä. Itsellä kuitenkin oli piika kotona kun omat lapset olivat pieniä. Onneksi poikansakin hikeentyy anopin hössötykseen ja sanoo siitä.

Mutta pieniä juttujahan nämä loppujen lopuksi ovat, anoppi on kuitenkin hyvin kiltti.

T. Miniä joka sai anopilta lahjaksi laminoidun BMI-taulukon

Koska olen hoikka niin minulle riittää 1 keitetty peruna ruoalla.