Vierailija

Jos on itse keskituloinen sinkku ja vanhemmat vähävaraisia, niin onko silloin moraalista oikeutta lähteä yksin ulkomaille lomailemaan tai kuluttaa rahojaan kalliisiin harrastuksiin? Vai tuleeko omasta perustoimeentulosta yli jäävät rahat käyttää vanhempien auttamiseen ja siihen että heillekin on huvituksia?

En ole osannut ratkaista, joten olen pieniä avustuksia lukuunottamatta laittanut rahani asunnon maksamiseen ja säästöön. Nyt keski-ikäisenä on alkanut tuntua, että elämä menee ohi. Alkaa olla myöhäistä lapsille ja ehkä parisuhteellekin. Vanhemmat ovat kyllä edelleen elossa, mutta olisiko silti jo aika ja lupa nauttia elämästä?

  • ylös 1
  • alas 0

Kommentit (6)

Vierailija

Ei minusta ole mitään moraalista velvollisuutta elättää ja auttaa vanhempiaan. Ethän sinä ole heitä pyytänyt sinua hankkimaan. He tekivät sinut omiin itsekkäisiin tarpeisiinsa omasta vapaasta tahdostaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei minusta ole mitään moraalista velvollisuutta elättää ja auttaa vanhempiaan. Ethän sinä ole heitä pyytänyt sinua hankkimaan. He tekivät sinut omiin itsekkäisiin tarpeisiinsa omasta vapaasta tahdostaan.

Vanhemmat ajattelevat ja sanovat tämän ihan toisin. Varmaan katkaisisivat välit, kuten ovat joskus uhanneet. Se olisi häpeä minulle ja häpeä heille muun suvun silmissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ei lapsella ole mitään velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan. Vanhemmilla on lapsiaan.

On oma valinasi, miten suhtaudut vanhempiisi ja sukuusi.

Vierailija

Ovatko vanhempasi tukeneet sinua aikanaan? Rakastatko heitä?

Minusta perheenjäsenistä huolehtiminen on luonnollista, mutta kyllä sitä omaa rahaa saa välillä käyttää itseensäkin. Kohtuus kaikessa, kumpaankin suuntaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ovatko vanhempasi tukeneet sinua aikanaan? Rakastatko heitä?

Minusta perheenjäsenistä huolehtiminen on luonnollista, mutta kyllä sitä omaa rahaa saa välillä käyttää itseensäkin. Kohtuus kaikessa, kumpaankin suuntaan.

Ovat tietysti elättäneet silloin kun asuin kotona, eli lukion loppuun, ja joskus opiskeluaikana sain rahaa tullakseni käymään kotona. Muun tuen kanssa on vähän niin ja näin. En ole koskaan voinut kertoa heille murheistani, joten en ole kertonut iloistakaan. Pidämme viikottain yhteyttä, mutta puhelut saattavat koskea melkein kokonaan säätä. Niin pahalta kuin se kuulostaa, niin en taida heitä kovin syvällisesti rakastaa, vaan olen pikemminkin velvollisuudentuntoinen. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei lapsella ole mitään velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan. Vanhemmilla on lapsiaan.

On oma valinasi, miten suhtaudut vanhempiisi ja sukuusi.

Mutta enhän minä nyt ihan oman tahtoni mukaan voi elää!? 

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla