Jos lapsesi syyttäisi aikuisena sinua, että kohtelit häntä lapsena huonosti, niin miksi väittäisit vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että mun haavat pääsis paranemaan, jos äidin kanssa yhdessä voitaisiin todeta, että sellainen käytös mitä hän harrasti ei ollut oikein. Nyt äiti edelleen väittää, että se on oikein, joten voin jatkaa sitä lapsilleni. Vaikka epäilen heidän kärsivän, koska itsekin kärsin. Mutta en voi olla varma, jos en kärsinytkään äitini takia, vaan siksi, että mä olin paha, kuten osa palstalaisista väittää. Silloinhan munkaan lapset EI KÄRSI minusta, vaan joko ovat pahoja, tai sitten eivät.

ap

Voisitko kuitenkin ajatella niin, että olipa niin tai näin, sinä voit tehdä oikein omia lapsiasi kohtaan, olla heille rakastava äiti. On varmaan totta, että äitisi olisi voinut toteuttaa vanhemmuutta paremmin, mutta sitä ei voi enää sieltä menneisyydestä muuttaa. Ja jos hän ei pysty sitä myöntämään, se on hänen "häpeänsä". Jätä sinä kokonaan taakse tuo asia ja aloita puhtaalta pöydältä. Ihan hyvin voit tehdä niin. Ei siihen ole mitään estettä. 

Alat ap parantua paremmin kun tajuat että äitisi mielipiteet eivät ole oleellisia paranemisen kannalta. Äidilläsi ei ole siinä juuri mitään osaa. Sulla on itse asiassa siinä mielessä hyvin asiat että ole voinut edes ilmaista kiukkusi äidillesi. Minä en voi tuosta edes haaveilla, oma äitini luulee edelleen olevansa loistava kasvattaja ja että meillä puhuttiin kaikista asioista - jep jep, äiti kyllä puhui mulle omat ahdistavat asiansa minulle muttei toisinpäin. Kerran tulin puolivahingossa kritisoineksi erästä asiaa kasvatuksessa ja äiti ei puhunut minulle puoleen vuoteen ja vasta vuiden päästä välit alkoi palautua normaaleiksi. Tuo asia mistä puhuttiin oli melko mitätön, en ole edes harkinnut että koskaan puhuisin niistä oikeasti vialla olleista asioista äidin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että mun haavat pääsis paranemaan, jos äidin kanssa yhdessä voitaisiin todeta, että sellainen käytös mitä hän harrasti ei ollut oikein. Nyt äiti edelleen väittää, että se on oikein, joten voin jatkaa sitä lapsilleni. Vaikka epäilen heidän kärsivän, koska itsekin kärsin. Mutta en voi olla varma, jos en kärsinytkään äitini takia, vaan siksi, että mä olin paha, kuten osa palstalaisista väittää. Silloinhan munkaan lapset EI KÄRSI minusta, vaan joko ovat pahoja, tai sitten eivät.

ap

Lueppa itse tämä ajatuksen kanssa. Aikuinen ihminen ei voi siirtää lapsena koettua väryyttä omille lapsilleen. Sun äiti on ehkä kohdellut sua väärin, mutta se ei oikeuta sua kohtelemaan kaltoin sun omia lapsia.

Ei meistä kukaan tiedä mitä sulle on oikeasti tapahtunut, mutta olipa se mitä hyvänsä, niin miksi kostaa se omille rakkaille lapsilleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että mun haavat pääsis paranemaan, jos äidin kanssa yhdessä voitaisiin todeta, että sellainen käytös mitä hän harrasti ei ollut oikein. Nyt äiti edelleen väittää, että se on oikein, joten voin jatkaa sitä lapsilleni. Vaikka epäilen heidän kärsivän, koska itsekin kärsin. Mutta en voi olla varma, jos en kärsinytkään äitini takia, vaan siksi, että mä olin paha, kuten osa palstalaisista väittää. Silloinhan munkaan lapset EI KÄRSI minusta, vaan joko ovat pahoja, tai sitten eivät.

ap

Lueppa itse tämä ajatuksen kanssa. Aikuinen ihminen ei voi siirtää lapsena koettua väryyttä omille lapsilleen. Sun äiti on ehkä kohdellut sua väärin, mutta se ei oikeuta sua kohtelemaan kaltoin sun omia lapsia.

Ei meistä kukaan tiedä mitä sulle on oikeasti tapahtunut, mutta olipa se mitä hyvänsä, niin miksi kostaa se omille rakkaille lapsilleen?

No enhän mä sitä nyt tahallani siirrä, vaan kyvyttömyytenä toimia niin kuin TIEDÄN olevan lapsille parasta. Ei vaan pysty. Jos kaikki pystyisivät, niin kaikkihan olisivat tosi hyviä vanhempia, eikö niin? Miksi ikinä olisi mitään kasvatusongelmia? Eihän ne tiedon puutteesta johdu, vaan siitä, että ollaan itse rikkinäisiä. Ja olen hakenut apua, mutta aina sitä ei saa, turha kuvitella, että vain menemällä terapiaan puhumaan saakin apua. Paljon riippuu terapeutista.

ap