Lue keskustelun säännöt.
Mitä sisältöä yksinäinen viisikymppinen keksisi elämälleen?
15.04.2017 |
Ei ole miestä eikä oikein ystäviä. Elämä on töitä vaan, ja nekin kyllästyttää. Lapset on muuttaneet toisille paikkakunnille ja suku asuu myös muualla. Mistä tämän ikäinen saisi ystäviä? Elo on niin yksinäistä. Onneksi on töitä kuitenkin, jos ei olisi niin olisin kai jo pimahtanut.
Kommentit (29)
Näitä äijiä riepoo se, että he roikkuvat deittipalstoilla eikä heille vastaa kukaan 20-30-vuotias. Sitten he purkavat vihansa oman ikäisiinä naisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä äijiä riepoo se, että he roikkuvat deittipalstoilla eikä heille vastaa kukaan 20-30-vuotias. Sitten he purkavat vihansa oman ikäisiinä naisiin.
Eikä varmaan kukaan samanikäinenkään katkeruuden määrästä päätellen...
Njaa. Minä teen vapaaehtoistyötä, siellä tapaa todella hyviä tyyppejä. Olen myös aktiivinen kaupunginosaseurassa ja nyt olen ystävystynyt naapurin eronneen miehen kanssa, katsotaan mitä tästä tulee.
Yleisesti ottaen tuttavapiirini +nelikymppiset sinkkunaiset ovat koulutettuja, liikunnallisia, tyylikkäitä ja sivistyneitä. Samanikäiset sinkkumiehet taas alkkiksia ja luusereita. Nämä täällä vissiin nyt naukuvat - eivät taida paljon herättää kiinnostusta. Ehkä joku rahakas setämies on joskus saanut pimpsaa joltain elämänhallintansa menettäneeltä hutsahtavalta reppanalta mutta tämä lienee poikkeus. Oikeasti fiksut nuoret naiset nyt ei jotain elähtänyttä setämiestä kahta kertaa katso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppiset vaihdevuosikurppanat on ongelmajätettä sekä parisuhdemarkkinoilla että työelämässä. Kuka mies ottaisi kulahtaneen vanhan ajan kun tarjolla on timmejä ja kauniita nuoria naisia? Niinpä. Ei kukaan.
palsta paksukaisilla ottaa koville totuuden hyväksyminen
nainen ei ole mitään sen jälkeen kun alkaa noin 40 v. rupsahtaaEn käsitä mitä tekemistä rupsahtamisella on elämästä nauttimisen kanssa. Kaikkeen ei katsos tarvita sitä vakimiestä. Voi käydä elokuvissa, urheilla, matkustella, juopotella, naiskennella... Mitä vaan haluaa tehdä. On tietenkin hyvä löytää ystäviä, kenestä on seuraa ettei yksin tarvitse joka paikkaan lähteä.
Rupsahdin jo alle kaksikymppisenä ja löysin ensimmäisen miesystäväni vasta lähemmäs nelikymppisenä. Mieheni ei onneksi ole yhtä pinnallinen kuin sinä.
No, mä oon nainen. Sellainen pinnallinen viiskymppinen :) Rupsahtanut kyllä, mutta eihän se elämä siihen lopu.
Kuulostaa ikävältä, kun naiset puhuu itsestään rupsahtaneina. Ihmisen ulkonäkö muuttuu läpi elämän. Miksi alennatte itseänne ja kutsutte sitä rupsahtamiseksi? T. Toinen nsinen
tämä palsta on kyllä sellainen kylänraitti ettei väliä, oikea kirkonkylän juorupaikka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdotan taidenäyttelyitä ja Museokorttia.
Olen ollut vuosia sairauslomalla syöpähoitojen vuoksi ja saan itseni keskustaan menemällä taidenäyttelyyn. Tänään kävin Designmuseossa.
Kaipa se riepoo, että naiset eivät ole heistä kiinnistuneita. Ei normaalin miehen taevitse purkaa pahaa oloaan tuolla tavalla.