Kerrostalossa lapset ravaavat kahden asunnon välillä; häiritsisikö se sinua?
Samassa rapussa kanssani siis asuu kaksi lapsiperhettä, joiden lapset ovat kavereita keskenään. Tässä iltapäivän aikana lapset ovat juosseet kahden asunnon väliä, ja koska lapsia ollaan, ovet tietenkin lyödään kiinni vauhdilla. Eikä siinä rapussakaan ääntä aina säästellä, koska noh, lapset.
Jossain vaiheessa aloin laskemaan, ja ovia on nyt paukuteltu noin 15-20 kertaa viimeisen parin tunnin aikana. Tätä asuntojen välillä juoksemista tapahtuu lähes päivittäin jonkin verran, mutta nyt ovat ilmeisesti hullaantuneet oikein kunnolla, kun liikenne on melko jatkuvaa. Jos sama tapahtuisi sinun rapussasi, häiritsisikö se sinua? Valittaisitko vanhemmille?
Kommentit (84)
Opettakaa lapset kulkemaan ovissa ja kertokaa myös että ei saa metelöidä rapuissa. Itse huomautan jos liikaa meteliä alkaa kuulumaan. Tässä rapussa on vaan yksi "lapsi" mun täysi-ikäinen poika 20 vee joka on aina osannut kulkea kerrostalossa. Itse oon saattanut aiheuttaa kotona meteliä, laulamalla, puhumalla kovaan ääneen jne.,
Vierailija kirjoitti:
Onko lasten vanhempia kotona kun tätä tapahtuu? Jos ei, heille voi kiltillä sävyllä kertoa. Sitten kattoa miten reagoi.
Sekin voi riittää.
Itseäni ainakin ärsyttäisi, jos näkisin heippalapun rappukäytävässä, kun asian voi kertoa kasvotusten.
Vaikuttaisivat olevan useimmiten kotona. Senkään takia en ole vielä kehdannut käydä sanomassa, kun olen ajatellut, että jos se ei muita aikuisia häiritse niin ei pitäisi minuakaan. :D -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa ongelma on paukuttelu. Kyllä heillä on oikeus liikkua vaikka kuinka monta kertaa haluavat asunnosta toiseen.
Meillä oli lapsuudessani kaksi kerrostaloasuntoa samassa rapussa ja mentiin niiden väliä. Pieninä lapsina mekin paukuteltiin ovia ja naapuri jätti aggren lapun huutomerkeillä ja käskyillä. Kävi myös raivoamassa kirosanoin ovella meille pienille muksuille. Se vain innosti paukuttelemaan enemmän, koska pidimme häntä ikävänä ja ilkeänä. Jos olisi joku ystävällisesti huomauttanut, olisimme toki lopettaneet, olimme kuitenkin kilttejä lapsia, emme aikaisemmin edes tajunneet paukuttelevamme. Että mieti kuinka otat asian puheeksi. :)
Kilttejä lapsia, jotka riehaantuivat asiasta hermostunutta kiusaamaan lisää. Jepjep.
Rapussa ramppaaminen ja ovien paiskominen on muutenkin ärsyttävää, mutta erityisesti juhlapyhinä pitäisi ymmärtää antaa ihmisten rauhoittua pyhien viettoon. Tämän voisi lapsillekin opettaa.
Riehaantunut oli kyllä se naapuri. :) Hän huusi meille naama punaisena kirosanoja. Onko sivistynyt tapa hoitaa tällainen asia uhkailemalla yksin kotona olevia lapsia? Oliko tämä naapuri mielestäsi kiltti ihminen? Samaistuitko tällaiseen asioidenhoitotapaan? Terroristien kanssa ei neuvotella, erityisesti aikuisilla on velvollisuus käyttäytyä sivistyneesti.
Juu, voisin tarkentaa vaikka, ettemme olleet niin kilttejä, että olisimme sitten ottaneet sellaiselta uhkailijalta vastaan käskyjä. :)
Huonosti kasvatettujatai lapsista kasvaa huonosti käyttäytyviä aikuisia. :P
Nostellaanpas keskustelua uusien ideoiden toivossa. Asiasta huomautettu lapsia uudelleen ja toisen perheen vanhempaa, joka ei omien sanojensa mukaan tajunnut, että rappukäytävässä ravaaminen voisi häiritä muita. Lupasi ohjeistaa lapsia asiasta, mutta edelleen sama meno jatkuu. Voisin vielä keskustella toisen perheen vanhempien kanssa, mutta luotto asiantilan muuttumiseen ei ole mitenkään suuri. Mitäs sitten voisi tehdä? Alkaa rappuvahdiksi itse? Ei jaksaisi jatkuvasti olla huomauttelemasta toisten lapsia samasta asiasta... -ap
Sanoisin vanhemmille, jos meno on jotain muuta kuin normaalia. Lapsilla on kyllä ihan oikeus kulkea rapussa, mutta häirintä on häirintää.
Vierailija kirjoitti:
Nostellaanpas keskustelua uusien ideoiden toivossa. Asiasta huomautettu lapsia uudelleen ja toisen perheen vanhempaa, joka ei omien sanojensa mukaan tajunnut, että rappukäytävässä ravaaminen voisi häiritä muita. Lupasi ohjeistaa lapsia asiasta, mutta edelleen sama meno jatkuu. Voisin vielä keskustella toisen perheen vanhempien kanssa, mutta luotto asiantilan muuttumiseen ei ole mitenkään suuri. Mitäs sitten voisi tehdä? Alkaa rappuvahdiksi itse? Ei jaksaisi jatkuvasti olla huomauttelemasta toisten lapsia samasta asiasta... -ap
Kysy häiritseekö muitakin. Voihan se olla , että olet herkistynyt tuolle jota muut pitävät normaalina. Jos muutkin on samaa mieltä, niin menet uudestaan vanhempien juttusille. Jos mikään ei auta niin se kuuluisa minilista ja valitus.
Vierailija kirjoitti:
Samassa rapussa kanssani siis asuu kaksi lapsiperhettä, joiden lapset ovat kavereita keskenään. Tässä iltapäivän aikana lapset ovat juosseet kahden asunnon väliä, ja koska lapsia ollaan, ovet tietenkin lyödään kiinni vauhdilla. Eikä siinä rapussakaan ääntä aina säästellä, koska noh, lapset.
Jossain vaiheessa aloin laskemaan, ja ovia on nyt paukuteltu noin 15-20 kertaa viimeisen parin tunnin aikana. Tätä asuntojen välillä juoksemista tapahtuu lähes päivittäin jonkin verran, mutta nyt ovat ilmeisesti hullaantuneet oikein kunnolla, kun liikenne on melko jatkuvaa. Jos sama tapahtuisi sinun rapussasi, häiritsisikö se sinua? Valittaisitko vanhemmille?
Vanhempana ja sellaisten lasten vanhempana etenkin se häiritsee minua erityisesti enemmän kuin naapureitani koska se ramppaaminen kohdistuu häränsilmässä enemmän meidän asuntoon kuin naapurin asuntoon ja melu, mutta en voi kieltää lapsiltani sellaista.
Eihän sen kieltämisessä ole mitään järkeä vain sen itsekkään asian takia että se häiritsee minua vanhempaa. Lapsilla pitää olla ystäviä ja melua pitää olla. Etenkin kun kesälomat alkaa niin melu vaan lisääntyy. Sille ei voi mitään koska en voi muuttua lapsiperheestä keskitysleirin pitäjäksi vaikka se minun elämääni ja mieheni elämää helpottaisi koska ääntä ei tulisi niin paljon. Lasten sosiaalinen etuhan tämä on ja lapset on terveitä kun ne leikkii ja kyläilee vuoronperään toistensa luona. Onneski välillä lähtävät muualle etteivät aina ole tääällä. Ja tänäänkin ovat olleet pihalla kun on lämmintä.
Kävin kerran kylässä tällaisessa perheessä pelkkänä aikuisvieraana.
Lapset ravasivat naapurissa puolin ja toisin parin tunnin ajan aivan solkenaan. Rapussa oli per tasanne vain kaksi asuntoa eli saman kerroksen väkeä ei muita ollut. Ovet olivat auki, joten ei paiskomista.
Tässä tapauksessa olisi voinut valittaa rappuun tuulettamisesta, muttei paiskomisesta.
Asuin kuitenkin muualla eikä asia kiinnostanut minua tietysti ollenkaan. Ei kuitenkaan kerrostaloelämisen idea ole ottaa rappua omaksi alueeksi tuolla tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nostellaanpas keskustelua uusien ideoiden toivossa. Asiasta huomautettu lapsia uudelleen ja toisen perheen vanhempaa, joka ei omien sanojensa mukaan tajunnut, että rappukäytävässä ravaaminen voisi häiritä muita. Lupasi ohjeistaa lapsia asiasta, mutta edelleen sama meno jatkuu. Voisin vielä keskustella toisen perheen vanhempien kanssa, mutta luotto asiantilan muuttumiseen ei ole mitenkään suuri. Mitäs sitten voisi tehdä? Alkaa rappuvahdiksi itse? Ei jaksaisi jatkuvasti olla huomauttelemasta toisten lapsia samasta asiasta... -ap
Kysy häiritseekö muitakin. Voihan se olla , että olet herkistynyt tuolle jota muut pitävät normaalina. Jos muutkin on samaa mieltä, niin menet uudestaan vanhempien juttusille. Jos mikään ei auta niin se kuuluisa minilista ja valitus.
Minun ja näiden kahden perheen lisäksi tässä kerrostalossa asuu vain yksi muu henkilö, joten mitään suurta rintamaa ei nimilistaan kyllä saa. Varmasti olen osittain myös yliherkistynyt tuolle ravaamiselle ja paukutukselle, enkä edelleenkään ole kieltämässä lapsilta rappusissa kulkemista. Mutta ei se minusta ole normaalia elämää, että juostaan asunnosta toiseen kuin viimeistä päivää. -ap
Enemmänhän siitä on harmia vanhemmille mutta ei sellaista voi lapsilta kieltää.
Muistan leikki-ikäisenä kun piti välillä hakea joku lelu kotoa ja sitten käytiin ystävän luona hakemassa hänelle lelu ja halusimme leikkiä jotain muuta ja lelut piti palauttaa takaisin kotiin jne.
lapset vaan on liikkuvampia kuin aikuiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa rapussa kanssani siis asuu kaksi lapsiperhettä, joiden lapset ovat kavereita keskenään. Tässä iltapäivän aikana lapset ovat juosseet kahden asunnon väliä, ja koska lapsia ollaan, ovet tietenkin lyödään kiinni vauhdilla. Eikä siinä rapussakaan ääntä aina säästellä, koska noh, lapset.
Jossain vaiheessa aloin laskemaan, ja ovia on nyt paukuteltu noin 15-20 kertaa viimeisen parin tunnin aikana. Tätä asuntojen välillä juoksemista tapahtuu lähes päivittäin jonkin verran, mutta nyt ovat ilmeisesti hullaantuneet oikein kunnolla, kun liikenne on melko jatkuvaa. Jos sama tapahtuisi sinun rapussasi, häiritsisikö se sinua? Valittaisitko vanhemmille?
Vanhempana ja sellaisten lasten vanhempana etenkin se häiritsee minua erityisesti enemmän kuin naapureitani koska se ramppaaminen kohdistuu häränsilmässä enemmän meidän asuntoon kuin naapurin asuntoon ja melu, mutta en voi kieltää lapsiltani sellaista.
Eihän sen kieltämisessä ole mitään järkeä vain sen itsekkään asian takia että se häiritsee minua vanhempaa. Lapsilla pitää olla ystäviä ja melua pitää olla. Etenkin kun kesälomat alkaa niin melu vaan lisääntyy. Sille ei voi mitään koska en voi muuttua lapsiperheestä keskitysleirin pitäjäksi vaikka se minun elämääni ja mieheni elämää helpottaisi koska ääntä ei tulisi niin paljon. Lasten sosiaalinen etuhan tämä on ja lapset on terveitä kun ne leikkii ja kyläilee vuoronperään toistensa luona. Onneski välillä lähtävät muualle etteivät aina ole tääällä. Ja tänäänkin ovat olleet pihalla kun on lämmintä.
Tottahan tämä on. Enemmän tuosta on teille harmia mutta lapsia vaan pitää sietää. Lapset on terveitä kun ne liikkuu. Vaihtoehtona voisi olla passiivisesti suu auki playstationin äärellä möllöttävä möykky joka kai elää jollain tavalla.
Usein näissä naapuriketjuissa naapuri ei mieti miltä vanhemmista tuntuu. Hehän ovat sen melun keskellä ja kärsivät eniten. Naapuri kuulee vain pienen osan siitä.
Ihmettelen vaan näkökulmaa ja tavallaan itsekkyyttä että eikö ole kiikareita eri katsontakantoihin?
Kuvitteletteko että lasten vanhemmat olisivat jotain kuuroja ja kaikkivoipia asian suhteen?
Meillä tuo ramppaus johtuu siitä että kun meteli käy kotona liian kovaksi niin komennan lapset pois ja sitten ne menevät ulos tai kaverille ja saavat sieltäkin lähtöpassit ja ovat pian takaisin täällä kun tilanne on rauhoittunut.
Sellaista se nyt sattuu olemaan ala-asteelaisten kanssa.
Mutta ne vanhemmat ovat ne lapset hankkineet, heidän pitää lapsille tavat opettaa. Tässä sekin vika, että leimataan " lapsivihaajaksi" jos valittaa esim. metelistä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta ne vanhemmat ovat ne lapset hankkineet, heidän pitää lapsille tavat opettaa. Tässä sekin vika, että leimataan " lapsivihaajaksi" jos valittaa esim. metelistä.
Niin kun ne lasten tavat on leikkiä ja heidän leikkinsä kestää eri aikoja. Sitä ei ole lasten maailmassa määritelty ja ei aikuisilla ole kiinnostusta puuttua lasten leikkejen pituuksiin.
Jos rappukäytävä on ja jalat on niin sielä kävellään ja mennään asunnosta toiseen koska asuntoja on ja lapsia on.
Ei aikuinen voi puuttua ihan kaikkeen ja rajoittaa lastensa vapautta leikkiä ja olla lapsia. Ehkä jos eläisimme Neuvostoliitossa niin tälläinen kontrolli olisi ihan jees.
Minä annan lasteni kulkea vapaana tässä maailmassa ja jos oven avaus tai rapussa kävely aiheuttaa jollekin neuroottiselle oireita niin sitten on ne kuulosuojaimet.
Etenkin kun lapset leikkivät sisällä se häiritsee minua mutta ei se ole lasten ongelma vaan minun ja se ei ole syy kieltää lapseltani leikkikavereita kunhan leikkivät omassa huoneessaan ja ovi kiinni.
Jännä oikeasti miten jotain lapsettomia naapureita asia vaivaa mutta minähän tässä joudun sitä meteliä kestämään kun parhaimmillaan kaksiossa ramppaa viisikin lasta samaan aikaan. Lapseni on todella suosittu ja luokkansa etevämpiä oppilaita.
Kävisitte tekin joskus ulkona jossain. Minä nimittäin sen lisäksi teen töitä melkein 24h kotoa käsin. Jos naapuri valittaisi niin saisi kyllä kuulla kunniansa.
Häiritsisi, mutta itse koen että se on mun omaa häiriöherkkyyttä ja turhasta ärsyyntymistä, joten en valittaisi. Ja siksi asunkin omakotitalossa.
Jos olisi omia lapsia, puuttuisin ehdottomasti, koska en haluaisi että häiritään muita. Ja siksi asunkin omakotitalossa, en halua nillittää lapsille yhtään enempää kuin on pakko. (Oon sen luontoinen ihminen että stressaisin kerrostalossa oikeasti että eihän vaan olla häiriöksi ja mitähän naapurit ajattelee.)
Vierailija kirjoitti:
Häiritsisi, mutta itse koen että se on mun omaa häiriöherkkyyttä ja turhasta ärsyyntymistä, joten en valittaisi. Ja siksi asunkin omakotitalossa.
Jos olisi omia lapsia, puuttuisin ehdottomasti, koska en haluaisi että häiritään muita. Ja siksi asunkin omakotitalossa, en halua nillittää lapsille yhtään enempää kuin on pakko. (Oon sen luontoinen ihminen että stressaisin kerrostalossa oikeasti että eihän vaan olla häiriöksi ja mitähän naapurit ajattelee.)
Lisään vielä että meillä muuten on kotona aina saatavilla ne kuulonsuojaimet niin ei tarvitse nillittää leikin äänistä vaikka itse ääniherkkä onkin :)
Ja tämä ei tarkoita ettenkö opettaisi lapsiani säätelemään volyymiaan ihmisten ilmoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta ne vanhemmat ovat ne lapset hankkineet, heidän pitää lapsille tavat opettaa. Tässä sekin vika, että leimataan " lapsivihaajaksi" jos valittaa esim. metelistä.
Niin kun ne lasten tavat on leikkiä ja heidän leikkinsä kestää eri aikoja. Sitä ei ole lasten maailmassa määritelty ja ei aikuisilla ole kiinnostusta puuttua lasten leikkejen pituuksiin.
Jos rappukäytävä on ja jalat on niin sielä kävellään ja mennään asunnosta toiseen koska asuntoja on ja lapsia on.
Ei aikuinen voi puuttua ihan kaikkeen ja rajoittaa lastensa vapautta leikkiä ja olla lapsia. Ehkä jos eläisimme Neuvostoliitossa niin tälläinen kontrolli olisi ihan jees.
Minä annan lasteni kulkea vapaana tässä maailmassa ja jos oven avaus tai rapussa kävely aiheuttaa jollekin neuroottiselle oireita niin sitten on ne kuulosuojaimet.
Etenkin kun lapset leikkivät sisällä se häiritsee minua mutta ei se ole lasten ongelma vaan minun ja se ei ole syy kieltää lapseltani leikkikavereita kunhan leikkivät omassa huoneessaan ja ovi kiinni.
Jännä oikeasti miten jotain lapsettomia naapureita asia vaivaa mutta minähän tässä joudun sitä meteliä kestämään kun parhaimmillaan kaksiossa ramppaa viisikin lasta samaan aikaan. Lapseni on todella suosittu ja luokkansa etevämpiä oppilaita.
Kävisitte tekin joskus ulkona jossain. Minä nimittäin sen lisäksi teen töitä melkein 24h kotoa käsin. Jos naapuri valittaisi niin saisi kyllä kuulla kunniansa.
Minä olen äiti ja tiedän kaikesta kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Usein näissä naapuriketjuissa naapuri ei mieti miltä vanhemmista tuntuu. Hehän ovat sen melun keskellä ja kärsivät eniten. Naapuri kuulee vain pienen osan siitä.
Ihmettelen vaan näkökulmaa ja tavallaan itsekkyyttä että eikö ole kiikareita eri katsontakantoihin?
Kuvitteletteko että lasten vanhemmat olisivat jotain kuuroja ja kaikkivoipia asian suhteen?
Meillä tuo ramppaus johtuu siitä että kun meteli käy kotona liian kovaksi niin komennan lapset pois ja sitten ne menevät ulos tai kaverille ja saavat sieltäkin lähtöpassit ja ovat pian takaisin täällä kun tilanne on rauhoittunut.
Sellaista se nyt sattuu olemaan ala-asteelaisten kanssa.
Lähtöpassit? Mitäs jos opettaisit ne olemaan hiljaa. Onko nämä niitä samoja jotka sitten meluaa ja sotkee kauppakeskuksissa, kun kukaan ei ole mitään tapoja opettanut?
Ap tuo sun tilanteesi tuskin mua häiritsisi. Ei kannata alkaa kuuntelemaan, että taas pamahti ovi. Suljen korvani aikuistenkin meluamiselta, niin tuskin lasten ramppaamisesta häiriintyisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laittaisin heippalapun ilmoitustaululle asiasta. Et varmasti ole ainoa jota asia rasittaa. Ovien paiskominen on rasittavaa.
Olen miettinyt heippalappua, mutta mietin ja tiedän, että olisi rehellisempää käydä sanomassa kasvotusten. Mutta en tiedä, olenko vain yliherkkä noille äänille, kun ne ottavat hermoon, joten en haluaisi vaikuttaa turhasta nipottavallekaan.
No tiedät varmaan itsekin että heippalappu ei ole hyvä tapa. Mä voisin tuossa tilanteessa naapurin tutuille lapsille sanoa ihan hyvin, että "Laura ja Minttu, onko teillä sellanen leikki meneillään missä juostaan toisen kodista toiseen? Kuulostaa hauskalta leikiltä mutta tänne kuuluu kauhea pauke, keksisittekö kohta jotain muuta leikkiä missä ei juosta rapussa koko ajan? Pliis?" Kaikki herttaisesti hymyillen niin lapset ei säikähdä ja sopu säilyy.
Minusta tuo menee turhaksi lässyttämiseksi millä todennäköisesti ei ole mitään tehoa. "Jatkuva juokseminen naapurista häiritsee minua ja (muita asukkaita), lopettakaa se ja leikkikää jomman kumman kotona tai juoskaa vaikka ulkona".
Itse en kyllä jaksa myöskään lähteä miettimään tuollaisissa tilanteissa kenen velvollisuus "kasvattaminen" ohjeistaminen on vaan sanon asiasta joka häiritsee.
Onko lasten vanhempia kotona kun tätä tapahtuu? Jos ei, heille voi kiltillä sävyllä kertoa. Sitten kattoa miten reagoi.
Sekin voi riittää.
Itseäni ainakin ärsyttäisi, jos näkisin heippalapun rappukäytävässä, kun asian voi kertoa kasvotusten.