Kerrostalossa lapset ravaavat kahden asunnon välillä; häiritsisikö se sinua?

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti jotkut vanhemmat täällä ovat sitä mieltä, että lapset saavat rauhassa metelöidä rappukäytävässä ja paiskoa ovia ja että vaikka se melu saattaakin häiritä tätä vanhempaa, se ei voi häiritä muita ainakaan yhtään enempää, koska tämä vanhempi kokee sen melun kaikkein lähimpänä eli kodissaan? Tajuatteko, että kerrostalossa on säännöt,

On suhteellista jos joku sulkee oven ja joku kokee sen ärsyttävänä vaikka sulkisi oven mahdollisimman varovasti. Jos ovea täytyy avata tunnin sisällä vaikkapa neljästi niin en ole väärässä todetessani että ovi on kuitenkin luotu avattavaksi ja suljettavaksi.

Samoin kuin pöytä on tarkoitettu omaan tarkoitukseensa. Sillä on oma luonteensa.

Kerrostalon säännöt eivät sanele oven toimintoja. Muutenhan ovi avautuisi kellontarkasti vain tiettyinä aikoina.

Ja ärsyyntyjä ärsyyntyisi vain tiettyinä aikoina. Ärsyyntyjä voisi varautua tiettynä kellon aikana ja poistuisi ehkä parvekkeelle tms?

Ehkä lasten tulisi varottaa ärsyyntyjää pimpottamalla ovikelloa ja kertomalla että kohta läimähtää ovi kiinni ja ulkona tullessa sisälle soittaa tälle ärsyyntyvälle naapurille kännykällä että kohta me kävelemme rapussa ja jalkoja on yhteensä 12 kpl. Ja kohta ovi avautuu jälleen ja sulkeutuu jälleen.

Ehkä silloin ärsyyntyjän pitäisi muuttaa maalle tai todellakin valita olla ärsyyntymättä. Ihminen voi valita. Lapset ovat valinneet leikkiä toistensa kanssa ja kenties tehdä läksyjä samassa asunnossa. He kulkevat rappukäytävästä ovelle ja ovi tekee miten se on suunniteltu.

Ehdottomasti tässä ketjussa on ymmärretty väärin että lapset paiskovat ovia.

Ymmärretään väärin että lapset ovat pahoja ja paiskovat alituiseen ovia kovaa. Se on alkulähtökohta ja se on myös lukijan valinta lähteä väärällä jalalla asennoitumaan koko ketjuun. Siksi minun pitää nuhdella teitä.

Lapset on lapsia. Mielestäni heitä pitää myös osata jonkun verran sietää. Eri asia, jos aikuiset ramppaisivat ovissa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta se ääni ja pauke, mikä näistä lapsista lähtee on mielestäni liian kovaa ja turhaa, että muiden pitäisi niitä sietää. -ap

Vaihtoehtosi ovat hyvin vähissä. Olet valinnut sietää. Se on hyvä ratkaisu.

Uhriutuminen on nykyään muodikasta. Se on ihan tietoinen valinta. Yksilö voi myös valita olla provosoitumatta ääniin tai aistiärsykkeisiin. Se voi olla vaikeaa. Ehdottomasti heikon yksilön tunnusmerkki on tehdä pikainen valinta. Äänen kuulija verhoutuu uhrin rooliin vaikka valitsee tekemisen eli ärsyyntymisen. Aina ei tarvitse tehdä vaan jättää tekemättä ja antaa äänen vain olla ja olla itse stressaantumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanko oikeasti jotkut vanhemmat täällä ovat sitä mieltä, että lapset saavat rauhassa metelöidä rappukäytävässä ja paiskoa ovia ja että vaikka se melu saattaakin häiritä tätä vanhempaa, se ei voi häiritä muita ainakaan yhtään enempää, koska tämä vanhempi kokee sen melun kaikkein lähimpänä eli kodissaan? Tajuatteko, että kerrostalossa on säännöt,

On suhteellista jos joku sulkee oven ja joku kokee sen ärsyttävänä vaikka sulkisi oven mahdollisimman varovasti. Jos ovea täytyy avata tunnin sisällä vaikkapa neljästi niin en ole väärässä todetessani että ovi on kuitenkin luotu avattavaksi ja suljettavaksi.

Samoin kuin pöytä on tarkoitettu omaan tarkoitukseensa. Sillä on oma luonteensa.

Kerrostalon säännöt eivät sanele oven toimintoja. Muutenhan ovi avautuisi kellontarkasti vain tiettyinä aikoina.

Ja ärsyyntyjä ärsyyntyisi vain tiettyinä aikoina. Ärsyyntyjä voisi varautua tiettynä kellon aikana ja poistuisi ehkä parvekkeelle tms?

Ehkä lasten tulisi varottaa ärsyyntyjää pimpottamalla ovikelloa ja kertomalla että kohta läimähtää ovi kiinni ja ulkona tullessa sisälle soittaa tälle ärsyyntyvälle naapurille kännykällä että kohta me kävelemme rapussa ja jalkoja on yhteensä 12 kpl. Ja kohta ovi avautuu jälleen ja sulkeutuu jälleen.

Ehkä silloin ärsyyntyjän pitäisi muuttaa maalle tai todellakin valita olla ärsyyntymättä. Ihminen voi valita. Lapset ovat valinneet leikkiä toistensa kanssa ja kenties tehdä läksyjä samassa asunnossa. He kulkevat rappukäytävästä ovelle ja ovi tekee miten se on suunniteltu.

Ehdottomasti tässä ketjussa on ymmärretty väärin että lapset paiskovat ovia.

Ymmärretään väärin että lapset ovat pahoja ja paiskovat alituiseen ovia kovaa. Se on alkulähtökohta ja se on myös lukijan valinta lähteä väärällä jalalla asennoitumaan koko ketjuun. Siksi minun pitää nuhdella teitä.

"ovi on kuitenkin luotu avattavaksi ja suljettavaksi" mutta ei paiskottavaksi. Eikä kaiteet ole luotu potkittaviksi.

"Ehdottomasti tässä ketjussa on ymmärretty väärin että lapset paiskovat ovia.

Ymmärretään väärin että lapset ovat pahoja ja paiskovat alituiseen ovia kovaa. Se on alkulähtökohta ja se on myös lukijan valinta lähteä väärällä jalalla asennoitumaan koko ketjuun" Ap nimenomaan mainitsee, että ovia paiskotaan, joten ehdottomasti olet itse ymmärtänyt väärin.

Ei häiritsisi.

23v sitten kun olin yh asuin pienkerrostalossa jossa meitä oli 6 yh äitiä ja kaikilla samanikäiset (n 3-5v)  lapset. Oli tosi hauskaa kun ovet oli kaikkiin asuntoihin auki ja lapset kiersivät asunnosta toiseen sen mukaan kenellä oli parasta ruokaa tai tuoreita pullia tarjolla:) Leikkikaveri löytyi aina ja toki myös hoitopaikka jos oli äideillä menoa.

Otimme silloin valokuvan kun 5-6 pientä likanräppänää istui meidän sohvalla - nyt pari vuotta sitten tytöt tapasivat uudelleen koko sakilla ja ottivat samanlaisen kuvan itsestään! Aivan mahtavaa että ystävyyssuhteet on säilyneet näin kauan välimatkasta riippumatta.

Ap on valinnut uhrin roolin. Hän on saalistettu ja takaa-ajettu riista joka kärsii melusta.

Meidän tehtävänä on todeta hänen uhrin roolinsa todenmukaisuus ja ilman ääntä emme voi todeta tätä.

Voimme vain spekuloida että ovi avautuu ja sulkeutuu.

Ja ap on valinnut olla aktiivisesti ärsyyntynyt äänestä. Sen lisäksi hän on uhri ja lapset metsästäjiä ja ap on saalis.

Emme voi auttaa mitenkään ap:ta.

Itse tein päätelmän että melu ei ole kova koska uskon järkeen. Jos meteli olisi kova niin vanhemmat puuttuisivat siihen sillä meteli ärsyttäisi heitäkin. Tämä on järkeä.

Ap:n uhriutuminen metelistä jättää paljon arvailun varaan.

Itse olen järjen ääni ja kuuntelen sitä.

Moni muu menee mielellään tunteiden mukana. Se voi olla jännittävä seikkailu muttei ole todellisuutta. Ihmisluonto ei ole paha vaikka moni valitsee että uskoo niin.

Päätekijät ovat ääni ja kuuntelija. Siitä lähdetään.

Muutin Senioritaloon, koska kuvittelin sen rauhalliseksi paikaksi sydänvikaiselle. Enpä ole eläissäni kovempaa melua kuullut kuin täällä. Yläpuolelleni ja sivulle naapureihini tuodaan viikonlopuiksi lastenlapset riehumaan. Meno on tolkutonta: kakrujen annetaan riehua täysin vapaasti. Taukoamatonta kiljuntaa, hyppimistä, juoksemista rapussa. Töminä ja kiljuminen on aivan hirveätä. Olen joutunut pari kertaa lähtemään hotelliin (tosi kallista eläkeläiselle) viikonlopuksi, koska olen saanut niin pahoja sydänoireita hirveästä jytinästä ja kiljumisesta. Miksi kakrut, jotka eivät edes asu täällä, saavat terrorisoida elämääni?

Miten näille huomautetaan?

aivan loppu kirjoitti:

Muutin Senioritaloon, koska kuvittelin sen rauhalliseksi paikaksi sydänvikaiselle. Enpä ole eläissäni kovempaa melua kuullut kuin täällä. Yläpuolelleni ja sivulle naapureihini tuodaan viikonlopuiksi lastenlapset riehumaan. Meno on tolkutonta: kakrujen annetaan riehua täysin vapaasti. Taukoamatonta kiljuntaa, hyppimistä, juoksemista rapussa. Töminä ja kiljuminen on aivan hirveätä. Olen joutunut pari kertaa lähtemään hotelliin (tosi kallista eläkeläiselle) viikonlopuksi, koska olen saanut niin pahoja sydänoireita hirveästä jytinästä ja kiljumisesta. Miksi kakrut, jotka eivät edes asu täällä, saavat terrorisoida elämääni?

Miten näille huomautetaan?

Isännöitsijälle. Senioritaloissa ei saa olla alle 18 vuotiaita vieraita.

Kuule näiltä puuttuu kokonaan se palikka päästä että pitäisi nähdä kokonaiskuva ja ajatella muutakin kuin itseään. Jos sanot, sieltä tulee hyökkäyspuolustus ja haukut niskaan.

Lapset vanhempien kaltaisia.

Eikä kaikilla lopu silloin kun lapset kasvaa; äiti ei osaa olla yksin kun lapsi muuttaa pois, muuttaa perään ja sitten roikutaan siinä rapussa vielä vanhanakin.

Vierailija kirjoitti:

Kuule näiltä puuttuu kokonaan se palikka päästä että pitäisi nähdä kokonaiskuva ja ajatella muutakin kuin itseään. Jos sanot, sieltä tulee hyökkäyspuolustus ja haukut niskaan.

Lapset vanhempien kaltaisia.

Eikä kaikilla lopu silloin kun lapset kasvaa; äiti ei osaa olla yksin kun lapsi muuttaa pois, muuttaa perään ja sitten roikutaan siinä rapussa vielä vanhanakin.

Tarvitaan todiste metelistä ennenkuin voidaan antaa lausunto siitä.

Jos vanhemmat eivät reagoi siihen niin on hyvin todennäköistä että ap on neuroottinen äänille ja hänen pitää suhtautua toisella tavalla ääniin. Ap voisi ottaa ääninäytteen tunnin sisällä siitä mitä kuuluu vaikka oven takaa jätetyn kännykän avulla ja ladata äänitiedoston nettiin meidän "raadin" kuultavaksi.

Asia tuntuisi häiritsevän häntä ja minua myös sillä on vahvat perusteet sille ettei lapset aiheuta niin häiritsevää ääntä että siitä voisi esimerkiksi valittaa mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Mutta ei se minusta ole normaalia elämää, että juostaan asunnosta toiseen kuin viimeistä päivää. -ap

Ei sinusta mutta lapsista se on ollut normaalia kautta aikain. Viimeinen päivä on myös aika hauska vertaus koska lapsilla on todennäköisesti viimeiseen päivään pidempi matka kuin sinulla.

Yritähän nyt asennoitua reippaasti tähän ongelmaasi.

Minun aikana tehtiin vielä kepposia kerrostalossa. Tuo ovien sulkeminen ja availu on todella normaalia siihen nähden että laitetaan kenkälankkia ovien kahvoihin ja pudotetaan koiranpaskaa postiluukuista ja kaiverretaan puukoilla rappukäytävän seinään nimikirjoituksia tai poltetaan tupakkaa salaa pyörävarastossa pimeässä ja humalassa kustaan sinne kellarin nurkkaan kun ei kehdata mennä kotiin missä vanhemmat odottavat vihaisina vasta valmistunutta ylioppilasta.

Elämäähän tämä vain on ja pian se loppuu. Pian on elämämme viimeisin päivä. Se kannattaa muistaa joka aamu kun herää tähän elämään!

Ajatelkaas nyt hyvät ihmiset. kirjoitti:

Ap on valinnut uhrin roolin. Hän on saalistettu ja takaa-ajettu riista joka kärsii melusta.

Meidän tehtävänä on todeta hänen uhrin roolinsa todenmukaisuus ja ilman ääntä emme voi todeta tätä.

Voimme vain spekuloida että ovi avautuu ja sulkeutuu.

Ja ap on valinnut olla aktiivisesti ärsyyntynyt äänestä. Sen lisäksi hän on uhri ja lapset metsästäjiä ja ap on saalis.

Emme voi auttaa mitenkään ap:ta.

Itse tein päätelmän että melu ei ole kova koska uskon järkeen. Jos meteli olisi kova niin vanhemmat puuttuisivat siihen sillä meteli ärsyttäisi heitäkin. Tämä on järkeä.

Ap:n uhriutuminen metelistä jättää paljon arvailun varaan.

Itse olen järjen ääni ja kuuntelen sitä.

Moni muu menee mielellään tunteiden mukana. Se voi olla jännittävä seikkailu muttei ole todellisuutta. Ihmisluonto ei ole paha vaikka moni valitsee että uskoo niin.

Päätekijät ovat ääni ja kuuntelija. Siitä lähdetään.

Onko sinulla Asperger?

Vierailija kirjoitti:

Ei häiritsisi.

23v sitten kun olin yh asuin pienkerrostalossa jossa meitä oli 6 yh äitiä ja kaikilla samanikäiset (n 3-5v)  lapset. Oli tosi hauskaa kun ovet oli kaikkiin asuntoihin auki ja lapset kiersivät asunnosta toiseen sen mukaan kenellä oli parasta ruokaa tai tuoreita pullia tarjolla:) Leikkikaveri löytyi aina ja toki myös hoitopaikka jos oli äideillä menoa.

Otimme silloin valokuvan kun 5-6 pientä likanräppänää istui meidän sohvalla - nyt pari vuotta sitten tytöt tapasivat uudelleen koko sakilla ja ottivat samanlaisen kuvan itsestään! Aivan mahtavaa että ystävyyssuhteet on säilyneet näin kauan välimatkasta riippumatta.

Voi Ristus taas tätä itsekkyyden määrää. Taisi muilla kuin au-äideillä olla joo "tosi hauskaa", kun koko talon kakarat mekastivat monen asunnon välillä? Ei tainnut paljon päätä järki pakottaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samassa rapussa kanssani siis asuu kaksi lapsiperhettä, joiden lapset ovat kavereita keskenään. Tässä iltapäivän aikana lapset ovat juosseet kahden asunnon väliä, ja koska lapsia ollaan, ovet tietenkin lyödään kiinni vauhdilla. Eikä siinä rapussakaan ääntä aina säästellä, koska noh, lapset.

Jossain vaiheessa aloin laskemaan, ja ovia on nyt paukuteltu noin 15-20 kertaa viimeisen parin tunnin aikana. Tätä asuntojen välillä juoksemista tapahtuu lähes päivittäin jonkin verran, mutta nyt ovat ilmeisesti hullaantuneet oikein kunnolla, kun liikenne on melko jatkuvaa. Jos sama tapahtuisi sinun rapussasi, häiritsisikö se sinua? Valittaisitko vanhemmille?

Vanhempana ja sellaisten lasten vanhempana etenkin se häiritsee minua erityisesti enemmän kuin naapureitani koska se ramppaaminen kohdistuu häränsilmässä enemmän meidän asuntoon kuin naapurin asuntoon ja melu, mutta en voi kieltää lapsiltani sellaista.

Eihän sen kieltämisessä ole mitään järkeä vain sen itsekkään asian takia että se häiritsee minua vanhempaa. Lapsilla pitää olla ystäviä ja melua pitää olla. Etenkin kun kesälomat alkaa niin melu vaan lisääntyy. Sille ei voi mitään koska en voi muuttua lapsiperheestä keskitysleirin pitäjäksi vaikka se minun elämääni ja mieheni elämää helpottaisi koska ääntä ei tulisi niin paljon. Lasten sosiaalinen etuhan tämä on ja lapset on terveitä kun ne leikkii ja kyläilee vuoronperään toistensa luona. Onneski välillä lähtävät muualle etteivät aina ole tääällä. Ja tänäänkin ovat olleet pihalla kun on lämmintä.

Tätä se on nykyään kun ei voi sivaltaa lastaan kasvoille avokämmenellä jokaisesta kovasta metelistä ja lasta ei voi myöskään lukita omaan huoneeseensa päiviksi kotiarestiin vaan lapsen on saatava leikkiä pihalla ja kylässä muiden lasten kanssa.

Ennenvanhaan lapset leikkivät yksin huoneessaan hiljaa. Nykyään meno on mennyt ihan sairaaksi ja villiksi. Näistä syistä minä olen vela.

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaas nyt hyvät ihmiset. kirjoitti:

Ap on valinnut uhrin roolin. Hän on saalistettu ja takaa-ajettu riista joka kärsii melusta.

Meidän tehtävänä on todeta hänen uhrin roolinsa todenmukaisuus ja ilman ääntä emme voi todeta tätä.

Voimme vain spekuloida että ovi avautuu ja sulkeutuu.

Ja ap on valinnut olla aktiivisesti ärsyyntynyt äänestä. Sen lisäksi hän on uhri ja lapset metsästäjiä ja ap on saalis.

Emme voi auttaa mitenkään ap:ta.

Itse tein päätelmän että melu ei ole kova koska uskon järkeen. Jos meteli olisi kova niin vanhemmat puuttuisivat siihen sillä meteli ärsyttäisi heitäkin. Tämä on järkeä.

Ap:n uhriutuminen metelistä jättää paljon arvailun varaan.

Itse olen järjen ääni ja kuuntelen sitä.

Moni muu menee mielellään tunteiden mukana. Se voi olla jännittävä seikkailu muttei ole todellisuutta. Ihmisluonto ei ole paha vaikka moni valitsee että uskoo niin.

Päätekijät ovat ääni ja kuuntelija. Siitä lähdetään.

Onko sinulla Asperger?

Ei. Olen filosofian opettaja. Työtön.

Työtäni on pohtia asioita monesta finkkelistä.

Mistä päättelit että olisin asperger. Se kirjoitetaan muuten pienellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaas nyt hyvät ihmiset. kirjoitti:

Ap on valinnut uhrin roolin. Hän on saalistettu ja takaa-ajettu riista joka kärsii melusta.

Meidän tehtävänä on todeta hänen uhrin roolinsa todenmukaisuus ja ilman ääntä emme voi todeta tätä.

Voimme vain spekuloida että ovi avautuu ja sulkeutuu.

Ja ap on valinnut olla aktiivisesti ärsyyntynyt äänestä. Sen lisäksi hän on uhri ja lapset metsästäjiä ja ap on saalis.

Emme voi auttaa mitenkään ap:ta.

Itse tein päätelmän että melu ei ole kova koska uskon järkeen. Jos meteli olisi kova niin vanhemmat puuttuisivat siihen sillä meteli ärsyttäisi heitäkin. Tämä on järkeä.

Ap:n uhriutuminen metelistä jättää paljon arvailun varaan.

Itse olen järjen ääni ja kuuntelen sitä.

Moni muu menee mielellään tunteiden mukana. Se voi olla jännittävä seikkailu muttei ole todellisuutta. Ihmisluonto ei ole paha vaikka moni valitsee että uskoo niin.

Päätekijät ovat ääni ja kuuntelija. Siitä lähdetään.

Onko sinulla Asperger?

Ei. Olen filosofian opettaja. Työtön.

Työtäni on pohtia asioita monesta finkkelistä.

Mistä päättelit että olisin asperger. Se kirjoitetaan muuten pienellä.

Asperger tuli mieleen lapsellisen totisesta ja jankkaavasta tavastasi kirjoittaa. Ja se on vinkkeli, ei finkkeli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaas nyt hyvät ihmiset. kirjoitti:

Ap on valinnut uhrin roolin. Hän on saalistettu ja takaa-ajettu riista joka kärsii melusta.

Meidän tehtävänä on todeta hänen uhrin roolinsa todenmukaisuus ja ilman ääntä emme voi todeta tätä.

Voimme vain spekuloida että ovi avautuu ja sulkeutuu.

Ja ap on valinnut olla aktiivisesti ärsyyntynyt äänestä. Sen lisäksi hän on uhri ja lapset metsästäjiä ja ap on saalis.

Emme voi auttaa mitenkään ap:ta.

Itse tein päätelmän että melu ei ole kova koska uskon järkeen. Jos meteli olisi kova niin vanhemmat puuttuisivat siihen sillä meteli ärsyttäisi heitäkin. Tämä on järkeä.

Ap:n uhriutuminen metelistä jättää paljon arvailun varaan.

Itse olen järjen ääni ja kuuntelen sitä.

Moni muu menee mielellään tunteiden mukana. Se voi olla jännittävä seikkailu muttei ole todellisuutta. Ihmisluonto ei ole paha vaikka moni valitsee että uskoo niin.

Päätekijät ovat ääni ja kuuntelija. Siitä lähdetään.

Onko sinulla Asperger?

Ei. Olen filosofian opettaja. Työtön.

Työtäni on pohtia asioita monesta finkkelistä.

Mistä päättelit että olisin asperger. Se kirjoitetaan muuten pienellä.

Asperger tuli mieleen lapsellisen totisesta ja jankkaavasta tavastasi kirjoittaa. Ja se on vinkkeli, ei finkkeli.

Ajattelin että kun ojennan sinua isosta alkukirjaimesta niin annan sinulle kaksi mahdollisuutta opastaa minua mutta et tajunnut ojentaa minua kysymysmerkin puutteesta.

Jos luet tekstiä niin elä lue sitä niin totisesti.

Ajattele niitä lapsia jotka irvailevat rappukäytävässä. Muistele mielessäsi kuka melukylänlapsista on kaikista hauskin ja ajattele hänet etunenässä paiskomassa rappukäytävän etuovea ja sitten asunnon ovea. Kuvittele miten tuo pisamanaamainen lapsi kiljaisee että äiti me ollaan kotona ja sitten hän hakee frispeen jonka unohti huoneeseensa.

Viidentoista minuutin kuluttua ovikello soi taas ja tuo pisamanaamainen lapsi hakee superpallon koska frispee jäi pyörävaraston katolle.

Ajattele sitten vanhempia ja mieti kuinka mukavaa heistä on availla ovea lapsille ja kuunnella sitä melua. Voi olla ettei vanhemmat ajatelleet millaista melua syntyy kun lapsi kasvaa isoksi ja saa paljon ystäviä pihapiiristä. Se tuli ihan uutena yllätyksenä elämään, mutta elämässä parhaimpia ovat yllätykset ja jatkuva muutos. Maailma elää mukana ja sinä rakas naapuri olet osana elämää.

Toivottavasti sinulle tuli hyvä mieli kun pääsit myös korjaamaan tekstiä.

Huutaisin rappuun että "nyt se ravaaminen sitten loppuu saatanan mölyapinat tai tulen sinne keskustelemaan yhdessä vanhempienne kanssa!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samassa rapussa kanssani siis asuu kaksi lapsiperhettä, joiden lapset ovat kavereita keskenään. Tässä iltapäivän aikana lapset ovat juosseet kahden asunnon väliä, ja koska lapsia ollaan, ovet tietenkin lyödään kiinni vauhdilla. Eikä siinä rapussakaan ääntä aina säästellä, koska noh, lapset.

Jossain vaiheessa aloin laskemaan, ja ovia on nyt paukuteltu noin 15-20 kertaa viimeisen parin tunnin aikana. Tätä asuntojen välillä juoksemista tapahtuu lähes päivittäin jonkin verran, mutta nyt ovat ilmeisesti hullaantuneet oikein kunnolla, kun liikenne on melko jatkuvaa. Jos sama tapahtuisi sinun rapussasi, häiritsisikö se sinua? Valittaisitko vanhemmille?

Vanhempana ja sellaisten lasten vanhempana etenkin se häiritsee minua erityisesti enemmän kuin naapureitani koska se ramppaaminen kohdistuu häränsilmässä enemmän meidän asuntoon kuin naapurin asuntoon ja melu, mutta en voi kieltää lapsiltani sellaista.

Eihän sen kieltämisessä ole mitään järkeä vain sen itsekkään asian takia että se häiritsee minua vanhempaa. Lapsilla pitää olla ystäviä ja melua pitää olla. Etenkin kun kesälomat alkaa niin melu vaan lisääntyy. Sille ei voi mitään koska en voi muuttua lapsiperheestä keskitysleirin pitäjäksi vaikka se minun elämääni ja mieheni elämää helpottaisi koska ääntä ei tulisi niin paljon. Lasten sosiaalinen etuhan tämä on ja lapset on terveitä kun ne leikkii ja kyläilee vuoronperään toistensa luona. Onneski välillä lähtävät muualle etteivät aina ole tääällä. Ja tänäänkin ovat olleet pihalla kun on lämmintä.

Tätä se on nykyään kun ei voi sivaltaa lastaan kasvoille avokämmenellä jokaisesta kovasta metelistä ja lasta ei voi myöskään lukita omaan huoneeseensa päiviksi kotiarestiin vaan lapsen on saatava leikkiä pihalla ja kylässä muiden lasten kanssa.

Ennenvanhaan lapset leikkivät yksin huoneessaan hiljaa. Nykyään meno on mennyt ihan sairaaksi ja villiksi. Näistä syistä minä olen vela.

Amen tälle!

minun lapsuudessa 70-luvulla ei olisi tullut kuuloonkaan metelöidä. Esimerkiksi minä sain aina kolmen päivän kotiarestia ja silloin oltiin kolme päivää syömättä ja kouluunkaan ei päässyt. Isä kävi raivoissaan välillä huoneessa ja kuristi jos en ollut tarpeeksi katuvainen.

Piti lukea raamattua ja katua syntejä pimeässä huoneessa.

Kristilliseen käytökseen ei kuulu kovaääninen meteli.