onko sektio kokemuksena millainen?

Ja helvetti sitä on kipee jälkeen päin ja pitkään.

Synnytin normaalisti puoli päivää, ponnistin 2 tuntia ja PÄÄSIN lopulta sektioon. Se oli synnytyksen paras osa!

Kun 10 h synnytystä ja 2½ h ponnistamista tuloksetta takana, niin oli tosiaan helpottavaa, että vauva saatiin vahingoittumattomana maailmaan ja itsekin selvisin hengissä.

ennen sitä laitettiin virtsakatetri ja se ei ollut niin kivaa :( Jännnitin sektiota hirveästi, mutta loppujen lopuksi ei se ollut nii iso juttu, ja oli ohitse nopeasti. Eka yö leikkauksen jälkeen(minut leikattiin klo 12 yöllä) oli kyllä kauhea ja sattui paljon. Lapseni oli ekan yön teholla ja sitten lastenosastolla, joten sitten sen takia omat kivut unohtui... Olin jalkeilla heti seuraavana päivänä ja kävin imettämässä vauvaani lastenosastolla, joten tuli liikuttua heti paljon, joka oli hyvä juttu. Haavakaan (bikinirajassa) ei ollut kipeä kauan, vaikka yhä vieläkin, yli vuoden jälkeen, se on enemänkin punertava kuin rusehtava, toivottavasti haalenee siitä pikkuhiljaa. Alasynnytyksen jälkeen olin kipeä kauemmin.

Toinen sektio oli suunniteltu. Silloin tuntui aika tosi pitkältä ja olo tuli huonoksi. Sain jotakin oloa helpottavaa lääkettä. Se auttoi. Nukutuslääkäri joka valvoi sitä puudutusta, oli tosi mukava ja ihana nuori nainen.



Sektion jälkeen on tosi kipee maha. Auts.

että kesti pitkään parantua. Sektion jälkeen olin paljon paremmassa kunnossa. Sinänsä alatiesynnytys meni tosi helposti ja nopeasti, oli ihana saada vauva heti siihen syliin. Ainoa harmi oli tuo huono kasaankursiminen.

En ollut millään lailla " suunnitellut" syntymää ja sen kulkua, otin vastaan mitä tulee. No, sitten vauvan sydänäänet heikkeni ja minäkin aloin olemaan tosi puhki, joten pikaiseen sektioon mentiin. Napanuora oli kiertynyt kaksi kertaa vauvan kaulan ympäri.

Minusta tärkeintä ei ole synnytystapa, vaan sekä vauvan että äidin hyvinvointi. En ymmärrä " sektiovastustajia" (" emme ole synnyttäneet" ) - tärkeintä, ja ehdottomasti tärkeintä on vauvan ja äidin terveys !!

- minun mielipide

kaksi ihanaa vauvaa maailmaan. Alakautta sitä ei olisi edes suostuttu tekemään, koska olivat väärinpäin masussa.



Kyllä, kivut olivat järkyttävät, en ole koskaan pahimmissa painajaisissakaan voinut kuvitella miltä tuntui yrittää nousta ekan kerran vessaan. Taju meinasi lähteä ja oksennus lentää. Mutta nyt muistona ihana arpi, jonka alta välillä tuntuu ilmeisesti kiinnikkeet on yhä arka, mutta niin kaunis, sillä sieltä minun lapseni sain tähän maailmaan!



Olisin varmasti kuitenkin alakautta synnyttanyt, jos se mahdollisuus olisi ollut edes olemassa. Juuri noiden kipujen ja riskin vuoksi. Toisaalta kaksosten ollessa kysessä, koskaan ei voi olla täysin varma, miten toinen vauva siellä masussa voi ja joskus päädytään myös sektioon vasta toista ulos ponnistaessa. Se vasta olisikin harmittanut.

Sain sektiopäivämäärän ja aamulla mentiin sairaalaan. Leikkurin henkilökunta oli ystävällistä ja puudutuksen jälkeen mua rupes hiukka naurattamaan. johtu ehkä siitä morphiinista mikä nykyään tulee mukaan joka puudutuksessa ja vähentää jälkikipuja. Olin leikkurissa 8.00, siellä katetroitiin, pestiin leikkausalue ja laitettiin leikkauspeittelyt, sitten mies pääsi mukaan. Varsinainen leikkaus alkoi 8.20 ja tyttö syntyi 8.35. Sain viereen hetikohta heräämössä.



Jalkeilla olim neljän tunnin kuluttua ja jälkivuotoa ei juuri ollut, olivat kuivanneet kohdun hyvin. Mulla oli vähän kipuja ekana päivänä, mutta burana riitti niihin. Vauvan kanssa oltiin sairaalassa kaksi yötä ja sitten kotiin ja kaikki meni hyvin. Voisin tehdä tuon uudestaankin.

karseasti mutta synnytykseen verrattuna ne kivut oli hyttysen ininää. Samoin joku epiduraalin laitto. Mulle tyrkättiin kaksi kertaa piikki selkärankaan enkä kummallakaan kertaa edes rekisteröinyt koko asiaa, se oli niin pientä se kipu kun oli tuntikausia koettanut punnata lasta maailmaan.



Tämä vaan sen takia, ettei kenellekään jäis sellaista mielikuvaa, että sektiohaava on jotenkin kipeämpi kuin synnytys.

Tämä vaan sen takia, ettei kenellekään jäis sellaista mielikuvaa, että sektiohaava on jotenkin kipeämpi kuin synnytys.

...

Sektiohaava on joillakin kipeämpi kuin alatiesynnytys. Minä tiedän, molemmat koettu ja sektio haava pirun paljon kipeempi. Kaverillani taas toisin päin.

Sektiotilanne tuli nopeasti ja ne pari minuuttia mitä ehdin olla hereillä sen jälkeen kun vauva " kuoli" mahaan, oli kauheita. Kun heräsin, minulla oli ELÄVÄ vauva. Karmeaa oli juu. Kauheat arvet, vieläkin kipeät kun painaa, jäljellä mutta niin on myös lapsi. Mutta vielä kamalampaa olisi ollut jos olisin synnyttänyt kuolleen lapsen. Kivut oli kamalat pitkään, mutta tuskaa helpotti tuhiseva vauva.



Kuinkahan moni vannoutunut luomusynnyttäjä kieltäytyy sektiosta kun todetaan että vauvalla ei ole enää kaikki kunnossa...

Molemmat synnytystavat kokeneena , alatiesynnytys oli minulle tosi

helppo (no, kesti kyllä vuorokauden) , parannuin nopeasti jne.

Sektion jälkeen en tahtonut kunnolla päästä kävelemään pariin päivään,

johtui selkäkivuista. Lisäksi minulla oli hakaset , ei siis tikkejä , jotka nipisteli heti kun vähän liikkui. Sattui vaan sellainen lääkäri kohdalle,joka

käyttää hakasia. Lisäksi leikkauksen jälkeistä pahoinvointia, puudutus lähti hitaasti, näin vauvan kunnolla vasta kahdeksan tunnin kuluttua sektiosta.

Jos nyt saisi valita, ottaisin ilman muuta alatiesynnytyksen. Sitä mahdollisuutta vain ei ollut kun vauva oli perätilassa , turha sitä on harmitella.

Joskus, ei niin kovin kauan sitten, olisi vauva revitty sieltä väkisin ulos ,

luojan kiitos nykyisin saa helpommin sektion

Mulla oli kiirellinen sektio ja näin vauvan heti kun mut oli saatu kursittua kokoon. Ei varmaan mennyt kuin puoli tuntia, jos sitäkään.

näin KUNNOLLA vauvan , sain viereen jne .

Vilautettiin kyllä nopeasti siitä sermin yli, mutta sitten vietiin jo lämmittelemään. sitten minua alettiin neulomaan , siitä vietiin heräämöön,

ja tosiaan oli pahoinvointia , puudutus lähti kovin hitaasti jne.

Iskä kyllä oli vauvan kanssa osastolla

Luulen että suurin osa taitaa kumminkin saada lapsen heti luokseen. Mulle tehtiin kiirellinen sektio iltapäivällä ja tosiaan vauvan sain syliin heti kun kärräsivät mut takaisin synnytyssaliin. Siellä hetki ihmeteltiin ja sitten mentiin vauvan kanssa huoneeseen. Ekan yön vauva oli kyllä vauvalassa, toivat vaan imetettäväksi, mutta sitten aamusta eteenpäin normaalisti.

Kaikki meni tosi nopeasti ja sain vauvan itselleni heti kun pääsin heräämöstä. Kipuja oli mutta en ole koskaan kuullut kivuttomasta tavasta saada lapsi? Jo samana päivänä olin jalkeilla ja kävin vessassa jälkivuotoa oli jonkin verran mutta ei hirveästi. oli helpompaa ja kivuttomampaa kuin alatiesynnytys jonka jälkeen minua ommeltiin kaksi tuntia, vietin viikon sairaalassa josta neljä päivää sängyssä kun en saanut liikkua mihinkään. Että jos vertaan kokemuksena sektiota ja alatiesynnytystä niin valitsen sektion mennen tullen!

joillekin vaan tässäkin ketjussa vinkiksi että jos itselleni alatiesynnytys on helpompi kuin sektio , tai päinvastoin, niin se ei välttämättä ole niin kaikilla

Tässä mun tapauksessa se ratkaiseva tekijä oli kai just toi puudetus, eli

siis puuduin hitaasti ja se myös lähti pois hitaasti.

Olenko ihan hakoteillä , mutta eihän hätäsektiossa puuduteta ollenkaan,

ainakaan mitään spinaalipuudutusta? Vai oliko sulla kiireellinen sektio?

No, oli miten oli , näin kävi meillä



15 & 17

ja kokemuksena en tykannyt hirvittavasti. Oksensin ja sain kamalan shokkikohtauksen siina samalla, tarisin kuin mikakin horkkatautinen. Lapsen syntyma oli tietenkin ihana asia, vaikka en vauvaani heti nahnytkaan, kuin vasta parin tunnin kuluttua. Olisin vain halunnut hanet suoraan vatsan paalla jne.. Parempi nain, kun sydanaanet olivat laskeneet ja vauvallani oli paljon ongelmia napanuoran kaulan ymparilla olon takia. Toipuminen kesti noin 1kk ja totallisesti toipuminen ehka 3 kk. En voi verrata alatiesynnytykseen, kun en ole sellaista viela kokenut.