Jos asun 20v suomessa ja sen jälkeen vaikkapa 20v amerikassa, niin alanko ajattelemaan asioita englanniksi?

Vierailija kirjoitti:

Minä aloin viäntämään Savvoo jo viikko Mikkeliin muuttamisesta...

Minä en oo harmikseni oppinut Turun murretta 20 vuodessakaan.

Mulle sanoi aikoinaan enkunope lukiossa, että esseitäni on kiva lukea, koska vaikutan ajattelevan englanniksi niitä kirjoittaessani. Oli oikeassa, niin teinkin ja teen edelleen joutuessani käyttämään englantia. Sama homma ruotsin suhteen. Saksa on niin heikko, että sillä kielellä ei ajatteleminen suju.

Vierailija kirjoitti:

Minä aloin viäntämään Savvoo jo viikko Mikkeliin muuttamisesta...

Kamalaa! Toivottavasti, etä myös alkanut ajattelemaan savoksi, se on niin kieroa, et pilaa pian koko ihmisen.

Jaaha miten ei yllättänyt yhtään että joka mamma on jossain vaiheessa asunut ulkomailla? :D

Vierailija kirjoitti:

Jaaha miten ei yllättänyt yhtään että joka mamma on jossain vaiheessa asunut ulkomailla? :D

23 vastausta ennen sinua ja olisko 6 asunu.. Elämänkoulussakin voisi välillä olla ulkomaankomennuksia.

Vierailija kirjoitti:

Jaaha miten ei yllättänyt yhtään että joka mamma on jossain vaiheessa asunut ulkomailla? :D

Eiköhän tällaiseen vastaa juuri he, joilla on asiasta kokemusta. 2sivua vastauksia ei ole joka mamma.

Ajattelen sillä kielellä millä asia on tapahtunut tai tapahtuu. Eli jos olen riidellyt vieraalla kielellä ajattelen koko asiaa ja lauseita joita sanottiin, sillä kielellä mitä käytettiin. Nyt kun kirjoitan vaikka aaveelle ajattelen ensiksi suomeksi mitä haluan sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mahdollisesti. minä en ole koskaan asunut ulkomailla mutta ajattelen melkein puolet ajasta englanniksi, en tiedä miksi. :D

Sama täällä. Outoa.

oletteko te varmoja, että se on ajattelua eikä vain joku emmerdalen viimesin jakso?

12 vuotta pois Suomesta ja kyllä mä edelleen pääosin ajattelen suomeksi. Eikä ole suomenkieli unohtunut. Ajattelen kyllä myös tanskaksi ja englanniksi, mutta se on yleensä tietoista eli tilanteessa, jossa puhuu jotain kyseisellä kielellä.

Ei mun mielestä äidinkieltään voi unohtaa. Kyl se niin lujassa on tuolla pääkopassa. Tai tietenkin joillakin voi olla niin pieni aivokapasiteetti, että on pakko deletoida suomenkieli, että mahtuu uutta 😉😂

Ajatus kulkee edelleen suomeksi, mutta asenne muuttuu ja alkaa katsomaan asioita/ tilanteita hieman toisesta vinkkelistä.

- ulkosuomalainen

Vierailija kirjoitti:

Minä aloin viäntämään Savvoo jo viikko Mikkeliin muuttamisesta...

Paitsi ettei Mikkelissä mitään savoa juuri edes puhuta. Ihanaa Savon murretta kuulee Kuopiossa johon haluaisin muuttaa :)

Mitä tulee alkuperäiseen asiaan niin harmittavasti mun kielitaito on niin olematon etten edes voi harkita työharjoittelua ulkomailla. Nyt olen kyllä äitikin ettei sitä niin vain ulkomaille lähdetä 😁

T:Mikkeliläinen

Veikkaan että 50/50, vaikeampia tilanteita suomeks ja perusjutut enkuksi

Minä olen asunut 19v ulkomailla ja ajattelen suomeksi. Toisinaan jos pohdin juttuja sisäisellä dialogilla, esim suunnittelen mitä pitää saada selville puhelun aikana, vaihtuu kieli enkuksi. 

Sanavarastoni on suomen osalta aikamoista pakastesuomea, esimerkiksi tietsikkasanasto on aikalailla hukassa, ja sanat jotka ovat vakiintuneet arkikieleen lähtöni jälkeen ovat aika vieraita vaikka palstailenkin ahkerasti. Viimeksi piti googlata myskikurpitsa. Joskus joudun myös selittämään asia kun en muista termiä jota en suomeksi juurikaan ole käyttänyt, esimerkiksi se keittiön laattojen välissä oleva aine (grouting). 

Jään myös joskus makustelemaan suomalaisia sanoja jotka kuulostavat oudoilta koska en ole niitä tottunut käyttämään, esimerkkeinä paistopiste ja noutopöytä. 

Palstailu ja lasten akkarin lukeminen auttavat pitämään sanavarastoa yllä :)

Luultavasti ainakin osittain.