Lue keskustelun säännöt.
Hah! Nyt osu lastenhoitokeikat peruvan anopin omaan nilkkaan!
14.04.2017 |
Jälleen kerran soitteli anoppi viikko sitten ja kysyi että onko meillä pääsiäiseksi suunnitelmia lasten kanssa. Sanoin että eipä ole kummosta.
Anoppi kysyi saako tulla hoitamaan pikkusia jos me haluttais käydä miehen kanssa jossain. Vastasin että tervetuloa vaan, eipä täältä turhan usein ilman lapsia pääse mihinkään.
Anopilla on ollut aina tapana perua viime tinkaan. Koskaan emme saa vastausta, että miksi. Ehkä hän ei kehtaa sanoa ettei jaksa tai jotain. Sen ku tietäis! Välillä kuitenkin tulee aivan ihanana mummina hoitamaan lapsia, tämä onkin todella hyvä juttu ja arvostan.
Nyt vaan viime aikoina on tullut näitä ihme perumisia, välillä puolikin tuntia aikaisemmin kun anopin pitäs olla jo meillä.
Näin kävi myös tänään! Ai että kun olin oottanut, että pääsen täältä hetkeksi pois miehen kanssa kahdestaan. Viime kerta taisi viime lokakuussa?! Oltiin suunnitelu kiva ilta valmiiksi, hotelli varattu yms., kun tulee taas puhelu aamusta, ettei anoppi pääsekään. Kyllähän se suututti ja harmitti myös lapsia. Vaikea selittää että miksi mummi ei tulekaan, kun en itsekään tiedä.
No eipä auta kun niellä pettymys. Kyllähän omat lapset ja oma sänky aina loppujen lopuksi hotellin voittaa.
Nyt kuitenkin kävi jollain tapaa hauska käänne. Taisi anoppi saada vähän karmaa kaverikseen, kun soitteli tossa hetki sitten miehelle että on ajanut kolarin ja on matkalla päivystykseen tarkastukseen. Kaikki oli kuulemma kuitenkin hyvin, mutta ehkä tässä pieni opetus anopille!
Kommentit (40)
Tuskin anoppi yhdistää onnettomuuttaan lastenhoidon peruumiseen. Aika ilkeä olet kyllä ajatuksessasi. Onneksi onnettomuus ei ollut kuitenkaan vakava? Jos olisi ollut, niin tuskin olisit täällä ivaamassa anoppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ihan terve? Ei terve ihminen nauti kenenkään kolarista ja loukkaantumisesta!
Et taida ihan olla perillä siitä, miten karma toimii tai mitä sillä tarkoitetaan. Pienestä itsekkyydestä ei hengenvaara ole mikään oikeudenmukainen rangaistus. Karmana pidetään useimmiten sitä, kun tapahtuu jotakin samaa (tai saman tasoista) itselle mitä toiselle on tehnyt, ikäänkuin "tasapainottamaan universumia".
Pikemminkin sinä jos oikeasti noin ajattelet ja sanot, saatat joutua tapaturmaan ja sen jälkeen pilkat niskaasi kuinka "ansaitsit sen", koska kutsut itsellesi huonoja viboja käytökselläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-8/5
Lisäksi olet typerä. Anopilla tapana perua ja silti menet varaamaan hotellihuoneen. Hupsukkainen olet.
Aika jännä ku luotat viel, et anoppisi tulisi teille hoitajaksi.
Tuntuu,et haluaa vaan miellyttää teitä.
Kannattaisko harkita jotain toista hoitajaa?!
Minulla tällaisten asioiden valintaan vaikuttaa vahvasti Intuitio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä niin ymmärrän sua ap. Mulla on kamala anoppi myös. Hän ei tosin peru lastenhoitokeikkoja, koska lapsia ei hänelle uskalla jättää edes ajatuksen tasolla.
Mä ainakin salaa hykerrän mielessäni, kun anopille on käynyt epäonni. Se paha ämmä on tehnyt mun ja mun perheen (sekä monen muun) elämästä helvetin, joten todellakin ansaitsee kaiken pahan maailmassa. En toki tätä sano ääneen, mutta pieni ilon liekki siitä syttyy, kun kurppa saamulla nenilleen elämältä. Olenko ilkeä? Kyllä varmaan. Mutta oikeasti, te jotka ette ikinä ole (mukamas) kokeneet vahingoniloa... te ette taida olla kovin rehellisiä?
Vierailija kirjoitti:
Et taida ihan olla perillä siitä, miten karma toimii tai mitä sillä tarkoitetaan. Pienestä itsekkyydestä ei hengenvaara ole mikään oikeudenmukainen rangaistus. Karmana pidetään useimmiten sitä, kun tapahtuu jotakin samaa (tai saman tasoista) itselle mitä toiselle on tehnyt, ikäänkuin "tasapainottamaan universumia".
Pikemminkin sinä jos oikeasti noin ajattelet ja sanot, saatat joutua tapaturmaan ja sen jälkeen pilkat niskaasi kuinka "ansaitsit sen", koska kutsut itsellesi huonoja viboja käytökselläsi.
Eikä tuollainen jatkuva lupausten peruminen ole pientä itsekkyyttä, vaan ilkeyttä. Jos ei näköjään ole tarkoitustaan mennä hoitamaan lapsia, niin sitten ei pidä luvataan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Well that escalated quickly.... :O
Vierailija kirjoitti:
Mä niin ymmärrän sua ap. Mulla on kamala anoppi myös. Hän ei tosin peru lastenhoitokeikkoja, koska lapsia ei hänelle uskalla jättää edes ajatuksen tasolla.
Mä ainakin salaa hykerrän mielessäni, kun anopille on käynyt epäonni. Se paha ämmä on tehnyt mun ja mun perheen (sekä monen muun) elämästä helvetin, joten todellakin ansaitsee kaiken pahan maailmassa. En toki tätä sano ääneen, mutta pieni ilon liekki siitä syttyy, kun kurppa saamulla nenilleen elämältä. Olenko ilkeä? Kyllä varmaan. Mutta oikeasti, te jotka ette ikinä ole (mukamas) kokeneet vahingoniloa... te ette taida olla kovin rehellisiä?
No todellakin olen kokenut vahingoniloa, mutta en osaa kuvitella että tuossa tilanteessa tuntisin. Vaikka kuinka inhoaisin anoppia ja vaikka kuinka olisi päässyt vain säikähdyksellä, niin kyllähän siinä mielessä pyörisi mitä kamalaa olisi voinut käydä, ja miten se olisi vaikuttanut mieheen ja lapsiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä niin ymmärrän sua ap. Mulla on kamala anoppi myös. Hän ei tosin peru lastenhoitokeikkoja, koska lapsia ei hänelle uskalla jättää edes ajatuksen tasolla.
Mä ainakin salaa hykerrän mielessäni, kun anopille on käynyt epäonni. Se paha ämmä on tehnyt mun ja mun perheen (sekä monen muun) elämästä helvetin, joten todellakin ansaitsee kaiken pahan maailmassa. En toki tätä sano ääneen, mutta pieni ilon liekki siitä syttyy, kun kurppa saamulla nenilleen elämältä. Olenko ilkeä? Kyllä varmaan. Mutta oikeasti, te jotka ette ikinä ole (mukamas) kokeneet vahingoniloa... te ette taida olla kovin rehellisiä?
Ei, kyllä minä saatan hetken olla vahingoniloinen, mutta HÄPEÄN sitä välittömästi, enkä ainakaan rehetele siitä kenellekään sinun tai ap:n tapaan. Pahat ajatukset kääntyvät aina itselle vahingoksi, myrkyttävät mielen. En halua olla sellainen ihminen!
Sitä paitsi, jos joku on ikävä ihminen, en jää siihen uhriutumaan ja keräämään katkeruutta, vaan annan palautetta ja jos se ei muuta toisen käytöstä, otan etäisyyttä. Soisin kaikkien toimivan samalla lailla, koska a) se on reilumpaa ja rehellisempää kuin kiristellä hampaitaan ja kerätä katkeruutta ja b) siinä on aina se mahdollisuus, että toinen jopa korjaa käytöstään.
Sama tuli mieleen noista perumisista. Anopilla on ehkä alkoholiongelma. Tuntuu niin tutulta tuollainen käytös, kun tuttavani teki samoin. Käytöksen takaa selvisi sitten juopottelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et taida ihan olla perillä siitä, miten karma toimii tai mitä sillä tarkoitetaan. Pienestä itsekkyydestä ei hengenvaara ole mikään oikeudenmukainen rangaistus. Karmana pidetään useimmiten sitä, kun tapahtuu jotakin samaa (tai saman tasoista) itselle mitä toiselle on tehnyt, ikäänkuin "tasapainottamaan universumia".
Pikemminkin sinä jos oikeasti noin ajattelet ja sanot, saatat joutua tapaturmaan ja sen jälkeen pilkat niskaasi kuinka "ansaitsit sen", koska kutsut itsellesi huonoja viboja käytökselläsi.
Eikä tuollainen jatkuva lupausten peruminen ole pientä itsekkyyttä, vaan ilkeyttä. Jos ei näköjään ole tarkoitustaan mennä hoitamaan lapsia, niin sitten ei pidä luvataan!
Monen iäkkään toimintakyky ja voimat vaihtelevat jopa tunnin pari sisällä, puhumattakaan useammasta päivästä.
Voimavarojen ennustaminen on lähes mahdotonta myöhemmällä iällä, jos toisin olisi, hehän olisivat mukana työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
1/5
Tänään taso on kyllä ollut kautta linjan sikahuono. Tylsää....
Jos vaikka anoppi olisi järkännyt oman herrasmiesystävänsä kanssa kuumat treffit ja sitten viime tingassa saanut kaikkien aikojen lentoripulin, niin joo, olisin vahingoniloinen. Tms. Mutta en jos hän ajoi kolarin jossa olisi voinut käydä vaikka kuinka huonosti - onneksi ei käynyt.
Jaa. Vaikea ymmärtää että joku on avoimesti vahingoniloinen toisen autokolarista, oli syy mikä tahansa. Jos olisi ajanut kiviseinään, olisiko saanut ison opetuksen?