Mitä unta näitte?
Kommentit (9)
Olin töissä päiväkodissa ja hävitin koko ajan Emmi-nimisen tytön joka oli laitettu minun vastuulle. Tyttö juoksenteli ympäriinsä ja minä paniikissa sen perässä. Olin nuorena päiväkodissa työharjoittelussa.
Muistan vain, että sain sen työpaikan jonka haastattelussa kävin tiistaina, mutta palkkaa 200 euroa vähemmän kuin mitä pyysin. Aika toiveuni, kävisi se duuni minulle pienemmälläkin palkalla!
Minulle käy usein niin että muistan uneni vasta sitten, kun päivällä näen jotain samanlaista kuin unessa oli. Esim. kauppahallin kalatiskilla palautuu mieleen kalastusuni, tai kun luen juttua junamatkasta niin muistan että sitähän tein yölläkin.
Näin unta, että katsoin tv:stä Twin Peaksin uutta jaksoa ja se oli pettymys. Vanhat näyttelijät vanhoissa rooleissaan. Bobin näyttelijänä oli joku toinen tyyppi jolle oli digitaalisesti luotu alkuperäisen näyttelijän kasvot. Jakso alkoi sillä että tämä vale-Bob tuli jostain puskasta kohti kameraa ja hänellä oli Mad Max-henkiset vaatteet.
Näin unta, että yritin harrastaa seksiä mieheni kanssa, mutta paikalle tunki jatkuvasti jotain ulkopuolisia ihmisiä. Hätistelin niitä pois, mutta aina tuli jostain lisää.
Menin Rick Astleyn kanssa naimisiin. Nuoren Rick Astleyn. Olin itsekin nuori.
Jotain ufoja siinä taas oli, taivaalla lenteli jotain puhallettavan näköisiä muovipömpeleitä. Ja jotain dinosauruksia oli myös.
Olen joskus nähnyt unta esihistoriallisista liskoista ja linnuista.
Viime yönä olin sängyssä Ronald McDonaldin kanssa ja teimme rakkautta.
Näin unen, jossa kävelin äitini kanssa kerrostalolähiön keskellä kulkevalla harjumaisella kukkulalla. Oli aurinkoinen kevätpäivä, mutta lehtiä ei vielä ollut puissa, ehkä näitä aikoja mitä nyt eletään. Kävelin pari metriä äitini takana.
Katsoin vasemmalle ja näin vanhoja, todella paksurunkoisia puita, joiden oksatkin olivat koukeroisia ja paksuja; ne olivat ehkä lehmuksia ja tammia. Koko alue kukkulan ja seuraavan talorivistön välissä oli täynnä näitä kauniita, vanhoja puita. Käännyin äitini puoleen ja mainitsin kauniista puista, mutta kun käännyin uudelleen katsomaan niitä yhtäaikaa äitini kanssa, puut olivat muuttunueet tavallisiksi pihakoivuiksi ja -pihlajoiksi, joita oli harvakseltaan ja niiden takana näkyi arkinen kerrostalomaisema. Olin ymmälläni muutoksesta. Äitini ei sanonut mitään.
Kun tulimme harjumaisen kukkulan päähän ja aloimme laskeutua asvalttikadulle, vilkaisin vielä sinne missä olin nähnyt kauniit puut, ja ne olivat taas siellä! En enää uudestaan viitsinyt sanoa niistä.
Tunnelma unessa oli surumielinen, mutta suruun oli sekoittunut vähän iloa.