Sairaana ja mies raivoissaan

Onneton elämä kirjoitti:

Pääsin kotiin aika rankoista syöpähoidoista ja mies on jostain syystä tosi pahalla päällä. Huutaa keksityistä syistä, lähti juuri ulos ja löi oven valtavalla raivolla kiinni. Pelkään jotenkin aivan hirveästi, mitä nyt vkl tapahtuu.

Hän ottaa myös iltaisin alkoholia, joka saa hänet normaalistikin pahantuuliseksi. Pelkään, enkä tiedä miten käyttäytyisin. En todellakaan.

Jospa se on vain huolissaan sinusta ja reagoi oudolla tavalla. Kysy mikä vaivaa.

Jaa no miksi olet hänen kanssaan parisuhteessa? Tykkäätkö leikkiä marttyyria vai oletko vain tyhmä? Lähde menemään, ei terveessä suhteessa kuuluisi ikinä pelottaa vaikka riitoja olisikin.

En jaksa riidellä yhtään, olen niin huonossa kunnossa. Tunnen, kuinka tämän tekee mulle pahaa. Olen yrittänyt olla niin positiivinen kuin olla voi, koska koen sen tärkeänä parantumisen kannalta.

Tajuatko, että todennäköisyydet paranemisellesi ovat huomattavasti heikommat tuon miehen kanssa kuin ilman häntä. 

Voisitko asua jossain muualla toipumisesi aikana? Syöpähoidot ovat rankkoja etkä todellakaan tarvitse sinua pelottelevaa miestä viereesi.

Tällä hetkellä en voi ajatella pois muuttoa, kun en pysty olemaan jalkeilla, kun kunto on niin heikko.

En kykene hoitamaan omia asioitani ja myös lasten jotka ovat onneksi kouluikäisiä asoihin tarviin apua.

Kaikenkaikkiaan olen niin sairas että päivä kerrallaan vain menen. Rintasyövälleni ei annettu hyvää ennustetta, levinnäisyysaste on pahin mahdollinen😔

En jaksa

Jotenkin toivoisin sääliä mieheltä. Ja armoa. Hän ei varmastikaan voi sietää sairasta rumaa kaljua naista vierellään

Itse empaattisena en voi tajuta tällaista käytöstä. Nyt tuli kotiin ja käyttäytyy oudosti. En uskalla sanoa/ tehdä mitään. Hänen oli määrä viedä minut apteekkiin ihan pian mutta otti päällysvaatteensa pois ja meni peiton alle lukemaan. En pysty itse ajamaan autoa enkä liikkumaan nyt.

En tiedä mitä tuolla hautoo, ei puhu mitään

Oma kokemus oli, kun tutkimuksissa ravasin, niin mies oli hankala. Hän kyllä ihanasti kuskas mua pyytämättä joka paikkaan.. mutta oli hurjan kiukkuinen ja haastoi riitaa jatkuvasti. Se oli ilkeetä.

Oma terveys vaakalaudalla ja kiukkunen mies. En mennyt sen juttuihin mukaan, en sitten vastaillut, sehän suuttu, kun pidän tarpeetonta mykkäkoulua.

Paisko, mumisi, lähti raivoissaan lenkille kuluttamaan.. viikon pari jatkui. Olin jo aika hermorauniona tuon kanssa, muttei ollut paukkuja selvittää asioita.

Jotain tapahtui ja mies tajusi käytöksensä. Pyysi anteeksi ja totesi, että hän tajus kiukkuisuutensa ja syyn. Hän pelottaa, hän ei halua menettää mua. Hän jostain syystä ajattelee vaan pahinta ja omaa jaksamistaan.. miten pärjää lasten kanssa.

Raskasta aikaa. Selvittiin, myös sairaudesta tällä erää. Muuttihan tuo kokemus meitä.

Mä näin vahvan mieheni uusin silmin kuin menneen arjenkin. Olen ottanut pienempää roolia arjessa. Annan miehenkin hoitaa kotia, taloutta.. mä olin ominut arjen itelleni, että saadaan vietettyä vapaata yhdessä.

Kaikkea hyvää sulle. Toivottavasti miehes napsahtaa tähän todellisuuteen nopeasti, eikä hakis vastauksia pullosta.

Vierailija kirjoitti:

Jospa se on vain huolissaan sinusta ja reagoi oudolla tavalla. Kysy mikä vaivaa.

Tätä minäkin. Ettei osaa käsitellä negatiivisia pelon tunteita. Suostuisikohan terapiaan tai juttelemaan jollekin tutulle?

Toinen nainen

Mietin mikä voi antaa tuollaisen käytöksen. Miten itse käyttäytyisi jos puoliso olisi vakava sairaus. Tuskin kävisi huutamaa ja ilkeästi käyttäytymään.

Voiko olla oman arvon tunne, toinen niin paljon surkeampi. Ihan mieluusti kuulisi kalluppia, millaisilla tavoilla reagoidaan sairaan puolison läsnä??!

Kamelin selkä katkesi.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin toivoisin sääliä mieheltä. Ja armoa. Hän ei varmastikaan voi sietää sairasta rumaa kaljua naista vierellään

Itse empaattisena en voi tajuta tällaista käytöstä. Nyt tuli kotiin ja käyttäytyy oudosti. En uskalla sanoa/ tehdä mitään. Hänen oli määrä viedä minut apteekkiin ihan pian mutta otti päällysvaatteensa pois ja meni peiton alle lukemaan. En pysty itse ajamaan autoa enkä liikkumaan nyt.

En tiedä mitä tuolla hautoo, ei puhu mitään

Siitähän tässä on oltava kyse...sairaasta rumasta naisesta. 

Missä vika, kun et ymmärrä? Kyvyttömyydessä asettua toisen asemaan? Käytös on sinulle vierasta, joten se kertonee että tähän asti hän on ollut tukena?

Onko sulla ketään ystävää/sukulaista, jonka voit pyytää NYT apuun? Jos mun ystävällä tai edes tuttavalla olisi tuollainen tilanne, niin lähtisin heti. Ihan heti. Lähtisin töistä aikaisemmin, järjestäisin omien lasten hoidon jotenkin. Käyttäisin sua apteekissa, sitten kävisin sulle kaupassa. Kuuntelisin, silittäisin kättä. Tekisin ruokaa sulle ja sun lapsille, leipoisin teille jotain pääsiäiseksi. En lähtisi ennen kuin olisin varma, että pärjäät yön yli. Huomenna soittaisin ja kysyisin, mikä tilanne on.

Ja mä olen ihan tavallinen ihminen. Työssäkäyvä, kolmen lapsen yh. Vaikka mulla olisi muuten omassa elämässä kiire, niin sinun tilanteesi pysäyttäisi kaiken kiireen. Ihan heti. Sulla on joku jonka tunnet tai tiedät. Pyydä apua. Siinä ei ole mitään noloa!

Ihan normaalia, kun puoliso on vakavasti sairas. Sairaus herättää monenlaisia vaikeita tunteita. Armollisuutta kysytään.

t. sairaiden kanssa työskentelevä

Mies luultavasti ilmaisee ahdistustaan. Liika viinan juonti, jos mikä, aiheuttaa ärtymystä ja raivoa - siis silloin kun sitä viinaa ei saa. Luultavasti mies on ryypännyt koko sen ajan minkä olet viettänyt hoidoissa.

Mutta myös niin, että mies voi olla vähän avuton tilanteessa - ja reagoi kiukulla. Minäkin jostain syystä, kun joku on sairas, muutun jotenkin kylmäksi - vaikka hoivailenkin. Jotenkin ajattelen, että jokaisen on kestettävä tilanne.

Mutta onhan TÄYSIN KOHTUUTONTA,  että sinä joudut kärsimään miehesi mielialoista. Ole hyvä, ja pyydä apua joltakulta. Sinä olet nyt heikko - ja sinun on saatava rauhassa lepoa, toipumista. Soita vaikka sinne sairaalaan, jos voit. Kerro tilanne, että kotona on vaikeaa. Pyydä joku sukulainen, läheinen paikalle.

Toivon sinulla sydämestäni kaikkea hyvää. Toivon, että toivut syöpähoidoista.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä en voi ajatella pois muuttoa, kun en pysty olemaan jalkeilla, kun kunto on niin heikko.

En kykene hoitamaan omia asioitani ja myös lasten jotka ovat onneksi kouluikäisiä asoihin tarviin apua.

Kaikenkaikkiaan olen niin sairas että päivä kerrallaan vain menen. Rintasyövälleni ei annettu hyvää ennustetta, levinnäisyysaste on pahin mahdollinen😔

En jaksa

Olen pahoillani, jos olisit tuttuni, toisin sinulle pari leivosta ja keittäisin kahvit. Sitten laittaisin ruuan valmiiksi ja siivoaisin asuntosi.

Kaikkea hyvää sinulle <3

Surullista, mutta totta: miehesi ei osaa käsitellä herkkiä tunteita muuten kuin olemalla vihainen. Tunnistan tuon reaktion lapsuudenkodistani. Siellä se vihainen tosin oli äitini. Hän ei voinut sietää heikkoutta eikä osannut lohduttaa edes lasta, teinistä tai aikuisesta puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Tajuatko, että todennäköisyydet paranemisellesi ovat huomattavasti heikommat tuon miehen kanssa kuin ilman häntä. 

Eivät ole. Paranee kun paranee lääkkeiden ja hoitojen ansiosta, ei siihen juurikaan pysty mielialalla vaikuttamaan, vasta joku lääkäri sanoi, että on tarpeeksi vaikeaa toipua syövästä, ilman että vielä syyllistetään, että ei ole tarpeeksi positiivinen ja taistele.