Sinä timmi yli nelikymppinen nainen!
Miten ylläpidät vyötäröä?? Kerro niksisi!
Kamalaa huomata, kuinka sitä on alkanut tässä päälle nelikymppisenä vyötärö häviään - muuttua tikkujaloilla kulkevaksi laatikoksi :o (Vaikka olen siis suht hoikka.)
Kommentit (41)
Sokeri ja vehnähötöt pois, liikuntana säännöllisesti sekä aerobista että lihaskuntoharjoittelua. Oikotietä onneen ei tässä asiassa valitettavasti ole.
terv. 43v. tiimalasi
Minulla ei ole koskaan ollut mitään vyötäröä. Olen mallia H. Joten turha yrittäkään mitään niksejä. Painoa on 49 kiloa, joten syömisestä ei kannata enää vähentää...
Ketä varten pitää olla timmi ja haluttava? Kysyn vaan... Uskomatonta että aikuiset ihmiset lähtee tähän teini- pelleilyyn mukaan. Toki hyvä jos pitää itsestään huolta, mut hei, ei nelikymppisen tarvitse näyttää parikymppiseltä. Luulisi, että tässä iässä se korvien väli olisi tärkeintä.
En mitenkään. Ei pätkääkään kiinnosta enää ulkonäkö- tai haluttavuusasiat. En sinänsä edes ole läski tai huonon näköinen - X-mallinen tiimalasivartalokin on. Mutta ei vaan enää kiinnosta yhtään mitä ihmiset kropastani ajattelee.
Kun ikää tulee lisää, niin aineenvaihdunta hidastuu. Ei auta kuin syödä vähemmän.
Ma-pe kotijumppaan aamulla 45 min, kuljen fillareilla töihin, n 5 km päivä , aloitan keväällä ja lopetan kun maa menee jäähän.
Syön paljon kasviksia, joskus menee viikkojakin etten syö mitään makeeta.
Eli ei mitään erikoista loppujen lopuksi .
Monet unohtaa syvät vatsalihakset.
Vedä vatsa sisään, niin syvät lihakset aktivoituvat ja vahvistuvat.
Vielä tehokkaampaa on, jos samalla kävelet. (Mieluiten maastossa).
Kyllä litistyy.
Juo paljon vettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketä varten pitää olla timmi ja haluttava? Kysyn vaan... Uskomatonta että aikuiset ihmiset lähtee tähän teini- pelleilyyn mukaan. Toki hyvä jos pitää itsestään huolta, mut hei, ei nelikymppisen tarvitse näyttää parikymppiseltä. Luulisi, että tässä iässä se korvien väli olisi tärkeintä.
Sori mut mä ainakin haluan näyttää hyvältä. Taidat olla kade pullukka.
Jep. Ei muuta vaihtoehtoa...
Vierailija kirjoitti:
Ma-pe kotijumppaan aamulla 45 min, kuljen fillareilla töihin, n 5 km päivä , aloitan keväällä ja lopetan kun maa menee jäähän.
Syön paljon kasviksia, joskus menee viikkojakin etten syö mitään makeeta.
Eli ei mitään erikoista loppujen lopuksi .
Sitten vanhoilla päivillä, pahimmassa tapauksessa syövän kanssa taistellen, mietit, että miksi hitossa rääkkäsin itseäni, enkä elänyt hetkessä ja nauttinut joka sekunnista?
Jumppaan 4 krt viikko, lihaskuntoharjoittelua + aerobista, lisäksi kuljen kaikki matkat fillarilla, tarkkailen mitä syön. Haluan näyttää hyvältä, mutta ennen kaikkea tuntea oloni hyväksi.
Tutkimusten mukaan aineenvaihdunta ei hidastu iän myötä niin merkittävästi kuin yleensä luullaan. Pyöristymiseen vaikuttaa niin monet muut asiat kuten liikunnan väheneminen ja laiskistuminen. Vanhempana ei niin huvita lähteä lenkkipolulle ja ihminen muuttuu mukavuuden haluisemmaksi. Jos jaksaa pitää kunnostaan huolen ja syödä terveellisesti, pysyy sutjakkana koko elämän ajan.
Terv. timmi 45v.
Vierailija kirjoitti:
Jumppaan 4 krt viikko, lihaskuntoharjoittelua + aerobista, lisäksi kuljen kaikki matkat fillarilla, tarkkailen mitä syön. Haluan näyttää hyvältä, mutta ennen kaikkea tuntea oloni hyväksi.
Ja vielä niille, jotka kokevat mun rääkkäävän itseäni - ehei, nautin joka sekunnista. Jos en pääse liikkumaan, voin huonosti. Tutkimustenkin mukaan liikunta lisää onnellisuutta.
Sain syövän 27v ja sen aikana yksi eniten harmittavista asioista oli, että en päässyt nauttimaan liikunnasta ja kropastani kuten ennen. Ot
Liikunta, liikunta ja liikunta. Olen entinen kilpaurheilija. Lasten ollessa pieniä liikuin vähemmän. Nyt kun on isot lapset, pääsen enemmän harrastamaan. Ruokailuja ei tarvitse tarkkailla, mutta en ole mikään mässäilijä ollutkaan koskaan. Olen samoissa mitoissa kuin 20-vuotiaana. Työpaikalla pullukat muuten kettuilevat jatkuvasti siutä, ettei minulla ole normaalia 50-vuotiaan kroppaa. Miksi meidät aivopestään siihen, että iän myötä pitää lihoa.
Käyn teinin kanssa salilla ja koiran kanssa lenkillä.
Ulkonäköasioista vielä - monet sanovat, ettei muiden mielipiteet kiinnosta. Mun täytyy tunnustaa, että kiinnostaa ihan helvetisti. Haluan näyttää hyvältä muiden silmissä. Syy tähän on yksinkertaisesti se, että ihmisten suhtautuminen miellyttävän näköiseen on paljon vastaanottavaisempaa. Paremman näköisenä mun on helpompi tutustua uusiin ihmisiin, saada töitä, edetä urallani, jne jne. Ja helpommalla tarkoitan sitä, ettei tarvitse nähdä niin paljoa vaivaa vakuuttaakseni ihmiset siitä, että olen hyvä tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ma-pe kotijumppaan aamulla 45 min, kuljen fillareilla töihin, n 5 km päivä , aloitan keväällä ja lopetan kun maa menee jäähän.
Syön paljon kasviksia, joskus menee viikkojakin etten syö mitään makeeta.
Eli ei mitään erikoista loppujen lopuksi .
Sitten vanhoilla päivillä, pahimmassa tapauksessa syövän kanssa taistellen, mietit, että miksi hitossa rääkkäsin itseäni, enkä elänyt hetkessä ja nauttinut joka sekunnista?
Tiedätkö, että liikunta on todella ihanaa. Tein tänään hyvin rankan mäki-intervallitreenin, ja nyt leijun sohvalla endorfiineissani. Tätä tunnetta tulen tulevassa syövässäni kaipaamaan.
No ihan kuule itseäni varten haluan säilyttää jonkunmoisen vyötärön. Istuu vaatteet paremmin, tykkään enemmän itsestäni ja nautin mm. seksistä enemmän, kun ei ole pelastusrengas vyötäröllä. Onko se sinulta pois, jos ajattelen näin?
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Ketä varten pitää olla timmi ja haluttava? Kysyn vaan... Uskomatonta että aikuiset ihmiset lähtee tähän teini- pelleilyyn mukaan. Toki hyvä jos pitää itsestään huolta, mut hei, ei nelikymppisen tarvitse näyttää parikymppiseltä. Luulisi, että tässä iässä se korvien väli olisi tärkeintä.
Vuorokaudessa on 24 h. Jos jumppaa 45 min ja pyöräilee työmatkat (säästää samalla rahaa ja luontoa), niin sekö tarkoittaa itsensä rääkkäämistä? Ja sitä ettei voisi syödä hyvin, nauttia ystävistä, suklaasta ja viinistä?
Ei ihme, että tämä maa on nykyään täynnä pulleita keski-ikäisiä naisia, kun normaali (hyöty-)liikunta nähdään kauheana uhrauksena..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ma-pe kotijumppaan aamulla 45 min, kuljen fillareilla töihin, n 5 km päivä , aloitan keväällä ja lopetan kun maa menee jäähän.
Syön paljon kasviksia, joskus menee viikkojakin etten syö mitään makeeta.
Eli ei mitään erikoista loppujen lopuksi .
Sitten vanhoilla päivillä, pahimmassa tapauksessa syövän kanssa taistellen, mietit, että miksi hitossa rääkkäsin itseäni, enkä elänyt hetkessä ja nauttinut joka sekunnista?
Kulutan ehkä sitten enemmän kuin syön.
En ole langanlaiha (tyyliin missit) mutta vyötärönseutu on suht hoikka ja on pysynyt. Harrastan liikuntaa, lähinnä lenkkeilyä, jos jaksan. Minulla on hirvittävän fyysinen työ. Olen lähes koko työpäivän ajan hikimärkä.