Muita joita ajatus polyamorisesta suhteesta ahdistaa?

Itse en oikein tiedä mitä mieltä olen polyamorisista suhteista. Tavallaan ymmärrän heitä ja tavallaan en. Moraali jotenkin sanoo että ihminen voi olla seksisuhteessa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan ja usean kanssa oleminen tuntuu jotenkin väärältä ja sellaiselta jakorasiameinigiltä, ettei osaa sitoutua. Sitten taas toisaalta ymmärrän että ihminen voi rakastaa useampaa ihmistä ja voi olla vaikea rakastaa vain yhtä ihmistä, koska maailma on täynnä ihania ihmisiä eikä rakkauden pitäisi olla koskaan väärin eikä sitä ole ikinä maailmassa liikaa. Maailmassa on tavallaan ihan liian vähän rakkautta juuri sen takia että vain yhtä saa rakastaa (ja tietysti myös lapsia ja omia vanhempia) Eli kai tavallaan hyväksyisin suhteen jossa joku on parisuhteessa jonkun kanssa ja harrastavat vain keskenään seksiä, mutta heillä on myös muita heille rakkaita ihmisiä joiden kanssa viettävät aikaa ja osoittavat rakkautensa (mutta eivät harrasta seksiä) Ja sitten taas en hyväksy suhdetta jossa ollaan parisuhteessa, mutta harrastetaan lisäksi seksiä vähän vaikka kenen kanssa. 

Siis minähän voisin alkaa pyörittää sellaista mieshaaremia. Minä nainen olisin siinä keskiössä ja pyörittelisin niitä miehiä niinkuin miehet lähi-idässä naisia? 

Oma mieshaaremi??? :D 

Tai sitten ei.

ehkä ihmiset on tarkoitettu yksiavioisiksi kuitenkin. 

nro 15, Ei ole provo ja itse olen 27, mies 37. Mies ei siis mikään poika enää. Hän ei koskaan ollut vakavassa parisuhteessa omien sanojensa mukaan koska opiskelu on vienyt kaiken ajan ja olen huomannut että pitää yksiavioista suhdetta vankilana kaikesta päätellen ja on jotenkin niin sanonutkin. Ollaan tunnettu reilu 3 vuotta.

nro 21, kiitos vilkaisen tuota reddit polyketjua

Nro 23, naisen kanssa on sanojensa mukaan ollut yhteyksissä videopuheluiden kautta. Olen myös nähnyt naisen kuvan koska itse pyysin.

-ap

Olen melko vapaamielinen mitä seksiin tulee. Kaikki harrastakoot keskenään mitä lystäävät. Kuitenkin suhteissa käsitykseni on melko vanhanaikainen. Kaikki ympäristöni polysuhteet ovat olleet ihmevirityksiä joissa joku osapuolista kärsii. Yleensä perustilanne on se että melko sosiaalinen ja ihmissuhdemarkkinoilla hyvää valuutta oleva pyörittää paria ihastunutta partneria jotka alistuvat polysuhteeseen kun se on ainoa tapa saada suhde ko. tyypin kanssa. Näin mun laajennetussa tuttavapiirissä. Toki tilanne voi muilla olla muukin, en sitä sano.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

voiko joku selittää minulle sitten miksi kahden ihmisen välinen parisuhde tuntuu jostakusta ahdistavalta/tukahduttavalta? ja itselläni siis päinvastoin. yritän kuitenkin ymmärtää tätä polyamoriaa joten jos joku osaisi selittää miksi parisihde tuntuu jollekulle vankilalta jos siinä on rakkaan ihmisen kanssa?

ap

Ei se parisuhde tunnu tukahduttavalta, mutta se että siihen liitetään vaatimuksia mitä EI saa tehdä. Ei saa rakastaa myös muita, ei saa olla toista tärkeää suhdetta, ei saa suudella muiden kanssa. Määrittelen omat suhteeni mieluummin positiivisen kautta, sen mitä kaikkea teemme yhdessä ja mitä tunteita meillä on toisiamme kohtaan. Ne tunteet eivät siitä vähene, vaikka myös muita ihmisiä kohtaan on tunteita. Vähän niin kuin ystäviäkin on useampia.

Kyllä polyamorisissakin suhteissa sovitaan säännöistä, muuten kyseessä ei ole suhde ensinkään. Sopimus se on siinä missä monogaminenkin suhde, vain sisällöltään erilainen. 

Esim. jos muita kumppaneita saa olla, saako heidän kanssaan harrastaa suojaamatonta seksiä? Miten toimitaan jos tapahtuu vahinkoraskaus? Voiko suhteessa olla osapuolia ihan kuinka paljon tahansa vai rajoitetaanko määrää jotenkin, ja miten uudet kumppanit valitaan? Pitääkö jokaisen suhteessa olijan hyväksyä jokainen uusi, vai ainoastaan yhden? Minkä verran suhteen osapuolien kanssa jaetaan tietoa muiden kanssa tapahtuneista seksuaalisista kohtaamisista? Halutaanko kaikesta kertoa vai halutaanko kaikki pitää vain tilanteessa osallisina olleiden välisenä, vai jotain muuta?

Sopimuksia on niin monta erilaista kuin suhteitakin. Ja näitä sopimuksia voi tahallaan tai tahattomasti tulla rikkoneeksi siinä missä yksiavoisuussopimustakin.

Itselleni monogamia sopii monestakin syystä polyamoriaa paremmin, ja yksi syy on siinä että en tykkää monimutkaisesta sopimisesta monien erilaisten ihmisten kesken, vaan opettelen mieluummin tuntemaan yhden ihmisen mahdollisimman hyvin ja luottamaan häneen. Samasta syystä vierastan todella paljon ajatusta siitä, että pariutuisin ihmisen kanssa, jolla on aiemmasta suhteesta lapsia. Siinäkin tilanteessa joutuisin sopimaan tärkeistä asioista useamman kuin yhden ihmisen kesken, ja suurin osa näistä ihmisistä olisi lisäksi sellaisia, joiden kanssa en ole itse valinnut ja halunnut olla tekemisissä.

En tuomitse polyamoriaa, mutta ei polysuhteeseen ainakaan sen vuoksi kannata lähteä että kuvittelee pääsevänsä sillä eroon sopimuksista ja niiden kunnioittamiseen liittyvistä odotuksista.

Vierailija kirjoitti:

nro 15, Ei ole provo ja itse olen 27, mies 37. Mies ei siis mikään poika enää. Hän ei koskaan ollut vakavassa parisuhteessa omien sanojensa mukaan koska opiskelu on vienyt kaiken ajan ja olen huomannut että pitää yksiavioista suhdetta vankilana kaikesta päätellen ja on jotenkin niin sanonutkin. Ollaan tunnettu reilu 3 vuotta.

nro 21, kiitos vilkaisen tuota reddit polyketjua

Nro 23, naisen kanssa on sanojensa mukaan ollut yhteyksissä videopuheluiden kautta. Olen myös nähnyt naisen kuvan koska itse pyysin.

-ap

Run, sister, run. Todennäköisesti mies on enemmän tai vähemmän asperger, luultavasti myös aleksityymikko. Usko minua, been there. Nuorempana ja helpommin manipuloitavana luulin hetken aikaa olevani rakastunut tuollaiseen mieheen. Nyt kun siitä on aikaa niin näen hyvin, kuinka omituinen hän oli ja kuinka helposti hän kuitenkin sai minut uskomaan, että hänen ajatusmaailmansa on ihan oikea. Voi luoja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

nro 15, Ei ole provo ja itse olen 27, mies 37. Mies ei siis mikään poika enää. Hän ei koskaan ollut vakavassa parisuhteessa omien sanojensa mukaan koska opiskelu on vienyt kaiken ajan ja olen huomannut että pitää yksiavioista suhdetta vankilana kaikesta päätellen ja on jotenkin niin sanonutkin. Ollaan tunnettu reilu 3 vuotta.

nro 21, kiitos vilkaisen tuota reddit polyketjua

Nro 23, naisen kanssa on sanojensa mukaan ollut yhteyksissä videopuheluiden kautta. Olen myös nähnyt naisen kuvan koska itse pyysin.

-ap

Run, sister, run. Todennäköisesti mies on enemmän tai vähemmän asperger, luultavasti myös aleksityymikko. Usko minua, been there. Nuorempana ja helpommin manipuloitavana luulin hetken aikaa olevani rakastunut tuollaiseen mieheen. Nyt kun siitä on aikaa niin näen hyvin, kuinka omituinen hän oli ja kuinka helposti hän kuitenkin sai minut uskomaan, että hänen ajatusmaailmansa on ihan oikea. Voi luoja...

Lisäys: Yksi ystävistäni on polyamorinen. Se ei todellakaan mene niin, että mies näyttäisi hänelle toisen naisen kuvan ja kertoisi yhteydenpidostaan tähän ja edellyttäisi ystävääni hyväksymään asian.

Sinua viedään nyt kuin litran mittaa ja toivon todella, että pelastat itsesi.

Vierailija kirjoitti:

Olen melko vapaamielinen mitä seksiin tulee. Kaikki harrastakoot keskenään mitä lystäävät. Kuitenkin suhteissa käsitykseni on melko vanhanaikainen. Kaikki ympäristöni polysuhteet ovat olleet ihmevirityksiä joissa joku osapuolista kärsii. Yleensä perustilanne on se että melko sosiaalinen ja ihmissuhdemarkkinoilla hyvää valuutta oleva pyörittää paria ihastunutta partneria jotka alistuvat polysuhteeseen kun se on ainoa tapa saada suhde ko. tyypin kanssa. Näin mun laajennetussa tuttavapiirissä. Toki tilanne voi muilla olla muukin, en sitä sano.

Itselläni on valitettavasti vähän samantapainen käsitys. Oma kokemukseni näistä suhteista rajoittuu tilanteeseen, jossa ihastuin polysuhteessa olleeseen mieheen ja hän minuun. Kerrottuani hänelle ettei polyamoria ole minun juttuni, mieskin tuli nopeasti siihen tulokseen että haluaa sittenkin yksiavioisen suhteen. Minun kanssani.

Kuten sanottu, polyamorinenkin suhde on vain sopimus, ja sopimusta voi myös rikkoa tai sen voi purkaa.

t. 29

Vierailija kirjoitti:

nro 15, Ei ole provo ja itse olen 27, mies 37. Mies ei siis mikään poika enää. Hän ei koskaan ollut vakavassa parisuhteessa omien sanojensa mukaan koska opiskelu on vienyt kaiken ajan ja olen huomannut että pitää yksiavioista suhdetta vankilana kaikesta päätellen ja on jotenkin niin sanonutkin. Ollaan tunnettu reilu 3 vuotta.

nro 21, kiitos vilkaisen tuota reddit polyketjua

Nro 23, naisen kanssa on sanojensa mukaan ollut yhteyksissä videopuheluiden kautta. Olen myös nähnyt naisen kuvan koska itse pyysin.

-ap

Ihminen pitää yksiavioista suhdetta vankilana niin kauan, kuin ei ole tavannut ihmistä, jonka kanssa se ei tunnukaan vankilalta. ;) Päästä menemään moinen mies, ellet halua häntä tuollaisena kuin hän on. Jos tilanne sinua kovasti ahdistaa, niin siltä pohjalta arvioisin että et halua.

Ap... Voi huokaus mistä edes aloittaisin :/ Hälytyskellojen kannattaa soida aina silloin, kun melkein nelikymppinen jallittelee parikymppistä. Mä tiedän että saan tästä kommentista peetä niskaan (koska on pariskuntia joilla tämmöinen tilanne ihan hyvin meni), mutta yksinkertaisesti parikymppiset nyt vaan on vielä useimmiten aika vedätettävissä ja sinisilmäisiä. On liian vähän sitä kuuluisaa elämänkokemusta, että voisi pärjätä henkisesti sellaista vastaan joka oli 25 kun sinä olit 15.

Nää kymmenen vuoden ikäerot kyllä tasoittuu sitten vanhemmiten, mutta ei kun olet 27... Sille on syy, miksi tuon ikäinen ei ns. ole kelvannut oman ikäisilleen - heidän mielestään tuo mies on lapsellinen, eikä hyvää aviomies-matskua. Kolmekymppisten naisten mielestä on täyttä bullshittia miehen selitykset, että voi kun ahdistaa olla vaan yhen kanssa, ja hei mulla on ulkomaalainen vaimoehdokas... Hän ei kelpaa omalle ikäluokalleen, koska on liian lapsellinen pitääkseen huolta ydinperheet. Sen sijaan parikymppiset on ihan jees sängyssä... Eivätkä vaadi vastuunkantoa.

Minkä ikäinen tämä toinen neito on? Mun tekis mieli arvata, että hänkin on parikymppinen.

nro 30 ja 32. väärin. Miehellä on erinomaiset sosiaaliset taidot ja hänellä on laaja verkosto. Hän myös tunnistaa tunteet erittäin hyvin ja haluaa minun aina olevan onnellinen. ei ole aleksityymikkoa tai aspergeria nähnytkään

ap

Tunteeko tai tietääkö kukaan vakiintuneessa, pitkäikäisessä polysuhteessa eläviä ihmisiä?

Itse olen törmännyt juttuihin vain melko tuoreista suhteista ja nuorista, lapsettomista polyamorikoista. Kiinnostaisi tietää, voiko monisuhde kestää vuosikymmenestä toiseen, kuten kahdenkeskinen liitto.

Parisuhteen pidetessä romanttisen rakkauden ja seksielämän rinnalle nousee yhtä tarkeäksi juridinen ja taloudellinen kumppanuus, oma tiimi, yhteiskunnan perusyksikkö. Miten polysuhteissa voidaan järjestää perintömökin ylläpito, asuinpaikan vaihdokset ulkomaankomennuksen tai lasten koulun takia tai puolison elatus sairauden, työttömyyden tai opiskelujen ajan?

Elävätkö polyamorikot omia erillisiä elämiään ja tapaavat vain yhdessäolon merkeissä? Vai onko tyypillistä, että kuitenkin yksi puolisoista on se todellinen kumppani ja muut vaihtuvia sivusuhteita?

En tuomitse enkä moralisoi. Olen vilpittömän kiinnostunut, kuinka polyamoristisissa suhteissa elämän isot kysymykset ratkaistaan.

nro 35, toinen nainen on noin 30-vuotias

ja kyse ei voi olla siitä että hän ei olisi kelvannut kenellekään (siis mies). On erittäin haluttua aviomiesmateriaalia jos sos.ekonomisen asemansa ansiosta. Mutta minä rakastuin häneen ihmisenä.

ap

Jos polyamorinen suhde ahdistaa niin älä ole sellaisessa, niin yksinkertaista se on.

Jännän ahdasmielistä suhtautumista täällä polyamoriaa kohtaan, ihmisten yksilöllisyys voidaan näköjään hyväksyä kaikissa muissa elämä osa-alueissa paitsi tässä. 

Vierailija kirjoitti:

nro 35, toinen nainen on noin 30-vuotias

ja kyse ei voi olla siitä että hän ei olisi kelvannut kenellekään (siis mies). On erittäin haluttua aviomiesmateriaalia jos sos.ekonomisen asemansa ansiosta. Mutta minä rakastuin häneen ihmisenä.

ap

Kyllä tämä aika riskialttiilta jutulta vaikuttaa sinun kannaltasi. Mies käytännössä ilmaisee, että sinä et riitä hänelle ainoaksi kumppaniksi, vaan hän tarvitsee/haluaa jotain enemmän. Mietipä että suostut elämään tuollaisessa suhteessa vaikkapa 5 vuotta, minä aikana itsekunnioituksesi ehtii rapautua hiljalleen, vaikka mies sinänsä kohtelisikin sinua hyvin (koska sisimmässäsi kuitenkin tiedät että et riitä). Entä jos tuon jälkeen mies tapaakin naisen, jonka kanssa haluaa monosuhteen ja jättää sinut ja polysuhteenne mahdolliset muut kumppanit ihmettelemään, mihin vuodet hävisivät?

Polysuhteen aloittaminen ei ole takuu siitä, että järjestely jatkuu ikuisesti. Erityisesti naisen kannalta on aika iso riski suostua tuollaiseen järjestelyyn, etenkin jos tietää haluavansa lapsia. Ne polysuhteeseen uhratut vuodet kun ovat pois siitä ajasta, jolla voisi rakentaa monosuhteen yhden miehen kanssa ja perustaa perheen.

Jos tiedät olevasi pysyvästi sellainen "kädestä suuhun" -tyylinen ihminen, joka tietoisesti valitsee olla suunnittelematta elämää eteenpäin ja haluaa elää vain päivän kerrallaan, niin sitten polysuhde ei ole niin suuri riski. Jos harkitset polysuhdetta vain siksi, että sinun ei tarvitsisi kohdata erotilannetta (joka on toki vaikea tilanne ihmiselle, mutta vain väliaikaisesti), en suosittele. Silloin siirrät vaikeuksia tulevaisuuteen, kun fiksumpaa olisi kohdata ja käsitellä ne tässä hetkessä.

t. 29

Mua jäi suuresti ihmetyttämään tuo jonkun kommentti että 37-vuotias on melkein nelikymppinen ja 27-vuotias parikymppinen. Mikäs logiikka tuossa on? Yhtä hyvinhän 27-vuotias vois sitten olla melkein kolmekymppinen ja 37-vuotias kolmekymppinen.

Vierailija kirjoitti:

nro 35, toinen nainen on noin 30-vuotias

ja kyse ei voi olla siitä että hän ei olisi kelvannut kenellekään (siis mies). On erittäin haluttua aviomiesmateriaalia jos sos.ekonomisen asemansa ansiosta. Mutta minä rakastuin häneen ihmisenä.

ap

Toki hän on tavoiteltu mies. Etpä sinäkään ihmisenä rakastuisi hervantalaiseen työkyvyttömyyseläkeläiseen Jormaan, ent. levyseppähitsaaja. Kyllä ne ihmisenä rakastumiset tapahtuu aina tietyn sosioekonomisen aseman omaavaan mieheen. Ja sitten sitä suostutaan polyamorioihin ja kimppakivoihin ja kaikkeen, mikä ei oikeasti itseä kiinnosta.

Sosioekonominen tausta... Ap, ihmisen koulutustaustalla, tittelillä, työpaikalla saati sitten varoilla, ei ole mitään yhteyttä siihen, onko hän hyvä kumppanina! Ilmeisesti nuo muut naiset ei sitten hänen taustojaan (ei ole koskaan ollut pitkässä suhteessa, on polyamorinen) tiedä todellakaan, koska kumpikin ominaisuus on valtaväestölle erittäin luotaan työntäviä (ei polyamoriset millään pahalla, mutta valtaväestö on monogamisia, ja toivoo sitä myös kumppanilta).

Mä oon sun kanssa saman ikäinen, ja mä en voisi kuvitellakaan että aloittaisin suhteen semmoisen kanssa, jolla ei ole mitään oikeaa kokemusta pitkästä parisuhteesta, yhdessä asumisesta ym., varsinkin kun ikää on jo tuon verran. Mulla itsellä on kokemuspankissa kolme yli vuoden kestänyttä suhdetta, pisin 3,5 vuotta, ja kaikkien kolmen kanssa asuin yhdessä :/ Parisuhteeseen kun kuuluu niin monta asiaa, jotka voi oppia vain suhteessa olemalla. Mun mielestä ei ole 27-vuotiaan naisen tehtävä lähteä niitä asioita opettamaan 37-vuotiaalle. Ja muutenkin, jonkun toisen ihmisen kanssa pitkään vietetty aika saman katon alla yleensä kasvattaa ihmisenä. On asioita joita ei yksin voi itselleen opettaa, se vaatii törmäyskursseja ja nöyrtymistä jonkun toisen kanssa.

nro 42, kun tutustuin mieheen en en ikinä ajatellut että hän olisi sosio.ek taustaltaan muita parempi. olen tajunnut sen vasta myöhemmin. ja en todellakaan rakastunut miehen koulutukseen, enemmän älykkyyteen ja lempeyteen

ap