Muita joita ajatus polyamorisesta suhteesta ahdistaa?

Itseäni ennemmin ahdistaa ajatus yksiavioisuudesta. Mitä enemmän tutustun polyamorisuuteen niin sitä fiksumpina ja avoimimpina pidän niitä ihmisiä jotka semmoisessa suhteessa elää :)

Älä satuta itseäsi enempää vaan jätä se mies. Polyamorisia suhteita harrastavat eivät ole ihan normaaleja vaan näillä on usein oma elämä sekaisin ja taustalla jotain tramoja tms. Olet tajunnut sen itsekin vaikka riiputkin suhteessa. Älä jää jalkavaimoksi vaan etsi normaali mies jolle olet se ykkösnainen.Nämä polyamoristen suhteiden harrastajat ovat rappiolla ja täysin hukassa itsensä kanssa.

Jos se ahdistaa sinua, ei tietenkään kannata jäädä tilanteeseen ahdistumaan. Hajotat muuten itseäsi pala palalta.

Ehkä olisi parasta, jos toteaisit miehelle suhteen olevan tässä. Tapailu on juuri sitä varten, että mietitään onko edellytyksiä jatkolle, ja ihan hyvä tulos on sekin, että nähdään ettei niitä ole. Sinäkin olet oppinut tärkeän asian itsestäsi: olet monogaaminen tai monoamorinen ihminen. Pidä se jatkossa deittaillessasi mielessä.

Itse olen ollut sekä mono- että polyamorisissa suhteissa ja voisin todennäköisesti olla jatkossa kummankinlaisessa suhdemuodossa, kunhan asioista sovitaan avoimesti. Polyamoria ajatuksena tuntuu vapauttavalta.

Hyvännäköiset nuoret naiset, joilla on vientiä, rakastavat tätä polyamoriaa koska ei tarvitse olla vain yhden miehen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Älä satuta itseäsi enempää vaan jätä se mies. Polyamorisia suhteita harrastavat eivät ole ihan normaaleja vaan näillä on usein oma elämä sekaisin ja taustalla jotain tramoja tms. Olet tajunnut sen itsekin vaikka riiputkin suhteessa. Älä jää jalkavaimoksi vaan etsi normaali mies jolle olet se ykkösnainen.Nämä polyamoristen suhteiden harrastajat ovat rappiolla ja täysin hukassa itsensä kanssa.

Mikäs sinua vaivaa, kun noin pitää muita haukkua?

Anna-Marjaana kirjoitti:

Hyvännäköiset nuoret naiset, joilla on vientiä, rakastavat tätä polyamoriaa koska ei tarvitse olla vain yhden miehen kanssa

Miksi olla miesten kanssa, kun voi olla naisten kanssa?

Polyamoria ei ole minua varten, mutta ei se minua mitenkään silti ahdista. Jokainen olkoon sellaisessa suhteessa kun haluaa (kunhan ei satuta muita siinä samalla).

joo, en itse osaa sanoa mikä tuossa eniten ahdistaa. en osaa selittää tunnetta. tiedän että toista ei voi omistaa. ehkä koska olen kuitenkin itse kasvanut ehjässä perheessä jossa on kaksi vanhempaa. polyamorisuus on minulle täysin uusi ja vieras asia ja olen siihen tutustunut vasta hiljattain, en tiennyt koko termiä edes aiemmin. sen tiedän että miehellä voi muslimimaissa olla useita vaimoja

polyamorisuushan tarkoittaa että sekä miehell' että naiselle voi olla parisuhteen ulkopuolisia suhteita. toisaalta ajattelen että jos vaihtoehto on eroaminen niin polyamorisuus kuulostaa paremmalta jos se pitää kaksi tai useamman ihmistä yhdessä. kai tuokin on rakkautta mutta niin erilaista kuin mihin itse olen kasvatettu - että avioliitto ja parisuhde on kahden ihmisen välinen

ap

voiko joku selittää minulle sitten miksi kahden ihmisen välinen parisuhde tuntuu jostakusta ahdistavalta/tukahduttavalta? ja itselläni siis päinvastoin. yritän kuitenkin ymmärtää tätä polyamoriaa joten jos joku osaisi selittää miksi parisihde tuntuu jollekulle vankilalta jos siinä on rakkaan ihmisen kanssa?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä satuta itseäsi enempää vaan jätä se mies. Polyamorisia suhteita harrastavat eivät ole ihan normaaleja vaan näillä on usein oma elämä sekaisin ja taustalla jotain tramoja tms. Olet tajunnut sen itsekin vaikka riiputkin suhteessa. Älä jää jalkavaimoksi vaan etsi normaali mies jolle olet se ykkösnainen.Nämä polyamoristen suhteiden harrastajat ovat rappiolla ja täysin hukassa itsensä kanssa.

Mikäs sinua vaivaa, kun noin pitää muita haukkua?

Olen nähnyt karun totuuden ja se on jotain muuta kuin täällä polyamoriaa hehkuttavilla.

Olen nähnyt lukuisia onnettomia monogaamisia pariskuntia, mutta en silti tuomitse monogamiaa yleisesti.

Jos tää ei oo provo niin auta armias...

Siis hetkinen hetkinen nyt...! Ei sun ongelmas ole niinkään mikään polyamorisuus, vaan se että tykkäät ja yrität olla suhteessa semmoisen kanssa, joka ei pidä susta yhtä paljon.

Mietipä nyt ihan järjellä: tuolle miehelle (...vaiko pojalle? Anteeksi nyt vaan, mutta ei aikuiset fiksut ihmiset haksahda enää semmoisiin joita ei ole oikeasti nähnyt. Se muija voi olla vaikka mikä huijari, ja ylipäänsä ihan pelkkää tän sun miehen kuvitelmaa koko tän naisen "ihana, valloittava persoona" ja jopa _ulkonäkö_ niin kauan, kuin he eivät ole kasvotusten tavanneet! Hitto vie, sehän voi olla vaikka joku toinen mies joka kärsivällisesti odottaa rahaa tjsp.) on paljon tärkeämpi joku netti-tuttu kuin sinä.

Elämä on ihan liian lyhyt tuommoiseen, polyamoriaa tai ei. Se syy miksi sä siedät varasijalla olemista, on tasan se, että olet rakastunut siihen mieheen. Tilanne ei tule muuttumaan, ja tuo miehesikin kaipaa vielä henkistä kypsymistä, ja paljon. Sä oot ikuinen kakkonen hänelle. Joskus niin käy, eikä sille voi mitään, toista ei voi pakottaa itseään rakastamaan. Pistä nyt kuule itsesi ja oma elämäsi etusijalle, maailma on täynnä miehiä joille sä oot ykkönen - sä et vaan tajua sitä vielä.

Mä säälin sua ja näen sussa nuoremman itseni :( Voi luoja kun joku fiksu ois tullut tälleen sanomaan, että ne jotka ei näe sua ykkösenä, ne ei ansaitsekaan sua.

Vierailija kirjoitti:

voiko joku selittää minulle sitten miksi kahden ihmisen välinen parisuhde tuntuu jostakusta ahdistavalta/tukahduttavalta? ja itselläni siis päinvastoin. yritän kuitenkin ymmärtää tätä polyamoriaa joten jos joku osaisi selittää miksi parisihde tuntuu jollekulle vankilalta jos siinä on rakkaan ihmisen kanssa?

ap

Ei se parisuhde tunnu tukahduttavalta, mutta se että siihen liitetään vaatimuksia mitä EI saa tehdä. Ei saa rakastaa myös muita, ei saa olla toista tärkeää suhdetta, ei saa suudella muiden kanssa. Määrittelen omat suhteeni mieluummin positiivisen kautta, sen mitä kaikkea teemme yhdessä ja mitä tunteita meillä on toisiamme kohtaan. Ne tunteet eivät siitä vähene, vaikka myös muita ihmisiä kohtaan on tunteita. Vähän niin kuin ystäviäkin on useampia.

Vierailija kirjoitti:

joo, en itse osaa sanoa mikä tuossa eniten ahdistaa. en osaa selittää tunnetta. tiedän että toista ei voi omistaa. ehkä koska olen kuitenkin itse kasvanut ehjässä perheessä jossa on kaksi vanhempaa. polyamorisuus on minulle täysin uusi ja vieras asia ja olen siihen tutustunut vasta hiljattain, en tiennyt koko termiä edes aiemmin. sen tiedän että miehellä voi muslimimaissa olla useita vaimoja

polyamorisuushan tarkoittaa että sekä miehell' että naiselle voi olla parisuhteen ulkopuolisia suhteita. toisaalta ajattelen että jos vaihtoehto on eroaminen niin polyamorisuus kuulostaa paremmalta jos se pitää kaksi tai useamman ihmistä yhdessä. kai tuokin on rakkautta mutta niin erilaista kuin mihin itse olen kasvatettu - että avioliitto ja parisuhde on kahden ihmisen välinen

ap

Nelosenkin vanhemmat ovat edelleen yhdessä, en pidä lapsuutta hyvänä selityksenä. Ja niin ovat monien kumppanienikin vanhemmat. 

Vierailija kirjoitti:

joo, en itse osaa sanoa mikä tuossa eniten ahdistaa. en osaa selittää tunnetta. tiedän että toista ei voi omistaa. ehkä koska olen kuitenkin itse kasvanut ehjässä perheessä jossa on kaksi vanhempaa. polyamorisuus on minulle täysin uusi ja vieras asia ja olen siihen tutustunut vasta hiljattain, en tiennyt koko termiä edes aiemmin. sen tiedän että miehellä voi muslimimaissa olla useita vaimoja

polyamorisuushan tarkoittaa että sekä miehell' että naiselle voi olla parisuhteen ulkopuolisia suhteita. toisaalta ajattelen että jos vaihtoehto on eroaminen niin polyamorisuus kuulostaa paremmalta jos se pitää kaksi tai useamman ihmistä yhdessä. kai tuokin on rakkautta mutta niin erilaista kuin mihin itse olen kasvatettu - että avioliitto ja parisuhde on kahden ihmisen välinen

ap

Tuo "toista ei voi omistaa" kuvaa hyvin poliamorisen suhteen väärisneisyyttä. Normaalissa monogamisessa suhteessa kummankin osapuolen sydän kuuluu toiselle ja sen antaa aivan vapaaehtoisesti koska ei tarvitse eikä halua toista. Muuten tekisitkö lapset miehen kanssa jolla on toinen nainen?

Miehillä on aina historiassa ollut lupa useisiin jalkavaimoihin ja rakastajattariin. Nainen ei koskaan ole miehelle se ainoa. Sen sijaan että nainen kyseenalaistaisi miehen, hän tuntee vihaa miehen muita kumppaneita kohtaan. Nuo monivaimothan perinteisissä yhteiskunnissa ovat vain miesten seksileluja ja ilmaista työvoimaa.

ei se nyt pitäis olla vaikeeta tajuta....

ainakaa allekirjoittanut ei ala parisuhteeseen muun kuin heteron kanssa.(ei vaan ole mun juttuni noi muut jutskat)

ei kenenkään pidä toisen takia alkaa omia moraalisia arvoja muuttaa,tai itseään muokkaamaan.

jos taas joku haluaa olla avoimessa,bi,ties missä suhteessa nii oukki doukki.

mut ei sovi mulle... 

Minulla on ystävä, joka on polyamorinen ja pyörii paljon niissä piireissä. Sitä ennen hänellä oli monia epäonnistuneita suhteita, joissa hänen tyttöystävänsä kyllästyivät kaverini (miespuolinen siis) välinpitämättömyyteen ja jotenkin pinnalliseen yhteyteen siinä suhteessa. Ei ollut koskaan mustasukkainen, ei kiinnostanut oikein missä kumppani huitelee vaikka saattoivat asua yhdessäkin. Polyamoriasta hän löysi sitten itsensä, ja on itse minulle sanonut, ettei jaksa monosuhdetta enää kun polysuhteet ovat hänelle mukavan kevyitä. En tiedä kuinka yleistä tällainen ajattelutapa on, mutta yksi esimerkki.

Toinen tapaus jonka tiedän, onkin ikävämmästä päästä: parisuhteessa nainen aloitti salasuhteen miehensä selän takana ja kun jäi kiinni, selitti että vuosien suhteen jälkeen tajusi olevansa polyamorinen. No, mies jäi katselemaan tämän naisen muissa pedeissä juoksemista ja kituu itse kotona kun on paha olla, mutta pakko roikkua tuossa naisessa epätoivoisesti, vaikka itse on täysin monogaminen ihminen. Tyhmä mies.

Redditissä on muuten alireddit r/polyamory jota kannattaa käydä vilkaisemassa. Yllättävän usein käykin niin, että suhteen toinen osapuoli on poly ja toinen mono, siinä mono sitten roikkuu, kipuilee ja yrittää muuttua polylle myönteisemmäksi. Lopputulemana särkynyt itsetunto, sydänsurua ja katkeruutta :/ vähän surettaa tuolla Redditissä, kuinka näitä selkeästi monogamisia ihmisiä yritetään pakottaa polyilemaan, koska sitten ovat jotenkin "parempia" ihmisiä.

Olen itse siis monogaminen.

Se mies ei ole tarkoitettu sulle. Rakkauteen ei kuulu minkäänlainen ahdistus, eikä aidossa rakkaussuhteessa tarvitse tehdä sellaisia myönnytyksiä, mitkä ei itselle sovi. Usko nyt häntä, kun hän suoraan sulle sanoo, että hän rakastaa enemmän sitä (kuviteltua?) toista.

Valtaosa ihmisistä ei halua jakaa kumppaniaan muiden kanssa, ja se on ihan OK. Jokainen saa määritellä itse oman suhteensa rajat. Nyt kun Suomessa ollaan ja meidän kulttuurista puhutaan, niin jos isännät joskus yli sata vuotta takaperin piti piikoja rakastajattarinaan, niin olkoon se heidän häpeä ja taakka (siihen aikaan ei usein rakkaudesta menty naimisiin, joten hiljaa tällaisia suhteita hyväksyttiin). Jotkut ihmiset ei kykene yhteen sitoutumaan, ja se on sitten heidän valinta. Huomaa sana valinta, Suomessa sulla on vapaus valita.

Tällä hetkellä tää polyamorisuus on eräänlainen aikansa trendi, ja huomattavasti enemmän sitä taitaa esiintyä nuorten aikuisten parissa, jotka kokevat sitä kautta jonkinlaista hippimäistä vapautta. Sun ei sellaiseen tarvitse ryhtyä, ellet halua. Etsi mieluummin joku sulle sopivampi kumppani.

Vierailija kirjoitti:

http://www.iltalehti.fi/tosielamaa/201704122200101961_ir.shtml

Polyamoria on tietysti harvinaisempaa kuin polygamia jos pettämistä ei oteta lukuun, mutta tuollainen avoin suhde ja puolison jakaminen toisen kanssa saa itselle tosi pahan olon henkisesti ihan jo ajatuksen tasolla.

Aihe on minulle tuttu koska tapailemani mies on löytänyt naisen joka luultavasti myös tuleva vaimo ja tämä nainen on ok siitä että tapailen miestä. Tunsin miehen jo ennen kuin tämä nainen tuli kuvioihin ja olen häneen rakastunut. En vain tiedä miten omaa pää kestää tämän vai pitäisikö jo luopua ja antaa hänen mennä. Minulle hän on kyllä kertonut jo vaihtoehdot ja ollut avoin. Voin jäädä tai mennä, mutta ainakin toistaiseksi olen pysynyt. Ehkä koska nainen on toisessa maassa ja he eivät ole keskustelleet kuin somessa. Sitten kun seksi astuu kuvioihin (joo puhelinseksi ja seksi videoiden kauttakin on olemassa, en tiedä onko heillä sellaista enkä ole halunnut kysyä) ... en osaa sanoa.

Mitä te muut tuumitte?

Siis selkokielellä:

Olet tapaillut (huom! vain tapaillut) miestä, jolla on netissä joku ulkomaalainen ihastus. Mies suunnittelee tuovansa tämän ulkomaalaisen ihastuksen vaimokseen, vaikka ei ole häntä koskaan edes livenä tavannut? Ja sinä jostain käsittämättömästä syystä edelleen haluat olla mukana tässä kuviossa?