Pistin gradun tulille ja hukun tähän lähteiden määrään - en usko selviäväni
Olen kevään aika vasta hahmotellut aihetta ja varsinainen seminaari on edessä ensi lukuvuoden aikana.
Jo nyt luettavaa on kertynyt yli 30 teoksen verran, nämä siis enimmäkseen tieteellisiä monografioita kuten ne omalla alallani ovat.
En ole edes aloittanut kirjoittamista vielä, mutta tuntuu jo nyt siltä, että tukehdun tähän hommaan. Apua. Miten tästä oikein selviää järjissään?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enimmäkseen kannattaisi käyttää tieteellisiä artikkeleita, koska ne ovat ensikäden lähteitä.
Tämä voi päteä jollain alalla, mutta ei kaikilla. Esimerkiksi historiassa ensi käden lähteitä ovat ne, jotka ovat syntyneet tutkittavana olevasta prosessista silloin joskus menneisyydessä. Tärkein tieteellinen tutkimus taas ilmestyy tieteellisissä monografioissa, ja jotain pieniä sivujuonteita journaaliartikkeleissa. Tästä syystä moni ei edes pidä journaaliartikkeleita muuna kuin kivoina pikku mainospaloina toisille tutkijoille. Kaikki OIKEA julkaistaan niissä monografioissa.
Toisilla tieteenaloilla voi tätä olla vaikea ymmärtää, jos mitään isoja kokonaisuuksia ei edes yritetä tehdä, vaan kaikki journaaliartikkelia pitempi on aina populaaria tietokirjaa.
Ok, no onnea urakkaan. Varmaan kannattaa tehdä tiukka rajaus aiheeseen, että saat gradun joskus valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enimmäkseen kannattaisi käyttää tieteellisiä artikkeleita, koska ne ovat ensikäden lähteitä.
Joo yleensä aiheeseen liittyvät uusimmat artikkelit on olennaisimpia (tai no ainakin meillä oli, voi tietty riippua aineesta..). Mutta toki itselläni kuului jotain vanhoja perusteoksia lähteisiin myös, kirjallisuuskatsaus-osuudessa.
Lisään tähän, että tosin meidän alalla ensikäden lähteitä voi olla kyllä muutkin kuin artikkelit. Toki mitkään kokoelmakirjat ei yleensä sellaisia ole. Toisen käden lähteitä ei meillä ainakaan gradussa saa käytännössä käyttää.
Jälleen kerran, sen ei pidä olla mikään maailmaa mullistava teos? Ei kannata stressata liikaa.
Rajaus on aika oleellista gradua tehdessä. Et pysty mitenkään kahlaamaan läpi ihan kaikkea. On taito osata rajata ja löytää oleelliset lähteet tutkimuskysymystesi/ongelmasi viitoittaa tietä mikä on se oleellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enimmäkseen kannattaisi käyttää tieteellisiä artikkeleita, koska ne ovat ensikäden lähteitä.
Tämä voi päteä jollain alalla, mutta ei kaikilla. Esimerkiksi historiassa ensi käden lähteitä ovat ne, jotka ovat syntyneet tutkittavana olevasta prosessista silloin joskus menneisyydessä. Tärkein tieteellinen tutkimus taas ilmestyy tieteellisissä monografioissa, ja jotain pieniä sivujuonteita journaaliartikkeleissa. Tästä syystä moni ei edes pidä journaaliartikkeleita muuna kuin kivoina pikku mainospaloina toisille tutkijoille. Kaikki OIKEA julkaistaan niissä monografioissa.
Toisilla tieteenaloilla voi tätä olla vaikea ymmärtää, jos mitään isoja kokonaisuuksia ei edes yritetä tehdä, vaan kaikki journaaliartikkelia pitempi on aina populaaria tietokirjaa.
Ok, no onnea urakkaan. Varmaan kannattaa tehdä tiukka rajaus aiheeseen, että saat gradun joskus valmiiksi.
Julkaisukäytännöissä on eroja tieteen- ja tutkimusalojen välillä, esim. luonnontieteissä tutkimuksen kärki on vertaisarvioiduissa tieteellisissä artikkeleissa, ja monilla humanistisilla tai yhteiskuntatieteellisillä aloilla pääpaino on monografioilla ja essee/artikkelikokoelmilla. - ohis -
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enimmäkseen kannattaisi käyttää tieteellisiä artikkeleita, koska ne ovat ensikäden lähteitä.
Tämä voi päteä jollain alalla, mutta ei kaikilla. Esimerkiksi historiassa ensi käden lähteitä ovat ne, jotka ovat syntyneet tutkittavana olevasta prosessista silloin joskus menneisyydessä. Tärkein tieteellinen tutkimus taas ilmestyy tieteellisissä monografioissa, ja jotain pieniä sivujuonteita journaaliartikkeleissa. Tästä syystä moni ei edes pidä journaaliartikkeleita muuna kuin kivoina pikku mainospaloina toisille tutkijoille. Kaikki OIKEA julkaistaan niissä monografioissa.
Toisilla tieteenaloilla voi tätä olla vaikea ymmärtää, jos mitään isoja kokonaisuuksia ei edes yritetä tehdä, vaan kaikki journaaliartikkelia pitempi on aina populaaria tietokirjaa.
Ok, no onnea urakkaan. Varmaan kannattaa tehdä tiukka rajaus aiheeseen, että saat gradun joskus valmiiksi.
Heh, lainaamasi kirjoittaja on tehnyt jo väitöskirjan ja muutaman sen jälkeisen tutkimuksenkin, mutta aapeen tokli kannattaa rajata kunnolla. Mutta ei esim historiassa 150 monografian lukeminen ole mikään poikkeus. Ja ainakin kolmannes niistä on syytä lukea ihan alusta loppuun, sen jälkeen alkaa jo osata arvailla, missä se pääasia kyseissä kirjassa sijaitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enimmäkseen kannattaisi käyttää tieteellisiä artikkeleita, koska ne ovat ensikäden lähteitä.
Tämä voi päteä jollain alalla, mutta ei kaikilla. Esimerkiksi historiassa ensi käden lähteitä ovat ne, jotka ovat syntyneet tutkittavana olevasta prosessista silloin joskus menneisyydessä. Tärkein tieteellinen tutkimus taas ilmestyy tieteellisissä monografioissa, ja jotain pieniä sivujuonteita journaaliartikkeleissa. Tästä syystä moni ei edes pidä journaaliartikkeleita muuna kuin kivoina pikku mainospaloina toisille tutkijoille. Kaikki OIKEA julkaistaan niissä monografioissa.
Toisilla tieteenaloilla voi tätä olla vaikea ymmärtää, jos mitään isoja kokonaisuuksia ei edes yritetä tehdä, vaan kaikki journaaliartikkelia pitempi on aina populaaria tietokirjaa.
Ok, no onnea urakkaan. Varmaan kannattaa tehdä tiukka rajaus aiheeseen, että saat gradun joskus valmiiksi.
Julkaisukäytännöissä on eroja tieteen- ja tutkimusalojen välillä, esim. luonnontieteissä tutkimuksen kärki on vertaisarvioiduissa tieteellisissä artikkeleissa, ja monilla humanistisilla tai yhteiskuntatieteellisillä aloilla pääpaino on monografioilla ja essee/artikkelikokoelmilla. - ohis -
jees- Mut siis toki ne humanistien ja yhteiskuntatieteilijöiden monografiat ja artikkelikokoelmat on myös vertaisarvioituja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi kerrallaan. Minullakin on gradu ihan alkutekijöissä, vaikka viime vuoden puolella olen aloittanut. Kunnolla olen ehtinyt kirjoittamaan vasta muutamasta lähteestä ja sekin ihan jäsentelemätöntä sotkua. Mutta luotan siihen, että kun vain tarpeeksi käytän aikaa, niin lopuksi saan ihan järkevän kokonaisuuden.
Voisiko alapeukuttaja sanoa, mikä viestissäni oli pielessä? Se, että lähteisiin kannattaa tutustua yksi kerrallaan vai että ajan kanssa kokonaisuus muodostuu paremmaksi?
Älä ota peukutusta henkilökohtaisena loukkauksena ja liian vakavasti, mutten saat pahoittaa mielesi koko ajan.
Kun tässä nyt on itsellänikin se graduprosessi käynnissä, niin ihan mielelläni ottaisin vastaan neuvoja, jos joku lähestymistavassani on pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enimmäkseen kannattaisi käyttää tieteellisiä artikkeleita, koska ne ovat ensikäden lähteitä.
Tämä voi päteä jollain alalla, mutta ei kaikilla. Esimerkiksi historiassa ensi käden lähteitä ovat ne, jotka ovat syntyneet tutkittavana olevasta prosessista silloin joskus menneisyydessä. Tärkein tieteellinen tutkimus taas ilmestyy tieteellisissä monografioissa, ja jotain pieniä sivujuonteita journaaliartikkeleissa. Tästä syystä moni ei edes pidä journaaliartikkeleita muuna kuin kivoina pikku mainospaloina toisille tutkijoille. Kaikki OIKEA julkaistaan niissä monografioissa.
Toisilla tieteenaloilla voi tätä olla vaikea ymmärtää, jos mitään isoja kokonaisuuksia ei edes yritetä tehdä, vaan kaikki journaaliartikkelia pitempi on aina populaaria tietokirjaa.
Ok, no onnea urakkaan. Varmaan kannattaa tehdä tiukka rajaus aiheeseen, että saat gradun joskus valmiiksi.
Julkaisukäytännöissä on eroja tieteen- ja tutkimusalojen välillä, esim. luonnontieteissä tutkimuksen kärki on vertaisarvioiduissa tieteellisissä artikkeleissa, ja monilla humanistisilla tai yhteiskuntatieteellisillä aloilla pääpaino on monografioilla ja essee/artikkelikokoelmilla. - ohis -
Minä olen tehnyt yhteiskuntatieteellisen gradun ja käytin pääasiassa tieteellisiä artikkeleita, mutta kuuluuhan yhteiskuntatieteellisten aineidenkin piiriin aika erilaisia aloja.
Tekniikka on tieteen kunkku, nämä humanistiset tutkimukset ovat pöytälaatikkokirjallisuutta, ei taida ketään muita kiinnostaa kuin niitä, jotka saavat siitä tutkimusten kirjoittelusta jotakin vähäistä palkkaa. Kiitos diplomi-insinöörien, meillä on nyt tabletteja kivitaulujen ja liitutaulujen sijaan. Oi ettäs rakastan tätä tekniikan ylivertaisuutta, paras ihminen on diplomi-insinööri tai tekniikan tohtori, olen itsekin DI.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä tartte kokonaan lukea! Otat jonkun jutun jostain ja toisen toisesta! Mulla oli dippatyössä 150 lähdettä, enkä hukkunut:D
Nimenomaan näin. Itsekin juuri sain graduni valmiiksi ja lähdeluettelo oli varmaan 6-sivuinen, mutta poimin lähteistä vain oleellisimmat asiat työni kannalta, enkä todellakaan lukenut kaikkia - jos yhtäkään - läpi.
Mutta näkyyhän se tekstissä, jos on lukenut tyyliin pelkät johdannot kaikista..? Noh, täytyy keksiä tehokas lukutapa ja yrittää poimia rusinat pullasta. AP
Edes väitöskirjoihin ei välttämättä lueta kirjoja kokonaan vaan vain se osa joka liittyy omaan aiheeseesi. Se taito, että osaa noukkia teksteistä olennaisen, kehittyy vähitellen. Toisaalta tuo mainitsemasi 30 kirjaa on aika vähän. Minunkin graduuni kuului 150 lähdettä, josta valtaosa englanninkielisiä ja kokonaisia kirjoja. Nykyäänhän käytetään huomattavasti enemmän artikkeleita varsinkin jos tutkimusaihe on soveltava.
Ala kirjoittamaan mahdollisimman nopeasti. Tekstiä pitäisi syntyä jokaisen luetun kirjan ja artikkelin jälkeen. Pieniä osia ja kappaleiden pätkiä. Kyseessä on raakatekstiä, jota muokataan sitten kun gradun luvut alkaa hahmottua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enimmäkseen kannattaisi käyttää tieteellisiä artikkeleita, koska ne ovat ensikäden lähteitä.
Tämä voi päteä jollain alalla, mutta ei kaikilla. Esimerkiksi historiassa ensi käden lähteitä ovat ne, jotka ovat syntyneet tutkittavana olevasta prosessista silloin joskus menneisyydessä. Tärkein tieteellinen tutkimus taas ilmestyy tieteellisissä monografioissa, ja jotain pieniä sivujuonteita journaaliartikkeleissa. Tästä syystä moni ei edes pidä journaaliartikkeleita muuna kuin kivoina pikku mainospaloina toisille tutkijoille. Kaikki OIKEA julkaistaan niissä monografioissa.
Toisilla tieteenaloilla voi tätä olla vaikea ymmärtää, jos mitään isoja kokonaisuuksia ei edes yritetä tehdä, vaan kaikki journaaliartikkelia pitempi on aina populaaria tietokirjaa.
Ok, no onnea urakkaan. Varmaan kannattaa tehdä tiukka rajaus aiheeseen, että saat gradun joskus valmiiksi.
Heh, lainaamasi kirjoittaja on tehnyt jo väitöskirjan ja muutaman sen jälkeisen tutkimuksenkin, mutta aapeen tokli kannattaa rajata kunnolla. Mutta ei esim historiassa 150 monografian lukeminen ole mikään poikkeus. Ja ainakin kolmannes niistä on syytä lukea ihan alusta loppuun, sen jälkeen alkaa jo osata arvailla, missä se pääasia kyseissä kirjassa sijaitsee.
Heh, lainaamani kirjoittaja taitaa olla melko pollea väitöskirjastaan ja sen jälkeisistä tutkimuksistaan.
Aiheen rajaus on tärkeää ja se, että laitat ylös esim. otsikot tai aiheet ylipäätänsä, mistä sinun tulee etsiä tietoa. Se auttaa hahmottaan kokonaisuutta ja etsimään oikeaa tietoa helposti. Kun tiedät tarkasti mistä aiheista sinun tulee etsiä tietoa, kirjoista ei tarvitse lukea kuin tiivistelmä ja sisällysluettelo. Niiden avulla hahmottaa jo aika hyvin, että sisältääkö kirja hakemaasi tietoa.
Gradu on vielä sellainen asia, että varmaan puolet noistakin lähteistä osoittautuu turhiksi (tai ei sinänsä turhiksi, johdattavat kaikki osaltaan kohti lopullista aihetta). Allekirjoittaneella on kokonaisia kansioita artikkeleita, joilla ei loppujen lopuksi tehnyt mitään.
Kyllä, tämä pitää paikkaansa myös oman alani kanssa. Meillä tieteelliset monografiat tai artikkelikokoelmat ovat ensisijainen julkaisumuoto, artikkelit toissijaisia. Lähteenä myös artikkelit ovat kelvollisia, mutta laajat julkaisut ovat parempia. AP