Outous jota luulit normaaliksi?

Luulin parikymppiseksi, että synestesia on normijuttuja. Vasta viitisen vuotta mulle selvisi, ettei kaikki näe kirjaimia ja lukuja ja ääniä jne. tiettyinä väreinä.

Herneet kalakeitossa. Ei kuulemma kuuluiskaan laittaa.

Olen aina luullut että on normaalia pyyhkiä pylly sisäpuolelta kun itse siis kaivan sormella...

Eksä.

Että joku alle 600mg särkylääke ei auta pääkipuun kellään muullakaan, no sitten selvisi, että mulla on aurallinen migreeni... :D

Tosin kyllä mä vieläkin ihmettelen, kun miehelle riittää 300mg pääkipuun, mutta ehkä se johtuu just siitä, että itelle ei oo ikinä mistään buranoista ollu hyötyä.

Luulin noin 15-vuotiaaksi että on normaalia pystyä tunnistamaan sävelet ja kirjoittamaan melodioita ylös kertakuulemalta, ja olin ihan ihmeissäni kun musiikinteoriatunneilla muut väitti etteivät muka pysty siihen. Luulin oikeasti että ne vain teeskentelivät ja halusivat kiusata. Vasta seuraavalta soitonopettajalta kuulin käsitteestä nimeltä absoluuttinen sävelkorva ja tajusin etten ollutkaan epänormaali, vaan mulla on ainoastaan hiukan harvinainen syntymälahja (tai -kirous, miten sen nyt ottaa).

Etiäisten näkeminen tai kuuleminen. Tiedän, milloin perheenjäseneni ovat tulossa kotiin. Ei ole kovin säntillinen aikataulu heillä, mutta yksinkertaisesti vain tiedostan sen. Siis esimerkiksi joskus laitan ruokaa, joka on valmista juuri, kun auto tulee pihaan. Tai sitten muuten vain olen ikään kuin vastassa heitä. Joskus kuuluu kolinaa tai koputus.

Lapseni on samanlainen. Muutettiin aikanaan suhteellisen isoon kaupunkiin landelta. Isänsä ja hän ajoivat uuden asuntomme ohi ja hän näki minut parvekkeella odottamassa. Niitä parvekkeita oli kymmenittäin. Vilkutettiin toisillemme. Voi olla sattumaa, mutta minusta ei. Ajonopeuskin oli kohtuullisen kova.

Ole tiennyt myös, milloin vanhemmillani on jotain outoa meneillään. Näen heidät talossa, jossa asuimme kun olin viisivuotias. Olen sitten soittanut ja kysynyt, että onko kaikki kunnossa. Äiti sanoo, että olen noita.

Kerran heräsin aamuyöstä ja tunsin, että joku pahoinpitelee ex-miestäni. Niin oli tapahtunut. Sai turpiinsa ihan viattomana syrjästäkatsojana joissain bailuissa.

Näitä samantyyppisiä tarinoita on kymmenittäin alkaen siitä, kun näin kuolleen isoäitini huoneessani 12-vuotiaana ja keskustelin hänen kanssaan. Kuolleen anoppini tapasi useasti kunnes noin kuukausi oli mennyt hautajaisista.

Kerronko, kun kerran ostettiin talo ja sitten piti kaupat perua...Ette halua kuulla.

Olen välillä totaalisen kyllästynyt "oireisiini", mutta esimerkiksi en ole mielisairas. Opin ns. katsomaan kaivoja murrosikäisenä. Äitini ei saanut varpua taipumaan, mutta kun otin häntä kiinni ranteista, niin siiten alkoi tapahtumaan. En usko mihinkään vesisuoniin, mutta jotain ympäristössä on, mikä sai asioita tapahtumaan.

Luulin noin lukioikäiseksi ettei kukaan pysty laskemaan nopeasti päässään tai muista kertotauluja, puhelinnumeroita, päivämääriä, kaavoja tai juuri kuulemiaan numerosarjoja ihan tuosta vaan. Luulin myös että on ihan yleistä että numerot menee joskus sekaisin (siis unohdan vaikka oliko joku osoite Kujankuja 13 vai 31, joku kellonaika 10:15 vai 15:10). Minulla olikin dyskalkulia.

Olin päälle parikymppinen, kun mulle selvisi, että on normaalia nukahtaa alle puolessa tunnissa. Luulin, että kaikki muutkin saavat unta vasta n tunnin kuluttua sänkyyn menosta ja heräilevät myös jatkuvasti. Ihmekös olin aina luokkakavereita väsyneempi, vaikka menin aina aikaisin nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin päälle parikymppinen, kun mulle selvisi, että on normaalia nukahtaa alle puolessa tunnissa. Luulin, että kaikki muutkin saavat unta vasta n tunnin kuluttua sänkyyn menosta ja heräilevät myös jatkuvasti. Ihmekös olin aina luokkakavereita väsyneempi, vaikka menin aina aikaisin nukkumaan.

Hei, sama täällä! Tuon takia ihmettelin aina miten muut osasivat arvioida niin hyvin milloin he kävivät nukkumaan ja miten paljon tuli nukuttua.

Luukin että on normaalia että isosisarus kiusaa, hyljeksii ja kadehtii pienempää sisarusta. Kunnes aikuisena kuulin että jotkut ovat olleet mukavia isoveljiä ja -siskoja omalle pikkusisarukselleen.