Mitä teen 11-vuotiaan kanssa? Syömisen kanssa pahoja ongelmia koulussa ja kotona

Käske sen lukea raamattua.

Miksihän minun aiempi kommenttini poistettiin, vaikka oli ihan asiallinen? Moni täällä kommenteista on mielestäni jo hyvän maun ulkopuolella, mutta ei ole käynyt mode käsiksi.

Nooh, koitetaas uudestaan.

Eli tyttö on lihava; ei hieman pyöreä ja kyllä tuo kuulostaa siltä, että suhde ruokaan ei ole normaali. Lasten maailma on julma ja isokokokoinen lapsi tulee helposti kiusatuksi.

Tyttö on kuitenkin sen ikäinen, että hänen kanssaan voi keskustella ja kannattaisi varata vaikka yhdessä aika ravintoneuvojalle tmv. terveyskeskukseen.

Hyvä juttu on se, että tyttö on iässä, jossa kasvu on vielä nopeaa ja ylipainoon puuttuminen helppoa.

Miten loppuperhe syö? Onko sisaruksia? Onko äidin esimerkki mikä (miten suhtaudut ja puhut omasta vartalostasi tyttösi kuullen)? Mitkä ovat syyt, että ylipaino on kertynyt? Onko ollut pienestä asti isokokoinen vai vasta myöhemmin? Onko lapsi oppinut hakemaan lohtua ruuasta?

Tässä on vaarana kuvio, että tyttö näännyttää ja kituuttaa päivän, josta seuraa ahmiminen yöllä ja siitä taas mitä luultavammin morkkis ja oksentaminen. Puututtava on nyt heti. Etsittävä ylipainon syyt ja mietittävä, miten asian saa korjattua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varaisin ajan terkkarille tai vastaavalle joka osaisi kertoa tytölle kunnon ruokavaliosta. Vapaa-ajalla huolehtisin että lapsi syö hyvin ja lähtisin mukaan niille pyörälenkeille ja osoittaisin tukeni painonpudotukseen terveellä tavalla.

Kuinka idiootti voi ihminen olla? Lapsi kärsii syömishäiriöstä ja liikkuu pakonomaisesti ja sinä lähtisit "mukaan tueksi" noille lenkeille?! Voi jeesus sentään.

Itse olet idiootti.

Tietysti vanhemman pitää lähteä mukaan pyöräretkille; 5 km on lyhyt matka (jo tyttö pyöräilii 20 km/30 km eli 1-1.5 h lenkkejä, niin olisi tilanne, että pitäisi ns. kieltää; kaverin sisko alkoi tuossa iässä juosta järjettömän pitkiä monituntisia lenkkejä - anorexia).  P.S. Oma koulumatkani oli 6 km ja kuljimme sen usein keväisin ja syksyisin tuossa iässä pyörällä; 5 km lenkki ei ole pitkä tai liian rasittava 11-vuotiaalle.

Eihän liikuntaa pidä lopettaa. Vanhemman mukanaolo erittäin hyvä tuki ja ymmärryksen osoitus.  Terapeutille/kouluterveydenhoitajalle jotta ruokailutottumukset ja ruuan laatu kuntoon.

Eväitä tytölle mukaan: porkkanaa, omena, banaani. Pysyy sokeriarvot tasapainossa, ja ei tule kovaa nälkää ja ahmimista. Pitkä aamupäivä on koulussa jo raskas, eli porkkana hyvä välipala. Ja voi sanoa tytölle, että porkkana ei lihota.

"Ja voi sanoa tytölle, että porkkana ei lihota."

Tuollahan on parannettu syömishäiriöitä maailman sivuun, eikun.

Porvoolainen syämishäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varaisin ajan terkkarille tai vastaavalle joka osaisi kertoa tytölle kunnon ruokavaliosta. Vapaa-ajalla huolehtisin että lapsi syö hyvin ja lähtisin mukaan niille pyörälenkeille ja osoittaisin tukeni painonpudotukseen terveellä tavalla.

Kuinka idiootti voi ihminen olla? Lapsi kärsii syömishäiriöstä ja liikkuu pakonomaisesti ja sinä lähtisit "mukaan tueksi" noille lenkeille?! Voi jeesus sentään.

Perustele vähän, kannanottosi on aika voimakas ja tunteellinen.

Ap:n lapsi tarvitsee selvästi apua, mutta hän näyttää havahtuneen tilanteeseen ajoissa. Ainakin toivottavasti. Ainakin hän tietää mitä ja miten tyttö syö. On siis jotain mihin tarttua. 

Mitä vikaa siinä on, jos äiti lähtee tyttärensä mukaan fillaroimaan? Suurin vastuu lapsista on aina vanhemmilla, ei sitä saa viranomaisille ulkoistettua, vaikka se kivaa olisikin. 

Vierailija kirjoitti:

Varaisin ajan terkkarille tai vastaavalle joka osaisi kertoa tytölle kunnon ruokavaliosta. Vapaa-ajalla huolehtisin että lapsi syö hyvin ja lähtisin mukaan niille pyörälenkeille ja osoittaisin tukeni painonpudotukseen terveellä tavalla.

Kotona pitäisi tietää mikä on kunnon kotiruoka. Säännölliset ateriat johon kuuluu kasviksia.vihanneksia.marjoja.hedrlmiä.kalaa.kanaa.maitotuotteita.pähkinöitä ellei oo allerginen jne

Vierailija kirjoitti:

Varaisin ajan terkkarille tai vastaavalle joka osaisi kertoa tytölle kunnon ruokavaliosta. Vapaa-ajalla huolehtisin että lapsi syö hyvin ja lähtisin mukaan niille pyörälenkeille ja osoittaisin tukeni painonpudotukseen terveellä tavalla.

Syömishäiriöiselle on ihan turhaa selittää mitään mistään kunnon ruokavaliosta, niitä ei voisi vähempää kiinnostaa koska painon pudottaminen on tärkeintä. Todennäköisesti tyttö potee syyllisyyttä ja häpeää yösyömisistään joten tällä hetkellä sen päällimmäisenä ajatuksena on että miten voisi lopettaa vielä senkin.

Häiriintynyttä syömistä voi olla ilman syömishäiriötäkin, kuten AP:n lapsen tapauksessa todennäköisimmin on. Terveellisistä elämäntavoista kertominen voi todellakin auttaa, koska lapsi mitä todennäköisimmin yrittää laihduttaa tuolla tavoin silkkaa tietämättömyyttään, ei (vielä) pakonomaisesti. Tässä tilanteessa aikainen puuttuminen on tärkeää, ettei käytös kehity syömishäiriöksi.

Kullostaa suoraan sanoen anoreksian alulta.Siihen on puututtava heti ja järeästi.Lainaa kirjastosta:"Ei mitään hyvää minulle"-kirja.Järkyttävä,mutta kuullostaa juuri samalta.

Joillain puhkeaa anoreksia ruoan vähentämisen ja liikkumisen yhteydessä,se on aivoperäinen juttu.

Nyt heti tilanne esille ja lääkäriin jos tarve.

Vierailija kirjoitti:

Häiriintynyttä syömistä voi olla ilman syömishäiriötäkin, kuten AP:n lapsen tapauksessa todennäköisimmin on. Terveellisistä elämäntavoista kertominen voi todellakin auttaa, koska lapsi mitä todennäköisimmin yrittää laihduttaa tuolla tavoin silkkaa tietämättömyyttään, ei (vielä) pakonomaisesti. Tässä tilanteessa aikainen puuttuminen on tärkeää, ettei käytös kehity syömishäiriöksi.

Ei näin!Nyt ei pidä korostaa mitään terveitä ruokavaliota,vaan pitää huoli,että asenne ruokaan kääntyy neutraaliksi.Tilanne voi mennä siihen,että lapsi ei suostukaan syömään kun terveellisiä vaihtoehtoja (vähäkalorisimmat,esim.vihannekset) kun tulee pakkomielle tästä.

On tärkeää pitää kaikki vaihtoehdot hyvinä eikä voimistaa ruokapelkoa rajoittamalla sitä myös itse!

Älä kysy neuvoja täältä,vaan etsi itse faktat asiantuntijoilta,että ei asia pahene.

Tyttö on tajunnut olevansa pulska, verrannut itseään kavereihin ja tietysti instakuviin ym. Mahdollisesti joku koulussakin ohimennen maininnut tyttöä pulskaksi. Lapset kun on julmia. Nyt tyttö haluaisi olla laiha niinkuin muutkin, ja on ahdistunut kun onkin lihava. Haluaisi tietysti heti äkkiä laihtua, joten siksi äärikeinot. Sun kannattaisi nyt reilusti puhua tytöllesi, ja korostaa että asia on vakava, tuollainen on vaarallista. On syötävä kunnolla, kunnon ruokaa. Keksikää yhdessä tytölle joku kiva harrastus jossa pääsee liikkumaan. Ja tee tytölle selväksi että hän ei ole mikään läski ja ällöttävä, ja että kaikkien kuuluisi olla laihoja ja täydellisiä, vaan että oikeanlainen ruokavalio ja liikunta ylläpitää terveyttä ja normaali vartalo saavutetaan näin tms. 

Psykologi tai syömishäiriöliiton palvelut. Lapsella on kyllä jo syömishäiriö, sekamuotoinen sellainen.

Lapsella on syömishäiriö. Paastoaminen päivällä aiheuttaa tuota ahmimista yöllä. Säännöllinen ateriarytmi auttaa. Mun lapsi sairastui 11-vuotiaana anoreksiaan. Kohta vuosi tätä helvettiä takana. Hae lapsellesi apua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häiriintynyttä syömistä voi olla ilman syömishäiriötäkin, kuten AP:n lapsen tapauksessa todennäköisimmin on. Terveellisistä elämäntavoista kertominen voi todellakin auttaa, koska lapsi mitä todennäköisimmin yrittää laihduttaa tuolla tavoin silkkaa tietämättömyyttään, ei (vielä) pakonomaisesti. Tässä tilanteessa aikainen puuttuminen on tärkeää, ettei käytös kehity syömishäiriöksi.

Ei näin!Nyt ei pidä korostaa mitään terveitä ruokavaliota,vaan pitää huoli,että asenne ruokaan kääntyy neutraaliksi.Tilanne voi mennä siihen,että lapsi ei suostukaan syömään kun terveellisiä vaihtoehtoja (vähäkalorisimmat,esim.vihannekset) kun tulee pakkomielle tästä.

On tärkeää pitää kaikki vaihtoehdot hyvinä eikä voimistaa ruokapelkoa rajoittamalla sitä myös itse!

Älä kysy neuvoja täältä,vaan etsi itse faktat asiantuntijoilta,että ei asia pahene.

Aika monella aikuisellakin esiintyy päivällä paastoamista ja illalla ahmimista, ja sen korjaamisessa nimenomaan neuvotaan noudattamaan terveellistä ruokavalioa (joka EI tarkoita pelkkien vähäkaloristen ruokien syömistä vaan monipuolisuutta ja sallivuutta!) Syömishäiriöstä puhuminen yllättäen (siis jos lääkäri ei sellaista ole ensin diagnosoinut) saattaa säikäyttää lapsen ja saada hänet vetäytymään yhä enemmän kuoreensa.

Kokemusta on, nimim. olin huonojen syömistottumusten takia alipainoinen teininä, ja anoreksiaan liittyneet kauhistelut saivat minut vain tuntemaan oloni syylliseksi. Onneksi ymmärtävä lastenlääkäri valisti terveistä ruokailutottumuksista kiihkoilematta.

Tyttösi on todella ylipainoinen ja hän on sen itse huomannut. Oma neljäsluokkaseni on 155 cm ja 42 kg ja hänestä on sanottu terveystarkastuksessa että normaalipainoinen.

Tekisin niin että puhuisin tytön kanssa ja sanoisin että on ok että hän laihduttaa ja mielellään neuvot häntä siinä, koska olet huomannut että nyt hän tekee sen väärin. Neuvot mitkä ruuat ovat vähäsokerisia ja vähä rasvaisia ja kehotat kiinnittämään huomiota annoskokoon. Kerrot myös että jos syö liian vähän elimistö menee säästöliekille ja laihtuminen ja kasvu yms kärsivät. Sanot että osallistut hänen laiduttamiseen kotona tekemällä laihduttajalle sopivia ruokia. Jos mikään ei auta niin pakkohan hänet on viedä hoitoon syömishäiriön vuoksi.