Ne ihmiset, jotka väittävät, että sinä et ole tervejärkinen, kun tulee riitaa

Ei ole osunut kohdalle. En kyllä tiedä mitä sanoisin, jos tuollaista tapahtuisi. 

Minulle kävi noin sukulaiseni kanssa. Hän ei tiedä juuri mitään elämästäni ja tekee vaikka minkälaisia olettamuksia omaan elämänkokemukseensa perustuen. Hän ei tunne yhtään ystävääni, ei ole IKINÄ kysynyt harrastuksistani tai mistään muustakaan jokapäiväiseen elämään liittyvästä asiasta. Jos olisin ollut ilkeä olisin alkanut lyömään häntä samalla mitalla takaisin koska tiedän hänen kaikilla perheenjäsenillä olevan jonkin mt-diagnoosin vaikkeivat he ole puolisonsa kanssa edes biologisesti sukua keskenään.

Ei noiden kanssa auta muu kuin erittäin suuri hajurako koska on vastenmielistä kun toinen sylkee tykkitulena sen seitsemänkin sortin keittiöpsykologin diagnoosia. En mitenkään väheksy mt-ongelmia ja olen sitä mieltä että niiden hoito on retuperällä Suomessa. Siitä huolimatta ei nyt sentään niinkään ole että jokai ikisellä suomalaisella olisi jokin mt-diagnoosi.

Vietän mielummin aikaani täyspäisten ja empatiaan kykeneviä ihmisten kanssa. :)

Jos useampi ihminen on sinulle noin sanonut, niin sinuna miettisin, josko sanoissa on sittenkin jotain perää.

Yksi eksä rupesi aina haukkumaan minua hulluksi, kun suutuin jostain hänen tekemisestä. Olin kuulemma hullu kun suutuin niin pienistä, päässäni oli kuulemma vikaa eikä kukaan nainen voi suuttua mitättömistä. Ja asiat mistä suutuin ei ollut minulle mitään pikkuasioita vaan esim. oltiin sovittu että vietetään juhannus yhdessä, ja hän ilmoittikin kahta päivää ennen juhannusta että meneekin miesporukassa jonnekin (ja minulla siis ei ollut siis muuta mahdollisuutta kuin olla juhannus yksin, koska kaverini olivat miestensä ja lastensa kanssa keskenään mökeillään jne, enkä päivässä ehtinyt järjestää mitään matkaa itselleni ja sopia sitä varten lomia töistä jne). Tai oltiin suunniteltu reissua jonnekin tiettynä viikonloppuna, ja hän antoi puheissaan ymmärtää että tottakai lähdemme sinne reissuun, ja edellisenä päivänä paljastui, että hän olikin sopinut jonkun muun menon samaan viikonloppuun eikä ollut kertonut siitä vaan oli kuulemma "kohteliaisuudesta" osallistunut yhteisen reissun suunnitteluun. Ja minä siis olin kuulemma hullu kun suutuin. No joo, se suhde ei kauaa kestänyt. Mies oli 42-vuotias eli ei mikään kakara iän puolesta enää.

Anoppini puhuu joskus ilkeästi ja kohtelee ikävästi läheisiään. Kukaan ei ole uskaltanut siitä sanoa anopille, paitsi minä. Anopin käytös muuttui, kun minä olin läsnä. Jälkeenpäin kuulin, miten anoppi oli alkanut minua haukkumaan selkäni takana, kääntäen mustan valkoiseksi. Narsistista käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Jos useampi ihminen on sinulle noin sanonut, niin sinuna miettisin, josko sanoissa on sittenkin jotain perää.

No ei ole kuin tämä yksi tapaus, joka ei minua oikeestaan edes kauhean hyvin tunne. Mietin vain kuinka yksinkertainen ja helppo täytyy ihmisen olla kun ei muuta keksi.. Uskon silti, että tämä henkilö ei ole ainoa lajissaan tai on käyttänyt tervejärkisyyden epäilyä muihinkin. Ap

Usein nämä henkilöt ovat vielä jonkun terveydenhoitoalan alemman tutkinnon suorittaneita terveydenhoitajia, jotka luulee tietävänsä kaiken ja tuntevat olevansa päteviä tuuraamaan lääkäreitä milloin vain. Jollainhan sitä alemmuutta täytyy kompensoida. Tiedän tapauksen.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko törmänneet ihmiseen, joka aina vääntää asiat sinun syyksesi ja esittää omana totuutenaan sen, että sinä et ole tervejärkinen? Mikä näitä ihmisiä vaivaa?

Olen törmännyt ja useimmat heistä ovat olleet eksäni ja viime kädessä äitini. 

Joka ikinen asia väännettiin aina syykseni. Olen ollut mielisairas, holtiton, kohtuuton ja kamala akka kun vaadin oikeuksiani ja ettei ylitseni kävellä. Jos olen sanonut kohteliaasti jostain, niin olen saanut mieheltä kauhean raivokohtauksen niskaani siitä miten taas haastan riitaa. 

Sitä paitsi tärkein oppi minkä olen omaksunut on ollut se, että riitaan ei tarvita kahta. Yksi riittää vallan mainiosti. 

Eksäni sai haastettua riitaa ihan kaikesta. Mikään arjen normaali sopiminen ei käynyt, koska tyyppi huusi mulle kuin hyeena. Olin ihan äimänä että mistä se taas suuttu kun kehtasin kysyä et montako ihmistä kyytiin mahtuu, tehdäänkö ruoka vai haetaanko asia x paikasta ensin vai mitä tehdään. Kyllästyin siihen riitelyyn niin, että jätin hänet - ja totta kai olin mielisairaimmillani silloin kun en tajunnut mitä menetin. Voi kristus. Sen lisäksi hän yritti haastaa riitaa ihan kaikesta. Kaikkein huvittavin oli, kun kaveri laittoi viestiä että tiedänkö tällaista kaveria kuin "Uusikivi". (Nimi muutettu). Ennen kuin ehdin sitä edes kysyä loppuun, mies alkoi karjua pää punaisena aivan kiihtyneenä "Se on Jousikivi! Kaveri kirjotti sen väärin koska se ei osaa kirjottaa sitä!" Muistan että kaveritkin katsoivat ympärillä että mitä ihmettä se keuhkoaa, koska mä vain kysyin asiaa. Tosiaan, taustalla oli se, että uusikivi oli muuttunut matkalla jousikiveksi mutta ihmiset jotka tätä ihmettelivät eivät asiaa tienneet. 

Toinen yhtä vastaava riita kävi puhelimessa. Tää juttu sai vielä hupaisan omituisen käänteen, mutta siis: olin saanut niskaani stalkkerin, jonka kanssa puhuin puhelimessa. Tyyppi oli siitä omituinen, että se saattoi kesken puhelun vain laskea luurin alas ja olla kuuntelematta tai sitten lopettaa puhelu siten, että jättää puhelimen auton etupenkille ja lähtee itse huinimaan. Tässä pitää tietää, että tää tyyppi ei ollut terve ja lähdin lopulta poliisin paikeille koska en kestänyt sitä alituista soittelua varsinkin kun ne puhelut olivat noin asiasisältöisiä. 

Eksäni istui vieressäni sängyllä, kun taas tuli samanlainen puhelu joka alkoi ja päättyi noin kummallisesti. Eli tyyppi laski taas luurin alas, eikä sanonut minuutteihin mitään. Luulin katkaisseeni linjan ja aloin puhua tosta stalkkerista, miten rasittavaa tällainen on ja miten olen harkinnut puhelinnumeron vaihtoa. Tähänkin puheluun olin vastannut puolivahingossa, koska odotin soittoa kaverilta jolla oli salainen numero ja tyyppi soitteli ilman numeroa totta kai. Äkkiä kesken tilityksen tajusin, että linja olikin ollut päällä koko ajan ja tyyppi oli kuunnellut puhelemistani kaiken aikaa. Säikähdin, mutta mitä väliä mitä se kuuli. Sen sijaan eksäni reaktio oli hämmästyttävä: se alkoi karjua mulle pää punaisena, että etkö sä vitun tyhmä tajua mitään ja blablabla. Suljin linjan kun eksäni alkoi raivota. Pian mulle tuli viestiä stalkkerilta "Mitä se jätkä tärisee siellä? Puhuuks se sulle useinkin noin rumasti?" Siihen asti olin aina kuvitellut miten viallinen ja syyllinen olen noihin raivareihin, mutta kun stalkkerinikin sanoo noin niin heräsin todellisuuteen. 

Emme jatkaneet kauaa enää yhdessä. 

Googlaapa termi gaslighting, kuvaa ko. ilmiötä hyvin, siinä tapauksessa että tervejärkisyytesi kyseenalaistetaan vain yhden henkilön toimesta, eikä ole todennäköistä että vika olisi sinussa.

Vierailija kirjoitti:

Googlaapa termi gaslighting, kuvaa ko. ilmiötä hyvin, siinä tapauksessa että tervejärkisyytesi kyseenalaistetaan vain yhden henkilön toimesta, eikä ole todennäköistä että vika olisi sinussa.

Tämä tuli mullakin mieleen.

Tapailin joskus naista, joka oli kai käynyt iltalukion tms, hän oli mielestään pätevä diagnosoimaan milloin ketäkin. Jokainen vastaantulija tai tuttava oli jos jonkilaisen terapian tarpeessa. Ennen pitkää sain myös itse häneltä diagnoosin, ja kehoituksen terapiaan. Totesin että parasta terapiaa on lopettaa tämä suhde.

Eksän vakiosettiä. Omista mokistaan kun puhuttiin, väitti että ei se noin mennyt, muistat ihan väärin, miten voitkin olla noin hullu. Joka kerta. Aloin epäilemään muistiani ja kirjoittamaan päiväkirjaan tapahtumat ylös. Toimi myös toisin päin, väitti minun sanoneen tai tehneen jotain mitä en todellakaan ollut tehnyt, ja väitti minua hulluksi kun en muistanut. Oli kyllä kunnon psykopaatti.

Noilla ihmisillä on vain paha taipumus yrittää vierittää vastuu kaikesta olemisestaan toisten niskaan. He eivät pysty näkemään omassa toiminnassaan mitään väärää tai parantamisen varaa, ja se on pidemmän päälle raskasta kun heidän omat raivarinsakin ovat jonkun muun syytä. Näissä tyypeissä on sekin, että kun he kerrankin myöntävät tehneensä jotain, he saattavat silti lisätä perään miten asia oli syytäsi edes puolittain. Aikuisuuden tärkein oppi on ollut olla syyllistymättä koko ajan kaikesta ja osata irrottautua tällaisista tyypeistä. En kera kaikkiaan anna enää kenenkään syyttää mua mistään mitä en oikeasti ole tehnyt. Jokainen on itse vastuussa itsestään, halusi tai ei, ja mä en ole syyllinen jos joku ottaa nokkaansa kun pidän rajoistani kiinni. 

Esimerkiksi jos sanon, etten halua seksiä tänään ja mies suuttuu, niin suuttuu rauhassa. En ole syyllinen siihen raivariin, koska mulla on itsemääräämisoikeus. 

Sama juttu, jos joku kutsuu mut juhliinsa neljältä vaikka tietää, että mulla on tärkeä palaveri samaan aikaan. Näin kävi kuukausi sitten, että kaveri juhli synttäreitään eräänä lauantaina, jonka alkamisajankohdaksi olin sopinut kaasojen kanssa hääpalaverin. Kun ilmoitin tulevani, mutta heti kun omat asiani oli hoidettu, niin päätin että kaveri saa suuttua aivan rauhassa jos on suuttuakseen. Jos kyse on synttäreistä eikä karonkan tapaisista juhlista, joissa läsnäolo on alusta asti tärkeää, niin todellakin pidän kiinni aikatauluistani, koska en jaksa enää hyppiä toisten pillin mukaan. Jämäkkyys on ollut vaikea taito oppia, mutta kun opin sen, niin ihmiset ovat rauhottuneet ympärilläni ja kummasti oma elämäni on alkanut soljua paljon sujuvammin kun en ole muokkaillut aikataulujani aina toisten mukaan. Näin kävi kuukausi sitten ja sain aikaan vuosisadan dramaqueenit aikaan, vaikka emäntä itse ei ilmestynyt synttäreilleni ajallaan itsekään. Silti asia käännettiin riidassa mun syykseni miten olen taas tosi inhottava ja itsekäs akka kun en ajattele ketään muuta kuin itseäni. Kummasti kaveri tikahtui raivoonsa kun en yksinkertaisesti ottanut onkeeni hänen raivoamisestaan.  

Eksäni väitti että minulla on sairaalloinen pakkomielle riitelyyn ja se tuhoaa suhteemme. Minun pakkomielteistäni hän raivosi aina kun yritin ystävällisesti ja rauhallisesti keskustella mistään suhteeseemme liittyvästä. Minä hölmö vielä uskoin häntä.

Äitini on tuommoinen. Jatkuvasti on riidoissa sukulaisten ja ystävien kanssa.

Minua haukkuu hulluksi ja oudoksi. Kaikki kaverini ja naapurini ovat hänen mielestään narsisteja. Hän neuvoo aina varomaan heitä ja sanoo ettei kannata olla heidän kanssaan tekemisissä.

Lapsena uskoin häntä, teininä pidin häntä outona, enää en usko mihinkään mitä hän sanoo.