Muita nelikymppisiä lapsettomia sinkkunaisia?

Nostelen, en voi olla ainut laatuani :)

Ajauduin. Mun mies ei aikoinaan halunnut lapsia, joten ajattelin että ehkä en minäkään. En ollut koskaan suuri lasten ystävä, mutta olisin toki voinut jossain vaiheessa haluta vaikka yhden. Nyt elämä vähän antoi ajaa sen ohi ja panostin enemmän uraan ja parisuhteeseen. Mitään en siis kadu.

Nyt olen nelikymppinen sinkku ja tuntuu että on liian myöhäistä, vaikka en edelleenkään tiedä kaipaanko lasta. Mies haki avioeroa viime vuonna, häntä nuorempi uusi avovaimo odottaa parhaillaan esikoistaan heille. Ihmiset ihmettelee miten "päästin" miehen lähtemään mutta enhän minä voi ketään kahlita. Läheiset ikään kuin ajattelevat että on oma syyni kun ei perhettä ole, vaikka olo on ihan hyvä näinkin.

Täällä yksi samanlainen. En ole lapsia koskaan halunnut. Parisuhteissa olen ollut, pitkissäkin, mutta en muutamaan vuoteen. Seksiäkään en harrasta enää kun yhdenillanjutut ei kiinnosta ja parisuhdettakaan en enää halua. Työni on tärkeä, samoin harrastukset ja ystävät, ei huvita jakaa sitä aikaa kenenkään miehen kanssa. Viihdyn hyvin yksin ja haluan päättää yksin asioista, parisuhteissa en ole ollut aidosti onnellinen. Kuitenkin tuntuu, että ihmiset pitävät tätä jonain välitilana ja uskovat että oikeasti haluaisin paritutua mutta en myönnä sitä. Lapsettomuus alkoi selvästi jossain vaiheessa herättää säälin ja kummastuksen tunteita muissa. Etenkin joillain hyvin perinteisesti ajattelevilla miehillä on vaikeaa suhtautua asiaan, ihan kuin nainen ei voisi olla vapaarhtoisesti lapseton. En inhoa lapsia, mutta en itselleni niitä ole halunnut. 

Olisin ehkä halunnut lapsen, mutta kukaan mies ei ole koskaan halunnut lasta kanssani. Nyt on sitten liian myöhäistä. En ole oikein seurustellutkaan kunnolla, aina ovat olleet jotain outoja säätöjä vaikkakin osa suht pitkäkestoisia. En oikein edes tiedä mitä se normaali seurustelu on. Nyt tietenkin yli 40-vuotiaana ottaisin mieluummin kumppanin kuin lapsen. Edelleen seurusteluyritelmät ovat jotain kummallisia säätöjä, niin ei ole valoa tunnelissa :(

Minä olen myöskin lapseton mutta en kai sinkku vaikka yksin asunkin ja miesystäväni asuu omassa kodissaan eri kaupungissa, suhde voi hyvin. En varsinaisesti suunnitellut lapsettomaksi jäämistä mutten ole koskaan kovin paljoa lapsia halunnutkaan. Suurin syy kai on ollut se, että tarvitsemani kaltaista lastenhoitoratkaisua ei siihen aikaan ollut saatavilla kun lasten tekeminen olisi ollut ajankohtaista. Asun siis kahdessa eri paikassa ja lisäksi työni vie ulkomaille joten joustava vuorohoito- ja mahdollisuus käyttää lastenhoitopalveluja kahdessa kaupungissa olisi ollut kannaltani suuri helpotus ja ennen kaikkea välttämättömyys että olisin uskaltanut lapsia tehdä, aina on olemassa se riski että jää yh:ksi. Näin olisi silloisen mieheni kanssa käynytkin.

Ei ole miestä, kun se paraskin lähti. Nyt olen jo luovuttanut, kun en mitään idioottia enää jaksa ( viimeisin oli kuin joku teini, vaikka olikin jo aikuinen.Esim. kaverit ja juominen tärkeämpiä...).Tosi ahdistavaa kun ihmiset kyselevät. Tietäisivätpä vain...💔

Kiitos paljon kommenteista kaikille! Todella ikävää teille, jotka haluaisitte parisuhteen, mutta ette sitä syystä tai toisesta ole saaneet / olette eronneet.

Itse olin naimisissa parikymppisenä neljä vuotta, erosin 30-vuotiaana. Tuo liitto kyllä edelleen vähän kaduttaa, minulla ei ikinä ollut suuremmin tunteita miestäni kohtaan ja menin naimisiin, vaikka tiesin haluavani jotain ihan muuta. Enkä tarkoita, että olisin halunnut jonkin toisen miehen, vaan halusin todellisuudessa ihan erilaista elämää kuin mitä ex-mieheni, joka halusi asettu aloilleen omakotitaloon, ostaa mökin jne.

ap

Ei ole oma valinta. Ei todellakaan. Toisaalta mietin, että onko lapsiperhe elämäkään se joka pitäis aina olla. ..

Täällä 38v lapseton sinkku. Parisuhdeyritelmiä on viim. 6-7v aikana ollut, mutta mikään ei ole tarttunut. Viime vuonna annoin tietyllä tavalla periksi j aloin etsimään ensisijaisesti seksiä, ja sitä onkin oikein mainiosti löytynyt. Olen nykytilanteeseen tyytyväinen siltä osin.

Toisella rintamalla; lähdin yksin hedelmöityshoitoihin ja olen nyt 4. kuulla raskaana. Lahjoitusspermalla siis. Yhtälö, jossa 40 alkoi kolkutella ja halusi vielä parisuhteen JA lapsen, osoittautui Liian hankalaksi, enkä uskaltanut enää lähteä uuteem yritykseen, eli eriytin nämä 2 asiaa. Nykyinen elämäntilanne ei tue vakisuhdetta enkä usko sitä heti löytyvän, mutta juuri nyt saan sekä seksiä & läheisyyttä että lapsen, joten asiat ovat kunnossa. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)

Täällä lapseton sinkku myös. Rakastuin varattuun ja meillä meni tosi hyvin muutama vuosi. Yritin saada lasta. Jätin kierukan pois. Mies ei käyttänyt kondomia. Sitten ilmeni, että mies oli käynyt vasektomiassa. Nyt siis rakastelemme ilman mitään. Lasta ei tule tämän miehen kanssa. Enkä pois vaihda.

Olen 45-vuotias sinkku. Vapaaehtoisesti lapseton, mutta tykkään kyllä lapsista. 12 vuoden avoliitto kariutui neljä vuotta sitten ja siitä asti olen ollut yksin. Yksi hyvin lyhyt seksisuhde oli pari vuotta sitten, mutta en halua enää sellaista. Haluaisin löytää kivan ja kunnollisen miehen vakavaan seurustelusuhteeseen, mutta niin että asuttaisiin erillään. Toisaalta, koska sellaista ei ole missään näköpiirissä, olen ihan tyytyväinen yksinkin.

Seksiä tekee mieli kovasti kyllä, mutta en enää halua seksiä ilman mitään sitoumusta ja tunnetta. Ja kun olen ylipainoinenkin niin tuskin miestä löydänkään. Ja seuraavaksi kun joku kuitenkin kysyy, että miksi en laihduta, niin ihan vain siksi, että tässä painossa (bmi 27) on minulle se paras tasapaino ja hyvä olo sekä henkisesti että fyysisesti.

Vierailija kirjoitti:

Olen 45-vuotias sinkku. Vapaaehtoisesti lapseton, mutta tykkään kyllä lapsista. 12 vuoden avoliitto kariutui neljä vuotta sitten ja siitä asti olen ollut yksin. Yksi hyvin lyhyt seksisuhde oli pari vuotta sitten, mutta en halua enää sellaista. Haluaisin löytää kivan ja kunnollisen miehen vakavaan seurustelusuhteeseen, mutta niin että asuttaisiin erillään. Toisaalta, koska sellaista ei ole missään näköpiirissä, olen ihan tyytyväinen yksinkin.

Seksiä tekee mieli kovasti kyllä, mutta en enää halua seksiä ilman mitään sitoumusta ja tunnetta. Ja kun olen ylipainoinenkin niin tuskin miestä löydänkään. Ja seuraavaksi kun joku kuitenkin kysyy, että miksi en laihduta, niin ihan vain siksi, että tässä painossa (bmi 27) on minulle se paras tasapaino ja hyvä olo sekä henkisesti että fyysisesti.

Mulla BMI 34 luokkaa (taustalla sairaus ja nyt laihdutus alkamassa). Ei ole koskaan haitannut seurustelua, nytkin uusi kumppani on lihaksikas könsikäs ;) Asenne ratkaisee. Olen 39v lapseton nainen.

Lapseton mutten sinkku. Lapsettomuus johtuu siitä, että niitä ei vain ole tullut. Nuorempana ajattelin aina että teen lapset joskus, mutta en vielä. Sitä nyt-aikaa ei vain koskaan tullut. Olen jo 41, joten todennäköisesti en tule saamaan lapsia, toisaalta jos haluan niin kyllähän se onnistuu vaikka viisikymppisenä jos kohtu on tallella. Ei vain vieläkää tunnu siltä. Seurustelu ei mulle olisi mitenkään välttämätöntä, mutta mies haluaa olla suhteessa. Itse voisin pitää tämän hieman vapaampana, olisi kiva tavata uusiakin ihmisiä välillä.

Vielä jatkan yllä olevaan viestiini: pidän kyllä lapsista, mutta mulla ei ole yhtään hoivaviettiä. Raskausaika, imetys ja pikkuvauvan hoitaminen tuntuu enemmän rasitteelta kuin mukavalta asialta. Eikä ajatus jossain hiekkalaatikolla/puistossa hengaamisesta tunnu kiinnostavalta. Toki olisi ihana nähdä oman lapsensa kasvu ja kehittyminen ja saada jotain jatkuvuutta elämään, vanhanakin olisi varmaan hyvä jos olisi joku joka huolehtisi. 

Khyl. Oletteko huomannu saman ilmiön?

Naimisissa olevat akat fyysisesti pitää kiinni olkavarresta baarissa etovista, haisevista, pienitulosista (no kyllä sen tietää), ukkeleistaan ihan vainoharhasen raivolla?

Ku jotkut tuohivirsut kiinnostelis.

Täytän kohta 43, täysin sinkku. Nuorempana aina ajattelin, että saisin lapsia, mutta niin ei sitten käynytkään: sellaista parisuhdetta ei ole ollut, jossa lapsia olisi edes harkittu. Jos olisin ruvennut vauvakuumeilemaan oikein kovasti, olisin varmaan hankkinut lapsen yksin. Ottaisin mielelläni hyvän parisuhteen, mutta olen oikein tyytyväinen näinkin: ei elämää voi niin elää, että surkuttelisi vaan tilannettaan. Pitää vaan järjestää elämänsä parhain päin niillä korteilla, jotka on jaettu.

Up