Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko mielestäsi kummin tehtävään uskonnollisuus? Sanomista tuli...
10.04.2017 |
Olen ystäväni ihanan 3-vuotiaan tyttären kummitäti ja olen touhunnut lapsen kanssa myös kahdestaan kaikenlaista, myös ns. uskonnollisia juttuja. Muun muassa käytiin joulun alla parissa kirkon lasten joulutapahtumassa, ollaan opeteltu iltarukousta ja lauleltu esim. Jumalan kämmenellä. Lahjoiksi olen hankkinut kasteristin ja lasten raamatun - ihan perus vaatteiden ja lelujen lisäksi. Mutta tuossa melkein kaikki ja tietenkin tehdään myös ihan "normijuttuja", käydään jätskillä ja leikkipuistossa. Lapsen vanhemmat ovat suhtautuneet ihan iloisesti menoihin ja lahjoihin... ainakin olen luullut niin.
Ajattelin, että tytön kanssa olisi kiva käydä seuraamassa lasten pääsiäiskuvaelmaa ja kyselin asiasta vanhemmilta. Olin rehellisesti aika yllättynyt, kun äiti sanoikin, että hän toivoisi että mentäisiin mielummin joihinkin yleisimpiin pääsiäistapahtumiin, että aika paljon olen "tuputtanut" (kyllä, tuota sanaa hän käytti, vähän vaivaantuneesti tosin) uskonnollisia asioita. Selitti jotain, että lapsi hämmentyy, kun uskonto ei ole heillä kotona läsnä. Ovat siis ihan tapakristittyjä, eikä siinä mitään.
Oon nyt vähän pyörällä päästäni. Taidan olla vanhanaikainen, mutta olen kuvitellut että kummin tehtävä on osaltaan hengellinen kasvatus. Oon myös varmaan vähän naiivi, mutta ajattelin että minut haluttiin kummiksi juuri tämän tehtävän takia, koska olen uskovainen. Sen ei pitäisi tulla ystävälleni yllätyksenä, sillä olen myös teologian maisteri ja työskentelen kirkolla (en tosin hengellisessä tehtävässä). Muistan, että puhuimme jo ennen ristiäisiä, että vien mielellään lasta kirkkoon ja vaikka srk:n kerhoihin, ja ystäväni myötäili asiaa, koska perheenä ei niihin tule mentyä. Mikä lie nyt kelkan kääntänyt.
Tästä tulee nyt megateksti, mutta pakko vielä sanoa, että uskonnollisesta taustastani huolimatta olen hyvin liberaali enkä todellakaan ole pelotellut lasta helvetillä, ollaan puhuttu Jumalasta sen verran mitä 3v. nyt itse osaa kysellä yms. Siksi olen aika yllättynyt tuosta "tuputtamis"-väitteestä.
Joo, tiedän että oikea vastaus tähän ongelmaan on lapsen vanhempien kanssa keskustelu roolistani ja heidän toiveistaan, minkä aion tehdäkin. Mutta tein tämän keskustelun, jotta saisin hieman näkökulmaa myös toiselta puolelta - ehkä tosiaan olen omassa vanhanaikaisessa uskiskuplassani. joka kaipaa puhkaisua :)
Mielipiteitä kummin tehtävästä?
Kommentit (16)
Oho. Jättäisin kummin tehtävät täysin hoitamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, et tietenkään puhu mitään höpölöpö juttuja lapselle.
Noinhan kummin kuuluisikin toimia. Itse en kuulu kirkkoon, enkä usko jumalaan. En ymmärrä, miksi lapsia kastetaan tavan vuoksi. Kyllä oikeasti ihmisillä pitäisi olla joku uskonnollinen vakaumus, kun liittävät lapsen uskontokuntaan.
Sähän olet hoitanut kummin tehtävän juurikin oikein.
Lapsi ei tuosta sekaisin mene, vaikkei kotona oliskaan uskonnollista ilmapiiriä. Vanhempien pitäisi nyt nähdä se vaiva, että keskustelevat asioista avoimesti lapsen kanssa. Luulen, että lapsi on kotonakin puhunut kokemuksistaan ja Jeesuksesta yms. Nikn vanhemmat eivät olekaan osanneet käsitellä asiaa itse.
Ystäväni otti lapsen pois srkn kerhosta, kun lapsi "sekosi". Eli pieni halusi ruoka ja iltarukouksen ja lauloi kotonakin kerhossa opittuja lauluja. Vanhemmat säikähti tilannetta. He eivät mitään uskista halua! Miksi lapsi piti kastaa? Miksi lapsi ilmoitettiin kerhoon?
Suuttuvat mulle, kun kysyin. Ihmiset on ihan pöllöjä noiden tapojensa kanssa.
Meillä ei kuuluta kirkkoon, eikä siten lapsia ole kastettu. Lapset kävivät srkn kerhoa, mutta koulussa osallistuivat et-tunneille. Käydään kirkon tapahtumissa toisinaan. yms.
Me rallatellaan virsiä yhdessä ja ollaan luettu raamattuakin.. Lapset ovat saaneet paljon kiitosta uskontotiedostaan esim historian tunneilla. Luokan ainoat et-oppilaat tietää asioita paljon laajemmin kuin tapakristityt lapset. Koska me ei olla pelätty lasten "sekoamista" kristinuskoon missään vaiheessa.
Ole ylpeä itsestäsi, että saat sivistää lasta. Se yhdessäolo ja tekeminenkin on jo rikkaus.
Rakkautta sulle. Jatka samaan tahtiin.
Eiköhän vanhempien toiveita kuulu kunnioittaa joka tapauksessa ja ne toiveet ovat tilannekohtaisia. Joten turha siitä mieltään pahoittaa tai tehdä numeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tapakristitty, omat lapseni on kastettu evlut. Ja kumilapsiakin on useampia. Kummilapsille en juuri uskonnollisista asioista puhu jne, ajattelen, että se on kunkin perheen ja vanhempien oma asia, toki näistä asioista voin lapsen kanssa keskustella isompana, mikäli kummilapsi näin haluaa ja osallistun kirkollisiin tilaisuuksiin kuten konfirmaatioon. Omille lapsilleni en uskontoa tyrkytä ja oma kohta nelivuotiaani lähinnä hämmentyy, kun seurakunnan kerhossa pitäisi rukoilla ja jos on kovin paatoksellisia kertomuksia alkuhartautena. Kuitenkin kerron esim. Juhlapyhien merkityksistä ja osallistumme mielellään seurakunnan lastentapahtumiin, ihan siksi koska ne on usein aika kivoja ja toiminta pääasiassa ilmaista, mutta uskonnolliset jutut ei meille ole siinä se pointti. Haluan kuitenkin lasteni kuulevan myös uskonnollisista asioista, jotta voivat muodostaa oman maailmankuvansa ja myös muodostuu oma elämänkatsomus, ja jos lapseni esim. Jumalaan uskovat ja se tuntuu heille tärkeältä myöhemmin, niin tuen siinä uskossa. Tällä hetkellä nuo kerhon tarinat ja rukoukset ovat vanhemmalle lapselleni vaan satuja muiden joukossa, mikä on minusta ihan ok.
Kummin tehtävähän kyllä kuuluisi olla myös uskonnollinen kasvatus, joten varsinkin jos olette jo etukäteen keskustelleet tuosta aiheesta, niin outoa, että se nyt häiritseekin vanhempia. Ehkäpä voisit nyt hieman jättää noita uskon asioita taka-alalle ja niistä voi keskustella lapsen kanssa myöhemmin, mikäli se vanhemmille sopii. Vanhemmat taitavat olla tapakristittyjä, ja ehkä voivat pelätä, että liikaa tuputat asiaa, vaikkei näin olisikaan. Seurakunnan tapahtumat kyllä tosiaan on mukavia, joten sanoisin vanhemmille vaan, että josko osallistuisit siihen kummilapsen kanssa ihan iloisena pääsiäistapahtumana, ei niinkään uskonnollisena tapahtumana, uskontoa tärkeämpää on kuitenkin, että lapsella on kaltaisesi välittävä ja luotettava aikuinen läsnä elämässään. :) Itse olisin tosi iloinen tuollaisesta kummista.
Vanhemmat ovat tienneet sinut valitessaan vakaumuksestasi, joten turha mussuttaa jälkikäteen, jos olet sitä arvomaailmaa myös vienyt lapselle. Mutta toi Pääsiäiskuvaelma on kyllä aika raju kolmivuotiaalle, Mitä jos jättäisit sen vähän myöhempään ajankohtaan? Itse olen ateisti (kuulun kyllä kirkkoon) ja 8 lapsen kummitäti. Joka kerta olen asiasta vanhemmille maininnut kun ovat minua kummiksi pyytäneet, että "jeesus-juttuja on multa sitten turha odottaa, jos se on OK, suostun mielelläni", ei ole kukaan nokkaansa koputtanut, vanhin kummilapsi täytti 30v viime talvena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noinhan kummin kuuluisikin toimia. Itse en kuulu kirkkoon, enkä usko jumalaan. En ymmärrä, miksi lapsia kastetaan tavan vuoksi. Kyllä oikeasti ihmisillä pitäisi olla joku uskonnollinen vakaumus, kun liittävät lapsen uskontokuntaan.
Tai menee naimisiin kirkossa.
Ei kummiksi hyväksytä edes kirkkoon kuulumatonta, vaikka uskoisi Jumalaan. Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyajan kummius on vaan coolia ja muodikasta kummeille ja taas vanhemmille rahahana ja hoitopaikka.
Kiitos positiivisista ja avartavista kommenteista! Nro 5 pohtikin, että ehkä lapsi on kotona puhunut kokemuksistaan eivätkä vanhemmat ole tienneet mitä vastata. Aavistelen myös samaa, että lapsi on kysellyt jotain Jumalasta, eivätkä vanhemmat ole tienneet miten päin olla.
Joku mainitsikin, että vanhempien on turha mussuttaa heidän tietäessään vakaumuksestani... Kärjistäen tekisi mieli sanoa, että valitessaan kummin tehtävään kristityn teologin, pitäisi arvata siihen liittyvän tietyn riskin ;) Mutta joo, ei minua haittaa mennä pääsiäisenä vaikka vain maalaamaan munia (eikä tämä nyt siitä srk:n pääsiäisnäytelmästä ole kiinni) tai vähentää hihhulointia ylipäänsä. Yllätyin vain siitä, että asia yhtäkkiä olikin ongelma, kun olin ajatellut että sitä nimenomaan odotetaan minulta.
Ei varmaan auta muu kuin istua heidän kanssaan alas ja jutella asia halki. Ajattelin myös, jos pyytäisin heitä joskus mukaan johonkin srk:n tapahtumaan jotta he näkisivät, mitä sielä tehdään ja puhutaan, ja onko tosiaan lapsen "sekoamisvaara" aiheellinen. Ymmärrän, että he päättävät lapsensa asioista ja haluan kunnioittaa sitä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä ap:n kanssa siitä että jos kristityn teologin valitsee lapsensa kummiksi niin voi olettaa kirstillistä kasvatusta olevan tulossa. Samaan aikaan jos kuitenkin ollaan kristittyjä ja kuulutaan kirkkoon niin miksi sitä kristillisyyttä ei saisi kasvatuksessa olla. Varsinkin jos se ei perustu mihinkään tuputtamiseen.
Onhan tuo "tapakristillisyys" vähän hassua. Kuulutaan kirkkoon mutta sitten ei kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä ap:n kanssa siitä että jos kristityn teologin valitsee lapsensa kummiksi niin voi olettaa kirstillistä kasvatusta olevan tulossa. Samaan aikaan jos kuitenkin ollaan kristittyjä ja kuulutaan kirkkoon niin miksi sitä kristillisyyttä ei saisi kasvatuksessa olla. Varsinkin jos se ei perustu mihinkään tuputtamiseen.
Onhan tuo "tapakristillisyys" vähän hassua. Kuulutaan kirkkoon mutta sitten ei kuitenkaan.
Joo, onhan se vähän hölmöäkin, myönnän, olen siis itse tuo aiemmin kirjoittanut tapakristitty. Olen itse jossain lähempänä ateismia kai, mutta nuorempana uskoin kyllä Jumalaan, ja seurakunnan lapsi-ja nuorisotyöstä oli paljon iloa, osallistuin lastenleireille ja tapahtumiin, olin itsekin isosena jne. Vanhempani kuuluvat kirkkoon, mutta eivät mitenkään ihmeemmin uskontoaan ilmaise. Haluan antaa sen kummemmin suuntaan tai toiseen painostamatta myös omille lapsilleni mahdollisuuden uskoon, ja ajattelen, ettei pienelle lapselle "varjeluksesta" ole haittaa ainakaan. En halua kirkosta erota, koska minua ja miestäni on pyydetty tosiaan kummiksi monelle lapselle, enkä halua siitä kunniasta kieltäytyä, vaikkei vakaumukseni mitenkään voimakas olekaan. Ja halusin myös omat lapseni kastaa, erotkoon myöhemmin kirkosta, jos siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on vanhempien tehtävä päättää lapsen vakaumuksesta, ei kummin! Vanhentunut traditio joku uskonnollinen kasvatus.
Minun mielestäni olla yksi tärkeä aikuinen lapsen maailmassa. Viedä lasta juuri erilaisiin tapahtumiin, asioihin; olla varaventtiilinä (kasvattajana /teini-ikäisen kuuntelija - tämä oli itselleni tärkeä ja myös sille kummipojalleni) - kuunnella lasta. Ja vanhemmathan tietävät ja itse valitsevat kummit, joten kummien elämäntyyli ja arvot ovat sellaisia, mitä vanhemmat lapsilleen haluavat. Kristillinen elämänotteesi on minustakin se, mitä vanhemmat itse sinussa ovat valinneet lapselleen aikuiseksi.
Siis teoriassahan tuo kuuluu kummien tehtäviin. Mutta väittäisin, että 90% kastetuista kastetaan ihan vain tavan vuoksi. Nimiäiset aiheuttavat niin paljon supinaa sukulaisissa, että pääsee helmpommalla ristiäisten kanssa. Tai AP:n kummilapsen vanhemmat yllättyä, kun AP hoiti tehtävänsä kuten kuuluu :)