Miten tätä elämää jaksaa, kun ei ole läheisyyttä, seksiä, kosketusta, rakkautta ei mitään
Kaipaan ihan hirveästi rakkautta ja toisen ihmisen kosketusta ja kaikkea sitä, mitä rakkaus tuo tullessaan. Hymyä ja silmiin katsomista, halauksia ja kaikkea.
Olen kuolleessa liitossa eikä meillä ole mitään noista. Kukaan ei voisi kuvitellakaan miten etäisiä ollaan mieheni kanssa. Erokin olisi ihan turha, kun en tapaa missään ikinä miehiä, niin ei elämä tästä muuttuisi mihinkään.
En edes muista miltä tuntuu suudella. Tai halata tai olla lähekkäin jonkun kanssa.
Miksi tämä elämä menikin näin? :(
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Olen 20v nuorimies, en ole seurustellut ikinä, kukaan ei välitä minusta. En tiedä mitä rakkaus on, en ole ollut ihastunut moniin vuosiin, en tunne enkä tapaile naisia joten seksisuhteita en ole harrastanut koskaan ikinä. Kukaan ei vaan musta välitä, voisisin ajaa rekkaa päin, enkä menettäisi mitään. Ei kukaan muistaisi...
Sullahan on vielä koko elämä edessä. Ehdit vielä vaikka mitä. Itse olen pitkästi yli 30 ja alkaa se parasta ennen päiväys lähestyä...
ap.
Helposti. Yksinkin voi tehdä kaikkea kivaa. Liiku luonnossa, käy kalastamassa, käy lenkillä, retkeile, lue kirja, mene kuntosalille, neulo villapaita, tee ruokaa, ota aamukahvi parvekkeella ja lue päivän lehti... Elämän perusjutuista voi jokainen terve nauttia.
Meillä pitkä parisuhde. Tähän mahtuu monenlaista aikaa. Välillä jopa mietin eroakin.. Nyt taas useampi vuosi mennyt tosi hyvin. Rakkautta ja seksiä piisaa. Kummasti se kipinä saattaa uudelleen leiskahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetat nirsoilun. Ymmärrät ettet voi saada alfamiestä. Sitten alat huomioimaan niitä tavismiehiä kaikkialla missä liikut: baarissa, taloyhtiön pihalla, kaupassa, kirjastossa, kaupungilla. Katson silmiin ja hymyilet. Opettelet avoimen kehonkielen ja pois "resting bitch face" -syndroomasta. Tadaa! Sinulla on mies. Eihän ollut vaikeaa? Se on ihan toista meille tavismiehille.
On se vaikeaa, kun ei liiku missään baareissa tms., missä tavallinen suomalainen ihminen uskaltaa tehdä tuttavuutta. Ei missään kaupassa tai kirjastossa mitään tapahdu.
Enkä ole ollenkaan nirso. Ihan tavallinen mies on paras, jos sen kanssa vain kemiat kohtaa.
Voisikohan sen koiran kanssa sitten mennä baariin...
ap.
Ai niin yksi tärkeä neuvo unohtui: Heivaa koira.
Vierailija kirjoitti:
Meillä pitkä parisuhde. Tähän mahtuu monenlaista aikaa. Välillä jopa mietin eroakin.. Nyt taas useampi vuosi mennyt tosi hyvin. Rakkautta ja seksiä piisaa. Kummasti se kipinä saattaa uudelleen leiskahtaa.
Meillä on viimeiset 10v mennyt näin. En jaksa enää uskoa ihmeeseen enkä oikein jaksa enää edes yrittääkään sitä uudelleen rakastumista.
Kateus aina iskee, kun näkee onnellisia pareja ja itse vain kituu tässä ja haaveilee rakkaudesta. Se erokin vaan tuntuu niin vaikealta lapsen takia, ja niin kuin sanottu, turhaltakin.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetat nirsoilun. Ymmärrät ettet voi saada alfamiestä. Sitten alat huomioimaan niitä tavismiehiä kaikkialla missä liikut: baarissa, taloyhtiön pihalla, kaupassa, kirjastossa, kaupungilla. Katson silmiin ja hymyilet. Opettelet avoimen kehonkielen ja pois "resting bitch face" -syndroomasta. Tadaa! Sinulla on mies. Eihän ollut vaikeaa? Se on ihan toista meille tavismiehille.
On se vaikeaa, kun ei liiku missään baareissa tms., missä tavallinen suomalainen ihminen uskaltaa tehdä tuttavuutta. Ei missään kaupassa tai kirjastossa mitään tapahdu.
Enkä ole ollenkaan nirso. Ihan tavallinen mies on paras, jos sen kanssa vain kemiat kohtaa.
Voisikohan sen koiran kanssa sitten mennä baariin...
ap.
Ai niin yksi tärkeä neuvo unohtui: Heivaa koira.
Miksi? Se sentään olisi iloisena vastassa, kun kotiin tulen.
ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetat nirsoilun. Ymmärrät ettet voi saada alfamiestä. Sitten alat huomioimaan niitä tavismiehiä kaikkialla missä liikut: baarissa, taloyhtiön pihalla, kaupassa, kirjastossa, kaupungilla. Katson silmiin ja hymyilet. Opettelet avoimen kehonkielen ja pois "resting bitch face" -syndroomasta. Tadaa! Sinulla on mies. Eihän ollut vaikeaa? Se on ihan toista meille tavismiehille.
On se vaikeaa, kun ei liiku missään ---
ap.
No onhan se prkl. Olemme ymmärtäneet, että kitiset mieluummin kotona ja netissä, kuin menisit ihmisten pariin.
Älä ap välitä näistä. On ihan ok kaivata läheisyyttä. Jos se sun mies ei halua erota niin suostuisko se johonkin parisuhdeterapiaan? Mä näkisin tuossa vaihtoehtoina eron, avoimen avioliiton tai nykyisen liiton ongelmien hoitamisen. Näistä kolmesta sitten valitsemaan. Ja jos mies ei suostu panostamaan suhteeseen tai avoimeen liittoon, voit ihan hyvin hakea eroa yksinkin. Jopa netissä on miehiä jotka hakee muutakin kuin seksiseuraa, vaikka näitäkin kieltämättä on paljon liikkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakkoko ap:n oli ottaa jännämies?
Olisit aikanaan kun olit vielä nuori, kaunis, puhdas ja koskematon valinnut puolisoksesi kiltin miehen. Romantiikkaa, hellyyttä, rakkautta ja läheisyttä olisit saanut osaksesi koko elämäksesi.
Oma vika oma sika.
Tai sitten otinkin sen kilttimiehen ja hän ei sytytäkään?
Ärsyttää tuo jännämies/kilttimies jankkaus täällä.
ap.
Jos hän ei sytytä niin aloitus olisi varmaan toisenlainen.
Olen kokenut saman. Ohjeeni on, että hankkiudu harrastuksiin, toisten ihmisten joukkoon. Ota kantaa asioihin. Pian huomaat, ettei ole mitään hätää.
Kyllä mä silti lähtisin tuosta suhteesta ja nopeasti! Olen kerran itse lähtenyt ja ollut onnellisempi kuin koskaan. Parempi yksin kuin odottaa turhaan! Ja aina voi löytyä se suuri rakkaus!
Mulla on nyt avioliitossa se tilanne että kaikki muu on ihanaa vielä yli 20v jälkeenkin että rakkautta ja kumppanuutta on mutta mies ei ole koskaan ymmärtänyt läheisyyden päälle. Henkistä läheisyyttä on mutta fyysinen puuttuu ja seksikin heikkenee koko ajan. Riskillä mennään mutta plussapuolia on vielä sen verran etten edes ajattele eroa.
Rakastaja on toinen vaihtoehto millä pystyy pitämään kulissit pystyssä. Ap:n tilanteessa ihan hyväksyttävääkin.
Vierailija kirjoitti:
Kaipaan ihan hirveästi rakkautta ja toisen ihmisen kosketusta ja kaikkea sitä, mitä rakkaus tuo tullessaan. Hymyä ja silmiin katsomista, halauksia ja kaikkea.
Olen kuolleessa liitossa eikä meillä ole mitään noista. Kukaan ei voisi kuvitellakaan miten etäisiä ollaan mieheni kanssa. Erokin olisi ihan turha, kun en tapaa missään ikinä miehiä, niin ei elämä tästä muuttuisi mihinkään.En edes muista miltä tuntuu suudella. Tai halata tai olla lähekkäin jonkun kanssa.
Miksi tämä elämä menikin näin? :(
Mulla ihan sama juttu,missä asut?
ap kaipaa rakkautta, läheisyyttä, keskusteluja ja seksiä - ei tässä mitkään koirat ja dildot auta. Toivon, että ap löytää hyvän ja rakastavan miehen :)
On se vaikeaa, kun ei liiku missään baareissa tms., missä tavallinen suomalainen ihminen uskaltaa tehdä tuttavuutta. Ei missään kaupassa tai kirjastossa mitään tapahdu.
Enkä ole ollenkaan nirso. Ihan tavallinen mies on paras, jos sen kanssa vain kemiat kohtaa.
Voisikohan sen koiran kanssa sitten mennä baariin...
ap.