Lue keskustelun säännöt.
Lyrica
10.04.2017 |
On alkanut epäilyttää tämän lääkkeen käyttö. Ensin ajattelin, että tämähän on taivaan lahja, mutta nyt on jo vähän semmoinen olo, että onko tämä pitkäaikaisesti yhtään järkevää..
Netistä lukiessani, monet sanovat että tähän tulee toleranssi todella nopeasti. Itsellänikin annos nostettiin kuukaudessa 150mg/pvä 450mg/pvä.
Itse en ole vielä ihan käsittänyt, että kuinka käytännössä tämä lääke ahdistukseen toimii. Onko se siinä, kun siitä tulee sosiaalisempi ja varmempi olo? Vai onko se jokin, mikä ei heti tunnu, mutta auttaa ahdistukseen hetken kuluttua, niinkuin ssri?
Itsellä ei enää tule edes tuosta päiväannoksesta sitä sosiaalista, rohkeaa ja empaattista oloa (vai onko ne vain niitä sivuoireita, joita pyritään saamaan pois tasaisella annoksella?)
Hyvä tajuta syöneensä lääkettä jo parisen kuukautta, mutta siltikään ei oikein ymmärrystä lääkkeen toimintamallista, eikä lääkärikään siitä sen enempää kertonut.
Kommentit (44)
Kyllä siitä alkaa aivot ajan kanssa pehmetä. En suosittele, että jatkuvasti sitä käytät.. En todellakaan..
Nimim. kokemusta löytyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääketehtaiden markkinointiin syytämät rahat tekevät siitä "erinomaisen" lääkkeen ahdistuneisuuteen ja melkein mihin vain tilaan. Sehän on vahva kipulääke, johon syntyy nopeasti toleranssi ja riippuvuus.
Itselläni ollut käytössä vuosia. Mielestäni tuo lääke auttaa ainoastaan sen hetken, kun vaikutus on voimassa. Tosi hyvä kyllä silloin, mutta en ole huomannut, että vaikuttaisi ns. kokonaisvaltaisesti. Vähän eri tarkoitukseen, kuin sinulla, mutta kuitenkin. Eli kun lääkkeen vaikutus lakkaa, apukin lakkaa, näin siis minulla.
Vaste kasvaa todella nopeasti. Itse "ajan alas" annostuksen vähän väliä, koska lääke on tosi kallis ja omalla diagnoosillani en saa kovin paljon kela-korvausta tuosta. Eli olen usein viikon ilman lääkettä, jotta saan sitten taas käyttäessäni avun inhimillisellä annostuksella. Muutoin annostus kasvaisi ja kasvaisi aina vaan, ei järkevää, koska apu kestää kuitenkin vain sen lääkkeen vaikutuksen ajan, oli annostus iso tai pieni. Näin siis minulla.
Haitallisia sivuvaikutuksia ei ole minulle tullut, ollut käytössä n. 7 vuotta.
Ei tehonnut minulla ,pää oli vähän aikaa selaisin ja siinä se.
Ahdistuksen lääkitsemiseen en käyttäisi. Hermosärkyyn ym. kiputiloihin voi olla ihan hyvä lääke, mutta ahdistukseen ja muihin psyykkisiin oireisiin (vaikka toki ilmenevät fyysisessä muodossa, mihin pregabaliinikin sinällään auttaa) keskushermoston turruttavat lääkkeet eivät ole oikea veto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun aloin käyttää Lyricaa, ihan selkeästi ahdistus väheni ja olo parani. Mutta siihen tottuu (toleranssi) tooosi nopeasti.
Ja vieroittautuminen on todella vaikeaa. Lyrican kanssa, samaan tyyliin kuin bentsojen, käy niin, että aika nopeasti se vain alkaa pitää omat vieroitusoireensa pois.
Ja jos lähipiiriisi kuuluu päihteiden väärinkäyttäjiä, ÄLÄ kerro syöväsi Lyricaa. Tällainen henkilö voi hyvinkin aggressiivsesti vaatia lääkkeitäsi, tai tarjota niistä rahaa.
Ole varovainen. Jos pystyt olemaan ilman, parempi niin.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuksen lääkitsemiseen en käyttäisi. Hermosärkyyn ym. kiputiloihin voi olla ihan hyvä lääke, mutta ahdistukseen ja muihin psyykkisiin oireisiin (vaikka toki ilmenevät fyysisessä muodossa, mihin pregabaliinikin sinällään auttaa) keskushermoston turruttavat lääkkeet eivät ole oikea veto.
Lääkettä määrätään yleisestyneeseen ahdistuneisuushäiriöön ns. viimeisenä oljenkortena.
Itselle eivät ssri:t tehneet muutakuin hirveät vieroitusoireet ja alkuoireet. Niitä en pysty, enkä oikein haluaisikaan syödä. Vuoden päivät kotona istuneena, paniikissa, piilossa muita ihmisiä ja muuta maailmaa. Lääkitys on oltava, mielellään toimiva, mutta mistä sellaista löytää? Terapiaan pääsyynkin menee vielä kuukausia aikaa, ja tuskin se poistaa ahdistusta vaikka antaisikin lisää avaimia sen kanssa pärjäämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuksen lääkitsemiseen en käyttäisi. Hermosärkyyn ym. kiputiloihin voi olla ihan hyvä lääke, mutta ahdistukseen ja muihin psyykkisiin oireisiin (vaikka toki ilmenevät fyysisessä muodossa, mihin pregabaliinikin sinällään auttaa) keskushermoston turruttavat lääkkeet eivät ole oikea veto.
Oletko lukenut lääkkeen tietoja? Sehän on ihan virallisestikin määrätty ahdistuneisuuteen, epilepsian ja hermokiputilojen lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuksen lääkitsemiseen en käyttäisi. Hermosärkyyn ym. kiputiloihin voi olla ihan hyvä lääke, mutta ahdistukseen ja muihin psyykkisiin oireisiin (vaikka toki ilmenevät fyysisessä muodossa, mihin pregabaliinikin sinällään auttaa) keskushermoston turruttavat lääkkeet eivät ole oikea veto.
Oletko lukenut lääkkeen tietoja? Sehän on ihan virallisestikin määrätty ahdistuneisuuteen, epilepsian ja hermokiputilojen lisäksi.
Niin on moni muukin lääke, jonka käyttö näiden tilojen hoitoon ei ole järkevää kuin ääritapauksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuksen lääkitsemiseen en käyttäisi. Hermosärkyyn ym. kiputiloihin voi olla ihan hyvä lääke, mutta ahdistukseen ja muihin psyykkisiin oireisiin (vaikka toki ilmenevät fyysisessä muodossa, mihin pregabaliinikin sinällään auttaa) keskushermoston turruttavat lääkkeet eivät ole oikea veto.
Oletko lukenut lääkkeen tietoja? Sehän on ihan virallisestikin määrätty ahdistuneisuuteen, epilepsian ja hermokiputilojen lisäksi.
Niin on moni muukin lääke, jonka käyttö näiden tilojen hoitoon ei ole järkevää kuin ääritapauksissa.
Tarkoitatko bentsodiatsepiinejä vaI? Riippuvuutta aiheuttavat, mutta voivat olla äärimmäisen tarpeellisia monille erittäin vaikeista ahdistuksista ja paniikkitiloista kärsiville.
Sitä helposti tuomitsee kaikki keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet niiden väärinkäyttöpotentiaalin yms. vuoksi. Mutta siinä unohtuu se, että vaikka lääkkeessä olisikin huonoja puolia, niin peittoaako kuitenkin hyödyt ne lääkkeen haitat?
Riippuvuutta lääkkeisiin tulee, mutta lääkettä tarvitsevat ovatkin riippuvaisia lääkkeistään. Mitä sitten, kun ei ole oikein vaihtoehtoisiakaan, toimivia lääkkeitä?
Sitten jäävät lääkettä tarvitsevat kuin nallit kalliolle, kun kaikki ahdistuslääkkeet tuomitaan ja niitä tarvitsevat nähdään päihteilijöinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuksen lääkitsemiseen en käyttäisi. Hermosärkyyn ym. kiputiloihin voi olla ihan hyvä lääke, mutta ahdistukseen ja muihin psyykkisiin oireisiin (vaikka toki ilmenevät fyysisessä muodossa, mihin pregabaliinikin sinällään auttaa) keskushermoston turruttavat lääkkeet eivät ole oikea veto.
Oletko lukenut lääkkeen tietoja? Sehän on ihan virallisestikin määrätty ahdistuneisuuteen, epilepsian ja hermokiputilojen lisäksi.
Niin on moni muukin lääke, jonka käyttö näiden tilojen hoitoon ei ole järkevää kuin ääritapauksissa.
Tarkoitatko bentsodiatsepiinejä vaI? Riippuvuutta aiheuttavat, mutta voivat olla äärimmäisen tarpeellisia monille erittäin vaikeista ahdistuksista ja paniikkitiloista kärsiville.
Sitä helposti tuomitsee kaikki keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet niiden väärinkäyttöpotentiaalin yms. vuoksi. Mutta siinä unohtuu se, että vaikka lääkkeessä olisikin huonoja puolia, niin peittoaako kuitenkin hyödyt ne lääkkeen haitat?
Riippuvuutta lääkkeisiin tulee, mutta lääkettä tarvitsevat ovatkin riippuvaisia lääkkeistään. Mitä sitten, kun ei ole oikein vaihtoehtoisiakaan, toimivia lääkkeitä?
Sitten jäävät lääkettä tarvitsevat kuin nallit kalliolle, kun kaikki ahdistuslääkkeet tuomitaan ja niitä tarvitsevat nähdään päihteilijöinä.
Itse asiassa bentsodiatsepiinit ovat monilta osin parempia ja turvallisempia lääkkeitä kuin ketjussa mainittu Lyrica ja vaikkapa toinen joka-vaivan-pilleri, Ketipinor. Nimenomaan päihdekäytön pelossa määrätään nykyisin näitä muita vaihtoehtoja, jotka eivät välttämättä tuo tarvittavaa apua olemassaolevaan vaivaan, mutta voivat jättää jälkeensä elinikäisiä terveysongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuksen lääkitsemiseen en käyttäisi. Hermosärkyyn ym. kiputiloihin voi olla ihan hyvä lääke, mutta ahdistukseen ja muihin psyykkisiin oireisiin (vaikka toki ilmenevät fyysisessä muodossa, mihin pregabaliinikin sinällään auttaa) keskushermoston turruttavat lääkkeet eivät ole oikea veto.
Oletko lukenut lääkkeen tietoja? Sehän on ihan virallisestikin määrätty ahdistuneisuuteen, epilepsian ja hermokiputilojen lisäksi.
Niin on moni muukin lääke, jonka käyttö näiden tilojen hoitoon ei ole järkevää kuin ääritapauksissa.
Tarkoitatko bentsodiatsepiinejä vaI? Riippuvuutta aiheuttavat, mutta voivat olla äärimmäisen tarpeellisia monille erittäin vaikeista ahdistuksista ja paniikkitiloista kärsiville.
Sitä helposti tuomitsee kaikki keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet niiden väärinkäyttöpotentiaalin yms. vuoksi. Mutta siinä unohtuu se, että vaikka lääkkeessä olisikin huonoja puolia, niin peittoaako kuitenkin hyödyt ne lääkkeen haitat?
Riippuvuutta lääkkeisiin tulee, mutta lääkettä tarvitsevat ovatkin riippuvaisia lääkkeistään. Mitä sitten, kun ei ole oikein vaihtoehtoisiakaan, toimivia lääkkeitä?
Sitten jäävät lääkettä tarvitsevat kuin nallit kalliolle, kun kaikki ahdistuslääkkeet tuomitaan ja niitä tarvitsevat nähdään päihteilijöinä.
Itse asiassa bentsodiatsepiinit ovat monilta osin parempia ja turvallisempia lääkkeitä kuin ketjussa mainittu Lyrica ja vaikkapa toinen joka-vaivan-pilleri, Ketipinor. Nimenomaan päihdekäytön pelossa määrätään nykyisin näitä muita vaihtoehtoja, jotka eivät välttämättä tuo tarvittavaa apua olemassaolevaan vaivaan, mutta voivat jättää jälkeensä elinikäisiä terveysongelmia.
Kiitos vastauksesta. En ihan allekirjoita sitä, että bentsot turvallisempia kuin nämä, sillä kaikissa taitaa olla omat huonot puolensa, varsinkin pitkäaikaiskäytössä. Ketipinor on myös koitettu, sillä nukkuu sitten vaikka seuraavat kaksi vuorokautta putkeen, ja muutenkin elää kuin sumussa.
Ehkä se on vaan todettava, että toistaiseksi ei vaan ole soveltuvia lääkkeitä. Täytyy toivoa, että lyricasta löytäisin edes jonkinlaisen avun, sillä alkaa olemaan ideat vähissä, ja lääkäritkään eivät ole halukkaita kirjoittamaan muuta kuin näitä ssri, ketipinor yms.
Ei ole mun mielestä hyvä ahdistuslääke. Toimintatapa perustuu oikeastaan sellaiseen "huumaantumiseen" tai turtumiseen. On parempi olo, kun on ikään kuin hieman päihtynyt. Pitkäaikaisessa käytössä alentaa muistia! Tätä vaikutusta olen huomannut läheltä kahdella läheisimmällä ihmisellä. Tuo lääke tekee ainakin suurilla annoksilla ihmisestä välinpitämättömän ja aikaansaamattoman, jos on taipumusta esim. paeta ongelmiaan.
Pitkäaikainen lääkitys ahdistukseen on vaikea asia. Ahdistusta pitäisi hoitaa niin, että sen kanssa oppii pärjäämään. Nuorilla aikuisilla varsinkin olisi hyvä käsitellä ahdistus ja "siedättyä" sille terveissä rajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kärsii pahasta ahdistuneisuudesta niin oikea CBT - terapia (joko itsenäisesti hyvän oppaan kera tai sitten terapeutin avustuksella) kannattaa. Sen lisäksi kaikki kofeiinipitoiset juomat (erityisesti kahvi) ihan minimiin, mieluiten kokonaan pois. Näiden lisäksi sitten tarvittaessa ahdistuslääkkeet: SSRI, bentsot (esim. Xanor) ja Lyrica. Mutta lääkkeissä tosiaankin osalla käyttäjistä toleranssit voi kasvaa nopeasti (toki yksilöllistä tämäkin). Lyrican kohdalla kannattaa muistaa että saattaa aiheuttaa aika ikäviä vieroitusoireita, voi tässä suhteessa olla pahempi lääke kuin bentsot.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mun mielestä hyvä ahdistuslääke. Toimintatapa perustuu oikeastaan sellaiseen "huumaantumiseen" tai turtumiseen. On parempi olo, kun on ikään kuin hieman päihtynyt. Pitkäaikaisessa käytössä alentaa muistia! Tätä vaikutusta olen huomannut läheltä kahdella läheisimmällä ihmisellä. Tuo lääke tekee ainakin suurilla annoksilla ihmisestä välinpitämättömän ja aikaansaamattoman, jos on taipumusta esim. paeta ongelmiaan.
Pitkäaikainen lääkitys ahdistukseen on vaikea asia. Ahdistusta pitäisi hoitaa niin, että sen kanssa oppii pärjäämään. Nuorilla aikuisilla varsinkin olisi hyvä käsitellä ahdistus ja "siedättyä" sille terveissä rajoissa.
Tuota olen juuri pelännyt, tai pohtinut, että ahdistuneisuuden poisto juuri perustuu siihen humaltuneeseen tunteeseen. Mutta toisaalta, varsinkin jos englanniksi hakee, niin lyrican ohjeistus on, että noin. 4 viikon päästä vasta alkaa auttamaan ahdistukseen, eli se välitön humaltunut olo ei ainakaan useiden lähteiden mukaan ole se toimintatapa mitä haetaan.
Seuraavasta kappaleesta olen taas vähän ristiriitaisesti sekä eri mieltä, että osaltaan samaa mieltä. Ymmärrän, että olisi hyvä, että ahdistusta oppisi käsittelemään ja siedättymään sille. Mutta tämähän vain tietysti siinä tilanteessa, jos ahdistus on ns. "normaalin" rajoissa. Eli terveen ahdistuksen kyllä pystyy hengittelemällä saamaan pois, esimerkiksi.
Mutta kun puhutaan ahdistuneisuushäiriöstä, niin tilanne ei tosiaan ole niin helppo, että elämänhallinnallisilla ohjeistuksilla tms. voi sitä ahdistusta hoitaa. Itselläni se on ainakin siinä jamassa, että paniikkikohtauksia tulee n. 3-5 viikossa, mikä tarkoittaa vakavaa paniikkihäiriötä. Ahdistuneisuus on jatkuvaa, se tunne kun ottaa mahanpohjassa, on jatkuvaa, ja jatkuvana se on kivuliasta ja tuottaa vaikeuksia hengittää sekä ruuansulatusongelmia. Minun ahdistukseen liittyy jatkuva hikoileminen, jatkuvat epäileminen itsestäni sekä muista, jatkuva soimaaminen, todella vahvat tunnereaktiot (suuttuminen, ns. fight or flight reaktio) sekä eristyneisyys.
Nämä kaikki erittäin vaikeasta ja väkivaltaisesta lapsuudesta.
Ei lopuksi, ymmärrän näkemyksen siitä, että ahdistuneiden pitäisi vain ryhdistäytyä ja oppia kestämään sitä, mutta näkemys siltikin mielestäni on hyvin kapeakatseinen ja sellaisen henkilön mielipide, joka ei ole sairastanut koskaan ahdistuneisuushäiriötä.
Se on sairaus, ei vain pieni epämukava olotila.
Jos käyttäisin pregabaliinia ahdistukseen, käyttäisin sitä täsmälääkkeenä ahdistuksen ensi merkkien tullessa tai varmasti ahdistuskohtauksen laukaiseviin tilanteisiin mennessä, en missään nimessä jatkuvasti. Ikävien tilanteiden ja ahdistuksen sietokyky laskee äkkiä. Hyvien kokemusten saaminen ennen ahdistavista tilanteista lääkkeen voimalla on tietysti hyvä asia, mutta silloin ollaan pian siinä pisteessä, ettei usko ilman lääkettä selviämisen ole edes mahdollista. Tavallinen elämäkin alkaa tuntua niin ahdistavalta, että lääkityksen lopettaminen käy suorastaan mahdottomaksi.
Kaverini ajautui juuri noihin HUUMEISIIN!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mun mielestä hyvä ahdistuslääke. Toimintatapa perustuu oikeastaan sellaiseen "huumaantumiseen" tai turtumiseen. On parempi olo, kun on ikään kuin hieman päihtynyt. Pitkäaikaisessa käytössä alentaa muistia! Tätä vaikutusta olen huomannut läheltä kahdella läheisimmällä ihmisellä. Tuo lääke tekee ainakin suurilla annoksilla ihmisestä välinpitämättömän ja aikaansaamattoman, jos on taipumusta esim. paeta ongelmiaan.
Pitkäaikainen lääkitys ahdistukseen on vaikea asia. Ahdistusta pitäisi hoitaa niin, että sen kanssa oppii pärjäämään. Nuorilla aikuisilla varsinkin olisi hyvä käsitellä ahdistus ja "siedättyä" sille terveissä rajoissa.
Tuota olen juuri pelännyt, tai pohtinut, että ahdistuneisuuden poisto juuri perustuu siihen humaltuneeseen tunteeseen. Mutta toisaalta, varsinkin jos englanniksi hakee, niin lyrican ohjeistus on, että noin. 4 viikon päästä vasta alkaa auttamaan ahdistukseen, eli se välitön humaltunut olo ei ainakaan useiden lähteiden mukaan ole se toimintatapa mitä haetaan.
Seuraavasta kappaleesta olen taas vähän ristiriitaisesti sekä eri mieltä, että osaltaan samaa mieltä. Ymmärrän, että olisi hyvä, että ahdistusta oppisi käsittelemään ja siedättymään sille. Mutta tämähän vain tietysti siinä tilanteessa, jos ahdistus on ns. "normaalin" rajoissa. Eli terveen ahdistuksen kyllä pystyy hengittelemällä saamaan pois, esimerkiksi.
Mutta kun puhutaan ahdistuneisuushäiriöstä, niin tilanne ei tosiaan ole niin helppo, että elämänhallinnallisilla ohjeistuksilla tms. voi sitä ahdistusta hoitaa. Itselläni se on ainakin siinä jamassa, että paniikkikohtauksia tulee n. 3-5 viikossa, mikä tarkoittaa vakavaa paniikkihäiriötä. Ahdistuneisuus on jatkuvaa, se tunne kun ottaa mahanpohjassa, on jatkuvaa, ja jatkuvana se on kivuliasta ja tuottaa vaikeuksia hengittää sekä ruuansulatusongelmia. Minun ahdistukseen liittyy jatkuva hikoileminen, jatkuvat epäileminen itsestäni sekä muista, jatkuva soimaaminen, todella vahvat tunnereaktiot (suuttuminen, ns. fight or flight reaktio) sekä eristyneisyys.
Nämä kaikki erittäin vaikeasta ja väkivaltaisesta lapsuudesta.
Ei lopuksi, ymmärrän näkemyksen siitä, että ahdistuneiden pitäisi vain ryhdistäytyä ja oppia kestämään sitä, mutta näkemys siltikin mielestäni on hyvin kapeakatseinen ja sellaisen henkilön mielipide, joka ei ole sairastanut koskaan ahdistuneisuushäiriötä.
Se on sairaus, ei vain pieni epämukava olotila.
Olen itsekin syönyt aikoinaan ahdistukseen Opamoxia. Lisäksi on tullut kokeiltua lukuisia mielialalääkkeitä. Tiedän, ettei ahdistuneelle tai masentuneelle ole oikein sanoa, että ota niskasta kiinni ja ryhdistäydy. Itselläni lääkkeet pitkittivät ongelmia vuosikaudet. Olisi ollut kenties parempi, jos olisin syönyt lääkkeitä vain tilapäisesti päästäkseni terapiassa alkuun. Terapioissakin käytetään jossain määrin siedättymistä... Vihasin ennen itsehoito-ohjeita, vaikka esimerkiksi säännöllinen luonnossa liikkuminen, kahvin vähentäminen ja muut keinot ovat oikeasti hieman auttaneet.
Nämä ovat henkilökohtaisia ja vaikeita asioita jokaiselle, enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä. Päinvastoin, toivotan kovasti tsemppiä ja jaksamista ahdistuneille. Mielipiteeni vain oli, että pitkäaikaisella lääkityksellä voi olla suuriakin haittavaikutuksia, jotka havaitsee itse vuosien viiveellä, jos ollenkaan. Pitkäaikaisesta bentsojen käytöstä löytyykin tutkimuksia muistin huononemisesta ja niiden vaikutuksesta aivoihin. Lyricasta ei taida vielä paljon tutkimuksia olla.
Sekavasti kirjoitettu viesti, mutta toivottavasti siitä viisaammat ottaa selkoa. :)
Pointti kuitenkin koko tekstissä, onko lyricasta pitkäaikaiseksi lääkkeeksi ja MIKÄ siinä on se, mikä tekee siitä "hyvän" lääkityksen vaikeaan ahdistuneisuuteen?