Lue keskustelun säännöt.
Miten migreenikohtauksessa pystyy mennä lääkäriin
10.04.2017 |
Silloin on niin kamala kipu ettei kyllä voi senttiäkään liikauttaa päätä, vain maata pilkkopimeässä ja yrittää hengittää niin kevyesti ettei milliäkään likkuisi pää. Sama lapsella, kivut niin kovat et olen kysynyt soitetaanko ambulanssi muttei kestäisi baareille siirtoa.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko teillä kotilääkitys kunnossa vai miksi sinne lääkäriin pitäisi päästä kohtauksen aikaan?
Ja toiseen asiaan, itse pääsin migreenistä eroon vuosikymmenten kärsimisen jälkeen, kun löytyi ruoka-aineet, joiden IgG-vasta-aineita veressäni oli paljon. Jätin nämä ruuat 100 % pois ja migreeni katosi. Tai siis entisen 1-3 x vko sijaan kohtauksia on nyt vuodessa 1-5 enkä ole käyttänyt täsmälääkkeitä pariin vuoteen lainkaan. Huomasin, että pakkaus oli vanhentunut, kun tänä talvena oli kerran kohtaus, jossa olisin halunnut lääkettä. Ja tämä muuten sen jälkeen, kun olin kokeillut palauttaa kananmunan ruokavaliooni (toinen ruoka-aineista, joita en kestä).
En ole ap, mutta vastaan. Monissa työpaikoissa tulee esittää lääkärin tai sairaanhoitajan todistus sairaspoissaolosta.
Jatkan silti, että kannattaisi yrittää kaivaa migreenin alkusyytä ja myös hankkia kotiin ja käsilaukkuun riittävän vahvat lääkkeet. Onko ap mennyt jo koko täsmälääkerepertuaarin läpi toimimattomana?
Lääkkeeksi saatu vain jotain nenäsuihketta jonka jälkeen tulee oksennus, ei muuta vaikutusta. Särkylääkkeet ei auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään pääsee pään magneettikuvaukseen myös ilman lääkärin lähetettä. Eikä maksa montaasataa. Jotain vikaa siellä päässä on jos on migreenikohtauksia. Tietysti pelottava saada tietääkin. Pään magneetissa ollut. Pyydä joku kaveri mukaan koska on aika tukala olla putkessa yksin. Mutta kyllä sen kestää kun psyykkaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko teillä kotilääkitys kunnossa vai miksi sinne lääkäriin pitäisi päästä kohtauksen aikaan?
Ja toiseen asiaan, itse pääsin migreenistä eroon vuosikymmenten kärsimisen jälkeen, kun löytyi ruoka-aineet, joiden IgG-vasta-aineita veressäni oli paljon. Jätin nämä ruuat 100 % pois ja migreeni katosi. Tai siis entisen 1-3 x vko sijaan kohtauksia on nyt vuodessa 1-5 enkä ole käyttänyt täsmälääkkeitä pariin vuoteen lainkaan. Huomasin, että pakkaus oli vanhentunut, kun tänä talvena oli kerran kohtaus, jossa olisin halunnut lääkettä. Ja tämä muuten sen jälkeen, kun olin kokeillut palauttaa kananmunan ruokavaliooni (toinen ruoka-aineista, joita en kestä).
En ole ap, mutta vastaan. Monissa työpaikoissa tulee esittää lääkärin tai sairaanhoitajan todistus sairaspoissaolosta.
Jatkan silti, että kannattaisi yrittää kaivaa migreenin alkusyytä ja myös hankkia kotiin ja käsilaukkuun riittävän vahvat lääkkeet. Onko ap mennyt jo koko täsmälääkerepertuaarin läpi toimimattomana?
Lääkkeeksi saatu vain jotain nenäsuihketta jonka jälkeen tulee oksennus, ei muuta vaikutusta. Särkylääkkeet ei auta.
Onhan niitä täsmälääkkeitä muitakin. Eli testaamaan seuraavaa. Mitä särkylääkkeitä olette testanneet?
Minulla ainoa toimiva särkylääke on ollut Miranax (naprokseeni). Burana, ketoriini, aspiriini, panadol, clotam eivät toimineet. Mutta sekin pitää ottaa heti alkuoireisiin. Kun kohtaus pääse päälle täsmälääke auttaa tai vähintään lievittää, mutta siinäkin oli niin, että halpa rinnakkaisvalmiste ei toiminut ((!?), vaikka sen pitäisi olla samaa ainetta kuin alkuperäinen.
Vierailija kirjoitti:
> Miten migreenikohtauksessa pystyy mennä lääkäriin
Samaa olen miettinyt.
Itse olen kärsinyt migreenikohtauksista yli 20 vuotta. Lääkäripäivystykseen olen joutunut ehkä 3-4 kertaa, kun kohtaus on ollut niin paha, etten ole kotona pärjännyt.
Päätäni ei ole kuvattu kertaakaan. Ei päivystyksestä saa lähetettä kuvauksiin (kuvausaikaa esim seuraavan puolen vuoden päähän), vaikka menisin sinne 'pää kainalossa' ja rajusti oksentaen.
Kun taas kohtaus ei ole päällä, ei ole tarvetta käydä lääkärissä. Joskus olen migreenistä lääkärille puhunut, mutta aihetta kuvauksiin ei lääkärin mukaan ole. Jos migreeni on ollut 20 vuotta, ei syynä voi olla mikään tarkempien tutkimuksien arvoinen asia, koska se jokin olisi jo edennyt ja aiheuttanut muitakin oireita kuluneiden vuosien aikana.
Tiina
(p.s.aivokasvaimista osa kait kehittyy hitaasti, mutta minä se vain laitan oireet migreenin piikkiin, kun onhan mulla ollut se nuoresta saakka. Pitkällä ajalle kehittyviä oireita, tiheämpää päänsärkyä ei ole helppo havaita, kun oireet kehittyvät pikku hiljalleen. Toisaalta läheskään kaikille, esim osalle hyvänlaatuisille kasvaimille, ja varsinkaan kystille ei voida tehdä mitään, joten lienenkö sitten ollut onnellisempi näin, kun päätäni ei ole tutkittu. Joskus liiak tieto voi lisätä tuskaa, vaikka sitä ei uskoisi.)
pelkän migreenin takia päätä ei aleta kuvaamaan ja syyksi neurokirurgi sanoi että ihmisillä niin paljon harmittomia kasvaimia ja muita muutoksia päässä jotka aiheuttaa vaan turhaa stressiä. Totuus kuitenkin on että nämä hyvälaatuiset aivokasvaimet nimeomaan aiheuttaa migreeniä. Mut niin kauan kuin asian kanssa pystyy elämään niin mikso suotta mennä. Nykyään vaan aivojen mri maksaa n. 150e yksityisellä niin on vaan niin helppo itse käydä.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni myös samanlainen ja lisäksi oksentelen rajusti kohtauksen aikana.
Vähänkö ottaa pannuun ne, jotka toimivat ihan normaalisti, ja esimerkiksi töissä vaan valittavat kuinka on vaikeaa keskittyä kun on niin kauhea migreeni. Joo-o.. Tuollaiset tavanpäänsärkyä potevat ja sitä migreeniksi nimittelevät vievät uskottavuutta koko sairaudelta eivätkä ihmiset sitten ymmärrä millaista se todella on.
Ohis, tällaisella ihmisellä saattaa silti olla parhaillaan migreenikohtaus ja diagnosoitu migreeni. Kohtausten taso ja siihen kuuluvat oireet vaihtelevat eri yksilöillä. Yleistä on kivun sijoittuminen toisen silmän yläpuolelle, mutta kivun tasossa on vaihtelua paljonkin. Osa hyötyy pimeydestä, osalla on näköhäiriöitä, osalla pahoinvointia. Osa ihmisistä saa lääkkeillä kohtauksen aisoihin niin, että tuntuu kipu, mutta voi toimia ja vaikka pieni kuvottava olo koko ajan ja tietää kohtauksen olevan päällä, mutta saa oltua töissä. Yleensä nämä ihmiset vuosia migreeniä sairastettuaan tunnistavat migreeninsä todella hyvin ja osaavat erottaa sen tavallisesta päänsärystä, joten sanan migreeni mainitseminen on heidänkin kohdalla ihan oikein.
Ei minusta sellaisen ihmiset, joilla kohtaus saadaan hallittua, vie uskottavuutta migreeniltä samoin kuin juoksua harrastava superenerginen ms-potilas ei vie uskottavuutta niiltä, joilla esim. ms-tautiin kuuluva fatiikki tuo sairauspoissaoloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muuten kellään koko ajan päällä migreenin näköhäiriöt? Siis nämä värikkäät valot yms.? Itsellä koko ajan silmissä erilaisia valoja ja värejä, ei siis lakkaa ollenkaan ja ollut aina, koko elämän.
Onhan teillä kohtauslääkitys kunnossa?
Itsellä on sellainen 3 kohtausta viikossa, mutta lääkkeiden ansiosta pystyn yleensä tekemään täyden työpäivän. Ja kyllä tulee välillä valitettua työkavereille että on migreeni, kun kärvistelen töissä jos ei lääkkeet täysin auta tai ei vielä ehdi vaikuttaa. Kyllähän ne huomaa että jotain on vinossa.
Triptaaneja kehiin vaan jos teillä ei niitä vielä ole käytössä!
(Estolääkettä taas etsitään,. vielä ei ole löytynyt mikä tällä kertaa tähän hankalaan kauteen auttaisi. mutta sitkeästi jatketaan!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko muuten kellään koko ajan päällä migreenin näköhäiriöt? Siis nämä värikkäät valot yms.? Itsellä koko ajan silmissä erilaisia valoja ja värejä, ei siis lakkaa ollenkaan ja ollut aina, koko elämän.
Mulla oli jossain vaiheessa päivittäin just tuollaisia, ei enää nykyisin.
Te tarvitsette paremmat kohtauslääkkeet.
Esim täsmälääke ja pahoinvointilääke, tarvittaessa myös kipulääke.
(itsellä triptaani+panadol1g+pahoinvointilääke kerralla otettuna heti kohtauksen alussa on se mikä toimii.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan teillä kohtauslääkitys kunnossa?
Itsellä on sellainen 3 kohtausta viikossa, mutta lääkkeiden ansiosta pystyn yleensä tekemään täyden työpäivän. Ja kyllä tulee välillä valitettua työkavereille että on migreeni, kun kärvistelen töissä jos ei lääkkeet täysin auta tai ei vielä ehdi vaikuttaa. Kyllähän ne huomaa että jotain on vinossa.
Triptaaneja kehiin vaan jos teillä ei niitä vielä ole käytössä!
(Estolääkettä taas etsitään,. vielä ei ole löytynyt mikä tällä kertaa tähän hankalaan kauteen auttaisi. mutta sitkeästi jatketaan!)
Olet kuin minä ennen. Jos haluat laittaa satasen ja vähän vaivaa, saat arpalipun oireettomalle tulevaisuudelle. En olisi voinut kuvitellakaan, että tällä pääsin eroon migreeneistäni:
http://www.food-detective.fi/yliherkkyys/mitae-on-ruokayliherkkyys/
Nyt aiemmin kohtauksen aiheuttaneet tekijät eivät enää aiheutakaan kohtausta ja se tuntuu välillä ihan uskomattomalta. Neljä vuotta olen toiminut testin tuloksen mukaan ja elänyt migreenivapaata elämää. Ruoka-aineiden palauttamiskokeilu on tuonut aina migreenin samana tai seuraavana päivänä eli korrelaatio on täysin selvä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään pääsee pään magneettikuvaukseen myös ilman lääkärin lähetettä. Eikä maksa montaasataa. Jotain vikaa siellä päässä on jos on migreenikohtauksia. Tietysti pelottava saada tietääkin. Pään magneetissa ollut. Pyydä joku kaveri mukaan koska on aika tukala olla putkessa yksin. Mutta kyllä sen kestää kun psyykkaa itseään.
Kaksi kertaa mulla kuvattu, ei mitään vikaa
T. se jolla on kolme kohtausta viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään pääsee pään magneettikuvaukseen myös ilman lääkärin lähetettä. Eikä maksa montaasataa. Jotain vikaa siellä päässä on jos on migreenikohtauksia. Tietysti pelottava saada tietääkin. Pään magneetissa ollut. Pyydä joku kaveri mukaan koska on aika tukala olla putkessa yksin. Mutta kyllä sen kestää kun psyykkaa itseään.
Ei sinne putkeen mahdu kahta samaan aikaan joten kaveri on turha
Miksi sinne lääkäriin pitäisi mennä kohtausken aikaan? Ymmärrän etä menee päivystykseen jos kohtaus jää päälle, mutta muuten kannatttaa mennä lääkäriin ihan varaamalla aika etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli lapsena pahoja näköhäiriöitä, oksentelua, raajojen puutumista, kovaa särkyä ja valoherkkyyttä.
Nyt aikuisena silloin tällöin jotain näköhäiriöitä, mutta yleensä migreeni on vain sellaista, että kestää monta päivää, eikä mikään lääke auta, täsmälääkkeitä mulla ei enää ole kun lapsena viimeksi kunnon migreeni ollut, mutta burana600/panadol 1000 mix ei auta yhtään, panacod saattaa joskus auttaa. Yleensä siitä tietää, että tulee tämä särky kestämään, jos burana ja panadol ei ota päänsärkyä pois.
Myös molemmilla lapsillani migreeni (alkoi 6 ja 8 vuotiaina), joten tuskin mistään kystasta kyse meillä ainakaan.
Nyt kun lapset on jo teinejä, kohtaukset vähentyneet huomattavasti. Heillä se menee niin, että särky alkaa, eivät välttämättä ehdi ottamaan edes lääkettä (panadol/burana auttaa) kun ovat jo halaamassa pönttöä. Jos tarpeeksi ajoissa ottavat lääkkeet, särky lähtee pois. Yleensä se menee niin, että lääke ei ehdi vaikuttamaan ja särky menee tosi kovaksi, valoherkkyyttä, sitten oksentavat ja se auttaa, sen jälkeen nukkuvat monta tuntia, oli vuorokauden aika mikä tahansa. Heräämisen jälkeen kaikki ok. Heillä siis etenee tosi nopeasti ja myös se oksennus tulee nopeasti, mikä sitten auttaa ja kohta homma on jo ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muuten kellään koko ajan päällä migreenin näköhäiriöt? Siis nämä värikkäät valot yms.? Itsellä koko ajan silmissä erilaisia valoja ja värejä, ei siis lakkaa ollenkaan ja ollut aina, koko elämän.
Mulla oli jossain vaiheessa päivittäin just tuollaisia, ei enää nykyisin.
Kauanko kesti? Oliko siis ihan koko ajan, ei minuutinkaan taukoa? Mulla ei koskaan tule edes 5 sekunnin taukoa, koko ajan valoja näkökentässä. Kukaan ei osaa auttaa : (
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli lapsena pahoja näköhäiriöitä, oksentelua, raajojen puutumista, kovaa särkyä ja valoherkkyyttä.
Nyt aikuisena silloin tällöin jotain näköhäiriöitä, mutta yleensä migreeni on vain sellaista, että kestää monta päivää, eikä mikään lääke auta, täsmälääkkeitä mulla ei enää ole kun lapsena viimeksi kunnon migreeni ollut, mutta burana600/panadol 1000 mix ei auta yhtään, panacod saattaa joskus auttaa. Yleensä siitä tietää, että tulee tämä särky kestämään, jos burana ja panadol ei ota päänsärkyä pois.
Myös molemmilla lapsillani migreeni (alkoi 6 ja 8 vuotiaina), joten tuskin mistään kystasta kyse meillä ainakaan.
Nyt kun lapset on jo teinejä, kohtaukset vähentyneet huomattavasti. Heillä se menee niin, että särky alkaa, eivät välttämättä ehdi ottamaan edes lääkettä (panadol/burana auttaa) kun ovat jo halaamassa pönttöä. Jos tarpeeksi ajoissa ottavat lääkkeet, särky lähtee pois. Yleensä se menee niin, että lääke ei ehdi vaikuttamaan ja särky menee tosi kovaksi, valoherkkyyttä, sitten oksentavat ja se auttaa, sen jälkeen nukkuvat monta tuntia, oli vuorokauden aika mikä tahansa. Heräämisen jälkeen kaikki ok. Heillä siis etenee tosi nopeasti ja myös se oksennus tulee nopeasti, mikä sitten auttaa ja kohta homma on jo ohi.
Mun lapsella alkoi myös n. 6-8 vuotiaana migreenikohtaukset. Kysta todettiin 12 vuotiaana. Ko. Kasvain ollut koko elämän ilmeisesti päässä mutta hormoneiden vaikutuksesta kasvanut tuosta n. 6-8 vuotiaasta. Ihan samalla tavalla etenee hänen migreeni.
Vierailija kirjoitti:
Ajatteletteko te myös niin, että jos teiltä on esim. katkennut jalka ja kipu on sietämätön, niin ette halua lähteä ambulanssilla sairaalaan?
En yhtään vähättele migreenikipua, mutta en ole yhtään niin varma, että se on kaikista pahin kipu maailmassa ja se olisi ainoa, jonka takia ihmistä ei voi siirtää. En ole koskaan kuullut, että jollekin migreenipotilaalle olisi tullut invalidisoiva vamma siirtelyn takia. Jos näin on, niin korjatkaa ihmeessä väärä luuloni.
Kenenkään kipuja vähättelemättä: luin kerran jutun naisesta, joka oli katkaissut jalkansa jossain saaristossa keskellä ei-mitään, ja jota sitten rahdattiin sairaalaan pitkin pitkospuita ja lopuksi keikkuvalla veneellä.
Hän kertoi, että "onnekseen" hänellä oli samaan aikaan päällä paha migreenikohtaus. Sen takia hän ei aistinut jalkansa kipua lainkaan, kun päätä repineet tuskat veivät kaiken huomion.
Jalkaani en onnekseni ole itse katkaissut koskaan. Sen sijaan työkaverit on kahdesti kutsuneet mulle ambulanssin, kun migreeni on käytännössä vienyt tajun.
Muutoin kipuja ei varmasti kannata vertailla eikä niillä kilpailla. Kunpa kukaan ei joutuisi kärsimään minkäänlaisista tuskista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään pääsee pään magneettikuvaukseen myös ilman lääkärin lähetettä. Eikä maksa montaasataa. Jotain vikaa siellä päässä on jos on migreenikohtauksia. Tietysti pelottava saada tietääkin. Pään magneetissa ollut. Pyydä joku kaveri mukaan koska on aika tukala olla putkessa yksin. Mutta kyllä sen kestää kun psyykkaa itseään.
Kaksi kertaa mulla kuvattu, ei mitään vikaa
T. se jolla on kolme kohtausta viikossa.
Lataa mri kuva tänne niin katson onko sulla tuo kysta mikä migreenin yleensä aiheuttaa. Lääkärit sanoo että satunnaislöydös mut oikeasti kaikilla keillä tuo on niin on myös migreeniä. Moni lääkäri ei tuosta mainitse ettei potilaalle tule stressiä.
Minulla migreeni alkoi parikymppisenä. Ensin se ei ollut aurallinen, siis ei tullut varsinaisia näköhäiriöitä, paitsi että katse oli vaikea kohdistaa. Tosin tiesin heti aamulla, että iltapäivällä kaamea kipu iskee, jos en lääkitse itseäni. Vähitellen sitten alkoi tulla erilaisia näköhäiriöitä, ensin vain tanssivia kipinöitä, sitten sahanterää ja näkökentän puolittumista ym. Aurat kestivät noin varttitunnin ja sitten tuli särky. Ja kyllä se oli niin kamala, että joskus oli pakko lähteä töistä kesken pois. Olo oli paha, mutta en oksennellut kuin muistaakseni kerran. Vaihdevuosien myötä kivut katosivat, mutta aurat ovat säilyneet, tosin hiukan eri muodossa. Minulla kohtaukset eivät liittyneet hormonitoimintaan, joten niiden poisjäämisellä ja vaihdevuosilla ei gynen mukaan pitäisi olla mitään tekemistä keskenään. Tiedä häntä sitten.
Kannattaa muuten tarkkailla, mikä laukaisee kohtauksen, ehkä pitää ihan kirjaa. Omalta kohdalta varmoja laukaisijoita olivat mm. punaviini, usein myös rose ja olut, suolapähkinät, epäsäännölliset ruokailut, pitkään valvominen, piirtoheitinten kirkas valo, voimakkaat tuoksut, stressin laukeaminen (loma alkoi yleensä muutaman päivän kestävällä migreenillä). Kannattaa muuten tarkkailla, miten runsas päivittäinen näyttöruutujen tuijotus vaikuttaa. Epäilen, että kaikenlaiset älylaitteet ovat yksi syypää siihen, että migreeni on lisääntynyt.
Ai niin, miten pääsee päivystykseen, kun kohtaus on päällä. Ei ole muuta keinoa kuin kutsua ambulanssi (jos ei ole kotona kuskia). Näin joutuu toisinaan tekemään yksi tuttavani, kun eteen tulee tilanne, ettei täsmälääkekään auta. Ensihoitajat osaavat kyllä työnsä niin, että siirtävät potilaan liikoja heiluttelematta autoon ja terkkariin. Minä en koskaan joutunut kutsumaan ambulanssia, en edes hankkinut täsmälääkettä, sillä opin varsin pian tuntemaan kroppani viestit. Kun otin ensi viestien aikaan tehokasta särkylääkettä, niin parhaassa tapauksessa kohtausta ei tullut tai se oli ainakin lievempi. Ja koska en oksennellut, pystyin tarvittaessa ottamaan kohtauksen aikanakin suun kautta lääkettä.
Taas yksi tyyppi jonka migreeni on se ainoa ja oikea ja muut huuhaata. Itse olen sairastanut migreeniä ihan lapsesta asti ja kohtaukset ainakin minulla vaihtelevat ihan laidasta laitaan. Lapsena kärsin migreenin yhteydessä halvausoireista ja ensioireista meni noin 20 minuuttia kun olin jo täysin kykenemätön puhumaan tai liikkumaan. Näin aikuisena ei onneksi enää halvausoireita ole. Kohtaukset voivat kuitenkin olla tosi rajuja, jolloin toimintakykyni on olematon. Minulla on kuitenkin myös lievempiä kohtauksia, jolloin pystyn kyllä selviytymään arkirutiineista ja töissäkin yksinkertaisista tehtävistä. Tällaiset kohtaukset ovat yleensä hitaasti eteneviä ja paikallaan junnaavia, joten yleensä olen työpäivän loppuun asti vaikka olo onkin kamala.
Migreenilääkkeitä en mielelläni ota tällaisiin lievempiin kohtauksiin kuin vasta kotona, sillä ainakin minulla tehoavat lääkkeet ovat sen verran voimakkaita, etten lääkkeen otettuani todellakaan ole työkykyinen tai esim. ajokunnossa. Onneksi olen tullut jo sen verran tutuksi sairauteni kanssa, että yleensä pystyn kohtauksen alettua ennakoimaan, miten kohtaus suurin piirtein tulee etenemään ja toimimaan sen mukaan. Joskus tietystikin tulee yllätyksiä.