En olisi tehnyt lapsia jos olisin tiennyt miehen sairastavan vakavasti
Mutta en osannut ajatella että hoikka ja terveelliset elämäntavat omaava mies sairastuu. Surettaa jäädä lasten kanssa.
Kommentit (28)
Kuutosen kuvaama tilanne olisi kyllä ollut ennalta arvattavissa, jos olisi ottanut ne ruusunpunaiset lasit pois silmiltään. Mutta kun se mies oli niin komea ja muutenkin mukava ... Täysin itserakas pönttöpää!
On täysin eri tilanne, jos puoliso yllättäen sairastuu vakavasti ja menehtyy tai saa esim. surmansa onnettomuudessa. Tällaisia ei voi ennakoida.
Vierailija kirjoitti:
Kuutosen kuvaama tilanne olisi kyllä ollut ennalta arvattavissa, jos olisi ottanut ne ruusunpunaiset lasit pois silmiltään. Mutta kun se mies oli niin komea ja muutenkin mukava ... Täysin itserakas pönttöpää!
On täysin eri tilanne, jos puoliso yllättäen sairastuu vakavasti ja menehtyy tai saa esim. surmansa onnettomuudessa. Tällaisia ei voi ennakoida.
Ymmärsitkö yhtään mitä tarkoittaa samassa tilanteessa? Sitä, että myös minun mieheni on sairastunut. MItä siinä ulkonäkö tms. merkkaa? Ja tosiaan en kadu lapsiani, vaikken aikoinaan kristallipalosta nähnyt miehen sairastumista. Itsekäs hän kyllä on, sitä ei käy kieltäminen. Kutonen.
Näinhän se nykymallissa menee. Itse tykkään enemmän siitä ajatuksesta, että yhteisö on yksi yksikkö eikä perhe
Vierailija kirjoitti:
En olisi tehnyt lapsia, jos olisin tiennyt että mies lähtee nuoremman naisen matkaan eikä edes tapaa lapsiaan. Olen totaali yh ilman tukiverkkoa.
En olisi tehnyt lasta jos olisin tiennyt lapsen äidistä tulevan kaikesta 24/7 valittaja,pihtari mikä ei tee muuta kuin makaa sohvalla tuijottamassa töllöä.
Lapsi on vielä helppohoitoinen reipas 5v ja tätä paskaa on kestänyt jo 4v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mun ystävän mies kuoli niin hän nimenomaan sanoi että voi kun oltais edes keretty saada lapsi/lapsia niin ois syytä jatkaa omaa elämää.Mutta en kyllä yhtään vähättele-on varmaan raskasta olla yksinhuoltaja. Mut päivä kerrallaan ja lapset kasvaa kuitenkin yllättävän nopeasti.Ainakin kun jälkeenpäin ajattelee.
Jep, siinä ei mene kuin 20 vuotta.
Vela
Kuule, arki 6- ja 8-vuotiaan kanssa on huomattavasti helpompaa kuin 1- ja 3-vuotiaan kanssa. Olettaen ettei kasvatuksessa olla menty ihan metsään, ja lapset eivät ole ns. erityislapsia.
Jokainen toimii aina kyseisellä hetkellä senhetkisen tilanteen mukaan. Ethän voinut tietää. Jossittelu ei auta yhtään.
Sensijaan voit kohdistaa energiasi selviämiseen nyt ja tästä eteenpäin.
Jokainen tietää, että näin voi käydä. Riski on aina olemassa, eikä se ole ihan pieni. Minusta kenenkään, joka ei ole valmis hoitamaan lapsia tarvittaessa yksinhuoltajana, ei pitäisi hankkia lapsia.
Olen jo reilu kymmenen vuotta kasvattanut lapseni yksin miehen kuoltua.En näin jälkikäteen koe tai muista aikaa raskaana.Kai se on se mihin ihminen tottuu ja sopeutuu kun on pakko.Kyllä sinä pärjäät.