Olenko hullu ;(

Mulla on nielemisvaikeus. Alkoi jo lapsena, välillä ollut taukoja ja olen syönyt normaalisti. Ja nyt on taas. Sekä kärsin pahasta tukehtumisen pelosta. En uskalla niellä muuta kuin nestemäisiä ruokia, eli erilaisilla sosekeitoilla tässä elän. Kaikki makea, esim suklaa ja jäätelö menevät myös alas, koska sulavat jo suuhun. Mitään kiinteää pureskeltavaa en pysty enkä uskalla syödä. Kammottaa ajatus lihankin syömisestä, pelkään, että tukehdun. Tuntuu etten osaa niellä mitään kiinteää. Yritin kerran syödä leipää ja tuli kamala pakokauhu, kun laitoin sen suuhuni ja aloin pureskella. En tavallaan osaa hengittää ja pureskella samaan aikaan, joten pureskelin ja olisi pitänyt hengittää niin iski paniikki ja syljin leivän ulos.....Tämän vuoksi en käy missään ravintoloissakaan enään, seurassa syöminen olisi vielä vaikeampaa, kun yksinkin se on jo niin vaikeaa.

En tiedä, mitä äsken tapahtui. Söin keittoa ja juuri, kun minulla oli suu täynnä keittoa ja valmistauduin kohta nielemään se nielemis refleksi ikäänkuin tuli yhtäkkiä ennenaikojaan ja ruoka tuntui kuin se olisi kaikki kerralla valunut kurkkuun hitaasti. Yritin nieleskellä ja pidättää hengitystä. Join ja yskin. Kädet ylhäällä kumarassa yskin hulluna, että sain yskään kaiken voiman, niin suuri paniikki minulle tuli, kun mietin, että apua valuiko se henkitorveen.

Henki kulkee ihan hyvin eikä satu hengittäessä eli kai se kurkkuun meni kaikki? Vai uskaltaako tässä nukkua vai pitääkö pelätä jotain? Olen oikeasti todella peloissani :( En tiedä mitä äsken nielemisen kynnyksellä tapahtui, kaikki vain "blumsahti" kerralla suustani kurkunperälle.

Mulla on muuten kaikki hyvin, hyvä työ ja ihana mies ja hyvät välit perheeseeni. Lapsena kaikki alkoi siitä, kun minulle kerrottiin mitä "väärä kurkku" tarkoittaa ja mitä tapahtuu, kun sinne menee ruokaa tai juomaa. Tuosta hetkestä lähtien aloin kärsimään tukehtumisen pelosta, joka on välillä pitänyt taukoa, mutta olen kärsinyt tästä taas 2-vuotta, kun mummoni kuolema laukaisi sen.

Kohtalontovereita?