Miksi "sosiaalisesti kömpeliöitä", arempia ihmisiä vihataan?
Kauheat antipatiat tälläkin palstalla ujoja, sosiaalisesti kömpelöitä ihmisiä kohtaan? Kyllä se vaan niin on, että sama koulukiusaaminen jatkuu pitkälle aikuisuuteen saakka. Näin siis ainakin naisten keskuudessa. Miten ihmisiä ei hävetä oma käytöksensä, vaan päinvastoin kuvittelevat olevansa parempia?
Kommentit (24)
Koska tälle palstalle kirjoittavista monilla ei ole oikeasti sosiaalisia taitoja...
En vihaa vaan kohtelen heitä samalla tavalla kuin kaikkia muitakin. Jotkut kuitenkin tuntuvat kuvittelevan, että kun eivät saa erityiskohtelua, heitä kiusataan tai syrjitään.
Mä en koe, että vihataan yleisesti. Mutta tiedän kyllä mistä puhut. Olen ajatellut, että ehkä niillä "vihaajilla" on itsessään jotain käsittelemättömiä asioita. Yleensä toisessa ihmisessä ärsyttää juuri se, mitä ei voi itsessään hyväksyä.
kirjoitti:
Ei kenenkään velvollisuus ole raahata toista perässä.
Sinäkö se olet, joka täällä kaikissa keskusteluissa käyttää "raahata" sanaa? Ei ole mistään raahaamisesta kysymys, vaan siitä että hyväksytään erilaiset ihmiset, ja ollaan ihmisiä toinen toisillemme. Jos joku on masentunut tai allapäin, niin miksi ei voisi pyytää mukaankin? Mitä se maksaa? Toki voi jättää yksin masentumaan, mutta onko se joku ylpeyden aihe, jota kannattaa toitottaa?
Toiseksi, sosiaalisesti kömpelöille kyllä osoitetaan monella eri tavalla, että ovat muita huonompia. Saatetaan ilmehtiä ja pyöritellä silmiä, kun yrittää selittää jotain, siis ihan törkeällä tavalla. Ja silti haukutaan näitä arempia ihmisiä, joista ei edes tiedetä mitä kaikkea paskaa ovat saattaneet elämässään joutua kokemaan, kun ovat niin arkoja. Yleensä aika paljon. Mutta tärkeintähän on saada toitottaa omaa erinomaisuuttaan ja sitä, että ei ole oma velvollisuus "raahata" ketään perässään.
Sairaanhoitajakoulu oli pahin paikka olla hieman hiljaisempi tapaus...
Ei ärsytä! Itse tykkään juuri näistä tyypeistä.
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajakoulu oli pahin paikka olla hieman hiljaisempi tapaus...
Koulut ylipäänsä varmaan pahoja. On paljon ryhmätöitä, esitelmiä jne. Meillä ainakin koulussa muistan kun kerran pidin esitelmää, niin minut melkein "syötiin elävältä". Kyseltiin kaikkia tosi vaikeita kysymyksiä, mitä keltään muulta ei kysytty. Kiusaamistahan tuollainen on. En tiedä tajusiko kukaan muu asiaa.
Ei mun piireissä vihata! Meillä ujot, vähän syrjään vetäytyneet ovat suosittuja. Itseään esille tuovat ovat niitä vihattuja.
Vierailija kirjoitti:
Ei mun piireissä vihata! Meillä ujot, vähän syrjään vetäytyneet ovat suosittuja. Itseään esille tuovat ovat niitä vihattuja.
Missä piireissä oikein pyörit? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajakoulu oli pahin paikka olla hieman hiljaisempi tapaus...
Koulut ylipäänsä varmaan pahoja. On paljon ryhmätöitä, esitelmiä jne. Meillä ainakin koulussa muistan kun kerran pidin esitelmää, niin minut melkein "syötiin elävältä". Kyseltiin kaikkia tosi vaikeita kysymyksiä, mitä keltään muulta ei kysytty. Kiusaamistahan tuollainen on. En tiedä tajusiko kukaan muu asiaa.
Siis vaikeampien kysymysten esittäminen esitelmän pitäjälle on "kiusaamista"? Kaikkea sitä kuulee. Tosin ymmärrän että saatta tuntua ikävältä kun ei osaa vastata niihin, mutta ei se kuitenkaan ole kuin kouluesitelmä, mitä väliä?
Itse opiskelen AMKssa emmekä kysele toisiltamme esitelmistä mitään, kun kaikki tietää ettei siihen asiaan ole kuitenkaan jaksettu kunnolla paneutua. Opettaja löytää aina kysyttävää ja ei niihin osaa aina vastata. Ei haittaa mitään :)
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Ei kenenkään velvollisuus ole raahata toista perässä.
Sinäkö se olet, joka täällä kaikissa keskusteluissa käyttää "raahata" sanaa? Ei ole mistään raahaamisesta kysymys, vaan siitä että hyväksytään erilaiset ihmiset, ja ollaan ihmisiä toinen toisillemme. Jos joku on masentunut tai allapäin, niin miksi ei voisi pyytää mukaankin? Mitä se maksaa? Toki voi jättää yksin masentumaan, mutta onko se joku ylpeyden aihe, jota kannattaa toitottaa?
Toiseksi, sosiaalisesti kömpelöille kyllä osoitetaan monella eri tavalla, että ovat muita huonompia. Saatetaan ilmehtiä ja pyöritellä silmiä, kun yrittää selittää jotain, siis ihan törkeällä tavalla. Ja silti haukutaan näitä arempia ihmisiä, joista ei edes tiedetä mitä kaikkea paskaa ovat saattaneet elämässään joutua kokemaan, kun ovat niin arkoja. Yleensä aika paljon. Mutta tärkeintähän on saada toitottaa omaa erinomaisuuttaan ja sitä, että ei ole oma velvollisuus "raahata" ketään perässään.
No ihan oli ensimmäinen viesti mihinkään aiheeseen liittyvään..
Kukaan ei ole toista parempi, mutta mun velvollisuus ei ole pitää mielessä listaa kaikista mielensäpahoittajista ja käydä kutsumassa jokaista hissukkaa erikseen mukaan joka paikkaan. Yleensä ihmiset pitävät huolen kavereistaan ja loput itsestään. Miten muuten sen pitäisi olla?
Nämä perässäraahattavat voivat aina ensimmäisenä työpäivänä heti ilmaista, että suuttuvat aina jos he eivät saa erillistä kutsua kaikkialle (vaikka muut eivät saa).
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajakoulu oli pahin paikka olla hieman hiljaisempi tapaus...
Luulisi, että olisi empaattista porukkaa siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitajakoulu oli pahin paikka olla hieman hiljaisempi tapaus...
Koulut ylipäänsä varmaan pahoja. On paljon ryhmätöitä, esitelmiä jne. Meillä ainakin koulussa muistan kun kerran pidin esitelmää, niin minut melkein "syötiin elävältä". Kyseltiin kaikkia tosi vaikeita kysymyksiä, mitä keltään muulta ei kysytty. Kiusaamistahan tuollainen on. En tiedä tajusiko kukaan muu asiaa.
Siis vaikeampien kysymysten esittäminen esitelmän pitäjälle on "kiusaamista"? Kaikkea sitä kuulee. Tosin ymmärrän että saatta tuntua ikävältä kun ei osaa vastata niihin, mutta ei se kuitenkaan ole kuin kouluesitelmä, mitä väliä?
Itse opiskelen AMKssa emmekä kysele toisiltamme esitelmistä mitään, kun kaikki tietää ettei siihen asiaan ole kuitenkaan jaksettu kunnolla paneutua. Opettaja löytää aina kysyttävää ja ei niihin osaa aina vastata. Ei haittaa mitään :)
Oli se aika erikoista, että juuri minulta, luokan hiljaisimmalta innostuttiin kyselemään vaikeita kysymyksiä, mutta muilta ei mitään. Miksi muuten näin, jos ei haluta vaan nolata vieläkin enemmän?
Varsinkaan kun se ei ole oma valinta.
En vihaa.
Ehkä vihan taustalla se, että lapset ja nuoret kasvatetaan ilmapiirissä joss heikkoutta ei siedetä. Kun lapsen oma heikkous torjutaan tarpeeksi ulkoistaa hän kivun siitä vihaan ylipäätään heikkoutta kohtaan.
Jokainen heikko ihminen herättää ahdistuneen tunteen joka puretaan sitten jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mun piireissä vihata! Meillä ujot, vähän syrjään vetäytyneet ovat suosittuja. Itseään esille tuovat ovat niitä vihattuja.
Missä piireissä oikein pyörit? :D
Olen sairaalassa töissä, en hoitajana kuitenkaan. Työkaverit valtaosa naisia.
Asun kunnassa, en kaupungissa, lähellä PK-seutua, mutta Kehä III ulkopuolella.
Näin meillä.
Olen itsekin vähän tätä menoa ihmetellyt kyllä.
Mä en ainakaan vihaa mutta, myönnän että on se vähän häiritsevää kun toinen ei puhu mitään jos ei kysytä.
Tulee mieleen, että eipä tuota paljoa kiinnosta kun ei jaa mitään vapaaehtoisesti.
No itseäni ainakin ärsyttää tämä vinkuminen siksi, että olen itse nimenomaan sosiaalisesti kömpelö, tuskallisen ujo ja pelkään sosiaalisia tilanteita kuollakseni. Minua kiusattiin koko kouluaika ja vielä yliopistossakin, mutta olen työllä ja tuskalla vain opetellut uskaltamaan, menemään mukaan, juttelemaan, käyttäytymään samalla tavoin kuin ne sosiaalisemmat ihmiset, ja yhä edelleen se on yhtä taistelua, mutta teen sen silti. Kiusaamisesta ei pääse koskaan yli, sen tiedän, ja joka päivä minua ahdistaa, mutta en istu yksin jossain nurkassa itkemässä, miten kukaan ei ikinä pyydä minua mukaan ja näe ylimääräistä vaivaa saadakseen minut pysymään mukana keskustelussa, vaan teen itse töitä sen eteen. Kaikissa harrastuksissa en jaksa ja silloin masentaa kun jään syrjään, mutta niissä tilanteissa, joissa olen itse alunperin yrittänyt päästä porukkaan mukaan, minua ei ole ikinä hyljeksitty. Se ihan oikeasti vaatii sitä, että itsekin tekee jotain ja antaa itsestään jotain, vaikka kuinka helvetisti pelottaisi! Siksi en tosiaankaan jaksa kuunnella tätä ujojen valittamista, koska se sosiaalisempien mukana pysytteleminen on minullekin kova homma joka ikinen päivä, enkä usko, että kukaan on niin sosiaalinen, että se tapahtuu ihan noin vain ilman minkäänlaista ponnistusta ja yrittämistä.
Se on vaan niin, että itseluottamus tekee kiusaamisesta mahdotonta. Heikkous ärsyttää ja saa toiset hyljeksymään.
Voi käyttäytyä neutraalisti tai jopa koittaa huomioida sosiaalisesti kömpelöä mutta ei se aitoa tykkäämistä ole. Eikä koskaan voisikaan olla.
Olen itse ollut kiusattu koulussa, kun koko elämäntilanne oli huono. Myöhemmin asiat oli paremmin, sain paljon kavereita ja itseluottamusta. Minua ei voi kiusata.
En itsekään kiusaa. Mutta varmasti olen enemmän tekemisissä sosiaalisesti taitavien kanssa.
Ei kenenkään velvollisuus ole raahata toista perässä.