Lue keskustelun säännöt.
Vielä kahden vuoden jälkeenkin, kaipaan tyttöystävääni..
08.04.2017 |
Välillä tulee vaan haikea olo kun muistelee menneitä hetkiä, kun oltiin toistemme lähellä ja kaikki oli hyvin.. <3 Tein virheitä, todella paljon virheitä, jotka kaduttaa aivan suunnattomasti.
Tiedän että eteenpäin pitäisi mennä, ja olen mennytkin, mutta siltikin ajatukset ex tyttöystävästä tunkeutuu päähäni ollessani yksin kotona pimeässä huoneessa musiikkia kuunnellen.. Voi kunpa vaan saisin ne ajat takaisin.. Mikä tähän auttaa!? Siitä on jo 2 vuotta, ja siltikin en ole täysin päässyt yli. Nyt vasta alan huomaamaan mitä menetin..
Harmittaa eniten se, kuinka kusipää olin. Jos näät tän viestin, eihän sitä koskaan tiedä, niin muista että olen koko sydämestäni pahoillani. Mulla oli tosi pahoja ongelmia silloin, eivätkä ne johtuneet sinusta. Toivottavasti sulla on hyvä olla sen uuden miehen kanssa.
Wish you the best.
Kommentit (9)
Mitä jos laittaisit mailia? Ja kertoisit miltä susta tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis jatkuvasti kuitenkaan mieti häntä, mutta välillä vaan, kun olen yksin.. Yhyy yhyy, iso mies haikailee kuin joku heikko luuseri...
Tinderissäkään ketään ei kiinnosta.
ap
Onko sulla ollut eron jälkeen uusia? Joudutko jollain lailla olemaan tekemisissä?
Ei ole ollut uusia, enkä ole missään tekemisissä.
Viimeksi näin hänet 2 vuotta sitten.
Ap
Ei ole ollut uusia, enkä ole missään tekemisissä.
Viimeksi näin hänet 2 vuotta sitten.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama juttu ja erosta kohta 5 vuotta. En edes tiedä mitä tein väärin
Useimmiten ei kannata vanhoja lämmitellä - ei niistä toisellakaan kerralla mitään tule, kun ei ensimmäisellä kerralla onnistunut. Useimmiten se toinen on jo löytänyt uuden ja on siis parisuhteessa. Ja monesti saavuttamaton näyttäytyy ihannekumppanina; todellisuus ei sitten ole sen kummempaa (eli kun ei ekalla yrityksellä toiminut, niin ei toimi toisellakaan).
Joskus, harvoin, tiedän pari tapausta, joissa uudelleen aloitettu suhde on toiminut. Yksi oli ainakin tällainen, että se toinen osapuoli oli ryhdistäytynyt ja aikuistunut sen reilun vuoden eron aikana (olivat aika nuoria ensiyrittämässä). Tiedätkö neidostasi, seurusteleko jonkun kanssa? Avoliitossa tms.?
Jos nyt aidosti olet fiksuuntunut tässä välissä ja aikomuksesi olisi olla oikeasi fiksu ja ihana kumppani, ja tosiaan tosimielellä itseäsi esittäisit kumppaniksi, niin ota yhtyettä. Voithan alkuun pyytää kahville (kahvioon!) ja vaikka pyytää anteeksi töppäilyjäsi. Ja kertoa niiden syistä. Kertoa, että olet aikuistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama juttu ja erosta kohta 5 vuotta. En edes tiedä mitä tein väärin
Tuo on kyllä pää peittoon väite. Takuulla tiedät mistä nainen mm. valitti tai olisi halunnut keskustella, olisi halunnut muutosta. Ja jos et muka tiedä, niin sitten et koskaan, ET KOSKAAN kuunnellut häntä, kuullut häntä, yrittänyt keskustella asioista. Nähnyt häntä; ottanut todesta. Näitäkin on, oma exäni tapasi huutaa "En ole tehnyt mitään" ja mä vastasin sille "siinä se vikaa onkin". Sekin takuulla väittää kuin sinä.
Noin niinkuin kahden vuoden erossa olon jälkeen, eikö olisi jo asiallista puhua ex-tyttöystävästä? Siis hänestä, joka jätti sinut, kuin kaksiviikkoisen skotlanninpaimenkoiran pennun, kylmälle kalliolle, juosten itse nauraen pois uuden mielitiettynsä kanssa.