Lue keskustelun säännöt.
Mies erosi ja tapasi minut. Miehen vanhemmat"sekosi".
08.04.2017 |
En suoraan sanottuna edes oikein tajua miehen perheen käytöstä toisisaan kohtaan.
Miehelleni tuli monista syistä johtuen ero ensimmäisestä vaimostaan. Heillä on myös yksi pieni lapsi.
Miehen mukaan liitto ei koskaan mikään onnellinen ollutkaan ha lähinnä oltiin yhdessä kun kerran oltiin näin nyt käynyt ja tässä oltiin.
Kuitenkin asiat meni niin että ero tuli.
Ja tätä ei miehen vanhemmat pysty eikä suostu hyväksymään. Miten paljon heidän hyväksyntää pitää liki 40- vuotiaan edes kysyä?
Miehen isä mm. vaihdatti lukot oerhern kesämökillä ilman että pojalleen asiasta kerrottiin. Mökillä oli käyty koko suku ihan normaalisti kunnes kerta miehen sinne mennessä oli lukot vaihdettu.
Samoin lähti miehen vanhemmilta viesti että lainat meni heti maksuun. Eli miehelle oli lainattu rahaa ja asiasta paperit tehty, mutta eron takia laina irtisanottiin ja rahat pitikin heti maksaa.
Aika pian eronsa jälkeen mies tapasi minut. Sanomattakin on selvää etten ole appivanhempisni tavannut kun ei ole mieskään omia vanhempiaan.
Tästä on nyt vuosia ja asia surettaa minua, enkä ymmärrä vanhempien käytöstä.
He pitävät tiiviisti yhteyttä ex-vaimoon ( mökkivierailut, tapailut, jouluateriat) ja tietysti näkevät lapsenlastssn. Meidän yhteistä lasta eivät ole koskaan nähneet. Vaikka lapsella siis asuu mummo ja ukki 20 km:n päässä ei heitä kiinnosta tätä nähdä koskaan. Itsestäni ei niin väliä.
Mutta surettaa mieheni ja lapsen takia.
Miten kauan jotkut voi kieltäytyä hyväksymästä tosiasioita? Ihan Niinkuin ne yrittäisi väkisin pakottaa kaiken palautumaan ennalleen? Eihän se niin mene.
Ja tässä on siis vuosikausia kulunut. Ja vanhemmat ovat ihan fiksuja eivätkä mitenkään yli-uskovaisia tai muuten sekaisin.
Kommentit (82)
Jotain jää nyt kertomatta. Ehkä appivanhemmat ovat kristittyjä eivätkä siksi hyväksy sitä että miehesi otti uuden vaimon? Tosin eipä tuo lukkojen vaihtaminen ja lainojen takaisin penääminen kovinkaan kristilliseltä vaikuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. jotenkin tuntuu että mies ei kerro sinulle kaikkea. Jos olisin sinä, lähtisin selvittämään asiaa. Ensin soitto miehen exälle.
Erittäin huono idea.
Ja miksiköhän olisi?
Tapaamisen alkuvaiheessa asialla olisi voinut olla ap:n omalle harkinnalle merkitystä. Nyt kun on jo tehnyt omat ratkaisut ja jälkikasvua on, on turha lähteä aukomaan toisen entisen elämän haavoja ja traumoja. Mies on se jonka ap tuntee. Ei se, johon vanhemmat ja exä ovat joskus tehneet pesäeron, vaikka se on osa hänen historiaansa.
Vierailija kirjoitti:
Jotain jää nyt kertomatta. Ehkä appivanhemmat ovat kristittyjä eivätkä siksi hyväksy sitä että miehesi otti uuden vaimon? Tosin eipä tuo lukkojen vaihtaminen ja lainojen takaisin penääminen kovinkaan kristilliseltä vaikuta.
Eikös Jehovilla tai vastaavilla tuollainen johtaisi yhteisön ulkopuolelle sulkemiseen? Eiköhän ap olisi osannut kertoa miehen uskonnollisesta taustasta. Se lienee kuitenkin helpoimpia syitä tuollaisille erikoisille tapahtumille.
[/quote]
Tai sitten miehen vanhemmille miniä on ollut joku suuren ihailun kohde ja suuttuivat pojalleen erosta.
Onhan näitä tapauksia nähty joissa sosiaalisesti taitava puoliso kietoo appuvanhempansa niin pahasti pikkusormensa ympärille että appivanhemmat eron hetkellä surevat vain sitä että suvusta nyt poistuu se ihana henkilö. Ja saattavat hylätä oman lapsensa sen takia.[/quote]
Minäkin seurasin tällaista tilannetta. Entinen miniä istui jouluaattona pöydässä. Poika vietti joulua muualla kun ei hyväksytty uusperhettä. Eli pojan uuden puolison lapset eivät olleet tervetulleita.
Ex-miniä vei vielä uuden miesystäväsäkin kylään entisille appivanhemmille. Olisiko jo ollut aika katkaista se napanuora?
Pojan uusperhettä syrjitään edelleenkin.[/quote]
Kyllä valitettavasti näitä tapauksia on.
Tiedän tapauksen, jossa pojan tuodessa uuden kumppaninsa tutustumaan vanhempiensa luo, oli pojan äiti kahvituksen jälkeen vienyt pojan uuden kumppanin olohuoneeseen ja esitellyt pojan enstistä hääkuvaa tyyliin "kauhea suru kun se ero tuli mutta en henno ottaa tuota ihanaa hääkuvaa pois kun olivat niin kaunis pari".
Viimeinen pisara uudelle kumppanille oli kun pojan äiti soitti ( ja miettikää tämä ihan oikeasti tapahtui) tämän uuden naisen vanhempien kotiin kun pari oli naisen vanhempien luona ja vaati poikaansa puhelimeen. Puhelun aihe oli se, että hänen tulisi toimittaa rahaa entiselle vaimolleen mitä pikaisemmin.
Eronneella pariskunnalla ei ollut lapsia ja ero johtui syystä että tuore vaimo oli kirjaimellisesti jäänyt rysän päältä kiinni yhteisessä kodissa yhteisessä sängyssä.
Uusi kumppaniehdokas poistui takavasemmalle tyylikkäästi tajutessaan omituisen kuvion.
Sillä kuka oikeasti haluaa vapaa-ehtoisesti ihan kahjoon sukuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vika ei tosiaankaan välttämättä ole miehessä. Tiedän paljon ihmisiä, joille julkisivu on tärkeintä, ja julkisivuhan on nyt appivanhempien perheidyllissä saanut särön. " Meidän suvussa EI erota".
Tiedän yhden nuoren miehen, jolle selvisi 30 vuotiaana, että isä on ollut aikaisemmin naimisissa ja hänellä on 2 siraruspuolta täältä. Elatukset oli maksettu, mutta mitään yhteyttä ei oltu pidetty. En tunne ex-vaimoa, mutta tunnen miehen, ja vaikuttaa ihan fiksulta ja kivalta.
Serkullani taas on lapsia 3 naisen kanssa. Näiden lasten isovanhemmat, eli tätini ja setäni, tunnustavat vain vanhimman. Josta puhutaan rakastaen, kuvia näytellään, poika käy kylässä (nyt aikuinen jo). Kahden muusta äidistä puhutaan huorina ja lapsia ei ole edes tavattu. Serkkuni ei ollut kenenkään näiden naisten kanssa naimisissa; naisista kukaan ei ns. "vienyt ukkomiestä", vaan edellinen suhde oli päättynyt uuden alkaessa. Mutta onhan se nyt vähän hävettävää, että serkkuni tehtailee eri naisille lapsia?
Näitä perheitä on. Älä AP välitä. Eihän tuolle oikein voi tehdä mitään. Haukkuisivat lapsesikin, jos sinne menisi. Lapselle parempi olla tuntematta isovanhempiaan. Muista silti, että lapsesi siskopuoli ei ole syyllinen tähän; ei ole saanut vaikuttaa mitenkään. Ehkä lapset voivat aikuisina tavata toisensa?
Jos lapset ovat lapsuudessaan kovin eriarvoisessa asemassa isovanhempiensa silmissä, ei se yhteydenpito aikuisenakaan välttämättä onnistu. Suosikkilapset ovat voineet saada ihan jotain taloudellistakin etua isovanhemmiltaan, mikä sitten hiertää suhteita. Väkisin ja hampaat irvessä ei mitään tapaamisia kannata edes yrittää.
En tarkoittanutkaan, että laste pitäisi nyt tavata, tai että aikuisten (isien, äitien) pitäisi tämä tapaaminen järjestää.
Esim. tuo 30 vee mies, joka sai tosiaan vuosi sitten ekan kerran tietoonsa, että hänellä on 2 sisarusta, osaa kyllä ihan itse halutessaan ottaa yhteyttä näihin ja päättää itse miten suhtautua. Parempi on, että vanhemmat ei ENÄÄ sekaa mukana. Mutta vanhempien ei pidä syyllistää jos haluaa tavata - tai olla tapaamatta. Vanhempien ei pidä haukkua niitä lapsia (sisaruspuolia) joilla ei ole ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa tilanteesen, kuten tämä 30-vuotias mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät että appianhempasi ovat ihan fiksuja ihmisiä jollet kerran ole heitä koskaan tavannut?
Minäkin ihmettelin tätä vaan eipä taida tarvita enää ihmetellä koska jätti vastaamatta.
Pidin kysymystä vähän erikoisena.
Päättelen heidän fiksuutensa tässä pelkästään sillä perusteella että molemilla on korkeakoulututkinto ja hyvät ja atvostetut työpaikat ollessaan työelämässä. Ajattelen itse että akateemisen tutkinnon suorittanut olisi suht fiksu ihminen.
No et vaikuta fiksulta yhtään. Fiksu ymmärtäisi että kaikkeen ei voi vaikuttaa ja joskus on viisainta antaa olla.
Minkäikäisiä lapset ovat; aikaisemman liiton lapsi ja teidän yhteinen lapsi? Oletko tavannut ent. pulison ja puhunut hänen kanssaan? Tuoko hän lapsen teille kun on tapaamisvuoro, jolloin voit puhua samalla hänen knassaan? Onko hän manipuloiva? Onko mies puhunut hänestä? Miksi he erosivat? Tulitko sinä heidän väliinsä?
Oletko ottanut yhteyttä 'appivanhempiin' ja ehdottanut lapsenlapsen ja isovanhempien tapaamista? Lapsen vuoksi kannattaisi yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt isäni toisessta avioliitosta. Isäni oli ollut eronneena jonkin aikaa, ja yksinhuoltaja, kun on tavannut äitini. Isovanhempiani isäni ero ja uusi liitto ei haitannut, mutta isäni sisarukset eivät koskaan hyväksyneet äitiäni. He olivat bestiksiä ensimmäisen vaimon kanssa ja päättivät että vaikka ero tapahtui, he käyttäytyvät niin että tuo ex on edelleen heidän veljensä vaimo. Kaikkiin sukutilaisuuksiin kutsuttiin ex, ei meidän uutta perhettä. En ole koskaan oppinut tuntemaan isäni sisaruksia, sillä olen tavannut heitä yli 40 v. elämäni aikana vain kahdesti, isoäitini ja isoisäni hautajaisissa. Sielläkään he eivät puhuneet meille veljensä uudesta avioliitosta syntyneille lapsille mitään. Me asioista tietämättömät lapsethan oltiinkin hyviä kohteita vihanpitoon. Heidän vihansa ei tosin kosketa minua mitenkään, enhän tunne (kiitos heidän) koko porukkaa.
Mä luen koko ajan otsikon "mies sekosi ja tappoi minut".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottamatta kantaa siihen, mitä edellisessä suhteessa on tapahtunut, on melkoinen kannanotto hylätä oma lapsensa. Siis kirjaimellisesti hylätä. Toisekseen se on myös lapselle osoitus siitä, että ei kunnioita hänen ratkaisujaan, eikä tunnusta hänelle aikuisen asemaa. Jossakin vaiheessa tulisi vanhempana hyväksyä se, että oma lapsi on aikuistunut, tekee aikuisen päätökset, ja kantaa niistä itse vastuun (olettaen siis, että kyse on terveestä, täysvaltaisesta ihmisestä). Siitäkin huolimatta, että ne päätökset ovat omasta mielestä vääriä.
Voi toki olla, että tarinassa piilee jokin jippo: ehkä mies itse on salaillut jotakin, mutta yhtä hyvin ex-puoliso on voinut käännyttää appivanhemmat poikaansa vastaan. Tai sitten ero on vain niin vastoin appivanhempien arvomaailmaa, että he kieltäytyvät hyväksymästä sitä. Yhtä kaikki en suosittele, että ap käy salapoliisiksi tässä asiassa: lähestyminen appivanhempia, saati ex-puolisoa tämän asian tiimoilta voi vain sotkea koko kuviota entisestään, ja vetää koko show:n mukaan myös ap:n itsensä ja lapsenlapset nykyistä aktiivisemmin.
Mitä ap voi tehdä, on keskustella miehensä kanssa. Miten hän itse kokee tilanteensa, ja miten tähän tilanteeseen on ajauduttu? Tärkeää on se, että te pidätte perheenä yhtä riippumatta appivanhempien ja ex-puolison ratkaisuista. Ihan jo miehesikin vuoksi: voipi olla rankkaa menettää erossa myös omat vanhempansa.
Itsekin tiedän yhden vastaavan kuvion. Siinä isovanhemmat ovat aikalailla statushakuisia ja kulisseja tärkeänä pitäviä. Suurin ongelma on vissiin se, että pojan ex-vaimo on hyvistä piireistä. Isoisät golfia samalla klubilla, rahaa ja suhteita on. Sehän se olisi ollut tärkeintä: raha, suhteet ja kulissit. Pojan onnellisuus avioliitossa ei ole niin tärkeää. En kyllä itse edes haluaisi yrittää pitää yhteyttä tuollaisiin ihmisiin, oli sukua tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät että appianhempasi ovat ihan fiksuja ihmisiä jollet kerran ole heitä koskaan tavannut?
Minäkin ihmettelin tätä vaan eipä taida tarvita enää ihmetellä koska jätti vastaamatta.
Pidin kysymystä vähän erikoisena.
Päättelen heidän fiksuutensa tässä pelkästään sillä perusteella että molemilla on korkeakoulututkinto ja hyvät ja atvostetut työpaikat ollessaan työelämässä. Ajattelen itse että akateemisen tutkinnon suorittanut olisi suht fiksu ihminen.
Vai että tältä pohjalta...
Jos ei se oma fiksuuskaan ole kovin hääppöisellä pohjalla, niin eipä voi odottaa, että muiden fiksuuden arviointikaan kovin vahvoihin kriteereihin nojaisi.
Mä olin aikoinaan vähän samanlaisessa tilanteessa. Mieheni vanhemmat eivät olleet hyväksyneet hänen eroaan, joten kun astuin kuvaan mukaan, emme olleet kolmeen vuoteen juurikaan tekemisissä heidän kanssaan. Exää kyllä pyydettiin jouluisin käymään ja kesällä mökille jne. Siis ainakin heidän eronsa jälkeisinä vuosina. Mieheni onneksi (?) tuo ex oli jossain vaiheessa näyttänyt todelliset karvansa myös miehen vanhemmille.
Eli nykyään eivät ole exään yhteydessä. Me olemme väleissä heidän kanssaan, mutta ei mies tuota hylkäämistä niin vain pysty unohtamaan, joten välit tuskin koskaan palaavat ennalleen. Meillä on kaksi lasta ja heihin suhtautuvat kivasti, vaikka aika harvoin nähdäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut appivanhemmat vaan tykästyy ensimmäiseen lapsensa kumppaniin eivätkä osaa luopua. Minulla oli myös pitkään riippuvat ex-appivanhemmat, jätin heidän poikansa kun hän petti minua. En itse kertonut tätä syytä heille mutta he ehkä aavistivat miksi liittomme päättyi ja halusivat osin hyvitellä, osin vaan pitivät minusta.
Yhteisiä lapsia ei ollut mutta ex-appivanhemmat halusivat nähdä minua, pyysivät reissuillekin mukaan. Kun menin uudestaan naimisiin sain onnittelukortin ja kun sain lapsia olisi ex-anoppi halunnut esim. tulla katsomaan vauvaa mutta olin jo etäännyttänyt välejä niin varsinainen kutsu jäi, samoin tapaamiset vähitellen, koin tilanteen kuitenkin hieman oudoksi.
Exääni oli kokoajan huonot välit ja ei mitään yhteyttä, on kyllä naimisissa myös nykyään, juorujen kautta olen kuullut että uutta miniää ei hyväksytä. Joulukortti tulee yhä ex-appivanhemmilta. Jotkut vaan ei osaa siirtyä eteenpäin.
No on kyllä outoa, että vanhemmat hylkäävät poikansa, kun tämä eroaa. Jotain hyvin kauheeta on tapahtunut jossain vaiheessa. Ei toi ole ollenkaan normaalia eikä hyväksyttävää.
Nuo ovat niitä "meidän suvussa ei ole koskaan erottu, eikä erota" -ihmisiä. Ilmeisesti miehesi on ollut erossa aloitteellinen?
Periaatteensa kullakin, mutta pidän vähän helvetin erikoisena, miten uuden lapsenlapsen kohtelu on perusteltavissa heille itselleen ja miksei uuden puolisonkin. Tilanteessa täysin viattomia ihmisiä.
No voi voi, mitäs otit toisen jämät. Ja luulet, että kaikki hyväksyy sut. Ei se niin mee.
No, minäkään en suostu tapaamaan isäni uutta naista. Syy: isä hakkasi äitiäni, toivoi että äitini kuolisi pois ja käytti äitiäni potkupallona. Kun äiti kuoli, oli sureminen äijän taholta niin feikkiä, että sukulaisetkin sitä ihmetteli. Nyt pitäisi teeskennellä että olen onnellinen äijän uudesta suhteesta, lähinnä odotan milloin nyrkki taas lätkähtää. No, mun elämään se ei vaikuta mitenkään mutta mihinkään pikku uusperheidylliin en suostu enkä ala teeskentelemään mitään, ellei asioista puhuta niiden oikeilla nimillä. Äijä pitää mut tiukasti erossa muijastaan. Kannattaisi sen naisen myös miettiä että miksi näin.
Minun tuleva anoppi pyörtyi nähdessään minut. Tämä tapahtui ulkomailla vuosia vuosia sitten.
En mä viitsi enää sitten tätä keskustelua seurata kun ei ap kiinnosta edes vastata. Yksinpuhelut ja arvuuttelut ovat turhia.