Kun on liian kiintynyt esineeseen, tapaus auto :(

No ymmärrän hiukan. Mua jäi harmittamaan että sen mun ensimmäisen auton ostaja oli sitten lopulta sellainen amis, joka takuulla rääkkää sitä ja asentaa siihen kaikkia halpoja vitkuttimia ja led-valoja ja satasen alustasarjoja ja yli-isoja vanteita ja ottaa sinne pissaliisoja takapenkille läikyttämään sidua ja lopulta täräyttää sen kesäyössä koivuun.

Se auto oli niin hyvä mulle niin monta vuotta, ei hajonnut, ei jättänyt tielle ja sitten annoin sen sellaiselle bensalenkkarille.

Sori, volkkari. :((

On jotenkin hämmentävää. Katselen ikkunasta kun siellä se on kiltisti parkissa, marsu.

Mies puhuu auton vaihtamisesta. Sanon ettei nyt vielä tarvitse. On joku outo tunneside tohon autoon.

Mikä auto?

Kauan sitten kuollutta koiraa on joskus ikävä.

Ex talot, autot, työpaikat sun muut: evvk!

Jep. Itse en pystynyt myymään mun autoa, vaan kun oltiin tuossa tilanteessa, ajoin sen kierrätykseen kyyneleet silmissä. Viimiset kuvat siitä otin romuttamon pihalta <3 En olisi kestänyt jos joku olis ajanut mua vastaan sillä autolla, tai ajatustakaan että se on jonkun muun auto.

Osta saman mallinen uudempi auto. Siirrä vanhasta autosta joku Wunderbaum tai muu juttu uuteen. Näin vanhan auto "sielu" on siirretty uuteen autoon. Se on sama vanha auto, mutta vähän päivitetty.

Vierailija kirjoitti:

Osta saman mallinen uudempi auto. Siirrä vanhasta autosta joku Wunderbaum tai muu juttu uuteen. Näin vanhan auto "sielu" on siirretty uuteen autoon. Se on sama vanha auto, mutta vähän päivitetty.

<3 <3 :')

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osta saman mallinen uudempi auto. Siirrä vanhasta autosta joku Wunderbaum tai muu juttu uuteen. Näin vanhan auto "sielu" on siirretty uuteen autoon. Se on sama vanha auto, mutta vähän päivitetty.

<3 <3 :')

Näin meinaan aion tehdä, kun mun nykyinen pakettiauto alkaa olemaan liian kulunut. Se oli jo ostettaessa kulunut, mutta olen kunnostanut sitä, parannellut sitä. Tupakalta haiseva ohjaamo ei haise enää niin kovasti tupakalta. Nyt se haisee Wunderbaumilta ja tupakalta samaan aikaan. Naisystäväni sanoi, että se haisi seikkailulta. Yhdellä penkillä on aina viltti, koska penkki on hieman maalitahroissa. Yritän siis peittää viltillä tahroja. Kun ostan uuden saman mallisen pakun, siirrän Wunderbaumin ja viltin uuteen autoon. Saatan polttaa pari tupakkaa ohjaamossa saman hajun luomiseksi. Ja annan autolle saman nimen, Marilyn.

Köyhät luuserit! Onneksi voin ostaa uuden auton parin vuoden välein ja ymmärrän silti, että se on pelkästään peltikasa. Ihme hippejä..

Mulla on vähän sama juttu. Ajoin ajokortin syksyllä ja joulukuun alussa sain oman auton. Siitä on ollut pelkkää harmia, koko ajan joku paikka hajoaa, ollut korjaamolla jo viisi kertaa ainakin (meen sekaisin laskuissa kun osa oli kauppahintaan kuuluvia korjauksia, osa sitten ihan tyhjästä ilmaantuneita ongelmia), viimeksi meni kytkin. Nyt tulossa takuuhuolto, joka sentään on tehtaan maksama, mutta josta voi seurata jotain isompiakin ongelmia jos vauriot ovat levinneet. Järki sanoo, että auto olisi parhaimmillaan rutistettuna kuutioksi (siitäkin olisi vähemmän kuluja ja harmia parkkiruudussa nököttäessään). Muttakun... se on niin hieno auto, ihastuin ensisilmäyksellä siihen ja unohtui järki kokonaan. Auton ratissa on kuin kotonaan ja monesti vaan kurkin autoa ikkunasta ja huokailen miten hieno se onkaan... Pateettista, tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Köyhät luuserit! Onneksi voin ostaa uuden auton parin vuoden välein ja ymmärrän silti, että se on pelkästään peltikasa. Ihme hippejä..

Voi sinua raukkaa. Ihminen joka tietää kaiken hinnan, mutta ei minkään arvoa. Elämäsi on tyhjä kuori.

Ihana aloitus! Luulin, että oon ainoa :). Vähän aikaa sitten vaihdettiin meillä jo tosi monta vuotta ollut auto uudempaan ja multa meinasi tulla itku. Tiedän, että on ihan tyhmää, mutta jotenkin siihen oli kiintynyt. Ja sitä sai kuitenkin vähän väliä olla korjaamassakin..

Minäkin kiinnyn tavaroihin ja esineisiin. Asuntoni ovat aina olleet aivan täynnä tavaraa, kun säästän kaiken; yläasteaikaiset vaatteet, junaliput, vanhat meikit, epämieluisat astiat... Muistoni ovat vahvasti kiinni tavarassa ja jos hävitän tavaran, tuntuu että hävitän samalla muiston. Jään aina kaipaamaan tiloja ja kalusteita ja esineitä, en niinkään ihmisiä tai tapahtumia jotka niihin paikkoihin myös liittyivät.

Autoni on 35 vuotta vanha ja paljon ajettu, askeettinen ja hassunnäköinen. Mutta se on se sama, joka ostettiin meille käytettynä kun olin lapsi. En vaan voi luopua siitä.