Olen valtavan surullinen ystäväni käytöksestä, enkä tiedä mitä ajatella enää

Mulla on aivan ihana ystävä, jota arvostan ja josta pidän valtavasti. Olemme tunteneet 15 vuotta, joista viimeiset 5 vuotta oltu tosi tiiviisti tekemisissä. Meidän lapset on saman ikäisiä ja kavereita myös keskenään, miehemme tulevat myös kivasti juttuun - silloin harvoin kun toisensa näkevät. Nimittäin.. tässä tulee nyt se juttu; ystäväni kyllä käyttäytyy kuin olisin hänelle tosi tärkeä ja pitäisi minua hyvänä ystävänä, mutta hän ei koskaan kutsu minua/meitä heidän järjestämiin juhliin tai kaveritapaamisiin. Hän puhuu "parhaista ystävistään" minulle, pariskunnista jotka tapaavat säännöllisesti, mutta meitä ei noihin tilaisuuksiin ikinä pyydetä. Usein mukavan juttutuokion aikana tulee tämmöisiä juttuja ilmi, taas on tavattu niiden parhaiden kavereiden kanssa ja tehty kaikenlaista. Se vaan loukkaa, vaikka yritän olla aikuismainen ja työntää moiset ajatukset taustalle.

Juuri oli vietetty uuden kodin tupareita ja arvatkaa kutsuttiinko meitä, no ei. Me kutsumme heitä kyllä. Lasten synttäreille, illanistujaisiin ja viimeksi ehdotimme että lähdettäisiin yhdessä jonnekin pienelle reissulle.

En ymmärrä miksi näin on ja mitä minä / meidän perhe edustaa hänelle jos emme kelpaa niiksi "parhaiksi ystäviksi". Onko kenelläkään muulla kokemusta tällaisesta?