Onko outoa, jos komea tai kaunis ihastuu "rumaan" tai "rumankauniiseen"?

Mua ainakin häiritsi alussa kovasti kun mun nykyisellä on niin rumia eksiä. Mietin et mikä vika siinä on.

Jos he eivät vain ole yhtä pinnallisia kuin sinä?

Monta vuotta sitten mua vähän ihmetytti, kun todella komea tuttu mies esitteli meille uuden naisystävänsä, joka oli kuin Aina Inkeri Ankeinen ulkonäöltään. (No ei ehkä pukeutumiseltaan kuitenkaan :D)

Illan mittaan Aina Inkeri osoittautui todella hyväksi tyypiksi. Oli siis niin hauska, fiksu ja karismaattinen, että todellakin ymmärsi, miksi mies oli häneen ihastunut. Sitä alkoi jo ihmetellä, miten toisinpäin?

Katso pariskuntia kaupungilla. Monella kauniilla ja tyylikkäällä naisella kulkee vierellä ruttuinen ja paksu vanha mies.

Rakkaus on tunnetusti sokea.

Mitäs outoa siinä nyt on?

Toki nykyisessä ulkonäkökeskeisessä maailmassa ei ihme että joku ajattelee noin.

No mulla on itsellä kaksi esimerkkiä lähipiiristä.

On kaverin mies, joka on kuin jostain kreikkalaisesta patsaasta tai katalogista mallia ottaneen näköinen. Upean näköinen mies. Mutta ainoastaan, jos pitää suunsa kiinni; kun suu aukeaa on miehellä hyvin nasaali ja ärsyttävä ääni, yksinkertaisen tyhmät jutut ja muutenkaan ei ole penaalin terävin kynä - ei jatkoon.

Sitten on työkaverini ja hänen miehensä. Työkaverini on aivan loistavan hauska nainen, mutta ei millään muotoa voi kyllä klassisen kauniiksi sanoa. Kömpelön isokokoinen omenavartalo, suuret jalat ja kädet, olematon takamus+jalat, valtava nenä, kovasti karvankasvua mm. poskissa, ohut kellertäväksi värjätty tukka. Mutta siis älyttömän mukava. Ajattelin aina, että miehensä olisi nk. samaa tasoa. Melkein leuka putosi maahan, kun näin miehensä ensi kertaa; pitkä, hyvännäköinen, raamikas, harrasti kuntosalia+uimista ja se näkyi. Hyvin eriskummallinen, mutta sopiva pari.

Eli joku se on, että homma luistaa tai sitten ei. Ei pelkkä ulkokuori pitkälle riitä.

Mietin tässä sellaistakin, että kokeekohan se ihastumisen kohde (esim. nainen) sen jotenkin outona, jos joku todella komea mies ihastuu häneen? Tai toisinpäin: yllättyyköhän kohde, jos joku todella kaunis nainen ihastuu vaatimattoman näköiseen, vanhempaan ja peräkammarinpoikaa muistuttavaan mieheen ja siis tilanteessa, jossa se peräkammarinpoikaa muistuttava on täysin varatonkin ja nainen ei todellakaan halua hyötyä mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Monta vuotta sitten mua vähän ihmetytti, kun todella komea tuttu mies esitteli meille uuden naisystävänsä, joka oli kuin Aina Inkeri Ankeinen ulkonäöltään. (No ei ehkä pukeutumiseltaan kuitenkaan :D)

Illan mittaan Aina Inkeri osoittautui todella hyväksi tyypiksi. Oli siis niin hauska, fiksu ja karismaattinen, että todellakin ymmärsi, miksi mies oli häneen ihastunut. Sitä alkoi jo ihmetellä, miten toisinpäin?

Ilahduttaa aina kun joku puhuu muista "selän takana" näin kauniisti. :)

Vierailija kirjoitti:

No mulla on itsellä kaksi esimerkkiä lähipiiristä.

On kaverin mies, joka on kuin jostain kreikkalaisesta patsaasta tai katalogista mallia ottaneen näköinen. Upean näköinen mies. Mutta ainoastaan, jos pitää suunsa kiinni; kun suu aukeaa on miehellä hyvin nasaali ja ärsyttävä ääni, yksinkertaisen tyhmät jutut ja muutenkaan ei ole penaalin terävin kynä - ei jatkoon.

Sitten on työkaverini ja hänen miehensä. Työkaverini on aivan loistavan hauska nainen, mutta ei millään muotoa voi kyllä klassisen kauniiksi sanoa. Kömpelön isokokoinen omenavartalo, suuret jalat ja kädet, olematon takamus+jalat, valtava nenä, kovasti karvankasvua mm. poskissa, ohut kellertäväksi värjätty tukka. Mutta siis älyttömän mukava. Ajattelin aina, että miehensä olisi nk. samaa tasoa. Melkein leuka putosi maahan, kun näin miehensä ensi kertaa; pitkä, hyvännäköinen, raamikas, harrasti kuntosalia+uimista ja se näkyi. Hyvin eriskummallinen, mutta sopiva pari.

Eli joku se on, että homma luistaa tai sitten ei. Ei pelkkä ulkokuori pitkälle riitä.

Ei toki ja se henkinen puoli on tärkeintä. Mietin lähinnä vain ihmisten reaktioita ja motiiveja jne., kun maailma kuitenkin on aika pinnallinen. Itse huonoitsetuntoisena en joskus parikymppisenä nuorena (oikeasti ihan nättinäkin) naisena oikein reagoinut mitenkään, jos joku todella komea mies tuli iskemään -- pidin sellaista täysin epärealistisena ja kehotin vain etsimään muuta seuraa, kun en kokenut olevani itse samaa tasoa. :/ Sanoin sen vieläpä tosi suoraan, mutta kohteliaasti. Sanoin, että "mun näköisten kuuluu olla yksin" ja aloin käyttäytyä todella nihkeästi sitä ihmistä kohtaan tms. Olisin odotellut kontaktia niiltä tavallisemman näköisiltä mieluummin.

Mua pidetään hyvännäköisenä. Exäni oli yleisen mielipiteen mukaan ruma, mutta mä näin hänet maailman kauneimpana ihmisenä. Ei se ollut mitään sellaista, että olisin niin "syvällinen", että vain sisimmällä on väliä. Mulla vain on ihmisten ulkonäön suhteen erikoinen maku. Pisti vihaksi, kun puolisoani ihmeteltiin ja kuviteltiin, että lähtisin helposti jonkun toisen kelkkaan.

Jossain vaiheessa täällä oli juttua julkkismiehestä, jonka vaimo oli paksu ja "ruma". Sanottiin, että rakkaus on sokea ja mies näkee pintaa syvemmälle. Mutta entä jos se mies vaan oikeasti tykkäsi sen näköisistä naisista?

Vierailija kirjoitti:

Mua pidetään hyvännäköisenä. Exäni oli yleisen mielipiteen mukaan ruma, mutta mä näin hänet maailman kauneimpana ihmisenä. Ei se ollut mitään sellaista, että olisin niin "syvällinen", että vain sisimmällä on väliä. Mulla vain on ihmisten ulkonäön suhteen erikoinen maku. Pisti vihaksi, kun puolisoani ihmeteltiin ja kuviteltiin, että lähtisin helposti jonkun toisen kelkkaan.

Jossain vaiheessa täällä oli juttua julkkismiehestä, jonka vaimo oli paksu ja "ruma". Sanottiin, että rakkaus on sokea ja mies näkee pintaa syvemmälle. Mutta entä jos se mies vaan oikeasti tykkäsi sen näköisistä naisista?

Tiedän samanlaisen parin. Toinen vastaa oman sukupuolensa ihanteita varsin hyvin, toinen on vähän erilainen, mutta tunnen tämän "kauniimman" tyypin jo teiniajoilta ja satun tietämään että hän oikeasti tykkää juuri tuon näköisistä tyypeistä. 

Totta kai heillä on paljon yhteistä ja kumpikin on kivoja tyyppejä, mutta ei se joutsen siinä jalouttaan ankan kanssa hengaa vaan on ihan aidosti ihastunut myös ulkoisiin seikkoihin.

No itseasiassa tuo, että "tykkää sen näköisistä" onkin mielenkiintoinen teoria.

Meillä nuori ja mielestäni hyvin nätti tuttava tyttö. Ikää nyt 20v. 

Ja voi jessus mikä miesmaku näin 34v naisen silmin. Ihan ihme tissiposkia. Sellaisia saman ikäisiä hieman pyöreitä/löysiä poikia, joista ensimmäinen yritti armotta kasvattaa amis-haiveniaan ja tämä toinen on kuin pullasta muovailtu, jolla on irokeesi. Mitään muuta asennetta ei pojasta löydykään.

Tyttö on hoikka, urheilullinen ja tosiaan ihmetyttää, mikä noissa pyöreissä, ei edes kummosen näköisissä pojissa viehättää. Ei siis ihan kunnolla lihavia, mutta semmoisia pullavia..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monta vuotta sitten mua vähän ihmetytti, kun todella komea tuttu mies esitteli meille uuden naisystävänsä, joka oli kuin Aina Inkeri Ankeinen ulkonäöltään. (No ei ehkä pukeutumiseltaan kuitenkaan :D)

Illan mittaan Aina Inkeri osoittautui todella hyväksi tyypiksi. Oli siis niin hauska, fiksu ja karismaattinen, että todellakin ymmärsi, miksi mies oli häneen ihastunut. Sitä alkoi jo ihmetellä, miten toisinpäin?

Ilahduttaa aina kun joku puhuu muista "selän takana" näin kauniisti. :)

Jos sinua lohduttaa, tämä pariskunta ei kyllä tunnista itseään eikä kukaan muukaan heitä, koska tämä tapahtui monta vuotta sitten ulkomailla asuessamme.

Feromoneilla on aika iso osa ihmisenkin parinvalinnassa. Jollain mitättömän näköisellä voi olla justiinsa sen toisen feromonitutkaan täydellisesti osuva tuoksu, ja sitten se mitättömän näköinen on oikeasti tosi pantava sen toisen silmissä.

Ulkonäkö vastaa vaan ensivaikutelmasta.

Ympäri mennään ja yhteen tullaan.

Mielestäni olin suhteen alkuajoista noin 15 vuotta "paremman näköinen" kuin vaimoni, vaikkei tässä kumpikaan mitään kreikkalaisia jumalia tai jumalattaria olla.

Nyt iän, elintasokilojen ja yleisen rapistumisen jälkeen minä olen se vähemmän paremman näköinen.

Vierailija kirjoitti:

Feromoneilla on aika iso osa ihmisenkin parinvalinnassa. Jollain mitättömän näköisellä voi olla justiinsa sen toisen feromonitutkaan täydellisesti osuva tuoksu, ja sitten se mitättömän näköinen on oikeasti tosi pantava sen toisen silmissä.

Ulkonäkö vastaa vaan ensivaikutelmasta.

Sanoisin, että paskapuhetta. Pantavan näköisiä naisia näen netistä päivittäin, enkä haista heidän feromonejaan ollenkaan. Livenä taas olen päivittäin monien ihmisten lähellä, eikä mitkään tuoksut saa panohalujani kasvamaan ollenkaan. Jossain kauempana kävelevän hyvännäköisen naisen ulkonäkö kyllä saa.

Siihen kyllä uskon, että toisen luonne, puhetyyli, jutut, käytös voi saada kiinnostuksen ja panohalut heräämään.

He ovat pelanneet varman päälle.

Vierailija kirjoitti:

He ovat pelanneet varman päälle.

Usein varmaan tämä. Ei jää ainakaan yksin. Nämä ovat sitten niitä, jotka tilaisuuden tullen pettävät tai sitten kohtelevat huonosti kumppaniaan ja valittavat kaikesta, vaikka itsepähän ovat parinsa valinneet.

Vierailija kirjoitti:

Katso pariskuntia kaupungilla. Monella kauniilla ja tyylikkäällä naisella kulkee vierellä ruttuinen ja paksu vanha mies.

Rakkaus on tunnetusti sokea.

Enemmän kuitenkin niin päin, että komealla miehellä on vaatimattomamman näköinen nainen. Veikkaan että tämä tulee siitä, että kauniisiin naisiin on aika mahdotonta luottaa. Nuo paksut vanhat miehet ovat sitten rahamiehiä ja sellaisella voikin olla ihan hyvä luotto naisen mukana pysymiseen.

Vierailija kirjoitti:

He ovat pelanneet varman päälle.

Tämä. Enemmän kaunista/komeata kumppania kuolaa muutkin ja varmasti on myös paljon pyrkyreitä ympärillä. Parempi ottaa joku tavallisempi niin ei tarvitse ainakaan olla kovin mustasukkainen.