Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mielenterveysongelmainen 20v poika vastailee
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Kumpaa panisit? Juha Sipilää vai Timo Soinia? (Jos olisi PAKKO valita)
Onneks tossa oli noi sulut :D Mut ehkä mä sit Juha Sipilää pistelisin, jos olis PAKKO. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla ystäviä? Vaikeuttaako sosiaalisten tilanteiden pelko ystävyyssuhteiden luomista tai hoitamista?
Vierailija kirjoitti:
Sulla mitään mt-ongelmia ole, vaan liikaa aikaa märehtiä omaa olemassaoloasi ja tuntemuksiasi.
Rohkeus tehdä omaan elämään liittyviä päätöksiä (opiskelu, muuttaminen, seurustelu, sosiaalisuuden harjoittelu) puuttuu, joten kääriydyt johonkin hevonpaskadiagnoosiin, jolla ei ole mitään merkitystä.
En tiedä, mitä sulle sanoa. Olet päässyt ilmeisesti lapsena ja nuorena liian helpolla, mamma passannut, mitään arkiosaamista ei ole.
Paitsi netin käyttö.
Kiitos näkemyksistäsi :) Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko bottom vai top homo?
Entäs, oletko semmonen pikku hinttapuli (Niko Saarinen), normihomo vai karski metsurinahkahomo?
En ite koe olevani kauheesti kumpikaan, mut ehkä enemmän sit se ''hinttapuli'' vai mikä se olikaan? :D Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Amis vai lukio?
Tähänkin molemmat. Tosi vaikee sanoo. Ite olin jonku aikaa lukios, sit tuli kaikkii mutkii matkaan. Nyt haen amikseen. Sanotaan lukio, ku luin, et sen suosio on laskussa :D Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ystäviä? Vaikeuttaako sosiaalisten tilanteiden pelko ystävyyssuhteiden luomista tai hoitamista?
On mulla / on ollut ystäviä. Ehkä ei kauheesti kovin pitkäaikasii ystävyyssuhteita. Kovasti oon painiskellut nimenomaan yksinäisyyden kanssa. En tarvii kauheesti ihmisii ympärilleni, mut ne muutamat läheiset ihmissuhteet on mulle todella tärkeitä. Toivon, että voisin laajentaa mun tuttavapiiriä lähitulevaisuudessa.
Juurikin nää ongelmat vaikeuttaa asioita paljon. Uusiin ihmisiin tutustuminen on hankalaa ja oon välillä ylisensitiivinen ihmissuhteissa. En oo varmaan kauheen ''helppo'' ystävä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnetko ikinä hirveää syyllisyyttä siitä, että olet pilannut/pilaamassa elämäsi?
Mitä apua olet saanut, vai oletko hakenut?
Opiskeletko?
Miten tätä elämää kestää??
T. N27 ja sekaisin
Tunnen joo syyllisyyttä, joskus noistakin asioista, mutta yleensä muista (Selkeää? :D) Lähinnä koen, et oon ''elänyt'' elämää niin ''hyvin'' kuin oon osannut. En todellakaan täydellisesti, mut oon yrittänyt aina parhaani.
Oon tällä hetkellä psykoterapiassa ja syön masennuslääkkeitä.
En opiskele, mutta ens syksynä tarkoitus aloittaa.
Toi viimeinen on hyvä kysymys. Monesti vastaus on, ettei mitenkään tai että joudut tekemään jotain yli-inhimillisii tekoja. En tiedä :D Itelle on tärkeintä rehellisyys omaa itseä kohtaan. Muu on oikeastaan samantekevää. En tiedä miten eletään pitkään / hyvä elämä :D Kertokaa te viisaammat! Ap
Kiitos vastauksista! Itselläni on ollut mielialaongelmia yläasteikäisestä lähtien, noin puolet elämästäni siis. Välillä mennyt paremmin, välillä huonommin. Joskus opiskeluaikana YTHS:llä diagnosoitu masennus. Nyt viimeiset pari vuotta vaivannut eniten ahdistus ja siihen liittyy myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Olen kuitenkin pystynyt opiskelemaan ja töissäkin ollut, tällä hetkellä jatko-opiskelijana. Vaikka tällä hetkellä ollaan kyllä pohjamudissa, tärkeä ihmissuhde vaarassa. Tunnen syyllisyyttä, että olen vajonnut omaan synkkyyteeni enkä kommunikoinut tarpeeksi.
Minusta sinulla on hyvä asenne, tuo että olet rehellinen itsellesi. Eikä elämä koskaan ole täydellistä, kunhan on riittävän hyvää. :) Toivottavasti asiat menevät elämässäsi parempaan suuntaan! (Kuulostaa siltä.)
Vielä kysyn, mitä mieltä olet terapiasta ja lääkkeistä, toimiiko? Itse söin vähän aikaa lääkkeitä, terapiaa ei ole tarjottu. Oliko terapiaan sinusta helppo päästä?
N27 ja sekaisin
Vierailija kirjoitti:
Oletko käynyt terapiassa?
Onko ollut hyötyä?
Käyn tällä hetkellä terapiassa. Aika alussa vielä ollaan. Oon ollut vähän skeptinen sen suhteen, mutta viime aikoina oon huomannut vaikutusta parempaan, että ehkäpä se toimii. Pitää ainakin toivoa :) Ap
Vierailija kirjoitti:
Tappara vai Ilves?
En seuraa ollenkaan jääkiekkoa tai edes mitään muutakaan urheilua, mut heitän intuitiolla Ilves :D Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnetko ikinä hirveää syyllisyyttä siitä, että olet pilannut/pilaamassa elämäsi?
Mitä apua olet saanut, vai oletko hakenut?
Opiskeletko?
Miten tätä elämää kestää??
T. N27 ja sekaisin
Tunnen joo syyllisyyttä, joskus noistakin asioista, mutta yleensä muista (Selkeää? :D) Lähinnä koen, et oon ''elänyt'' elämää niin ''hyvin'' kuin oon osannut. En todellakaan täydellisesti, mut oon yrittänyt aina parhaani.
Oon tällä hetkellä psykoterapiassa ja syön masennuslääkkeitä.
En opiskele, mutta ens syksynä tarkoitus aloittaa.
Toi viimeinen on hyvä kysymys. Monesti vastaus on, ettei mitenkään tai että joudut tekemään jotain yli-inhimillisii tekoja. En tiedä :D Itelle on tärkeintä rehellisyys omaa itseä kohtaan. Muu on oikeastaan samantekevää. En tiedä miten eletään pitkään / hyvä elämä :D Kertokaa te viisaammat! Ap
Kiitos vastauksista! Itselläni on ollut mielialaongelmia yläasteikäisestä lähtien, noin puolet elämästäni siis. Välillä mennyt paremmin, välillä huonommin. Joskus opiskeluaikana YTHS:llä diagnosoitu masennus. Nyt viimeiset pari vuotta vaivannut eniten ahdistus ja siihen liittyy myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Olen kuitenkin pystynyt opiskelemaan ja töissäkin ollut, tällä hetkellä jatko-opiskelijana. Vaikka tällä hetkellä ollaan kyllä pohjamudissa, tärkeä ihmissuhde vaarassa. Tunnen syyllisyyttä, että olen vajonnut omaan synkkyyteeni enkä kommunikoinut tarpeeksi.
Minusta sinulla on hyvä asenne, tuo että olet rehellinen itsellesi. Eikä elämä koskaan ole täydellistä, kunhan on riittävän hyvää. :) Toivottavasti asiat menevät elämässäsi parempaan suuntaan! (Kuulostaa siltä.)
Vielä kysyn, mitä mieltä olet terapiasta ja lääkkeistä, toimiiko? Itse söin vähän aikaa lääkkeitä, terapiaa ei ole tarjottu. Oliko terapiaan sinusta helppo päästä?
N27 ja sekaisin
Vierailija kirjoitti:
Mp sote-uudistuksesta ja Suomen maahanmuuttopolitiikasta?
Sote-uudistuksessa on ollut paljon pureskeltavaa meille äänestäjille saati sitten päättäjille. Hieman ristiriitaiset fiilikset. Palveluiden yksityistäminen ja yksityisten tahojen käärimät voitot huolettaa. Katsotaan..
Kaikista soraäänistäkin huolimatta mun mielestä Suomen maahanmuuttopolitiikka on ollut tähän mennessä hyvää. Se ei oo helppo asia. Musta Suomi on onnistunut tasapainottelemaan kaikkien ääripäiden välillä ihan hyvin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnetko ikinä hirveää syyllisyyttä siitä, että olet pilannut/pilaamassa elämäsi?
Mitä apua olet saanut, vai oletko hakenut?
Opiskeletko?
Miten tätä elämää kestää??
T. N27 ja sekaisin
Tunnen joo syyllisyyttä, joskus noistakin asioista, mutta yleensä muista (Selkeää? :D) Lähinnä koen, et oon ''elänyt'' elämää niin ''hyvin'' kuin oon osannut. En todellakaan täydellisesti, mut oon yrittänyt aina parhaani.
Oon tällä hetkellä psykoterapiassa ja syön masennuslääkkeitä.
En opiskele, mutta ens syksynä tarkoitus aloittaa.
Toi viimeinen on hyvä kysymys. Monesti vastaus on, ettei mitenkään tai että joudut tekemään jotain yli-inhimillisii tekoja. En tiedä :D Itelle on tärkeintä rehellisyys omaa itseä kohtaan. Muu on oikeastaan samantekevää. En tiedä miten eletään pitkään / hyvä elämä :D Kertokaa te viisaammat! Ap
Kiitos vastauksista! Itselläni on ollut mielialaongelmia yläasteikäisestä lähtien, noin puolet elämästäni siis. Välillä mennyt paremmin, välillä huonommin. Joskus opiskeluaikana YTHS:llä diagnosoitu masennus. Nyt viimeiset pari vuotta vaivannut eniten ahdistus ja siihen liittyy myös sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Olen kuitenkin pystynyt opiskelemaan ja töissäkin ollut, tällä hetkellä jatko-opiskelijana. Vaikka tällä hetkellä ollaan kyllä pohjamudissa, tärkeä ihmissuhde vaarassa. Tunnen syyllisyyttä, että olen vajonnut omaan synkkyyteeni enkä kommunikoinut tarpeeksi.
Minusta sinulla on hyvä asenne, tuo että olet rehellinen itsellesi. Eikä elämä koskaan ole täydellistä, kunhan on riittävän hyvää. :) Toivottavasti asiat menevät elämässäsi parempaan suuntaan! (Kuulostaa siltä.)
Vielä kysyn, mitä mieltä olet terapiasta ja lääkkeistä, toimiiko? Itse söin vähän aikaa lääkkeitä, terapiaa ei ole tarjottu. Oliko terapiaan sinusta helppo päästä?
N27 ja sekaisin
Pahoittelen, tuli näemmä vahingossa tämä kaksi kertaa, ei oikein päivity kännykällä...
Alue: Aihe vapaa
Amis vai lukio?