Miten ehkäistä lasta tulemasta koulukiusatuksi?
Poikani on herkkä ja kiltti, miten valmistaa julmaan koulumaailmaan? Olen koulinut häntä jo sen verran, että itkeä ei saa turhista, parempi vaikka tönäistä takaisin, kuin pillittää. Ja kannella ei saa, mieluummin kertoo kotona kuin opettajalle. Olenko julma vai realisti?
Kommentit (27)
Ja pienessä mittakaavassa antaa painia toisten kanssa ja hieman välejäänkin selvitellä, ilman että aikuinen heti puuttuu. Koitat vaan kasvattaa lapsellesi hyvän itsetunnon, kehut ja kuuntelet.
Tuosta kantelemisesta olen eri mieltä. Minusta ala-aste ikäinen saa vielä kannella aikuisille. Liian pieni kantamaan yksin ongelmia sisällään, parempi purkaa ulos ne.
ei pidä pukeutua virran mukaan vaan niihin vaatteisiin jotka lapsi itse haluaa ja valitsee.
Pukeutumisesta: jos kaupassa haluaa tyttömäisiä tai lapsellisia vaatteita, tarjoan vaihtoehdoksi jotain poikamaisempaa ja kysyn oisko tää kuitenkin parempi, eikö Nalle Puh ole vähän lapsellinen? Aina on poikamaisempi vaihtoehto kelvannut hyvin.
Kantelemisesta: pienistä ei kerrota opettajalle, kerrotaan kotona ja mietitään yhdessä mitä tehdään, kerrotaanko opelle vai ei.
kiusaamiset open johdolla ilman jälkipuheita, eli sano vaan että kertoo kaiken mikä painaa vaan opelle. Ja minusta se on ihan hyvä myös isommilla lapsilla, ei opettajan tarvitse kertoa mistä tieto kiusaamisesta on tullut, aina on voinut olla joku muu silminnäkijä.
Ylipäätään, kannattaa olla rohkeasti oma itsensä ja jos jotakin kiusaamista tulee niin mahdollisimman nopea puuttuminen koulun kanssa ja muiden vanhempien, yleensä tehoaa hyvin.
sillä kiusaamisen syyt eivät noudata mitään välttämätöntä logiikkaa, se voi iskeä kehen tahansa.
Voit vain varmistaa, että lapsesi selviää kiusaamisesta. Paras keino tehdä niin on vakuuttaa, että häntä rakastetaan ja että hän on hyvä sellaisena kuin on. Ei siis niin että " kun et itke tai pukeudu väärin tai jotain muuta, sinua ei kiusata" - sehän tarkoittaa vain että jos kiusataan, olet epäonnistunut jossain mitä olisi pitänyt tehdä tai olla. Se, mitä vanhemmat voivat tehdä on tarjota lapselle hyvä ympäristö jossa on mukavaa olla siitä huolimatta, että muu maailma on täynnä kurjuuksia - ja pitää lapsensa puolta ja selvitellä rehellisesti asioita kun ongelmia tulee, liittyvät ne sitten kiusatuksi tulemiseen, kiusaamiseen, oppimiseen tai johonkin muuhun.
todellakin joutua aivan kuka tahansa. Syitä keksitään tyhjästä, jos jollakulla on tarve löytää rääkättävä.
Vierailija:
sillä kiusaamisen syyt eivät noudata mitään välttämätöntä logiikkaa, se voi iskeä kehen tahansa.Voit vain varmistaa, että lapsesi selviää kiusaamisesta. Paras keino tehdä niin on vakuuttaa, että häntä rakastetaan ja että hän on hyvä sellaisena kuin on. Ei siis niin että " kun et itke tai pukeudu väärin tai jotain muuta, sinua ei kiusata" - sehän tarkoittaa vain että jos kiusataan, olet epäonnistunut jossain mitä olisi pitänyt tehdä tai olla. Se, mitä vanhemmat voivat tehdä on tarjota lapselle hyvä ympäristö jossa on mukavaa olla siitä huolimatta, että muu maailma on täynnä kurjuuksia - ja pitää lapsensa puolta ja selvitellä rehellisesti asioita kun ongelmia tulee, liittyvät ne sitten kiusatuksi tulemiseen, kiusaamiseen, oppimiseen tai johonkin muuhun.
Ja minusta on väärä viesti tuokin, että ei saisi kertoa kaikesta opettajalle. Sillä sinä ap sanot rivien välistä, että lapsen on selvitettävä osa vaikeuksistaan ilman apua ja että kertominen on jotenkin paheksuttavaa (vaikka sanoisitkin, että kotona pitää kertoa).
Totta ihmeessä kiusaaminen on pojallesi käsittämätön asia. Vihoviimeinen juttu, mitä sinun nyt kannattaa hänelle viestiä on, että se johtuu hänestä itsestään (kiltteydestä jne.).
Selitä hänelle, että kiusaaja voi valita uhrikseen ihan kenet tahansa, koska kiusaaminen on hänelle kurjan olon purkua ja voimankäyttöä muihin. Että kiusaamalla hän haluaa korostaa omaa asemaansa, päästä luokan kingiksi. Uhri on todennäköisesti joku, joka on helppo kiusattava tai joka ei nyt vaan satu olemaan entuudestaan kiusaajalle tuttu ja kaveri.
näkee jo pienenä ketä mahdollisesti joutuu kiusatuksi koulussa. On siinä tietynlaisia piirteitä..
Kuinka vanha poikasi ap nyt on?
Mistä asioista kiinnostunut?
Onko hyviä kavereita?
Sosiaaliset taidot auttavat selviämään tilanteista ja saamaan ystäviä.
Vaikka kiusaaminen on väärin, niin siihen on hyvä varautua.
Minua on kiusattu, mutta ei se minua ole mitenkään erityisesti kolhaissut. Olen aina ollut pullukka, mutta en koskaan ole kokenut, että siitä huomauttelu olisi jotenkin elämää suurempaa. En ole rääväsuu, mutta olen pistänyt takaisin. Lisäksi olen aina kaikissa yhteisöissä toteuttanut tasapuolisuutta eli puolustanut heikompia sekä koulussa että työyhteisöissä. Työelämässä varsinkin minua on kiitetty siitä, että olen ollut tärkeä linkki ryhmähengen luomisessa. En siedä kuppikuntia enkä mies-nais-ryhmiä. Itse siis koen, että itsetunto ja sosiaaliset taidot ovat auttaneet sekä kiusatuksi joutumisessa että kiusaajaksi ajautumisessa (näinhän monille nimittäin koulumaailmassa käy, että ryhmän mukana alkavat kiusata).
Lisänä ripaus oikeita arvoja, joiden mukaan kaikki erilaisuus on ihan ok!
Vierailija:
näkee jo pienenä ketä mahdollisesti joutuu kiusatuksi koulussa. On siinä tietynlaisia piirteitä..
Kuinka vanha poikasi ap nyt on?
Mistä asioista kiinnostunut?
Onko hyviä kavereita?
Mutta on silti kaksi eri asiaa opettaa lapselle, että se johtuu hänestä, jos joutuu kiusatuksi kuin se, että valmentaa hänestä niin hyvällä itsetunnolla varustetun ja rakastetun lapsen, että hän selviää mahdollisesta kiusaamisesta. Ja että opettaa lapselle, että kiusaamista ei saa hyväksyä ja sallia ja se on AIKUISTEN homma lopettaa se heti.
-9/10-
Sanoin että se yleensä loppuu kun ei välitä, ja kunhan ei pillitä. Mutta siis olette sitä mieltä että opelle pitää kertoa? Eikö kantelupukit juuri niitä kiusattuja ole? Niin ainakin mun kouluiässäni..
Jos olet jo jotenkin joutunut kiusaamisen uhriksi, olet varmasti heikompi kuin kiusaaja vähän kaikin tavoin ja heikomman takasanto kommentit voivat ehkä vain kiusaajaa huvittaa..
Meidän luokalla ainakin kiusattiin yhtä Tuulaa, oli laiha, finninaamainen, ei todellakaan kivannäköinen..mutta kiusaaminen ei johtunut noista asioista vaan siitä, että oli aina niin ylimielinen ja töykeä. Jos olisi ollut kaunis, tuo töykeys olsi hyväksytty, mutta rumalle ei. Näihin liittyy niin monia eri puolia näihin kiusaamisasioihin
Ja poika on kiinnostunut piirtämisestä, kirjoista. Kirjallisesti ja taiteellisesti lahjakas, ei pidä esim. pallopeleistä, vaikka niihin on yritetty houkutella. 6-vuotias, on lukenut jo pitkään.
suhtautuminen on aika lailla muuttunut.
Minusta on hyvä lapsen oppia erottamaan se, kanteleeko itseensä kohdistuneesta kiusaamisesta ja se, kanteleeko esim. siitä, että joku kiipeää liukumäkeä ylös, vaikka se on kielletty. Jälkimmäinen on turhaa kantelemista, mutta kiusaamisesta PITÄÄ kertoa, koska muuten siihen ei voi aikuinen puuttua.
-9/10-
Kantelupukki ei ole se joka kertoo tärkeistä asioista..kantelupukki on se, joka menee pillittämään mitättömistä asioista.
Aika pienikin lapsi jo oppii mikä kantelun arvoista ja mikä ei.
Ehkä voisi erottaa jo nimitykset toisistaan. Jos kertoo opelle vaikka hakkaamisesta se on kertomista jotta asioihin puututaan ja jos menee huvinvuoksi joka asiasta opelle sanomaan se on kantelua
tuo että lukee ei ole kiusaamisen arvoista. Mutta tuo ettei leiki pallopelejä tai muita poikamaisempia juttuja voikin taas jo olla. Onko poika muuten poikamainen?
Voisitko ilmoittaa hänet johonkin harrastukseen?
Mitenkäs ne kaveriasiat oli? Se näistä ehkä tärkein kysymys...
kannattaa. Lapset ovat erilaisia eivätkä aina osaa tulkita toistensa toimintaa, jolloin aikuisia tarvitaan väliin, eivätkä lasten motiivit niin pahoja esim. ala-asteen pojilla välttämättä olleetkaan.
Oma poikani on ollut koulun leikeissä liian raju, ja kun hänelle selvisi että jotkut lapset kokivat sen pelottavana, ja yhdessä perheinä keskusteltiin ja kotona tiukasti puhuttiin, on tilanne muuttunut, ja lapset ovat nyt kavereita keskenään. Oma kokemukseni on, että on oma lapseni ollut se tekijä tai uhri, nopea puuttuminen on aina lopettanut heti tilanteet.
oma poikani on vähän samanlainen, kiinnostunut piirtämisestä ja matematiikasta ja metsistä, ei ikinä mistään pallopeleistä tms joissa onkin sitäpaitsi sen verran heikompi että jää aina syrjään. Mutta piirtäminen on niitä asioita, joilla hän pätee kaveripiirissä: piirtää kuvia kavereista, tai hienoista traktoreista, joita muut ihailevat ja pyytävät ja myös " opettaa" muita piirtämään.
Älä turhaan yritä muuttaa lastasi! Ei kaikkien ole pakko olla jalkapalloilijoita ja lapsi voi elää ihan onnellisena myös sen potkupallosuosikkien piirin ulkopuolella.
(t. nro 7)
Muskarissa tykkää käydä, ja yksi samanikäinen kaveri (poika) on. Tämä poika välillä kyllä kiusaa, mutta ei pahasti. Lähinnä huijaa ja nauraa partaansa kun poikani uskoo paksuimmatkin valeet.
Ja älkää sanoko että ei pidä kulkea joukon mukana, lapseni pärjääminen julmassa koulumaailmassa tulee etusijalla!