Lue keskustelun säännöt.
Oikeasti AARGH... en välillä jaksa lapsia yhtään!
06.04.2017 |
Joskus on sellaisia päiviä kun lapset ärsyttää, siis ihan melkein vaan se että ne on olemassa. En jaksa kuunnella koko ajan jotain tyhmiä juttuja ja pölötystä, kyselevät tyhmiä, lapset ovat koko ajan tiellä/edessä kun teet jotain, pudottavat leivän lattialle, kiljuvat, itkevät, riehuvat, kiukuttelevat. Eikä YHTÄÄN jaksais katsoa tuollaista. Välillä minusta tuntuu tältä, että hemmetti kun vaan ärsyttää. Ajattelen että ovat ärsyttäviä ja rasittavia.
Onko tämä ihan normaalia? Tunnen syyllisyyttä kun välillä ajattelen noin. Enkä tajua mistä se tulee. Joskus vaan tuntuu tuolta. Ja välillä taas tuntuu siltä, että lapset ovat ihania ja herttaisia, ja tekee mieli halata niitä.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen lastentekoa pitäisi käydä joku koulutus asiaan. Tuntuu, että kaiken maailman valopäät, jotka vain onnistuvat harrastamaan seksiä ja ovat biologisesti sopivia lisääntymiseen, sen tekeävt. Jos ei pää kestä, tai ei omaa mitään kykyä kasvattaa niitä lapsia, niin voisi jättää homman muille. Oikeasti. Ei ihan jokaisen ole pakko lisääntyä.
Se olisi kyllä ihan hyvä, tuommonen koulutus. Mutta oikeastiko on täysin epänormaalia tuntea näin, että välillä menee vaan totaalisesti hermot lapsiin?
ap
No vittu mitäs luulet? Ei ole.
Mieti miksi olet väsynyt. Mitä on liikaa?
Selvä. En ole väsynyt, joskus vaan tulee tuollainen hetki että vituttaa jos ei saa vaikka rauhassa tehdä ruokaa. Kamala nälkä ja haluaisin tehokkaasti ja nopeasti tehdä sen ruuan, niin joku tulee höpöttämään ja sörkkimään ja olemaan tiellä. Siis joskus tulee, ei joka päivä.
ap
Joo, sulla on nälkä. Syö välipalaa ja tee ruoka rauhassa muksujen kanssa.
Arvaa onko mulla verensokerit hiukka matalalla välillä, oon raskaana ja imetän ja kolme apulaista keittiössä.
Nyt oon oppinut lyhentämään ruokailuvälejä etten päästä itseäni liian nälkäiseksi.
Joo ja kyllä, kaikilla kiehuu välillä vaikka kuka mitä väittäisi.
Mikään ei oo niin veemäistä kuin tehdä nälkäisenä kiireellä ruokaa ja sitten saapuu nämä pienet apurit...;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein tuollaista tapahtuu? Lapset eivät ole ikinä ärsyttäneet, mutta vaimosta on välillä samoja tuntemuksia kuin sinulla lapsistasi.
Ei kovin usein, mutta kyllä nyt ainakin pari kertaa kuukaudessa.
ap
Pitäisiköhän sinun hakea apua jostain? Minkä ikäisistä lapsista on nyt kyse?
Ai oikeasti apua? Lapset on alakouluikäisiä. Minkälaista apua siis tarvitsisin? Tämä ei siis vissiin ole normaalia että välillä kiehuu?
ap
Ei ole kyllä koskaan ollut tuollaisia tuntemuksia omia lapsia kohtaan. Tottakai välillä väsyttää ja pienet asiat ärsyttävät, mutta ei kyllä tuollaista mitä sinä kuvailet. Eikä varsinkaan alakouluikäisten kanssa.
Onko nyt jotain kevät masennusta ilmassa? Vastaavia on tänään ollut palstalla useampia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen lastentekoa pitäisi käydä joku koulutus asiaan. Tuntuu, että kaiken maailman valopäät, jotka vain onnistuvat harrastamaan seksiä ja ovat biologisesti sopivia lisääntymiseen, sen tekeävt. Jos ei pää kestä, tai ei omaa mitään kykyä kasvattaa niitä lapsia, niin voisi jättää homman muille. Oikeasti. Ei ihan jokaisen ole pakko lisääntyä.
Se olisi kyllä ihan hyvä, tuommonen koulutus. Mutta oikeastiko on täysin epänormaalia tuntea näin, että välillä menee vaan totaalisesti hermot lapsiin?
ap
No vittu mitäs luulet? Ei ole.
Mieti miksi olet väsynyt. Mitä on liikaa?
Selvä. En ole väsynyt, joskus vaan tulee tuollainen hetki että vituttaa jos ei saa vaikka rauhassa tehdä ruokaa. Kamala nälkä ja haluaisin tehokkaasti ja nopeasti tehdä sen ruuan, niin joku tulee höpöttämään ja sörkkimään ja olemaan tiellä. Siis joskus tulee, ei joka päivä.
ap
Joo, sulla on nälkä. Syö välipalaa ja tee ruoka rauhassa muksujen kanssa.
Arvaa onko mulla verensokerit hiukka matalalla välillä, oon raskaana ja imetän ja kolme apulaista keittiössä.
Nyt oon oppinut lyhentämään ruokailuvälejä etten päästä itseäni liian nälkäiseksi.Joo ja kyllä, kaikilla kiehuu välillä vaikka kuka mitä väittäisi.
Mikään ei oo niin veemäistä kuin tehdä nälkäisenä kiireellä ruokaa ja sitten saapuu nämä pienet apurit...;)
No sehän siinä onkin, kun säälittää ne apurit jotka haluais auttaa (tulla sähläämään siihen..) ja sanon vaan että "ei nyt en tarvitse apua, menkää johonkin muualle". Ärsyttävää.
ap
Oma äitini oli juuri tuollainen, että "menee hermo lapsiin" ja "välillä" teki mieli halata.
Hänen ei kyllä olisi kannattanut hankkia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini oli juuri tuollainen, että "menee hermo lapsiin" ja "välillä" teki mieli halata.
Hänen ei kyllä olisi kannattanut hankkia lapsia.
Kurjaa, miten tämä käytännössä ilmeni teille lapsille? Mitä äitinne siis teki/sanoi tai ei tehnyt/sanonut?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen lastentekoa pitäisi käydä joku koulutus asiaan. Tuntuu, että kaiken maailman valopäät, jotka vain onnistuvat harrastamaan seksiä ja ovat biologisesti sopivia lisääntymiseen, sen tekeävt. Jos ei pää kestä, tai ei omaa mitään kykyä kasvattaa niitä lapsia, niin voisi jättää homman muille. Oikeasti. Ei ihan jokaisen ole pakko lisääntyä.
Se olisi kyllä ihan hyvä, tuommonen koulutus. Mutta oikeastiko on täysin epänormaalia tuntea näin, että välillä menee vaan totaalisesti hermot lapsiin?
ap
No vittu mitäs luulet? Ei ole.
Mieti miksi olet väsynyt. Mitä on liikaa?
Selvä. En ole väsynyt, joskus vaan tulee tuollainen hetki että vituttaa jos ei saa vaikka rauhassa tehdä ruokaa. Kamala nälkä ja haluaisin tehokkaasti ja nopeasti tehdä sen ruuan, niin joku tulee höpöttämään ja sörkkimään ja olemaan tiellä. Siis joskus tulee, ei joka päivä.
ap
Joo, sulla on nälkä. Syö välipalaa ja tee ruoka rauhassa muksujen kanssa.
Arvaa onko mulla verensokerit hiukka matalalla välillä, oon raskaana ja imetän ja kolme apulaista keittiössä.
Nyt oon oppinut lyhentämään ruokailuvälejä etten päästä itseäni liian nälkäiseksi.Joo ja kyllä, kaikilla kiehuu välillä vaikka kuka mitä väittäisi.
Mikään ei oo niin veemäistä kuin tehdä nälkäisenä kiireellä ruokaa ja sitten saapuu nämä pienet apurit...;)
No sehän siinä onkin, kun säälittää ne apurit jotka haluais auttaa (tulla sähläämään siihen..) ja sanon vaan että "ei nyt en tarvitse apua, menkää johonkin muualle". Ärsyttävää.
ap
Tiedän, ja kun nekin täytyy kuitenkin niihin keittiötouhuihin opettaa. Siksipä, kyllä tässä saa miettiä että itse otan jukurtin ja välillä jotain helppoa ruokaa ja muksut pilkkoon salaattia ja pesemään kurkkuja ja tomaatteja.
Mun ainakin täytyy muistutella itselleni että niille riittää pienikin homma!
Koita jaksaa oikeasti, kyllä me pärjätään.;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen lastentekoa pitäisi käydä joku koulutus asiaan. Tuntuu, että kaiken maailman valopäät, jotka vain onnistuvat harrastamaan seksiä ja ovat biologisesti sopivia lisääntymiseen, sen tekeävt. Jos ei pää kestä, tai ei omaa mitään kykyä kasvattaa niitä lapsia, niin voisi jättää homman muille. Oikeasti. Ei ihan jokaisen ole pakko lisääntyä.
Se olisi kyllä ihan hyvä, tuommonen koulutus. Mutta oikeastiko on täysin epänormaalia tuntea näin, että välillä menee vaan totaalisesti hermot lapsiin?
ap
No vittu mitäs luulet? Ei ole.
Mieti miksi olet väsynyt. Mitä on liikaa?
Selvä. En ole väsynyt, joskus vaan tulee tuollainen hetki että vituttaa jos ei saa vaikka rauhassa tehdä ruokaa. Kamala nälkä ja haluaisin tehokkaasti ja nopeasti tehdä sen ruuan, niin joku tulee höpöttämään ja sörkkimään ja olemaan tiellä. Siis joskus tulee, ei joka päivä.
ap
Joo, sulla on nälkä. Syö välipalaa ja tee ruoka rauhassa muksujen kanssa.
Arvaa onko mulla verensokerit hiukka matalalla välillä, oon raskaana ja imetän ja kolme apulaista keittiössä.
Nyt oon oppinut lyhentämään ruokailuvälejä etten päästä itseäni liian nälkäiseksi.Joo ja kyllä, kaikilla kiehuu välillä vaikka kuka mitä väittäisi.
Mikään ei oo niin veemäistä kuin tehdä nälkäisenä kiireellä ruokaa ja sitten saapuu nämä pienet apurit...;)
No sehän siinä onkin, kun säälittää ne apurit jotka haluais auttaa (tulla sähläämään siihen..) ja sanon vaan että "ei nyt en tarvitse apua, menkää johonkin muualle". Ärsyttävää.
ap
Joo, tiedän. Se on ihan megaärsyttävää, kun pitäis vaan nopeasti saada tehtyä jotain, ja lapsi tulee "auttamaan". Silloin on parasta vaan antaa lapselle tehtäväksi joku pieni homma. "Hyvä kun tulit auttamaan. Voitko antaa laatikosta paistilastan? Ja hämmentää kastiketta sillä aikaa kun pilkon kasvikset". Uskon, että pitkällä aikavälillä tuo palkitsee, ja lapsesta on ehkä joskus oikeastikin apua kotitöissä ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äitini oli muutoin välillä ihan paska äiti, mutta tuon osasi että otti minut mukaan keittiöön. Ja hyvä ruoan laittaja minusta tulikin. Ne oli pieniä hommia alkuun, mutta vaikeampia ajan myötä. Kun muistaisi itsekin ettei sen tarvi olla iso homma..
Ja muistaisi että tämä on lyhyt aika kun ne siinä hyörii ja on äidin seurasta kiinnostuneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen lastentekoa pitäisi käydä joku koulutus asiaan. Tuntuu, että kaiken maailman valopäät, jotka vain onnistuvat harrastamaan seksiä ja ovat biologisesti sopivia lisääntymiseen, sen tekeävt. Jos ei pää kestä, tai ei omaa mitään kykyä kasvattaa niitä lapsia, niin voisi jättää homman muille. Oikeasti. Ei ihan jokaisen ole pakko lisääntyä.
Se olisi kyllä ihan hyvä, tuommonen koulutus. Mutta oikeastiko on täysin epänormaalia tuntea näin, että välillä menee vaan totaalisesti hermot lapsiin?
ap
On normaalia, kunhan et käsiksi käy. Tottakai lapset venyttävät vanhempiensa tunteet ja hermot äärirajoille. He harjoittelevat elämää ja rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen lastentekoa pitäisi käydä joku koulutus asiaan. Tuntuu, että kaiken maailman valopäät, jotka vain onnistuvat harrastamaan seksiä ja ovat biologisesti sopivia lisääntymiseen, sen tekeävt. Jos ei pää kestä, tai ei omaa mitään kykyä kasvattaa niitä lapsia, niin voisi jättää homman muille. Oikeasti. Ei ihan jokaisen ole pakko lisääntyä.
Se olisi kyllä ihan hyvä, tuommonen koulutus. Mutta oikeastiko on täysin epänormaalia tuntea näin, että välillä menee vaan totaalisesti hermot lapsiin?
ap
On normaalia, kunhan et käsiksi käy. Tottakai lapset venyttävät vanhempiensa tunteet ja hermot äärirajoille. He harjoittelevat elämää ja rajoja.
Herttinen... Taas tää joka pelkää aina käsiksi käymistä...
Ihan normaalia, että aina ei jaksa ja välillä vaan ottaa päähän. Kukaan ei ole täydellinen, ei edes äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ja ärsyttää kun pitäis olla jotenkin täydellinen, mutta silti tunnen välillä näin. Kiitos ymmärryksestä.
ap
Olen nyt vasta omien lasteni myötä havahtunut siihen, miten vittumainen oma lapsuuteni oli. Ei missään terapiassa saa tällaisia oivalluksia. Omien lasten kanssa ikään kuin elää oman lapsuutensa uudestaan.
Kuopukseni on ihan saman luonteinen kuin minä pienenä. Aika vaativa luonne kyllä.
Oma isosiskoni oli erityislapsi, mutta ei siitä 70-luvulla puhuttu. Ihan penskoina, kun oltiin jotain neljä ja kaksi, siskoni löi minua koko ajan ja ärsytti minua tahallaan. Hän tiesi, miten sai minut suuttumaan ja teki sitä ihan huvikseen. Kun suutuin ja aloin huutaa kuin palosireeni, isäni hermostui ja löi minua, jotta olisin ollut hiljaa. Isän ollessa kotona, meidän lasten piti olla hiljaa ja näkymättömiä.
Sain siis ensin turpaan siskoltani ja sen jälkeen isältä, joka ei kestänyt hermostumistani. Olen koko aikuisikäni jotenkin vihannut perhettäni, mutta en ole osannut sanoa miksi.
Vasta kun seurasin lapsiani, sitä miten esikoinen tahallaan "huudattaa" kuopusta ja miten pienempi tähän reagoi, tuli deja vu.
Siskoni oli lapsena tosi hankala ja vanhempani olivat ihan kypsiä häneen ja minuun ei sitten millään olisi haluttu tuhlata enää paukkuja. Minun piti olla hiljaa ja kiltisti, koska sisko vei vanhempien kaiken energian.
Yritä ärsyyntyessäsi kohdella lapsiasi tasapuolisesti, älä siirrä jotain alitajuisia käytösmalleja enää seuraavalle sukupolvelle.
Yleensä vanhempaa ärsyttää omassa lapsessa se, mitä ei itse pienenä saanut tehdä. Esim. just jos et itse lapsena saanut kiukutella äidille, niin oman lapsen kiukuttelua ei jaksaisi sietää. Et pysty antamaan sitä, mitä et ole itse aikanaan saanut.
Kuulostaa alhaiselta verensokerilta.