Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan vauva voi olla erossa äidistä?
05.04.2017 |
Sain ystäväni kanssa aikaiseksi melko lihavan väittelyn siitä, mikä on sopiva aika äidille olla erossa vauvastaan. Minulla olisi ollut kahden päivän työmatka, jonne olisi hyvä ja mukavakin lähteä, mutta kieltäydyin, koska minulla on kotona 6 kk ikäinen poika. Poika olisi jäänyt isän kanssa kotiin.
Ystäväni sen sijaan on ollut jo useamman viikonlopun poissa kotoa. Hänen tyttärensä on 5 kk ja ollut myöskin isänsä kanssa.
Isä on lapselle myös turvallinen aikuinen, mutta minun mielestäni pieni vauva, varsinkin imetetty, tarvitsee äitiään. Mitä muut olette mieltä asiasta?
Kommentit (23)
En minäkään jättäisi puolivuotiasta kuin max työpäivän mittaiseksi ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli olisit yhden yön erossa vauvasta? Kyllä minä ainakin voisin jättää vauvan isälle ja jouduin jättämäänkin kun jouduin viikoksi sairaalaan vauvan ollessa 3kk ikäinen. Nyt vauvani vuoden ikävinen ja meillä tästä huolimatta ihana vuorovaikutus niinkuin myös isänsä kanssa joka viettänyt paljon aikaa kahdestaan vauvan kanssa :) siispä en usko tuohon niin monta yötä ja tuntia kuin on kuukaisia tai vuosia...
Minusta ihan henkilökohtaista, jokainen äiti tietää minkä ajan pystyy olemaan poissa vauvan luota, tuskin siinä kelloa tarvitsee alkaa kyttämään. Tekeehän se isällekin hyvää saada olla kaksistaan vauvan kanssa :)
Jokainen tekee niinkuin itsestä tuntuu hyvältä, turha siitä alkaa riitelemään. Tosin uskon ettei se vauva rikki mene jos on puolivuotiaana yhden yön isänsä kanssa.
Sinä olet oikeassa. Ei kannata ehdointahdoin tuottaa stressiä ja ahdistusta vauvalle. Varsinkin toistuvana ero-ahdistus jättää jälkensä vaikka se ei välttämättä näy kuin vasta vuosien päästä. Mikään työmatka ei minustakaan ole riittävä peruste stressata vauvaa (ja itseään jos on normaali tunneside vauvaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä isä on hoitanut syntymästä saakka yhtä paljon kuin minä ja pitänyt osan vanhempainvapaista. Lapsi syö sekä rintaa että pulloa eikä tunnu tekevän mitään eroa meidän välillä. Olin ekan kerran yön poissa kun oli nelikuinen. Muille ei aiota jättää yöksi ainakaan ennen vuoden ikää, sen suhteen se kuukausi-vuosisääntö on aika hyvä.
Kehityspsykologit ym. asiantuntijat kannattaa tuota tunti per kuukausi, vuorokausi per vuosi -periaatetta. Ei se ole ihan tuulesta temmattu ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi syntyi pienenä keskosena. Heti syntymästään hänet tungettiin muovikaappiin vaille kenenkään kosketusta. Kaikkiaan meillä meni puoli vuotta ennen kuin pääsimme kunnolla kotiutumaan ja normaaliin elämään edes jotenkin kiinni. Perheessämme on muitakin lapsia eikä teholla ja ja monella muullakaan osastolla voi vanhemmat yöpyä, joten suurimman osan tuosta puolesta vuodesta jouduin jättämään vauvan sairaalaan yöksi hoitajan hoteisiin.
Olin tukehtua ikävään, kauhuun ja pelkoon siitä, että vauva kestää eron vanhemmastaan tunnin kuukausissa ja vuorokauden vuosissa. Lääkärit käski mun olla suurentelematta asiaa, vanhemman läsnäolon toistuvuus, lämmin ja hellä hoiva jatkossa kompensoi asian. En tiennyt yhtään mitä ajatella, mistä se lapsi tietää, lähdenkö kotiin nukkumaan ja hoitamaan muiden lasten asioita vai lähdenkö viihteelle. Hylkääminen yhtä kaikki.
No, en tiedä vieläkään. Lapsi on nyt koululainen, reipas, avoin, iloinen, mielestäni meillä on ihan samanlainen hyvä, turvallinen ja luottamuksellinen suhde toisiimme kuin mulla on meidän muihin lapsiinkin.
En tietysti varmuudella voi tietää, miten mun poissaoloni vauva-aikana sairaalasta vaikuttaa hänen aikuisuuteensa tai suhteeseen omiin lapsiinsa tms., mutta tämän hetkisen tilanteen perusteella väittäisin, ettei terve, normaalissa rakastavassa ja läheisessä vanhempisuhteessa elänyt vauva, voi pysyväsi vaurioitua jos jää yöksi tai kahdeksi isänsä tai mumminsa hoiviin. Uskon, että lapset kestää vähän enemmänkin.
Siis ihan järkyttävää että tuossa 60 days in -ohjelmassa on tällä kaudellä pienen vauvan äiti, joka imettikin lähtiessään vapaaehtoisena kokeilemaan vankilassa oloa. Ja kaiken huipuksi tuon vauvan isä, siis tämänhetkinen ensisijainen huoltaja, teki juuri ennen äitiä saman kokeilun.
Vauva siis oli ensin erossa isästään 60 pv ja melkein heti perään äidistään, joka siis tuon isän 60 pv jakson ajan oli vauvan ainoa hoitaja.
En ihan tajua tätä kuviota, miksi noista kumpikaan lähti ohjelmaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehityspsykologit ym. asiantuntijat kannattaa tuota tunti per kuukausi, vuorokausi per vuosi -periaatetta. Ei se ole ihan tuulesta temmattu ajatus.
Olen lukenut tästä myös monesta paikasta, mutta mistään en ole löytänyt heidän kannanottoaan nimenomaan siihen, että lapsi on erossa ainoastaan äidistään. Eli ei vieraalla hoidossa vaan toisella vanhemmallaan. Olisiko jollain linkata tähän liittyen?
Itse uskon että vauvalla on äitiin erityinen side, mikäli äiti on ollut ensisijainen hoitaja ja vauva on täysimetetty. Isä on hyvä hoitaja mutta ei sama asia kuin äiti.
Nuo on pakkotilanteita, joissa vauva syntyy keskosena tai äiti joutuu jostain vakavasta syystä sairaalaan. Olen pahoillani ysin puolesta, tuo on varmasti ollut ihan kamalaa. Ehkä teidän lapsella on sitten onneksi mennyt hyvin eikä mitään seurauksia ole näkynyt. Mutta täysin varma ei ikinä voi olla, eikä tiedä mitä esim. aikuisuus tuo tullessaan. Lääkärit kuitenkin tuollaisissa tilanteissa yrittää parhaansa mukaan lohdutella vanhempia. Sinun ei kuitenkaan pidä tuntea huonoa omaatuntoa, vaikka jotain joskus tulisikin. Et ole voinut asialle mitään! Noissa tilanteissa on vain tehtävä kuten on pakko tehdä.
En kuitenkaan vertaisi erossa olemista silti tuollaiseen pakkotilanteeseen ja lähtisi sanomaan, että äidin on ok lähteä pitkiksi ajoiksi pois, koska meidänkin keskonen on selvinnyt alkuajoistaan. Työmatkat ja huvimatkat ei ole mitään pakkojuttuja. Miksi ottaa riski turhaan ja lähteä yöksi pois?
Mun äiti taas oli syntymäni jälkeen aina silloin tällöin sairaalassa sairautensa takia. Saattoi olla viikonkin mittaisia jaksoja poissa siihen asti kunnes olin noin 4/5-vuotias. Mulla alkoi jo ala-asteiässä sellainen epämääräinen yleinen ahdistuneisuushäiriö, josta en ole vieläkään päässyt eroon, vaikka olen jo kohta nelikymppinen. En tiedä, johtuuko se noista ajoista vai mistä.
Mulla ei ole nyt linkkiä laittaa, mutta jostain joskus luin artikkelin, jossa puhuttiin juuri erossa olosta ensisijaisesta hoitajasta, joka useimmilla vauvoilla on äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuo on pakkotilanteita, joissa vauva syntyy keskosena tai äiti joutuu jostain vakavasta syystä sairaalaan. Olen pahoillani ysin puolesta, tuo on varmasti ollut ihan kamalaa. Ehkä teidän lapsella on sitten onneksi mennyt hyvin eikä mitään seurauksia ole näkynyt. Mutta täysin varma ei ikinä voi olla, eikä tiedä mitä esim. aikuisuus tuo tullessaan. Lääkärit kuitenkin tuollaisissa tilanteissa yrittää parhaansa mukaan lohdutella vanhempia. Sinun ei kuitenkaan pidä tuntea huonoa omaatuntoa, vaikka jotain joskus tulisikin. Et ole voinut asialle mitään! Noissa tilanteissa on vain tehtävä kuten on pakko tehdä.
En kuitenkaan vertaisi erossa olemista silti tuollaiseen pakkotilanteeseen ja lähtisi sanomaan, että äidin on ok lähteä pitkiksi ajoiksi pois, koska meidänkin keskonen on selvinnyt alkuajoistaan. Työmatkat ja huvimatkat ei ole mitään pakkojuttuja. Miksi ottaa riski turhaan ja lähteä yöksi pois?
Mun äiti taas oli syntymäni jälkeen aina silloin tällöin sairaalassa sairautensa takia. Saattoi olla viikonkin mittaisia jaksoja poissa siihen asti kunnes olin noin 4/5-vuotias. Mulla alkoi jo ala-asteiässä sellainen epämääräinen yleinen ahdistuneisuushäiriö, josta en ole vieläkään päässyt eroon, vaikka olen jo kohta nelikymppinen. En tiedä, johtuuko se noista ajoista vai mistä.
Mulla ei ole nyt linkkiä laittaa, mutta jostain joskus luin artikkelin, jossa puhuttiin juuri erossa olosta ensisijaisesta hoitajasta, joka useimmilla vauvoilla on äiti.
Hei haloo! Kahden päivän työreissu, vauva 6kk ja jäisi isänsä hoiviin. Kyllä tänä päivänä ollaan ihan hullun hysteerisiä. Miettikää nyt vaikka jenkkien 6 viikon äitiyslomaa. Kaikkiko ne lapset on vaurioituneita?
Eikös se ole äidistä enemmän kiinni kuin vauvasta. En millään jaksa uskoa, että yö isän kanssa aiheuttaisi kamalat traumat. Mutta niin pienen vauvan kanssa voi olla vielä niin symbioosissa, ettei vaan pysty lähtemään. Muuta ongelmaa en tuossa näkisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu vauvasta. Jouduin sairaalaan kolmeksi vuorokaudeksi ja vauva, 9kk, ei saanut tulla vierailemaan tartuntavaaran takia. Vauva ei ollut moksiskaan kun kotiuduin. Katsoi minua lähinnä että "ai, sieltä se tulee" ja arki lähti siltä sekunnilta rullaamaan kuten ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vauvasta. Jouduin sairaalaan kolmeksi vuorokaudeksi ja vauva, 9kk, ei saanut tulla vierailemaan tartuntavaaran takia. Vauva ei ollut moksiskaan kun kotiuduin. Katsoi minua lähinnä että "ai, sieltä se tulee" ja arki lähti siltä sekunnilta rullaamaan kuten ennenkin.
Joo, joo. Mutta et sä voi olla varma, mitä pitkäaikaisia vaikutuksia sillä on ollut lapseesi. Jos sun lapsi vaikka sairastuu aikuisena atooppiseen ihottumaan tai kammoaa korkeita paikkoja tai hurahtaa riparilla uskoon, niin siinähän olet. Syy voi hyvin löytyä kolmen päivän poissaolostasi. Eli ei kannata ottaa riskiä.
Vai miten se nyt menikään...
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vauvasta. Jouduin sairaalaan kolmeksi vuorokaudeksi ja vauva, 9kk, ei saanut tulla vierailemaan tartuntavaaran takia. Vauva ei ollut moksiskaan kun kotiuduin. Katsoi minua lähinnä että "ai, sieltä se tulee" ja arki lähti siltä sekunnilta rullaamaan kuten ennenkin.
No tuo "ei moksiskaan" "ai sieltä se tulee" -katse on juuri se huono merkki...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo on pakkotilanteita, joissa vauva syntyy keskosena tai äiti joutuu jostain vakavasta syystä sairaalaan. Olen pahoillani ysin puolesta, tuo on varmasti ollut ihan kamalaa. Ehkä teidän lapsella on sitten onneksi mennyt hyvin eikä mitään seurauksia ole näkynyt. Mutta täysin varma ei ikinä voi olla, eikä tiedä mitä esim. aikuisuus tuo tullessaan. Lääkärit kuitenkin tuollaisissa tilanteissa yrittää parhaansa mukaan lohdutella vanhempia. Sinun ei kuitenkaan pidä tuntea huonoa omaatuntoa, vaikka jotain joskus tulisikin. Et ole voinut asialle mitään! Noissa tilanteissa on vain tehtävä kuten on pakko tehdä.
En kuitenkaan vertaisi erossa olemista silti tuollaiseen pakkotilanteeseen ja lähtisi sanomaan, että äidin on ok lähteä pitkiksi ajoiksi pois, koska meidänkin keskonen on selvinnyt alkuajoistaan. Työmatkat ja huvimatkat ei ole mitään pakkojuttuja. Miksi ottaa riski turhaan ja lähteä yöksi pois?
Mun äiti taas oli syntymäni jälkeen aina silloin tällöin sairaalassa sairautensa takia. Saattoi olla viikonkin mittaisia jaksoja poissa siihen asti kunnes olin noin 4/5-vuotias. Mulla alkoi jo ala-asteiässä sellainen epämääräinen yleinen ahdistuneisuushäiriö, josta en ole vieläkään päässyt eroon, vaikka olen jo kohta nelikymppinen. En tiedä, johtuuko se noista ajoista vai mistä.
Mulla ei ole nyt linkkiä laittaa, mutta jostain joskus luin artikkelin, jossa puhuttiin juuri erossa olosta ensisijaisesta hoitajasta, joka useimmilla vauvoilla on äiti.
Hei haloo! Kahden päivän työreissu, vauva 6kk ja jäisi isänsä hoiviin. Kyllä tänä päivänä ollaan ihan hullun hysteerisiä. Miettikää nyt vaikka jenkkien 6 viikon äitiyslomaa. Kaikkiko ne lapset on vaurioituneita?
Jokainen voi tehdä miten lystää. Mutta ei pidä lähteä muille levittämään virheellisiä näkemyksiä, etteikö sillä voisi mitään haittaa olla, kun kerran voi olla haittaa. Turha haukkua muita hysteerisiksi. Sitäpaitsi Jenkeissäkin voisi tehdä hyvää paljon pidempi äitiysloma...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehityspsykologit ym. asiantuntijat kannattaa tuota tunti per kuukausi, vuorokausi per vuosi -periaatetta. Ei se ole ihan tuulesta temmattu ajatus.
Olen lukenut tästä myös monesta paikasta, mutta mistään en ole löytänyt heidän kannanottoaan nimenomaan siihen, että lapsi on erossa ainoastaan äidistään. Eli ei vieraalla hoidossa vaan toisella vanhemmallaan. Olisiko jollain linkata tähän liittyen?
Itse uskon että vauvalla on äitiin erityinen side, mikäli äiti on ollut ensisijainen hoitaja ja vauva on täysimetetty. Isä on hyvä hoitaja mutta ei sama asia kuin äiti.
Vauvalla tulee erityinen side vaikka pikkuserkun kaimaan mikäli tämä on ensisijainen hoitaja ja ainoa ruokkija. Isä on tasan niin hyvä hoitaja kuin miten paljon hän on vauvaa hoitanut. Ei siinä äidin roolissa mitään erityistä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vauvasta. Jouduin sairaalaan kolmeksi vuorokaudeksi ja vauva, 9kk, ei saanut tulla vierailemaan tartuntavaaran takia. Vauva ei ollut moksiskaan kun kotiuduin. Katsoi minua lähinnä että "ai, sieltä se tulee" ja arki lähti siltä sekunnilta rullaamaan kuten ennenkin.
No tuo "ei moksiskaan" "ai sieltä se tulee" -katse on juuri se huono merkki...
Ei, vaan kontaktin välttäminen jne. on huono merkki.
Niin monta yötä kuin on vuosia, niin monta tuntia kuin on kuukausia.