Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sanokaa mitä teen tämän RASITTAVAN appiukon kanssa?
23.03.2006 |
Ensinnäkin, appiukkoni on todella raivostuttava ohjeiden jakaja ja ilkeämielinen huomauttelija. Miestäni tämä ei tietenkään haittaa, onhan hän joutunut sitä sietämään koko lapsuutensa. Mutta minä en!
Tässä taas taannoin sattunut esimerkki. Olimme parikuukautisen vauvamme kanssa heillä kylässä ja totesin vauvastamme huolissani ' onkohan tuo laihtunut jotenkin, kun ei näytä enää niin pullukalta' . Appiukko siihen ' no sietäisihän tuon laihtuakin' .
Eli hän väitti VAUVAAA läskiksi. Eihän vauvaa voi edes lihottaa!
Ja oikeasti - tämä on ihan jatkuvaa, tuo on vain yksi esimerkki. Mitä sitten, kun lapsemme on viisi ja appiukko huomauttelee hänelle vastaavaan sävyyn.
Kommentit (6)
Mitenköhän sitten, kun lapsi vanhempana älyää itsekin pahoittaa mielensä.
Raskausaikanani hän katsoi asiakseen todeta lapsemme 3d-kuvasta, että hänellä on iso nenä (näin ei edes ollut) ja siihen perään päivitteli minun isoa nenääni. Tämä oli pahin kommentti, mitä voi sanoa - pelkäsin kamalasti, että ruma nenäni, josta olen aina kärsinyt, periytyisi lapsellemme. Ja raskaana tunteet olivat muutenkin pinnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin sellainen huumorin varjolla tapahtuva kommentointi voi tietysti olla yhtä ärsyttävää.
Jotkut vanhemmat miehet kuvittelevat, että voivat laukoa ihan mitä vaan törkeyksiä, mutta kun nuori nainen sanookin takaisin, niin panevat useimmiten suunsa säppiin aika nopeasti. Enkä tarkoita mitään ilkeyksien sanomista takaisin, vaan sellaista tiukkaa äänensävyä, joka antaa ymmärtää, ettei miehen käytös ollut sopivaa. Veikkaanpa, että ovat usein tyranniäitien kasvattamia lellipoikia, jotka pitävät kovaa ääntä itsestään, mutta alistuvat kyllä naisen allekin aika helposti (tiedän pari tällaista tapausta). :D Varaudu kuitenkin urputukseen selän takana. Muista tiukka linja, minulle ei ryttyillä. Älä pelkää olla kauhea akka. :)
(Toisaalta, tuo vauvakommentti ei ollut mitenkään hirveän ilkeä, vain tyhmä. Ja tyhmät kommentit voi vaan jättää omaan arvoonsa. Ei kannata synnytyksenjälkeisessä tunnemyrskyssä lukea liikaa ihmisten juttuihin.)
Vauva itkee aina appi-ukon nähdessään. Anoppi myhäilee miehensä huumorille vieressä.
Omat vanhempani kohtelevat vauvaa, aluksi vierastavanakin, todella lempeästi. Vauva on silminnähden ihastunut isääni ja viihtyy ukkinsa seurassa hyvin.
Appiukon käytöksen syitä ei voi kuin arvailla: huono isä-poikasuhde, tyytymättömyys poikansa vaimoon tai aito välinpitämättömyys lapsia kohtaan ja suoranainen empatiakyvyn puute. Appi on kyllä anopin kertoman mukaan mitä suurin lapsien ystävä ja meidänkin lasta tuntui odottavan innolla. Käytös on kuitenkin muuttunut vauvan syntymän myötä.
Vierailija:
Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tai treenaa muutama pistävä vastaus varastoon. Mun appiukko samanlainen - suunnilleen palvoo pojanpoikaansa, mutta " hyvää tarkoittava" kommentointi ja neuvominen on aika syvältä... kuuntelis joskus mitä oikeasti puhuu... Tsemppiä!
Alue: Aihe vapaa
Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tai treenaa muutama pistävä vastaus varastoon. Mun appiukko samanlainen - suunnilleen palvoo pojanpoikaansa, mutta " hyvää tarkoittava" kommentointi ja neuvominen on aika syvältä... kuuntelis joskus mitä oikeasti puhuu... Tsemppiä!