Kissa vai koira, kummasta tykkäät enemmän

Molemmissa puolensa mutta ihan periaatteessa en ota kissaa ennen kuin asun maalla missä se voi kulkea vapaana. Koira käy myös taajamaan.

Kissa, kauniimmat äänet.

Pidän molemmista, mutta kissa on ehdoton suosikkini. Kissan luonne mätsää paremmin omaani - viihdytään rauhassa omissa oloissamme, emmekä halua olla kaikkien kavereita. Kissa on myös koiraa vaivattomampi lemmikki, joskaan kissakaan ei vaivaton ole, jos hyvin huoltaa. Koirassa risoo lähinnä se jatkuva lenkittäminen. 

Joo, mulla on 2 kissaa, vaikka vuosikausia haaveilin koirasta. Lopulta kissat veivät sydämen. 

Kissa on lähtökohtaisesti paljon helpompi ja vaivattomampi lemmikki. Hyvä lemmikki laiskalle,eikä sido ollenkaan niin paljon. Kissa pärjää jopa yön yli itsekseen,jos on raikasta vettä & ruokaa saatavilla. Meidän kissa ei ole koskaan tehnyt tuhoja tai tehnyt tarpeitaan muualle kuin laatikkoon. Kissaa ei tarvitse kouluttaa tai ulkoiluttaa kuten koiraa.

Sitten taas toisaalta.. Koiraan saa erilaisen yhteyden kuin kissaan. Koiran kanssa touhutaan enemmän, koira rakastaa sinua ehdoitta, koiran voi ottaa mukaan lähes kaikkialle. Koira muistuttaa hyvässä ja pahassa enemmän lasta. Älkää nyt käsittäkö väärin,eläinhän se koirakin tietysti on ja sellaisena sitä tulee kohdella.

Molemmat on ihania, mutta kyllä mun kissat vie voiton. Ihania lötköpötköjä😻.

Kissa. Koirakin löytyy mutten pahemmin siitä välitä..

Kissa. Koira sitoo liikaa. Vaikka tykkään kyllä jostain pikkukoirista... varsinkin sellaisia "piskimäsiä" koiria rakastan jotka ei ole niin nättejä vaan sellaisia vähän rähjäisiä. Kissa on toisaalta ihanan itseriittoinen ja rakastan kissojen luonnetta. Kissat tykkäävät myös minusta ja tulevat helposti luokseni... paitsi anopin kissa joka on luonnehäiriöinen yksilö. Kerjää ulospääsyä ja kun kävelet ohi avaamaan ovea hyökkää nilkkaan 😡 Juu, ei olla kavereita enkä silittele vaikka yleensä olen aina kissoja paijaamassa.

Tykkään enemmän kissoista, mutta pidän kyllä kovasti myös koirista. Lapsuudessa meillä oli kotona molemmat. Nyt mulla on kissa, mut jos joskus tulevaisuudessa olis mahdollisuus ottaa koira nii kyllä huolisin. :)

Koirissa kyllä en iha kauheesti pidä pikkukoirista. Mun suosikit on isot nallukat kuten vaikka bernit ja nöffit.

Kissaihminen olen, mutta kai sopivan koirankin kanssa elämään pystyisin.

Kissat ovat suloisen pehmeitä, eivät haise ns. ulolle, sopivassa suhteessa itsenäisiä ja ihan paapottavia pikkuvaaveja. Rauhallisempia kuin koirat, jotka ovat usein liiaksi höseltäviä. Pentukissat toki riekkuvat, mutta enemmän pidänkin aikuisista kissoista. En myöskään pidä haukkumisen äänestä, rasittavan säksättävä. Kissa on hiljiasempi.  Koira on pohjimmiltaan laumaeläin, ja jos sellaisen ottaa, sille pitäisi toimia laumanjohtajana, mikä ajatus tuntuu rasittavalta. Kissalle ei tarvitse eikä edes voi.

En kuitenkaan mitenkään periaatteellisesti vastusta koiria. Asuntoni ohi menee paljon koiranulkoiluttajia, se on ihan hauskaa, ja äsken kauppareissulla rapsuttelin vastaan tullutta tuttua naapurin koiraa. 

Kissa. Koiratkin ovat usein mukavia mutta en usko, että kärsivällisyyteni riittäisi sen kouluttamiseen ja sosiaalistamiseen. Juuri huonosti koulutetut koirat ovat niitä harvoja eläimiä, joista en pidä. En siis itse halua olla sellaisen omistaja.

Kissan itsenäisempi luonne natsaa paremmin omaan mentaliteettiini ja elämäntyyliini. Toisaalta olen useasti huomannut, että kissa voi kiintyä ihmiseen jopa koiraakin syvemmin. Kyseessä ei välttämättä tarvitse olla edes kissan omistaja, vaan esim. kavereiden ja sukulaisten kissoissa on ollut yksilöitä, jotka ovat suorastaan omineet minut itselleen.

Kissa. Mulla on niitä 4 ja olen ne kaikki ottanut aikuisina. Pelastanut joutumasta piikille. Ei kai tässä muuten  enää tarvitse perustella?

Kissa, kyllä ehdottomasti kissa! Jumalaisempaa, kauniimpaa, fiksumpaa ja älykkäämpää eläintä et voi löytää maan päältä!

Koira, sillä ne ovat yleisesti ottaen seurallisempia kuin kissat. Rakastan kyllä kissojakin mutta jos pakko on valita niin valitsen koiran.

Vierailija kirjoitti:

Koiran kanssa touhutaan enemmän, koira rakastaa sinua ehdoitta, koiran voi ottaa mukaan lähes kaikkialle. Koira muistuttaa hyvässä ja pahassa enemmän lasta.

Tuo ehkä on yksi syy, miksi vierastan koiria. En halua, että minua rakastetaan tai suorastaan palvotaan ehdoitta. 

Minusta kissa on paljon enemmän kuin lapsi, ja niin eläintieteilijätkin selittävät:  koiralle olet laumanjohtaja, papukaijalle puoliso, kissalle emo.  Lapsi ei rakasta vanhempiaan mitenkään ehdoitta, mutta kissa näyttää odottavan, että sinä rakastat sitä ehdottomasti :)

Olen kissaihminen. Kissa on ihanan itsenäinen eikä tarvitse lenkittäjää päivittäin. Kissa lähestyy uutta tuttavuutta varoen ja yleensä vain silloin jos ihminen näyttää edes jotenkin kiinnostuvan tästä. Eikä ne taida yleensä omistajansakaan päälle käydä kun vaikka kotiin tullessa tavataan. Moni koira tulee suorinta tietä päälle, oli kyseessä tuttu tai tuntematon ja vaikka itse yrittäisi kontaktia välttää, koen tämän epämiellyttävänä. Ainakin tuttavapiirini koirien kanssa tapaaminen menee myös helposti jatkuvaksi kohkaamiseksi ja nuolemiseksi, joista kummastakaan en pahemmin välitä (tämä lienee tosin osittain rotukysymys, mutta omiin ympyröihin ei ole yhtään rauhallista koiraa eksynyt). Kissat on myös mukavan hiljaisia, haukkumista en oikein jaksa kuunnella.

Ymmärrän kyllä miksi ihmiset koirista tykkää, mutta tällaisena vähän erakkoluontoisena ja muihin varautuneesti suhtautuvana tyyppinä koen kissan läheisemmäksi ja helpommaksi ymmärtää.

Meikä valkkaa molemmat. Se on se keskimäinen vaihtoehto joka unohtui ap:lta. 

Koira, siksi että saa ulos lenkkeilemään, on uskollinen ja suojeleva.

Kyllä kissakin rakastaa ehdoitta ja syvästi, mutta tietysti omistajan pitää tämä syvä rakkaus ja kiintymys ansaita ihan toisella tavalla kuin koiran kanssa. 

Koira, kissoista en erityisemmin välitä. Koira on just parasta seuraa lenkillä. Aina iloinen kun tulet kotiin.

Koira. Molempia omistanut ja ehdottomasti ääni koiralle. En voi sietää kissojen itsekkyyttä ja arvaamattomuutta.