Mitä ajattelet suomalaisesta, joka ääntä nimensä englanniksi puhuessaan englantia?

Mun nimi on yleinen suomen lisäksi myös jenkeissä ja englannissa, eli lausun sen sitten puhumallani kielellä aina kuten kuuluu.

En mitään?

Jokainen lausuu oman nimensä siten kuin haluaa muiden hänen nimensä lausuttavan.

Jos päiväkaupalla puhuu vaikka englantia, niin kyllä se ääntäminen tulee jostain pään automaatista, on vaikea sanoa vaikka Tampere sujuvasti väliin ilman sitä teen korostusta, jos ei oikein keskity. Nimeni toki sanon varmaan ihan suomeksi.

Mun nimi on myös englantilainen nimi, ja huomattavasti helpompaa on ääntää se englantilaisittain kun puhun englantia. Miten tästäkin joku vetää herneen nenään?

Vierailija kirjoitti:

Mun nimi on myös englantilainen nimi, ja huomattavasti helpompaa on ääntää se englantilaisittain kun puhun englantia. Miten tästäkin joku vetää herneen nenään?

Ja etenkin jos on natiivien kanssa tekemisissä, ei ne ihmettele sulle että miksi lausut sun nimen noin kun olet suomesta :D Helpottaa asioimista ja jää ihmisten mieleen paremmin kuin joku josta eivät ole varmoja miten kirjoitetaan/lausutaan. 

Se on kato hianoo.

Koska vain jos lausun nimeni Aila, niin se tulee kirjoitettua oikein (Isla). Jos lausun sen Isla ja kerron miten se kirjoitetaan, kuulija närkästyy ja vastaus on kuitenkin "Ai Aila, miksi et heti sanonut".

Asioidessa esim. virastoissa lienee ihan fiksua, että nimi tulee kirjattua oikein. "Vapaa-ajalla" minusta aika hölmöä. Jos nimen äänneasu muuttuu voimakkaasti, se on jo kokonaan eri nimi. Kaikki pitäisivät sitä outona, jos vaikkapa Jenni-nimistä alettaisiin kutsumaan Jennaksi muiden toimesta. Se kuulostaisi Jennistäkin varmaan oudolta ja vieraalta. Mutta äänteellisesti Jenna on paljon lähempänä Jenniä kuin "Zenih". Minusta on ihan ok, jos ulkomaalaisellekin ystävälle puhuu itsestään oman identiteettinsä mukaisella nimellä. Toki on ymmärrettävää, että ulkomaalainen ei osaa toistaa nimeä perässä täydellisesti oikein. Itse kuitenkin pyrin ulkomaalaisten nimet ääntämään, kuten heidän identiteettinsä mukaiset nimet äännetään. Olisi outoa, jos amerikkalainen, Suomeen muuttanut Anna alkaisi kutsua itseään "annaksi" eikä "änaksi". Sama koskee saksaisia, ruotsalaisia ja kaikkia muitakin. En ole koskaan tavannut Suomessa asuvaa, suomea puhuvaa ulkomaalaista, joka ei lausuisi nimeään oman äidinkielensä mukaisesti.

Pää voi mennä englanti-moodiin. Olen puhunut englanniksi Alexander Stubbista ja äänsin sen jatkuvasti stab. Oli todella vaikea ääntää sujuvasti stub. En tajua, mutta näin tapahtui.

hmmm, en itse asiassa edes tiedä miten nimeni lausuttaisiin ulkomailla jos papereista pitäisi lukea. Itse sanoisin niin kuin suomessakin.

Mari ei lausuta englanniks MEÖRI.. Vaan mary lausetaan englanniks meöri.. Mari lausutaan "Marie"

Jos kuulisin että mari lausuu itseään meöriksi niin naurahtaisin vähän. 

Englantia puhutaan eri tavalla kuin suomea.

En tiedä muista, mutta itse koen vaikeaksi vaihtaa puhetapaa yhdelle sanalle ja jatkaa sitten sujuvasti aiempaa puhetyyliä.

Ihan sama juttu silloin kun puhun suomea. Silloin äännän ihan suomeksi brittinimet. Tai jos ne on pakko ääntää suurinpiirtein oikein niin se vaatii tiukkaa keskittymistä.

Oma nimi onneksi on sellainen että se ääntyy suurinpiirtein samalla tavalla eri kielissä.

Joskus olen vahingossa puhunut englantia suomalaisille sellaisessa seurassa missä usein on ei-suomalaisia mukana. En ole muistanut vaihtaa kieltä sen jälkeen kuin vieraskieliset ovat poistuneet. Aika noloa ja antaa tehokkaasti diivan maineen.

Nuorempana kielestä toiseen vaihtaminen oli helpompaa, nykyään vaatii vähän aikaa.

Ruotsia en osaa enää puhua ollenkaan. Jos yritän niin suusta tulee ulos vain saksaa.

Ei nämä kielijutut meille kaikille ole niin yksinkertaisia ja helppoja.

Minulla siis sellainen työkaveri, että jos vaikkapa ulkomainen vieras käymässä, niin esittelee nimensä aina hienosti "englanniksi", mikä kuulostaa vähän hassulta suomenkielisen korvaan.

ap

Englannissa vuosikausia asuneena olen alkanut ääntää nimeni itsekin niin kuin se kuitenkin äännetään englantilaisten toimesta, kaikille helpompaa. Tapa pysyy, vaikka voi jotain suomalaista ärsyttää.

Aim Tsukka mään, juu nou? Hiör is Tsorma and Tsarmou. On tö left juu kän sii auwö koliig Tsastiina.

Vierailija kirjoitti:

Asioidessa esim. virastoissa lienee ihan fiksua, että nimi tulee kirjattua oikein. "Vapaa-ajalla" minusta aika hölmöä. Jos nimen äänneasu muuttuu voimakkaasti, se on jo kokonaan eri nimi. Kaikki pitäisivät sitä outona, jos vaikkapa Jenni-nimistä alettaisiin kutsumaan Jennaksi muiden toimesta. Se kuulostaisi Jennistäkin varmaan oudolta ja vieraalta. Mutta äänteellisesti Jenna on paljon lähempänä Jenniä kuin "Zenih". Minusta on ihan ok, jos ulkomaalaisellekin ystävälle puhuu itsestään oman identiteettinsä mukaisella nimellä. Toki on ymmärrettävää, että ulkomaalainen ei osaa toistaa nimeä perässä täydellisesti oikein. Itse kuitenkin pyrin ulkomaalaisten nimet ääntämään, kuten heidän identiteettinsä mukaiset nimet äännetään. Olisi outoa, jos amerikkalainen, Suomeen muuttanut Anna alkaisi kutsua itseään "annaksi" eikä "änaksi". Sama koskee saksaisia, ruotsalaisia ja kaikkia muitakin. En ole koskaan tavannut Suomessa asuvaa, suomea puhuvaa ulkomaalaista, joka ei lausuisi nimeään oman äidinkielensä mukaisesti.

Heh. Minä olen tavannut montakin Suomessa asuvaa ulkomaalaista jotka ovat opetelleet ääntämään nimensä suomeksi.

Jotkut ovat jopa keksineet itselleen suomalaiset nimet jos nimensä on paikallisille vaikea.

Näitä ihmisiä tunnen työkuvioista ja vapaa-ajalta.

Esim. yksi työkaverini on Heikki ja toinen Venla. Kummallakin oma oikea nimi muistuttaa hieman valitsemaansa suominimeä.

Kun on asunut vuoden Englannissa ja kuullut päivittäin nimensä englantilaisittain äännettynä (on myös siellä käytetty nimi) niin siihen tottuu niin, että itsekin automaattisesti tuota muotoa käyttää, kun englantia puhuu.

Tunnen erään Jesse-nimisen, joka yritti USA:ssa vaihdossa sanoa nimensä englantilaisittain, mutta jostain syystä sitä ei ikinä tajuttu ellei sitten sanonut "like Jesse James", muuten luultiin että olisi ollut Jes, Chess tai mitä milloinkin, vaikka Jessen ei pitäisi olla mikään erikoinen nimi siellä. Suomalaisittain sanottuna kuitenkin tajusivat kirjoitusasun heti.

Hän asuu nykyään ulkomailla ja puhuu englantia työkielenä, joten ei pitäisi olla lausumisesta kiinni, mutta siltikään ei ymmärretä.

"My name is Petteri, but you can call me Rudolph."