Kättärin Haikaranpesä..

Synnytimme esikoisemme Kättärin Haikaranpesässä 2003 keväällä. Kokemus oli todella hyvä, eikä mitään traumoja synnytyksestä tai lapsivuodeajasta jäänyt.



Käsittääkseni Haikaranpesä eroaa tavallisesta synnytysosastosta siten, että siellä kannustetaan heti sekä isää että äitiä ottamaan yhdessä vastuuta lapsenhoidosta. Siellä on siis hiukan vähemmän henkilökuntaa, koska oletetaan, että isä on koko lapsivuodeajan mukana sairaalassa ja auttaa äitiä vauvanhoidossa. Itselleni jäi sellainen tunne, että pari ekaa päivää sain Haikaranpesässä vain levätä ja imettää, koska isälle opetettiin vauvanhoidosta kaikki muut perusasiat heti. Isän täytyy siis yöpyä osastolla koko sen ajan, kun äiti ja vauvakin ovat siellä, mutta kyllä meillä ainakin isä pääsi ihan normaalisti esim. päivällä ulkoiluttamaan koiraa ja jopa viimeisenä päivänä käväisemään työpaikalla, joten ei se osasto mikään vankila ole! ;-)



Haikaranpesä on kodinomainen yksikkö, jossa isät voivat puuhailla keittiössä, esim. keitellä kahvia jne. Isät voivat hakea äidille ja itselleen huoneeseen syötävää, jos ei huvita/jaksa lähteä yhteisiin tiloihin syömään. Haikaranpesän asukkaat ovat " etusijalla" perhehuoneisiin, eli yleensä sillä osastolla todella pääsee perhehuoneeseen lapsivuodeajaksi. Henkilökunta oli mukavaa ja ammattitaitoista.



Muistaakseni perhevalmennusta oli kaksi kertaa 3 tuntia. Lähinnä siellä käytiin läpi synnytyksen eri vaiheita, kivunlievitystä, vauvan hoitoa ja kotiinlähtöä ja lopuksi kierrettiin synnytysosasto kokonaan läpi ja esiteltiin kaikki tilat (missä on keittiöt, missä synnytyssalit, missä Haikaranpesän varsinainen osasto jne.) Samalla synnytyssalissa tutustuttiin erilaisiin synnytystapoihin/-asentoihin. Haikaranpesän käytäntöihin kuului myös " pakollinen" keskustelu kätilön kanssa ennen synnytystä. Siinä käytiin ennakkoon jo läpi meidän toiveemme ja odotuksemme synnytyksen suhteen sekä kivunlievitys. Tietenkin itse synnytys menee sitten tässä ja nyt -periaatteella, mutta jotakin siinä kätilön kanssa voi kuitenkin etukäteenkin miettiä. Meiltä ainakin kyseltiin, että haluanko kivunlievitystä ollenkaan, haluanko harkita ammeeseen menoa jne. Samalla allekirjoitettiin joku paperi, jossa annettiin lupa ottaa vauvan napanuorasta/istukasta syntymän jälkeen jotakin tutkimuskäyttöön /sairaiden lasten hoitoon (sorry, en muista, mitä se oli).



Minulle ainakin jäi osastolta hyvät muistot, joten suosittelen!



Ai niin, se tarjonta: oletko varma, että lääkäri merkitsi korttiin 2 plussaa. Mulla lukee siinä kohdassa rt eli se tarkoittaa raivotarjontaa (siis sitä, että vauva on kääntyneenä jo pää alaspäin siellä vatsassa). Oliskohan toinen vaihtoehto sitten pt eli jos vauva on edelleen perätilassa pylly alaspäin.

Perhevalmennuksessa Haikaranpesässä nauratti erityisesti se, että kätilö muistutti isiä ottamaan pienen kuohuviinipullon mukaan sairaalakassiin ja muistutti vielä erityisesti siitä, että pullo pitää heti osastolle tullessa muistaa laittaa jääkaappiin viilenemään!



Me kyllä otettiin heti, kun oltiin päästy synnytyssalista osastolle, ne pienet lasilliset kuohuviiniä vastasyntyneet pojan kunniaksi!



Meillä on nyt toinen lapsi tulossa (rv 39+1), ja sairaalakassissa odottaa jälleen se kuohari, vaikka synnytämmekin eri sairaalassa tällä kerralla (olemme siis muuttaneet). Saapa nähdä, milloin päästään kilistelemään!?

Olimme haikaranpesässä helmikuussa hakemassa poikaamme kotiin.

Valmennukset olivat kaksi kertaa. Ensimmäisessä kävimme synnytyssaliin tutustumassa, kävimme läpi kivunlievitystä ja synnytystä ja katsoimme synnytys videon. Toisessa tapasimme tuoreen äidin ja hänen tyttären. Saimme vinkkejä vauvan hoitoon ja synnytykseen. Katsoimme myös imetyksestä kertovan videon..

Jäin valmennuksilta kaipaamaan vinkkejä isille. Miten tukea äitiä synnytyksessä, imetyksessä jne.

Ihaninta oli kun kätilön kanssa oli n. kuukautta ennen la:ta tapaaminen johon kirjattiin äidin toiveita ja pelkoja.. Helpotti mennä synnyttämään kun " hieman" jännitti :) Sattui meille niin mukavasti että sama kätilö auttoi myös poikamme maailmaan.

Ihana paikka! Suosittelen lämpimästi :)



edmi ja ukko 3vk

jos isä velvoitetaan olemaan perhehuoneessa yötä ja muutenkin " 24h" , niin miten te, joilla on jo ennestään lapsia olette tehneet? (sama pätee tietysti muissakin sairaaloissa joissa on sama " pakko" olla)



Itse vain ajattelen nyt toisella kerralla, että olisiko " viisaampaa" säästää isyysvapaata kotiin tuloon, kun sairaalassa äiti saa muutakin apua tarvittaessa...

Oltiin sairaalassa vaan kaksi yötä, jotka lisäksi sattuivat olemaan viikonloppuyöt. Mentiin sisään pe-iltana, vauva syntyi seuraavana yönä, ja sunnuntaina lähdettiin kotiin. Esikoinen oli mummolassa hoidossa.

Meillä isä kävi kyllä kaupungilla ostoksilla silloin kun sairaalassa oltiin, eihän kukaan siell kuitenkaan vahdi, että isä olisi paikalla koko ajan. Mutta se ideahan noissa perhehuoneissa on, että vauva on koko ajan vanhempien kanssa ja vastuulla, ja jos sellaisen haluaa, niin siihen on sitten asennoiduttava niin, että itse suurinpiirtein pärjää (jos siis lapsella kaikki hyvin).

Toisen lapsen kanssa sairaalassa ollaan muutenkin aika lyhyt aika, jos kaikki mennyt hyvin. Ainakin mun lähipiirissä kaikki on tulleet kotiin kolmen päivän sisällä synnytyksestä, jotkut jo seuraavana päivänä. Ja periaatteessa mekin tultiin kotiin jo seuraavana päivänä, lapsi syntyi la ja kotiin su.

k75:

jos isä velvoitetaan olemaan perhehuoneessa yötä ja muutenkin " 24h" , niin miten te, joilla on jo ennestään lapsia olette tehneet? (sama pätee tietysti muissakin sairaaloissa joissa on sama " pakko" olla)

Itse vain ajattelen nyt toisella kerralla, että olisiko " viisaampaa" säästää isyysvapaata kotiin tuloon, kun sairaalassa äiti saa muutakin apua tarvittaessa...

Osallahan on esikko(t) perhehuoneessa mukana, mutta riippuu kyllä lapsista, miten se pelaa. Rajoitettu tila, kiinnostus / mustasukaisuus vauvaan yms. Ja haluaako itse ensin tutustua tulokkaaseen rauhassa jne.

Itse en halua perhehuonetta vaikka eka tulossa, mieluummin mies kotona pidempään, koska siellä sitä apua ja tukea tarviin varmaan enempi.

tää menee kyllä varsinaisen ketjun aiheen viereen jo...

mutta joo, en epäilekkään että sairaalassa oli " kellokortti" mutta just toi ekan hoito-ongelma tässä painaa. En missä nimessä halua majoittaa mummoa meille esikoista hoitamaan. (eikä varmaan edes ensihätään ennätäisi ottaen huomioon edillisen nopeuden..)

Ja suunniteltuun hoitopaikkaan en viisti jättää " ylimääräiseksi" ajaksi.



Mulle toi perhehuoneen perin idea taitaakin olla vähän hukassa. Tähän mennessä ainoa kokemus on se, että synnytyksen jälkeen isä oli ekan yön sairaalassa mut ei sit muita (ei " perhehuone" , mutta olin yksin). Hoitajat vaan sano, että sanokaa ajoissa jos isä on täällä niin sille tuodaan ruokaa... (eka sen oli tarkotus olla enemmän sairaalassa, mutta päätettiin sit synnytyksen jälkeen, että on parempi, että se käy hoitamassa asioita ja vähän töissä, eikä mulla/vauvalla ollu mitään hätää) enkä mä sitä hoitoapuun kaivannutkaan -muuten tietty.

Vauva oli mun huoneessa kokoajan, paitsi yhtenä yönä vein pariksi tunniksi hoitoon (mutta en mä mitään parmmin nukkunut) ja tietty kun kävin suihkussa. Olisin toiminut ihan samoin vaikken olis ollut yksinkään. En edes ihan ymmärrä miten sitä vois edes enemmän tai vähemmän hoitaa " normaalissa huoneessa" kun kuitenkin imettääkin tämän tästä, niin eihän siitä edes kauas pääse ;)

VAi pidetäänkö " normaalissa" huoneessa niitä lapsia jotenkin enemmän siellä hoidossa, et hoitajat vaihtaa vaipat -vai ??

(- Tuntuu nyt ihan typerältä kun synnyttänyt ei edes moista tiedä....)



Se on kyllä totta, että tokalla kerrralla ei sairaalassa viruta, mä olin 6 yötä ekasta ja vikan halusin vielä ite olla, että isä saa pitää varpajaiset rauhassa. Ja mikäs siellä oli, kun ei tarvinnut huolehti kuin itestä ja vauvasta ja syödä mitä tarjottiin :) Muut siivos ja pyykkäs..



Toi Esikon mukaan ottaminen mua kyllä arveluttaa, toisaaltahan se olis kätevää kun ei tarviis hoitopaikkaa, mutta isän huomio menee siihen kyllä sitten kokonaan. Ja mä kyllä haluan siitä huomiosta aika ison osan... luulen, että on ihan kiva tuijotella pelkästään sitä uutta tulokasta hetki rauhassa.

Vaikka " vähän" viereen meneekin.. :)

Ehkä lääkäri on vahingossa laittanut mulle ne kaks plussaa tohon tarjonta-kohtaan?

Eli onko haikaranpesä lähinnä tarkoitettu synnyttäjille jotka haluavat vähän " perinteisestä" poikkeavan synnytyksen, vanhanajan sänkysynnytyksen sijaan?

Minkälainen se keittiö siellä on? Onko esim. jääkaappia jonne voi viedä omia eväitä tms??

tai sitten ihan omien toiveiden mukaaan. Mielestäni synnytys tapahtuu ihan nomaalissa synnytyssalissa/-huoneessa, jossa on käytössä tavallinen synnytyssänky, jakkara yms. Myös ammeessa voi synnyttää tai olla ammeessa vain avautumisvaiheen ajan. Synnytyssalin yhteydessä on oma vessa ja suihku, jossa voi yrittää lievittää kipuja lämpimän veden alla. Samoin siellä on cd-soitin musiikinkuuntelua varten, keinutuoli ja sellainen iso " jumppapallo" , jonka päällä voi yrittää istuskella avautumisvaiheessa.



Lähinnä kai Haikaranpesän idea tulee ilmi vasta, kun synnytyksestä on suoriutunut sinne varsinaiselle lapsivuodeosastolle... eli jos kaikki on mennyt nomaalin kaavan mukaisesti synnytyksessä, pääsee Haikaranpesään koko perheen voimin opettelemaan vauva-arkea.



Keittiössä on jääkaappi, johon ainakin isän kannattaa ottaa eväät mukaan, sillä synnytys voi kuitenkin kestää aika pitkään. Äideistä kyllä huolehditaan (eikä ruokahalua yleensä kai ole kesken synnytyskipujen), mutta isien kannattaa varautua myös omilla eväillä. Muistaakseni sitten heti synnytyksen jälkeen meille molemmille oli varattuna lämmin ateria.

Koimme paikan kerrassaan mainiona.



Kuten muutkin ovat kirjoittaneet, Haikaranpesä poikkeaa ehkä siinä muista osastoista, että se on aika pitkälle omatoimiosasto, jossa synnyttäjällä täytyy aina olla mukana tukihenkilö. Synnytystilanteessa ei sinänsä juuri ole eroa. Hoitajia on silloin käsittääkseni paikalla normaali määrä. Synnytyshuoneet ovat viihtyisiä. En ole käynyt muiden sairaaloiden synnytyshuoneissa, joten vertailukohtaa ei ole. Kaikki lääkinnällinen tarpeisto on paikalla, mutta paljolti " piilossa" kaappien ovien takana, joten siksikin huoneesta jää aika hotellihuonemainen mielikuva jo ensi käynnillä. Toki harvassa hotellihuoneessa on säkkituolia, jumppapalloa jne.



Synnytyksen jälkeen siirrytään osastolle. Osastolla on jokaisella oma mukava huoneensa. Oma huoneemme oli ainakin hyvin mukava. Siellä oli parisänky, vauvansänky, pinnasänky, pikkupöytä ja tuolit, vessa suihkuineen, nojatuoli ja kenties jotakin muutakin.



Osaston käytävällä on keittiösoppi, jossa on jääkaappi, tiskikone ym. keittiön perusvarustus. Jääkaapissa saa säilyttää omiakin eväitä, mutta kivasti pärjää kyllä osaston ruuillakin, jotka tuodaan aina tiettyinä aikoina keittiöön, josta perheet itse hakevat ruuat huoneeseensa. Toki yleisten tilojen pöytien ääressäkin saa syödä.



Suurin osa perheistä hengailee huoneessaan aika pitkälti. Hoitajan voi perinteiseen tapaan aina halutessaan soittaa paikalle soittokellolla. Hoitajat käyvät myös säännöllisesti kurkkaamassa ovenraosta, onko kaikki ok. Jokaisella lienee nimetty omahoitaja, joka sitten aina käy vuorojensa mukaan keskustelemassa perheen kanssa enemmän. Ideana lienee se, että synnytyksessä mukana ollut kätilö olisi tämä omahoitaja, jos se työvuorojen puolesta on mahdollista. Lääkäri käy tutkimassa vauvaa tarpeen mukaan ihan siinä omassa huoneessa. Samoin äidin alapään tsekkaukset ja muut tehdään omassa huoneessa.



Tunnelma osastolla on hyvin kotoisa. Siellä on ihan oma rauhansa. Jos kaikki menee hyvin, saa olla hyvin omissa oloissaan. Jos taas vauvalla tai äidillä on jotakin, joka vaatii enempi hoitoa, parhain hoito on lähellä.



Jos meille vielä joskus on toinen lapsi tulossa, ilmoittaudumme ilman muuta Haikaranpesään. Tammisaarikin kyllä kuulostaisi houkuttelevalta, mutta sinne on matkaa sen verran, että Haikaranpesä olisi siksi meille parempi vaihtoehto. Koskaan ei voi tietää, miten raskaus ja synnytys etenee, mutta kivaa paikkaa emme jättäisi uudelleen kokematta, jos tilaisuus siihen tulisi.



Tituliini