Lue keskustelun säännöt.
Eroaisitteko tällaisessa tilanteessa?
04.04.2017 |
Mies on 36v. Minä 22v.
Miehellä on tapana keittää kahvit ja kuumentaa sitten ylijäämät mikrossa. Tuossa ei muuten olisi mitään "ongelmaa", mutta mies keittää sitä samaa kahvikuppia 5 kertaa. Eli ramppaa 3 minuutin välein keittiössä lämmittämässä kahviaan.
Nyt ensimmäistä kertaa sitten mainitsin hänelle asiasta, kun meillä oli hyvä keskustelu kesken ja toinen käy muutaman minuutin välein lämmittämässä kahvia, niin se häiritsi ikävästi sitä keskutelua. Kysyin häneltä, että "mikä ihmeen neuroosi, sulla on rampata keittiössä ja käyttää mikroa tuolla tavalla? "
Hän ihmetteli kommenttiani ja vastasin hänelle, että on olemassa järkevämpiäkin tapoja: kuten lämmittää se kuppi kerralla kuumaksi, jonka aikoo juoda.
Vastauksesi sain vain kiihtynyttä muminaa, että "mun mikro ei lämmitä kunnolla."
Hän tuohtui äärimmäisen paljon mun kommentoinnista ja taisin sit närkästyneenä sanoa jotain, että "jos et osaa lämmittää, niin ehkä on sit parempi ettet käytä sitä mikroa. Pitääkö sut laittaa johonki mikronkäyttökieltoon, kun tuossa sun toiminnassa ei oo mitään järkeä." En todellakaan tosissani mitään kieltoja ole antamassa, mutta hän veti tuosta hirveät pultit alkoi puhumaan minulle erittäin törkeään sävyyn ja marmatti siitä mikrokommentistani.
Noh, pian keskustelu kääntyi hänen käytökseensä, joka on ollut aina ongelma. Hänellä on erittäin kummallinen tapa suuttua ja ottaa nokkiinsa kaikesta, mikä ei häntä miellytä. Väittelimme hyvällä mielellä joskus nyrkkeilijöistä ja hän alkoi kiihtymään hyvin pelottavalla tavalla, kun olin eri mieltä. Mulla ei oo tapana huutaa tai haukkua toista erimielisyyksien takia. Tykkään selvittää asiat puhumalla. Mutta hän on aivan lapsellinen? Näin typeriä aiheita ja jaksaa tosissaan vauhkoa. :D
Noh, mies suuttui verisesti mikro-kommenteistani ja huusi, että eikö saa kahvia juoda rauhassa. Hän lähti ovet paukkuen kotiinsa ja nyt hän pommittelee mua whatsapp- viesteillä, joissa hän vittuilee mulle sarkastisesti "mikronkäyttökiellosta".
Ihan oikeesti, harkitsen erittäin vakavasti kaikkien välien jäädyttämistä ja miestä vaihtoon, koska jokaikinen erimielisyys johtaa aina tähän, että lähdetään ovet paukkuen ja sit kiukutellaan vailla minkäänlaista järjenhiventä.
Ikään kuin hän ei ei kykene ymmärtämään omia virheitään ja käytöstään. Kaikki on aina mun syytä. Tuo mikroasia oli ihan pikkujuttu, ajattelin vain mainita, mutta sehän riistäytyi täysin käsistä, kun toisella menee noin tunteisiin....
Kommentit (31)
36 v ei muutu. Lyömisen ja kimppuun käymisen takia sanon heti, että lopeta suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokeile nauhoittaa joskus tilanne ja anna hänen kuunnella rauhoittuneena. Kuulet myös itse yllytitkö kovasti... Jos ei muuta itseään tuon perusteella niin vaihtoon. Itse vaihdoin mutta hukkasin turhaa 10 vuotta kynnen heti uskonut parastani...
Näin ei ikinä saa syyllistää väkivallan uhria, sillä jokainen on vastuussa itse omasta käytöksestään, täysin itse! Kyseessä on aikuinen mies, lähemmäs nelikymppinen kuin parikymppinen, joten häneltä voi odottaa itsehillintää.
Kävimme vuosia sitten terapiassa miehen kanssa saman vihanhallinnan tunteen hillitsemiseksi. Käsittelemättömät asiat ja sisälle suljetut tunteet sai miehen pimahtamaan ihan mistä vaan todella mitättömistä jutuista. Esim. Lapset olivat hävittäneet vessan lavuaarin korkin. :D
Totta kai jätät, ei tuosta hyvää seuraa. Älä ainakaan lapsia hanki ihmisen kanssa jolla on vihanhallintaongelmia ja joka vaikuttaa hyvin epäkypsältä.
Oletko varma että tuo on rakkautta eikä läheisriippuvaisuutta?
Onko mies kenties hyvin säälittävä tai säälinhakuinen muulloin?
Tulee mieleen oma ex. Se oli juuri tuollainen että yksi asia johti kauheisiin riitoihin ja siihen ei auttanut mikään kun äijä pääsi vauhtiin. Se huusi niin paljon että ikkunat helisivät ja kehtasi mainostaa miten hienoa se on kun äitikin huusi aina heille. Siinä vaiheessa kun huusin takaisin, sain kuulla kiertoteitse miten meillä aina huudetaan ja miesparka ei kestä sitä.. erosimme siksi, että mies ei pystynyt käyttäytymään mitenkään muuten. Mikään normaali keskustelu ei koskaan onnistunut tämän takia. Sen lisäksi mies oli muutenkin kovin hanakka haukkumaan mua vielä kovin sanoin. Hän ei koskaan pyytänyt anteeksi sitä, vaikka liippasi yli ja käsittääkseni niin ei puhuta ikinä omalle puolisolleen jota arvostaa. Tai jos pyysi, hän pyysi anteeksi tilannetta mutta ei sanomisiaan. Kun olin vastahankaan enkä suostunut kuuntelemaan sellaista puhetta itsestäni, niin mies vetosi etten pysty ottamaan vastaan kritiikkiä itsestäni.:D Toinen vastaava oli siinä vaiheessa, kun en ottanut onkeeni hänen kasvatuskestaan, niin sama juttu. Eli käsitykset toisten rajoista ja itsekunnioituksesta olivat täysin hämärtyneet. Kun erosin, aloin taas hengittää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä te löydätte näitä järjen jättiläisiä? Lukeeko t-paidassa I am stupid?
Ei taida kaikki muumit olla laaksossa !!!
jätä se sika piste .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä olet miehen kanssa, joka käyttää sinun sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa, ap? sillä sitä tuo huutominen, solvaaminen ja hallitsemattoman kuuloinen suuttuminen/pitkävihaisuus on.
Siis ymmärränlö oikein, että olette ollee tyhdessä 4 vuotta, ja suhteen alkaessa sinä olet ollut n.18-vuotias ja mies 32? Jo tuo yksinään kuulostaa siltä, ettei teidän suhde ole tasa-arvoinen - sinä olet ollut vielä teini-iässä ja mies "kypsä" aikuinen :(
Saat ihan oikeasti paremmankin miehen, ei sinun tarvitse jäädä tuollaiseen roikkumaan. ennustan, että miehen aggressiivisuus vain pahenee ajan kuluessa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä te löydätte näitä järjen jättiläisiä? Lukeeko t-paidassa I am stupid?
Voi älä viitsi.
Alkuun tuollainen epävakaa tapaus voi vaikuttaa herkältä. Sellaiselta, joka tarvitsee vain hyvän naisen ja rakkautta, niin se pääsee tolpilleen ja kaikki kukoistaa. Ja hei, joskus näin todella käykin! Siis kerran tuhannessa tapauksessa.
Vielä kun on nuori tai ei ole kokemusta muista kuin normaaleista ihmisistä (esim on säästynyt sekopäiltä sen takia että on mennyt nuorena yhteen ja ero on kypsien ihmisten yhteinen päätös) niin sitä ei vaan usko, että tuollainen se oikeasti on.
Lisäksi alkaa uskoa, että itse on sellainen, miksi suhde kasvattaa. En sano, että toinen manipuloi, koska yleensä suhteessa on kaksi ja läheisriippuvaiset alkavat kasvattaa omia outoja kuvioitaan toistensa ympärille. Uskallan sanoa näin, koska itse olen tanssinut eksäni ympärillä hyvin outoja askelkuvioita etten vaan saisi häntä suuttumaan. Ja hän yleensä suuttui sen takia, että yritin miellyttää ja pitää häntä hyvällä tuulella ettei vaan korkki napsahtaisi auki...
Joskus suhteen päättäminen ei tarkoita epäonnistumista vaan luonnollista kasvua. Pidätkö itsestäsi tämän ihmisen seurassa? Jos et, niin olisiko parempi olla yksin? Mietitkö, mitä pitää sanoa, kadutko saman tien jotain sanomaasi? Onko kodin tunneilmasto sinun vastuullasi? Niin kauan, kun olet kiltti niin kaikki on hyvin?
Erotkaa, sanon minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt häneltä tuli viestiä: " Vastaa mun puheluihin. Tänään oli kuitenkin tosi kiva päivä ja puhuttiin aivan normaalisti ennen tätä episodia. Soita kun ehdit."
Hän haukkui ja pilkkasi mua varmaan yli 20:llä viestillä ja, nyt kun taas hänelle sopii, niin halutaan hieroa sovintoa ja unohtaa kaikki. Aina tää sama kaava...
AP
Jalleenlaheta samat viestit sille, toimii
Isän ikäinen. Eroa.